Sunnuntaikävelyllä Calke Abbeyn mailla

Täytyy kyllä sanoa että tässä syyskuussa ei ole turhaan voinut valittaa näistä säistä. Täällä on ollut nimittäin ihan mielettömän lämpimät ja upeat kelit. Toisaalta taas, lehtien kellastumista ja syksyn voimakkaimpia värejä on saanut vielä odottaa kun on todella ollut niin lämmin. Odotan kyllä sitä syksyn kunnon väriloistoa, varsinkin kun meidän lähellä on niin monta paikkaa jossa sitä pääsee ihastelemaan! Mutta en kyllä yhtään valita näistä lämpötiloista, kyllä sitä sadetta varmasti vielä riittää! 

Kuitenkin, sunnuntaina oli taas ihan mieletön keli - lämmin ja aurinkoinen sää houkutteli meidätkin ottamaan taas auton alle ja lähdettiin heittämään pieni kävelylenkki Calke Abbeyn tiluksille. Viimeksi olimmekin täällä kesällä pikniköimässä, nyt vähän eri tunnelmissa. Tilukset on ihan mielettömän suuret joten tuolla pystyy tekemään vaikka minkälaisia kävelylenkkejä, ihan heti ei maa lopu kesken. Muutenkin maisemat on oli ihan super kivat ja kun vähän oli puiden lehdet jo kellastunut niin innostuttiin kuvailemaan aika paljonkin.

Me ollaan poikaystävän kanssa kyllä kaksi sellaista toheloa että. Meillä ei ole mitään ongelmaa heittäytyä lapsellisiksi, yleensä jompikumpi menee etunenässä ja toinen seuraa perässä - sen takia me varmaan sovitaan niin hyvin yhteen! Tällä kertaa me bongattiin niin houkuttelevan näköinen puu että päätettiin mennä kiipeilemään puuhun. Ei siinä muuten mitään, mutta meikäläinen roikkui yhdessä vaiheessa siellä puussa kun mikäkin karhu (poikaystävän suusta kuultua: "what an earth are you doing? You look like a bear. Or a sloth") kun en päässyt enää alas. Ja sitten rupesi naurattaa niin paljon että roikuin kun hengenhädässä puunrungossa kiinni. Nolointa oli että tiputusta maahan oli ehkä se metri mutta vannon että se näytti paljon enemmältä kun siellä puussa roikuin! Poikaystäväni luonnollisesti kiipeili siellä puussa kun apina konsanaan ja pääsi aika pitkälle ylös saakka. Tässä vaiheessa lapset oli kokoontuneet ihmettelemään jo puun juurelle ja yksi kysyi poikaystävältä  (ihaillen) kiipeileekö hän useinkin puissa ja onko hän harjoitellut sitä :D

Kyllä meillä oli hauskaa taas ;) Tuolla on kyllä kiva kävellä kun maisemat on niin erilaiset mihin Suomessa on tottunut. Kivat niityt vanhoine, massiivisine tammineen on upean näköisiä! Ja kun keli oli vielä mitä oli, niin oli kyllä hyvä sunnuntaikävely.

Kävelyreissun jälkeen lähdettiin maaseutuajelulle yrittäen etsiä mahdollisimman söpöä maalaispubia. Meistä on tullut vähän nirsoja pubien suhteen, harvaan ketjupaikkaan minua enää saa, joten vihdoin pienen ajelun jälkeen löydettiin sellaiseen pikkuruiseen kylään josta löydettiin tien päästä juuri täydellinen pubi. Paikka oli ilmeisen suosittu ja ruuan saadessamme emme sitä enää yhtään ihmetelleet. Minä tilasin nimittäin burgerin jossa oli vuohenjuustoa ja portobello-sieniä ja oli ehkä paras burgeri mitä olin koskaan syönyt.

Ihana päivä taas ja hyvä kontrastien viikonloppu - lauantai meni Lontoon ihmisjoukoissa ja sunnuntai sitten täällä maalla hiljaisuudessa ja rauhassa.

P.S. Suklaata ja Kahvia-blogissa on alkanut uusi juttusarja jossa blogisti on haastatellut ulkosuomalaisia bloggaajia siitä kuinka he ovat nykyiseen asuinmaahansa päätyneet. Tänään sieltä löytyy meikkiksen haastattelu, jonka pääsee lukemaan täältä.