Vuosi Lontoossa

Heinäkuu 2011

"Olen ihan into piukassa uudesta elämästä Lontoossa ja nimenomaan tästä tutkinnosta. Lontoo ei ole kaupunkina ikinä ollut my cup of tea, mutta eiköhän sekin vuodessa muutu kun pääsen oikeasti elämään siellä"

Toukokuu 2012

"Olenko kertonut teille kuinka paljon rakastan Lontoota? Jeps, olen tainnut muutaman kerran."

Tämä vuosi on ollut yksi niistä jotka jäävät varmasti mieleen yhtenä elämäni parhaimmista vuosista. Vuoteni Lontoossa. Maisteriohjelma. Ystävät. Ikimuistoiset hetket. Oman paikkansa löytäminen. Koska sen olen vihdoin löytänyt. Sen oman paikkani jossa tunnen itseni onnelliseksi, tyytyväiseksi ja sellaiseksi johon voisin kuvitella asettuvani hetkeksi. Nimittäin Lontoo. Juuri se kaupunki josta en ennen sinne muuttoani pitänyt. Niin ne mielipiteet muuttuu. 

Väitän että jokainen etsii jossain vaiheessa omaa paikkaansa, sellaista mihin haluaa jäädä, tuntea olonsa kotoisaksi ja onnelliseksi. Minä, joka lähdin n. 5 vuotta sitten opiskelemaan Aberdeeniin, olen etsinyt sitä omaa paikkaani siitä lähtien. Sellaista johon voisi asettua, löytää sen oman työn ja nimenomaan tuntea kuuluvansa siihen kaupunkiin. Aberdeenissä viihdyin, mutta tiesin aina että se on vain välietappi ennen määränpäätä. Tämän vuoden aikana olen tajunnut että Lontoo voisi olla se määränpää.

Tämä vuosi on antanut paljon. Akateemisesta näkökulmasta huomaan että olen kehittynyt paljon. On ollut antoisaa opiskella niin hurjan mielenkiintoista alaa ja huomata että oikeasti nauttii aineiston lukemisesta. Opiskelukaverit ja professorit haastavat sinut löytämään uusia näkökulmia ja uudistamaan omaa ajattelutapaa. Minusta on tullut kriittisempi. Olen oppinut soveltamaan teorioita joita vuoden aikana ollaan opiskeltu. Juuri niitä teorioita joita olen aikaisemmin inhonnut. Hienointa on se että huomaan itse sen eron. Koska sehän on kaikista tärkeintä.

Olen saanut mielettömiä ystäviä. Sydänystäviä. Tiedän että luultavasti hajaanumme ympäri maailmaa, mutta samalla tiedän että tulemme aina olemaan ystäviä. Koska tälläisistä ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Ulkomailla ollessa mun mielestä ystävien merkitys korostuu. Parhaimmassa tapauksessa (kuten minulle on käynyt), niistä ystävistä tulee sun perhe kun oma perhe on lentomatkan päässä. Muistan ne hetket kun ollaan juhlittu, itketty, murehdittu ja tsempattu toisiamme. Istuttu kirjastossa kymmeneen saakka illalla ja lähdetty yhdessä kotiin. Tai tanssittu yhdessä aamuyön tunneilla saakka ja kävelty Lontoon öisiä katuja pitkin kotiin. Tai itketty harmitusta kun asiat on mennyt pieleen. Mun vuosi Lontoossa ei olisi ollut mitään ilman näitä ystäviä.

Olen jokapäivä kiitollinen siitä että päätin lähteä ulkomaille opiskelemaan. Sen ansiosta olen asunut Skotlannissa, Kanadassa ja Englannissa. En ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä. Koska kun se oikea juttu tulee vastaan, pitää siitä pitää kiinni. Tottakai, niinkuin elämä yleensä, ei se ulkomailla asuminen mitään jokapäiväistä unelmaa ole, arki tulee vastaan joka maassa, asuttiin sitten Pyhäjärvellä tai Isossa Omenassa. Joskus ottaa päähän kaikki. Mutta mun mielestä se avain onneen on se, että siitä arjestakin useimmin nauttii kuin vihaa.

Vuosi Lontoossa tuli päätökseen kun palautin graduni maanantaina. Nyt kun katson tuota vuotta taaksepäin, en voi muuta kuin hymyillä. Koska se oli ihan hemmetin hieno vuosi. On hieman haikea olo, mutta kyllä se tästä. Tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä hieman epävarmat, mutta tiedän että vaikka en nyt Lontooseen jäisikään, haluan sinne joku päivä palata. Ja toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä heittää eteen, täytyy vaan kohdata uudet haasteet avoimin mielin.

"Elämä voi olla karu selli. Tee siitä karuselli"

Aikoinaan tuohon kysymyspostaukseen  tuli kysymys että onko minun mielestä kannattanut lähteä ulkomaille (ja Lontooseen) opiskelemaan. Joten tämä toimi pienenä vastauksena siihen, sori että kesti!