Sinne se taas viikonloppu meni. Mitä sitten tapahtui? Ei mitään erikoista, mutta olipahan ainakin ihanan rento viikonloppu!
Perjantai-iltana Aberdeen tarjosi meille ihan uusia puolia kun mentiin "The Green" alueelle, joka sijaitsee Aberdeenin pääkadun Union Streetin alapuolella. Alue on täynnä pieniä ja viihtyisän näköisiä ravintoloita ja putiikkeja. Käytiin syömässä Cafe 52 joka oli todella positiivinen yllätys, sekä hintatasonsa että makoisien ruokiensakin puolesta. Nähtiin pari muutakin kivaa ravintolaa alueella, joita pitäisi tulla vielä kevään aikana testaamaan. Perjantai-ilta päättyi yksien drinkkien kautta kotiin jo ennen puoltayötä. Oli ihanaa rentoutua hieman kavereiden kanssa ja sit päästä nopeesti nukkumaan.
Lauantaina tuli tehtyä jotain jota en ole sitten tehnyt yläasteen jälkeen. Menin nimittäin pelaamaan salibändyä. Sanoisin että oli aika mielenkiintoista, varsinkaan kun en osaa pelata sählyä sitten ollenkaan. Viimeksi kun olen pelannut sählyä, olen todella varmaan ollut semmoinen 13-vuotias. Ja en tiedä miten te olette pelannut, mutta meidän peräkylällä asenne oli, että varpaita hakattiin sillä mailalla niin kauas kunnes vastuja luovutti sen pallon sulle mutisematta. Se oli hieman erilaista pelailua silloin nuorempana ;)
Sunnuntaina sää näytti taas parhaat puolensa ja mentiinkin pitkälle 2 h kävelylenkille rannalle. Tuli hirvee koirakuume kun rannalla näkyi vaikka mitä ihania pentuja ja koiria. Oli muutenkin kyllä niin ihana keli ettei olisi voinut olla parempaa päivää ihanalle sunnuntai kävelyretkelle! Käytiin ostamassa tanskalaisia turkinpippureita Lidlistä matkaevääksi, ja ne ei tunnu paikallisille maistuvan yhtä hyvin kuin meille pohjoismaalaisille..
Ensi viikolla olisi kaikkea kivaa ohjelmaa joka illaksi jos vaan jaksaisi käydä jokaisessa. Nimittäin maanantaina starttaa meidän yliopistossa International Development Week ja joka päivälle kuuluu mielenkiintoista ohjelmaa. Huomenna olisi heti luvassa väittely aiheesta "The role played by Human rights in the field of International Development". Muille illoille olisi luvassa luentoja, leffa-iltaa sekä aiheeseen liittyvä MUN-sessio. Pitäisi siis olla mielenkiintoinen viikko luvassa.
maanantai 28. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Terkkuja lumiseen Suomeen!
 |
| Taustalla kohoaa meidän uusi kirjasto joka valmistuu juuri parahiksi kun mekin valmistumme |
 |
| Kaunis Seaton Park, ensimmäisenä vuonna asuin tuolla kuvan takalaidalla olevan metsän takana. |
 |
| Kampuksella porukka nautti auringosta ulkona |
Kuvat otettu päivän kävelylenkiltä Seaton Parkin ja kampuksen läpi, asteita ulkona varmasti yli +10, minä käppäilin huppari ja toppaliivi päällä. Ihanaa.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Koti-ikävä
Harvemmin minulle tulee enää koti-ikävä. Onhan tässä nyt enemmän tai vähemmän asuttu neljä vuotta poissa kotoa. Ulkomailla. Miinus tietenkin kaikki lomat, jolloin itseasiassa yhtäjaksoisista hetkistä sekä kotona että ulkomailla ei tule kuin 3-4 kk pitkiä. 4 kk ulkomailla, 1 kk kotona, 3 kk ulkomailla, 3 viikkoa kotona etc..
Koti-ikävä iski ensimmäisen vuoden aikana useammin ja erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana kun kaikki oli vielä uutta eikä oikein tuntenut ketään. Ensimmäisen syksyn aikana ikävöin varmasti eniten kotiin, kunnes huomasin joululomalla odottavani innoissani, että pääsen palaamaan takaisin opiskeluiden ja kavereiden pariin. Ensimmäisen vuoden jälkeen kerrat jolloin ikävöin kotiin vähentyi. Tuntui että oli löytänyt paikkansa täällä, ja ympärillä oli/on ihania ystäviä ja on ylipäätänsä onnellinen elämäänsä.Vaihtovuosi Kanadassa oli nyt semmoista hullunmyllyä (hyvässä mielessä) ettei siinä paljon ehtinyt kotiin ikävöimään kun juoksi paikasta toiseen yrittäen ottaa kaiken ilon irti vuodesta. Ja sitähän me tehtiinkin!
Välillä kuitenkin vieläkin iskee kamala koti-ikävä. Ei ikävä Suomea ja suomalaisia juttuja vaan nimenomaan sitä kotia, sitä tukipilaria joka löytyy Suomesta. Koti-ikävän voi aiheuttaa moni asia. Yleensä kuitenkin jos on kurja olo/yksinäinen olo, tai on sairas, niin kaipaa kotiin, jossa voi ihan rauhassa valittaa ilman mitään syyllisyydentuntoa. Ja vaikka olisi ikävä olo jostain todella typerästä ja mitättömästä asiasta, niin äidille on ihan ok murehtia siitä. Ja koti nyt vaan on koti. Se paras paikka maailmassa.
Tänään illalla iski hirveä koti-ikävä. Rupesi ärsyttämään pienet jutut, oli kurja olo ja yksinäinen olo. Sen lisäksi sain vielä kaverilta vanhoja kuvia jotka toi paljon ihania muistoja mieleen. Plus kämppis kertoi kuinka hän lähtee viikonlopuksi kotiin. Välillä toivon että minäkin voisin mennä "viikonlopuksi kotiin". Joskus olisi ihanaa että se vaihtoehto olisi olemassa.
Tulee ikävä niitä hetkiä kun istut nojatuolilla katsomassa jotain typerää suomalaista ohjelmaa, yksi koira änkemässä syliin, toinen on jaloissa ja kolmas röhnöttää siellä pöydän alla ja perhe on koolla. Takassa palaa tuli ja elämä on hyvin. Niitä arjen hetkiä perheen parissa. Plus mun sänkyä. Mun sänky kotona on vaan NIIN paljon parempi!
Toisaalta tiedän että koti-ikävä on normaalia ja ihan varmasti jokainen ulkomailla (tai ihan Suomessa toisessa kaupungissa) asuva on sen kokenut. Eikö? Itse tiedän että huomenna olen unohtanut koko koti-ikävän ja kaikki on taas hyvin. Iloitsen taas kaikista uusista ja ihanista jutuista joita on tiedossa ja normaalista arkipäivän hetkistä. Mutta tälläistähän se elämä välillä on - ups and downs ;)
Hyviä muistoja toi mieleen mm. nämä kuvat:
Koti-ikävä iski ensimmäisen vuoden aikana useammin ja erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana kun kaikki oli vielä uutta eikä oikein tuntenut ketään. Ensimmäisen syksyn aikana ikävöin varmasti eniten kotiin, kunnes huomasin joululomalla odottavani innoissani, että pääsen palaamaan takaisin opiskeluiden ja kavereiden pariin. Ensimmäisen vuoden jälkeen kerrat jolloin ikävöin kotiin vähentyi. Tuntui että oli löytänyt paikkansa täällä, ja ympärillä oli/on ihania ystäviä ja on ylipäätänsä onnellinen elämäänsä.Vaihtovuosi Kanadassa oli nyt semmoista hullunmyllyä (hyvässä mielessä) ettei siinä paljon ehtinyt kotiin ikävöimään kun juoksi paikasta toiseen yrittäen ottaa kaiken ilon irti vuodesta. Ja sitähän me tehtiinkin!
Välillä kuitenkin vieläkin iskee kamala koti-ikävä. Ei ikävä Suomea ja suomalaisia juttuja vaan nimenomaan sitä kotia, sitä tukipilaria joka löytyy Suomesta. Koti-ikävän voi aiheuttaa moni asia. Yleensä kuitenkin jos on kurja olo/yksinäinen olo, tai on sairas, niin kaipaa kotiin, jossa voi ihan rauhassa valittaa ilman mitään syyllisyydentuntoa. Ja vaikka olisi ikävä olo jostain todella typerästä ja mitättömästä asiasta, niin äidille on ihan ok murehtia siitä. Ja koti nyt vaan on koti. Se paras paikka maailmassa.
Tänään illalla iski hirveä koti-ikävä. Rupesi ärsyttämään pienet jutut, oli kurja olo ja yksinäinen olo. Sen lisäksi sain vielä kaverilta vanhoja kuvia jotka toi paljon ihania muistoja mieleen. Plus kämppis kertoi kuinka hän lähtee viikonlopuksi kotiin. Välillä toivon että minäkin voisin mennä "viikonlopuksi kotiin". Joskus olisi ihanaa että se vaihtoehto olisi olemassa.
Tulee ikävä niitä hetkiä kun istut nojatuolilla katsomassa jotain typerää suomalaista ohjelmaa, yksi koira änkemässä syliin, toinen on jaloissa ja kolmas röhnöttää siellä pöydän alla ja perhe on koolla. Takassa palaa tuli ja elämä on hyvin. Niitä arjen hetkiä perheen parissa. Plus mun sänkyä. Mun sänky kotona on vaan NIIN paljon parempi!
Toisaalta tiedän että koti-ikävä on normaalia ja ihan varmasti jokainen ulkomailla (tai ihan Suomessa toisessa kaupungissa) asuva on sen kokenut. Eikö? Itse tiedän että huomenna olen unohtanut koko koti-ikävän ja kaikki on taas hyvin. Iloitsen taas kaikista uusista ja ihanista jutuista joita on tiedossa ja normaalista arkipäivän hetkistä. Mutta tälläistähän se elämä välillä on - ups and downs ;)
Hyviä muistoja toi mieleen mm. nämä kuvat:
 |
| Junnuna, olin ehkä 19 v? |
 |
| Toinen junnu |
tiistai 22. helmikuuta 2011
Kevätaurinko
 |
| Tämähän voisi olla kesäkuva! |
Yliopistolla kului päivä Human Rights-kurssin parissa, johon olen melkoisen pettynyt. En tiedä mitä odotin koko kurssilta, mutta en ainakaan sitä mitä nämä viimeiset kolme luentoa ovat olleen. Toisaalta esseenä tehdään case study jonkun tietyn maan (mun tapauksessa Venäjä) ihmisoikeustilanteesta. Joten se on varmasti ainakin mielenkiintoista! Nyt oliskin hyvä mahdollisuus ruveta kirjoittamaan esseetä ajoissa kun vielä ei ole hirveästi yliopistohommia. Esseen palautus kun on viikkon pääsiäisloman jälkeen ja olisi kiva olla murehtimatta sitä loman aikana.
Havahduttiin myös siihen tosiasiaan että tätä lukukautta ei olekaan niin montaa viikkoa enää jäljellä, varsinkin kun ottaa 3 viikon pääsiäisloman pois laskuista. Ottaen huomioon kuinka innoissani olin valmistumassa syksyllä, nyt tuntuu että olisi kiva pysäyttää aika hetkeksi. Elämä tuntuu niin ihanan tasaiselta tällä hetkellä.
Tutoriaalin jälkeen mentiin katsomaan kaverin 5 kk vanhaa chihuahuan-pentua. Voi että se oli söpö ja positiivinen! Tosi utelias eikä yhtään vieraskorea! Tuntui vaan tosi oudolta olla tekemisissä niin pienen koiran kanssa, kun olen tottunut meidän 3:n koiraan (10 kg, 30 kg, 30 kg), joista kaksi on kuitenkin sellaista keskikoko-luokkaa. Pelkäsin koko ajan kävellessäni että tallaan sen. Vietetiin sitten reilu tunti leikkien pennun kanssa. Kamala hauvakuume tuli! Toisaalta tuli kanssa ikävä omia hauveleita, vaikkei ne ihan sylikoiria olekaan (toisaalta se ei ole ikinä estänyt niitä änkemästä syliin,päinvastoin)..
 |
| Lelu oli vähintäänkin yhtä suuri kuin koira |
 |
| Tsekatkaa toi kieli! |
 |
| Tarkkana kuin porkkana! |
Salilla käymisen kunniaksi, kokkasinkin tänään todella terveellisen aterian: lohta ja paljon vihanneksia! Ja hyvää oli!
 |
| Paljon vihreetä! |
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Kuinka vaikeaa aloittaminen voi olla..
Mun piti aloittaa taas salikausi viime torstaina. Viime keväänä kävin todella sen 5 kertaa viikossa salilla ja olo oli mielettömän hyvä. Söinkin terveellisemmin (nimimerkillä, olen syönyt 2 pussia mini-pääsiäismunia viikonlopun aikana).
Noh, torstaina päätettiin kuitenkin kaverin kanssa että kyllä meidän ennemminkin täytyy kaupungille lähteä, kun salilla käymään. Onhan meillä paljon ostettavaa kaupungilta. Taidettiin käydä kyllä siinä samassa lempparikahvilassa vetämässä kakkupalat poskeen.
Perjantaina minulla oli luentoja vaan klo.9-11 jolloin totesin, että nyt on hyvä aika lähteä salille. Noh, kämppis halusi tulla kanssa ja eikös aikaakaan kun kello oli jo 15.35. Noh, sitten ei kannattanut enää lähteä koska mun salikortti on vaan off-peak time, eli loppuu jo arkisin klo.16.30.
Lauantaina sitten!! Kyllä, varmasti ajattelin että lauantaina menen salille. Jostain kumman syystä vietin koko lauantain peittojen alla katsoen erinäisiä leffoja ja tv-sarjoja. Ja ulkona kävin vaan sen verran että sain lisää Cadburyn Mini-eggsejä (ne on oikeesti taivaallisia!). Olo oli ällöttävä x 1000.
Tänään sitten ajattelin että sunnuntai on hyvä päivä aloittaa salitreenit. Mutta ensin täytyy käydä ostamassa juoksukengät kun kämppiskin on tänään töissä. Noh, menin juoksukauppaan ja kämppis pisti minut kävelemään liikkeen käytävää edestakaisin kuin kunnon ravihevonen kokonaan, ja sen jälkeen vielä juoksumatolle juoksemaan jotta varmasti löytyy oikea kenkä. Noh, kyllähän ne löytyikin ja ihanat ovat! Voin kuulkaa kertoa että ero mun tavallisiin aerobic-tossuihin on huomattava! Sovittiin sitten kämppiksen kanssa että mennään salille kun hän pääsee töistä. Pääsen minäkin sitten testailemaan uusia tossujani. Noh, treffasinkin sitten kaverini kahvin merkeissä, vedin nassuun taas porkkanakakkua ja lopputuloksena väsymys ja viesti kämppikselle "mitä jos alotettais treenailu sittenkin vasta huomenna?".
Näiden episodien jälkeen meikäläisellä on niin huono omatunto (ottaen vielä huomioon sen seikan kuinka epäterveellisesti olen syönyt), että mun on IHAN PAKKO mennä huomenna salille. Varsinkin kun huomenna ei ole edes luentoja, päivän ainut ohjelma on lounastreffit kaverin kanssa klo.14.00. Sen pitäisi jättää minulle paljon aikaa käydä aamulla salilla.
Kunnes taas keksin uuden tekosyyn :)
Noh, torstaina päätettiin kuitenkin kaverin kanssa että kyllä meidän ennemminkin täytyy kaupungille lähteä, kun salilla käymään. Onhan meillä paljon ostettavaa kaupungilta. Taidettiin käydä kyllä siinä samassa lempparikahvilassa vetämässä kakkupalat poskeen.
Perjantaina minulla oli luentoja vaan klo.9-11 jolloin totesin, että nyt on hyvä aika lähteä salille. Noh, kämppis halusi tulla kanssa ja eikös aikaakaan kun kello oli jo 15.35. Noh, sitten ei kannattanut enää lähteä koska mun salikortti on vaan off-peak time, eli loppuu jo arkisin klo.16.30.
Lauantaina sitten!! Kyllä, varmasti ajattelin että lauantaina menen salille. Jostain kumman syystä vietin koko lauantain peittojen alla katsoen erinäisiä leffoja ja tv-sarjoja. Ja ulkona kävin vaan sen verran että sain lisää Cadburyn Mini-eggsejä (ne on oikeesti taivaallisia!). Olo oli ällöttävä x 1000.
Tänään sitten ajattelin että sunnuntai on hyvä päivä aloittaa salitreenit. Mutta ensin täytyy käydä ostamassa juoksukengät kun kämppiskin on tänään töissä. Noh, menin juoksukauppaan ja kämppis pisti minut kävelemään liikkeen käytävää edestakaisin kuin kunnon ravihevonen kokonaan, ja sen jälkeen vielä juoksumatolle juoksemaan jotta varmasti löytyy oikea kenkä. Noh, kyllähän ne löytyikin ja ihanat ovat! Voin kuulkaa kertoa että ero mun tavallisiin aerobic-tossuihin on huomattava! Sovittiin sitten kämppiksen kanssa että mennään salille kun hän pääsee töistä. Pääsen minäkin sitten testailemaan uusia tossujani. Noh, treffasinkin sitten kaverini kahvin merkeissä, vedin nassuun taas porkkanakakkua ja lopputuloksena väsymys ja viesti kämppikselle "mitä jos alotettais treenailu sittenkin vasta huomenna?".
Näiden episodien jälkeen meikäläisellä on niin huono omatunto (ottaen vielä huomioon sen seikan kuinka epäterveellisesti olen syönyt), että mun on IHAN PAKKO mennä huomenna salille. Varsinkin kun huomenna ei ole edes luentoja, päivän ainut ohjelma on lounastreffit kaverin kanssa klo.14.00. Sen pitäisi jättää minulle paljon aikaa käydä aamulla salilla.
Kunnes taas keksin uuden tekosyyn :)
Stylish Blogger
Sain tälläisen tunnustuksen Annikalta, ja koska välttelen tällä hetkellä salille menoa, totesin että tämä on oiva aika toteuttaa tämä. Eli tarkoituksena on kirjoittaa seitsemän asiaa itsestään ja laittaa eteenpäin. En nyt kyllä ajatellut laittaa tunnustusta eteenpäin, koska kaikki lempiblogini on sen jo tainut saada.
1) Pystyn syömään suuria määriä Fazerin sinistä hyvin lyhyessä ajassa. Sain paketin kotoa viime torstaina joka sisälsi kaksi levyä Fazerin sinistä. Molemmat levyt tuli tuhottua perjantaihin mennessä. Hyvää osviittaa tästä antaa perjantainen Facebook päivitys:
"managed to develop a nice little panic attack about the future and therefore destroyed a bar of Fazer's. That's 200 g of chocolate in 30 min, hups."
6) Juhlittiin perjantaina ihanan ystävän 25-vuotis synttäreitä, ja hauska tyttöjenilta olikin! Synttärisankari oli varannut pöydän VIP-puolelta Tiger Tiger- klubista. En ole mikään Tiger Tigerin suuri ystävä, siinä klubissa on monta juttua pielessä, mutta toisaalta kunhan on hyvä seura niin hauska ilta on taattu!
7) Painiskelen tässä juuri suurien ongelmien kanssa. Lähteäkö kaupungille nyt, ja samalla käydä ostamassa juoksulenkkarit ja mennä illalla salille? Vaiko jättää kaupunkireissu väliin ja lähteä nyt juoksemaan? Taidan kummiskin lähteä kaupungille. Pakko päästä ulos talosta.
1) Pystyn syömään suuria määriä Fazerin sinistä hyvin lyhyessä ajassa. Sain paketin kotoa viime torstaina joka sisälsi kaksi levyä Fazerin sinistä. Molemmat levyt tuli tuhottua perjantaihin mennessä. Hyvää osviittaa tästä antaa perjantainen Facebook päivitys:
"managed to develop a nice little panic attack about the future and therefore destroyed a bar of Fazer's. That's 200 g of chocolate in 30 min, hups."
2) Saman päivän aikana kun rupesin murehtimaan tulevaisuudesta kävi monta pientä juttua ja yhtäkkiä asiat selkeentyivätkin vähän. Tai, ei ehkä selkeentyneet mutta uusia kuvioita tuli mukaan ja toivon mukaan alan kohta tietämään minne tie vie kesän jälkeen.
3) Ikävöin saunaa välillä ihan hirveästi. Täällä on nyt jo pari päivää satanut sellaista ällöttävää pientä tihkua ja tuntuu että kylmä menee luihin ja ytimiin. Sauna olisi aivan ihana.
4) Tällä hetkellä minua ei tosin yhtään harmita että en ole Suomessa. - 30 C pakkasta ei todellakaan ole meikäläisen juttu. Facebookista onkin hauska lukea statuspäivityksiä missä mennään korkeimpiin lukemiin.
5) Olen todella lähdössä sinne Pietariin pääsiäisloman aikana, matkaseurana iskä. Me molemmat ollaan aina haluttu käydä Pietarissa, joten nyt on kaikki liput ja hotellit varattu. Viisumin toivottavasti ehdin saada niiden kahden viikon aikana jotka vietän Suomessa ennen matkaa. Nyt isä ilmoitti kuitenkin mulle, että se on kuulemma minun tehtävä opetella venäjän- kieliset aakkoset, jotta ei jouduta spaghetin sijasta syömään sammakonreisiä. Ajattelin kuitenkin juksata sen verran että otan lunttilapun mukaan ja opettelen sitä mukaan kun pitää jotain saada selville.
 |
| The Finns, minus one |
7) Painiskelen tässä juuri suurien ongelmien kanssa. Lähteäkö kaupungille nyt, ja samalla käydä ostamassa juoksulenkkarit ja mennä illalla salille? Vaiko jättää kaupunkireissu väliin ja lähteä nyt juoksemaan? Taidan kummiskin lähteä kaupungille. Pakko päästä ulos talosta.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Be careful what you say
Puhuttiin eilen politiikan tutoriaalilla eri käsitteistä kuten rasismista, xenophobiasta etc.
Yhtenä esimerkkinä taululle lätkäistiin seuraava lause ja kysyttiin mielipiteitä mihin sen voisi määritellä:
"All Scottish people are scumbags with a chip in their shoulder"
Noh, tähän todettiin että tämä on enemmän tälläistä stereotypiointia jota jokainen kansa harrastaa. Onhan meillä vaikka minkälaisia stereotypioita esim. ruotsalaisista.
Paras kohta tuli kuitenkin tässä:
Lauseen huutanut henkilö oli englantilainen joka oli heitetty ulos baarista Aberdeenistä. Skotlannin lain mukaan lause on rasistinen ja henkilö sai £ 220 sakkoa. Eli ei kannata täällä sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo ;)
Onnistuin taas kehittämään hirveä hermoromahduksen tulevaisuudensuunnitelmista ja valitettavan moni kaveri joka osu skypen tai facebook chatin alueella sai myös kuulla mun huolista :) Lopputuloksena vedin 30 min aikana 200 g Fazerin sinistä ja soitin kriisipuhelin Äidille. Kyllä helpotti! En tiedä mitä mun "kyllä kaikki järjestyy-asenteelle" kävi?
Nyt salille ja illalla juhlimaan ihanan ystävän 25-vuotis synttäreitä! Hauskaa viikonloppua!
Yhtenä esimerkkinä taululle lätkäistiin seuraava lause ja kysyttiin mielipiteitä mihin sen voisi määritellä:
"All Scottish people are scumbags with a chip in their shoulder"
Noh, tähän todettiin että tämä on enemmän tälläistä stereotypiointia jota jokainen kansa harrastaa. Onhan meillä vaikka minkälaisia stereotypioita esim. ruotsalaisista.Paras kohta tuli kuitenkin tässä:
Lauseen huutanut henkilö oli englantilainen joka oli heitetty ulos baarista Aberdeenistä. Skotlannin lain mukaan lause on rasistinen ja henkilö sai £ 220 sakkoa. Eli ei kannata täällä sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo ;)
Onnistuin taas kehittämään hirveä hermoromahduksen tulevaisuudensuunnitelmista ja valitettavan moni kaveri joka osu skypen tai facebook chatin alueella sai myös kuulla mun huolista :) Lopputuloksena vedin 30 min aikana 200 g Fazerin sinistä ja soitin kriisipuhelin Äidille. Kyllä helpotti! En tiedä mitä mun "kyllä kaikki järjestyy-asenteelle" kävi?
Nyt salille ja illalla juhlimaan ihanan ystävän 25-vuotis synttäreitä! Hauskaa viikonloppua!
torstai 17. helmikuuta 2011
Vajoaminen 12-vuotiaan tasolle
Joskus ne pienet, täysin merkityksettömiltä tuntuvat kivat asiat tekevät päivän. Kuten..
Paketin saaminen Suomesta heti aamusta. Isi oli laittanut paketin joka sisälsi suklaata (tietysti), salmiakkia sekä pari Hesarin uutisartikkelia. Paketti sai heti hymyn huulille (ja myöskin suklaan tuhoamisefektin 15 minuutissa,hups).
Reissu kaupungille kaverin kanssa, jolloin kävelymatkalla törmää tälläiseen näyteikkunaan..
Päätin vihdoin ostaa sen uuden pinkin Nokian (jonka on muuten muutama muukin ostanut blogeista päätellen, saattaa johtua siitä syystä että Suomessa kyseinen kapistus maksaa 110 erkkiä ja täällä pulitin siitä 59 puntaa) ja sinua palvelee aivan ihanan ystävällinen myyjä.
Vajoat 12-vuotiaan tasolle loppupäiväksi kun uuden puhelimen kanssa leikkiminen on maailman HAUSKIN asia (rakastan mun uutta puhelinta).
Perinteiset iltapäiväkahvit lempikahvilassa Tinderboxissa sekä korttien kirjoittelu tuokio.
Ajatus siitä että voi mennä kaverille syömään illallista ja hengailemaan, ilman että tarvitsee murehtia tekemättömiä kouluhommia.
Nyt jatkan ehkä tuota puhelimen kanssa leikkimistä, tai sitten voisin lopettaa hyvän päivän siivoamalla meikäläisen sikolättihuoneen, jotta päivästä tulisi entistäkin parempi. Tai ehkä vaan katson telkkaria.
Tänään on ollut siis todella kiva päivä. Huomenna on aamuherätys jo kahdeksalta, jotta ehtisin yhdeksän luennolle (joka kestää 2 h, yhtä tuskaa), sitten yritän vihdoinkin mennä lenkille ja illalla juhlitaankin hyvän ystävän 25-vuotis synttäreitä! Ihanaa!
Paketin saaminen Suomesta heti aamusta. Isi oli laittanut paketin joka sisälsi suklaata (tietysti), salmiakkia sekä pari Hesarin uutisartikkelia. Paketti sai heti hymyn huulille (ja myöskin suklaan tuhoamisefektin 15 minuutissa,hups).
 |
| Suklaata, salmiakkia ja sivistystä - mitä muuta elämään voi tarvita? |
Reissu kaupungille kaverin kanssa, jolloin kävelymatkalla törmää tälläiseen näyteikkunaan..
 |
| Myytävänä radio, patsaita ja yksi koira |
Vajoat 12-vuotiaan tasolle loppupäiväksi kun uuden puhelimen kanssa leikkiminen on maailman HAUSKIN asia (rakastan mun uutta puhelinta).
Perinteiset iltapäiväkahvit lempikahvilassa Tinderboxissa sekä korttien kirjoittelu tuokio.
Ajatus siitä että voi mennä kaverille syömään illallista ja hengailemaan, ilman että tarvitsee murehtia tekemättömiä kouluhommia.
Nyt jatkan ehkä tuota puhelimen kanssa leikkimistä, tai sitten voisin lopettaa hyvän päivän siivoamalla meikäläisen sikolättihuoneen, jotta päivästä tulisi entistäkin parempi. Tai ehkä vaan katson telkkaria.
 |
| Ihana puhelin ja seuraava kirja jota aloitan lukemaan |
Tänään on ollut siis todella kiva päivä. Huomenna on aamuherätys jo kahdeksalta, jotta ehtisin yhdeksän luennolle (joka kestää 2 h, yhtä tuskaa), sitten yritän vihdoinkin mennä lenkille ja illalla juhlitaankin hyvän ystävän 25-vuotis synttäreitä! Ihanaa!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Pyjama Day
Tälläinen päivä pitäisi olla kerran kuussa, ottaa irtiotto arjesta ja vaan rentoutua. Kansallinen vapaapäivä ja kaikki olisivat iloisempia!
Päätettiin kaverin kanssa nyt dissen palautuksen kunniaksi pitää rentoilupäivä tänään ja olla tekemättä mitään turhan järkevää. Päivä koostui siis leffojen katselusta, lukemisesta (ei mitään yliopisto-kamaa todellakaan), päikkärien nukkumisesta sekä hyvän ruuan kokkailusta (herkkusalaattia ja mokkapaloja). Ja olo on nyt ihanan löysä, nyt jaksaakin taas tallustella (ehkä) yliopistolle huomenna.
Saatoin myös katsella kesäkuvia koneelta, ajatukseni saada ne kehitykseen, jotta ne odottaa minua kun pääsen Suomeen. Kesäkuvien katseleminen on aina suuri virhe, tulee pienoinen masennus kun katselee ulos harmauteen. Viime kesä oli aivan mahtava, joten toisaalta ihanaa että kaikki muistot on taltioitu kuviin että niitä voi ihastella näin vesisateen keskellä.
Loppuviikolle onkin tiedossa paljon kivaa ohjelmaa, ja minulla on myös edessä "vapaa" viikonloppu. En ole menossa minnekkään, kukaan ei ole tulossa tänne ja olen viettämässä viikonloppua ihan yksin. Ajatus tuntuu todella oudolta. Enköhän keksi kuitenkin viikonlopuksi ohjelmaa, onhan tiedossa kahdet synttärit, salilla käyntiä (vihdoinkin) ja pitäisi tehdä retki kaupungille ostamaan uudet juoksukengät kun kämppis on kerran viikonloppuna töissä (siis juoksuliikkeessä). Hän lupasi että saan ostaa pinkit kengät, vaikka aiemman keskustelun perusteella hän vannotti että minä ostan juuri sellaiset kengät kun hän sanoo. Ja että värillä ei ole kuulemma väliä (pyh).
En tiedä minne tämä aika pyyhältää, koska olen miettinyt jo lentolippujen varaamista Suomeen pääsiäisloman ajalle (joka tosin loppuu jo viikkoa ennen pääsiäistä, logiikka?).Yleensähän varaan lentoliput viime tingassa, ja viimeksi taisin varata ne viikkoa ennen lähtöpäivää. Nyt ajattelin parantaa tapani ja varata ne aikaisin. Todellisuudessa näen kuinka 2 viikkoa ennen lähtöpäivää olen taas tilanteessa jossa minulla ei ole vielä lentolippuja.
Minua myös hämää suunnattomasti, koska olen varma että olen nähnyt uutisen, että Easyjet alkaisi lentää Helsinki- Edinburgh väliä huhtikuussa 2011, mutta googlettamalla mitään tälläistä uutista ei löydä. Ehkä olen nähnyt unta? Vai pystyykö joku vakuuttamaan että näin kätevä (ja halpa) lentoreitti oltaisiin oikeasti avaamassa?
Päätettiin kaverin kanssa nyt dissen palautuksen kunniaksi pitää rentoilupäivä tänään ja olla tekemättä mitään turhan järkevää. Päivä koostui siis leffojen katselusta, lukemisesta (ei mitään yliopisto-kamaa todellakaan), päikkärien nukkumisesta sekä hyvän ruuan kokkailusta (herkkusalaattia ja mokkapaloja). Ja olo on nyt ihanan löysä, nyt jaksaakin taas tallustella (ehkä) yliopistolle huomenna.
 |
| Olotila oli kutakuinkin tämmöinen koko päivän. Kuvassa meidän Marski lempiasennossaan. |
Loppuviikolle onkin tiedossa paljon kivaa ohjelmaa, ja minulla on myös edessä "vapaa" viikonloppu. En ole menossa minnekkään, kukaan ei ole tulossa tänne ja olen viettämässä viikonloppua ihan yksin. Ajatus tuntuu todella oudolta. Enköhän keksi kuitenkin viikonlopuksi ohjelmaa, onhan tiedossa kahdet synttärit, salilla käyntiä (vihdoinkin) ja pitäisi tehdä retki kaupungille ostamaan uudet juoksukengät kun kämppis on kerran viikonloppuna töissä (siis juoksuliikkeessä). Hän lupasi että saan ostaa pinkit kengät, vaikka aiemman keskustelun perusteella hän vannotti että minä ostan juuri sellaiset kengät kun hän sanoo. Ja että värillä ei ole kuulemma väliä (pyh).
En tiedä minne tämä aika pyyhältää, koska olen miettinyt jo lentolippujen varaamista Suomeen pääsiäisloman ajalle (joka tosin loppuu jo viikkoa ennen pääsiäistä, logiikka?).Yleensähän varaan lentoliput viime tingassa, ja viimeksi taisin varata ne viikkoa ennen lähtöpäivää. Nyt ajattelin parantaa tapani ja varata ne aikaisin. Todellisuudessa näen kuinka 2 viikkoa ennen lähtöpäivää olen taas tilanteessa jossa minulla ei ole vielä lentolippuja.
Minua myös hämää suunnattomasti, koska olen varma että olen nähnyt uutisen, että Easyjet alkaisi lentää Helsinki- Edinburgh väliä huhtikuussa 2011, mutta googlettamalla mitään tälläistä uutista ei löydä. Ehkä olen nähnyt unta? Vai pystyykö joku vakuuttamaan että näin kätevä (ja halpa) lentoreitti oltaisiin oikeasti avaamassa?
maanantai 14. helmikuuta 2011
Tulevaisuuden diplomaatit
Viikonloppu meni siis todella LiMUN konferenssissa Lontoossa. Politiikan ja kv-suhteiden opiskelijoiden roolipelissä - kunnon nörtteilyä siis! Loppupuheessa meitä kutsuttiin mm. tulevaisuuden diplomaateiksi. Tiedä siitä, mutta hauskaa oli!
Otettiin siis National Express bussi, joka lähti torstai-iltana Aberdeenistä klo.19.10 ja saapui Lontooseen perjantai aamuna klo.7.30. Olen yleensä ottanut Megabussin Lontooseen (ne kaksi edellistä kertaa) ja jos uskoisin jotakuta kiinnostavan, voisin listata heti kylmiltään 5 syytä miksi Megabus on parempi kuin National Express. Sanotaanko että yleensä kun pystyn nukkumaan bussissa melko vaivattomasti, tällä kertaa nukuin 2 h aikavälillä 4 am - 6 am. Hauskaa.
Perjantain aamuna porukka oli todella hieman väsynyttä, mutta ensimmäinen ajatus kun bussista tulin ulos oli, että "onpa ihanaa olla taas suurkapungissa". Ihan erinlainen fiilis kuin piskuisessa Aberdeenissä.
Konferenssi järjestettiin Imperial College Londonissa Kensingtonissa vaikka avajaissermonia pidettiinkin hieman eri paikassa. Perjantain ohjelmaan kuuluikin ensin rekisteröityminen, sen jälkeen avajaisseremonia jossa oli monta todella hyvää puhujaa. Tämän jälkeen siirryttiinkin Imperialiin ja meillä oli ensimmäinen komitea sessio jossa väiteltiin kummasta aiheesta aloitamme. Meillä oli iso komitea, periaatteessa 192 ihmistä vaikka kaikki eivät tietenkään paikalle tulleet. Lopulta pääsimme lopputulokseen että keskustelemme IDP:tä. Perjantai-illan ohjelmaan kuului vielä komitea illallinen, jossa pääsi tutustumaan oman komitean jäseniin hieman paremmin.
Lauantai-aamu alkoi herkullisella aamupalalla Paul -nimisessä paikassa, ja tietenkin piti vielä saada Starbucksit mukaan. Juuri tälläisiä ihania kahviloita kaipaan, vaikka toisaalta löytyyhän niitä Aberdeenistäkin. Ehkä se on vaan se koko kaupungin tunnelma joka tekee sen.
Lauantai meni tiiviistii komitea sessioiden parissa ja kuudelta oltiinkin kaikki ihan poikki. Oli tuottelias päivä, mutta kun aloittaa yhdeksältä aamulta ja lopetettaa kuudelta illalla, sillä on kyllä omat vaikutuksensa.
Päätettiin lähteä Covent Gardeniin illalliselle ja siellä riittikin vilskettä ja vipinää. Metrotunneli lauantai-iltana kahdeksan aikaa ei ollut hirveän miellyttävä kokemus, ihmisiä oli ihan liikaa, ja saatoin jopa hetkeksi kaivata Aberdeeniin rauhanomaista menoa..
Yksi seurueemme jäsenistä kuitenkin tiesi hyvän intialaisen ravintolan Covent Gardenissa, ja ai, että se oli muuten mahtava paikka. Hyvä hintataso, mahtava palvelu ja aivan ihanaa intialaista ruokaa. Se oli sisustettu myös todella hienosti, ja katosta roikkuikin tuollaisia "nukkeja" (kuulostaa näin sanottuna kammottavalta) ja se toikin ihanasti persoonallisuutta koko paikkaan.
Sunnuntai menikin taas komitea sessioiden parissa, sekä sitten iltapäivällä päätös seremoniaan osallistuen. Bussi takaisin Aberdeeniin lähti illalla klo.22.30 ja saapui tänään Aberdeeniin klo.10.30. Ja tällä kertaa sain unta pipoon!
Reissun ehdottomat positiiviset kohokohdat olivat:
Mahtava porukka, suurkaupunkifiilis, kaunis Kensington, ballerinakeli (!!), ihanat leivokset Paulista, ihana Covent Garden ja intialainen ja hupaisat hetket niin komitea sessioiden aikana kuin oman porukankin kanssa.
P.S. Päätin muuten että seuraavalla kerralla kun menen Lontooseen, otan joko junan tai lennän.
 |
| London by night |
Otettiin siis National Express bussi, joka lähti torstai-iltana Aberdeenistä klo.19.10 ja saapui Lontooseen perjantai aamuna klo.7.30. Olen yleensä ottanut Megabussin Lontooseen (ne kaksi edellistä kertaa) ja jos uskoisin jotakuta kiinnostavan, voisin listata heti kylmiltään 5 syytä miksi Megabus on parempi kuin National Express. Sanotaanko että yleensä kun pystyn nukkumaan bussissa melko vaivattomasti, tällä kertaa nukuin 2 h aikavälillä 4 am - 6 am. Hauskaa.
Perjantain aamuna porukka oli todella hieman väsynyttä, mutta ensimmäinen ajatus kun bussista tulin ulos oli, että "onpa ihanaa olla taas suurkapungissa". Ihan erinlainen fiilis kuin piskuisessa Aberdeenissä.
Konferenssi järjestettiin Imperial College Londonissa Kensingtonissa vaikka avajaissermonia pidettiinkin hieman eri paikassa. Perjantain ohjelmaan kuuluikin ensin rekisteröityminen, sen jälkeen avajaisseremonia jossa oli monta todella hyvää puhujaa. Tämän jälkeen siirryttiinkin Imperialiin ja meillä oli ensimmäinen komitea sessio jossa väiteltiin kummasta aiheesta aloitamme. Meillä oli iso komitea, periaatteessa 192 ihmistä vaikka kaikki eivät tietenkään paikalle tulleet. Lopulta pääsimme lopputulokseen että keskustelemme IDP:tä. Perjantai-illan ohjelmaan kuului vielä komitea illallinen, jossa pääsi tutustumaan oman komitean jäseniin hieman paremmin.
 |
| Avajaisseremonia |
 |
| Komitea sessio |
 |
| Aamupalalla |
Lauantai-aamu alkoi herkullisella aamupalalla Paul -nimisessä paikassa, ja tietenkin piti vielä saada Starbucksit mukaan. Juuri tälläisiä ihania kahviloita kaipaan, vaikka toisaalta löytyyhän niitä Aberdeenistäkin. Ehkä se on vaan se koko kaupungin tunnelma joka tekee sen.
Lauantai meni tiiviistii komitea sessioiden parissa ja kuudelta oltiinkin kaikki ihan poikki. Oli tuottelias päivä, mutta kun aloittaa yhdeksältä aamulta ja lopetettaa kuudelta illalla, sillä on kyllä omat vaikutuksensa.
Päätettiin lähteä Covent Gardeniin illalliselle ja siellä riittikin vilskettä ja vipinää. Metrotunneli lauantai-iltana kahdeksan aikaa ei ollut hirveän miellyttävä kokemus, ihmisiä oli ihan liikaa, ja saatoin jopa hetkeksi kaivata Aberdeeniin rauhanomaista menoa..
Yksi seurueemme jäsenistä kuitenkin tiesi hyvän intialaisen ravintolan Covent Gardenissa, ja ai, että se oli muuten mahtava paikka. Hyvä hintataso, mahtava palvelu ja aivan ihanaa intialaista ruokaa. Se oli sisustettu myös todella hienosti, ja katosta roikkuikin tuollaisia "nukkeja" (kuulostaa näin sanottuna kammottavalta) ja se toikin ihanasti persoonallisuutta koko paikkaan.
Sunnuntai menikin taas komitea sessioiden parissa, sekä sitten iltapäivällä päätös seremoniaan osallistuen. Bussi takaisin Aberdeeniin lähti illalla klo.22.30 ja saapui tänään Aberdeeniin klo.10.30. Ja tällä kertaa sain unta pipoon!
Reissun ehdottomat positiiviset kohokohdat olivat:
Mahtava porukka, suurkaupunkifiilis, kaunis Kensington, ballerinakeli (!!), ihanat leivokset Paulista, ihana Covent Garden ja intialainen ja hupaisat hetket niin komitea sessioiden aikana kuin oman porukankin kanssa.
 |
| Ihanat macaroonit |
 |
| Covent Garden |
 |
| Meidän delegaation edusti siis Espanjaa |
P.S. Päätin muuten että seuraavalla kerralla kun menen Lontooseen, otan joko junan tai lennän.
torstai 10. helmikuuta 2011
LiMUN 2011, here we come!
Mitä tapahtuukaan kun disse on palautettu? Rentoilua, nukkumista ja aivojen tyhjentämistä vai?
Ei suinkaan, lähdetään nimittäin 5-hengen delegaatiolla kohti Lontoota ja kansainvälistä Model United Nations- konferenssia (MUN) kohti. Jos joku ei tiedä, niin tuo MUN on todella siis malli-YK, eli tässä konferenssissa on tarkoitus simuloida YK:n General Assemblyä. Ensimmäinen MUN-konferenssini (joka viikottaisten harjoitus sessioiden lisäksi täällä Aberdeenissä) oli ScotMUN 2010 Edinburghissa. Lähdin sinne todella jännittyneenä ja varmana että en selviä, ja loppuelopuksi viikonloppu oli mielettömän hauska ja kiva. Ja sainpa myös uusia tuttavuuksia! Eli vaikka tällä hetkellä into lähteä konferenssiin on aika lähellä nollaa, tiedän että loppuenlopuksi siellä tulee varmasti olemaan hauskaa!
Kuulemma konferenssi on myös luonteeltaan paljon "vakavampi" kuin ScotMUN. Meidän delegaatiomme edustaa Espanjaa ja itse olen SOCHUM-komiteassa, eli Social, Humanitarian and Cultural committee. Aihena on mm. Internally Displaced Persons & Illicit Trafficking of cultural property. Ehkäpä opin jotain uuttakin!
Perjantai-illaksi on myös järjestetty iso Committee Dinner jossa voi sitten tutustua kunnolla muiden yliopistoiden delegaatioihin - yleensä nämä tälläiset "socials" onkin paras tapa tehdä uusia tuttavuuksia!
Niinkuin sanottu, konferenssiohjelma näyttää melko täydenpuoleiselta, joten kauheasti ei aikaa jää kierrellä Lontoota ympäriinsä. Me kun lähdemme todella tänään yöbussilla kohti London Cityä ja paluumatka alkaa sunnuntai-iltana klo.10.30 ja takaisin Aberdeenissä meidän pitäisi olla maanantai-aamuna klo.10.30.
Ainakin muutamista blogeista olen bongannut, että Lontoossa taitaa olla paljon lämpimäpää kuin täällä, joten saisi pysyä ne kelit sellaisina, kiitos! Pieni auringonpaiste ja lämmin keli kuulostaa tähän harmauteen oikein hyvältä!
Voih, tämä tarkoittaa että pitäisi varmaan pakata jotain mukaan..*tuplahuokaus*
Ei suinkaan, lähdetään nimittäin 5-hengen delegaatiolla kohti Lontoota ja kansainvälistä Model United Nations- konferenssia (MUN) kohti. Jos joku ei tiedä, niin tuo MUN on todella siis malli-YK, eli tässä konferenssissa on tarkoitus simuloida YK:n General Assemblyä. Ensimmäinen MUN-konferenssini (joka viikottaisten harjoitus sessioiden lisäksi täällä Aberdeenissä) oli ScotMUN 2010 Edinburghissa. Lähdin sinne todella jännittyneenä ja varmana että en selviä, ja loppuelopuksi viikonloppu oli mielettömän hauska ja kiva. Ja sainpa myös uusia tuttavuuksia! Eli vaikka tällä hetkellä into lähteä konferenssiin on aika lähellä nollaa, tiedän että loppuenlopuksi siellä tulee varmasti olemaan hauskaa!
 |
| www.limun.org.uk |
Perjantai-illaksi on myös järjestetty iso Committee Dinner jossa voi sitten tutustua kunnolla muiden yliopistoiden delegaatioihin - yleensä nämä tälläiset "socials" onkin paras tapa tehdä uusia tuttavuuksia!
Niinkuin sanottu, konferenssiohjelma näyttää melko täydenpuoleiselta, joten kauheasti ei aikaa jää kierrellä Lontoota ympäriinsä. Me kun lähdemme todella tänään yöbussilla kohti London Cityä ja paluumatka alkaa sunnuntai-iltana klo.10.30 ja takaisin Aberdeenissä meidän pitäisi olla maanantai-aamuna klo.10.30.
Ainakin muutamista blogeista olen bongannut, että Lontoossa taitaa olla paljon lämpimäpää kuin täällä, joten saisi pysyä ne kelit sellaisina, kiitos! Pieni auringonpaiste ja lämmin keli kuulostaa tähän harmauteen oikein hyvältä!
Voih, tämä tarkoittaa että pitäisi varmaan pakata jotain mukaan..*tuplahuokaus*
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Onnellinen pieni tyttö
Siinä se on nyt. Lukuisten kirjastossa vietettyjen tuntien tulos, 52 sivua, yli sata viittausta, 5 sivua lähdeaineistoa ja lukuisten hermoromahduksien tulos. Mun lopputyö!
Tänään palautin siis sen Department of Politics and IR: lle ja kyllä täytyy sanoa että nyt on huojentunut olo. Yksi etappi takana ja valmistuminen hieman lähempänä.
Tällä hetkellä väsymys on kova, eilen illalla/yöllä tuli mentyä lähempänä kolmea nukkumaan ja aamulla kahdeksalta herätys. Nyt aattelin yrittää pitää silmäni auki kymppiin saakka syömällä suklaata ja pitämällä HIMYM-maratoonin. Sit voikin mennä nukkumaan.
Huomenna onkin sitten lähtö Lontooseen kansainväliseen Model United Nations konferenssiin. Huah. Ehtihän sitä tässä jo hetken levätä.
Tänään palautin siis sen Department of Politics and IR: lle ja kyllä täytyy sanoa että nyt on huojentunut olo. Yksi etappi takana ja valmistuminen hieman lähempänä.
Tällä hetkellä väsymys on kova, eilen illalla/yöllä tuli mentyä lähempänä kolmea nukkumaan ja aamulla kahdeksalta herätys. Nyt aattelin yrittää pitää silmäni auki kymppiin saakka syömällä suklaata ja pitämällä HIMYM-maratoonin. Sit voikin mennä nukkumaan.
Huomenna onkin sitten lähtö Lontooseen kansainväliseen Model United Nations konferenssiin. Huah. Ehtihän sitä tässä jo hetken levätä.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Sunday morning
Sunnuntai- aamu tuli aloitettua super-terveellisellä aamupalalla..not. Leivon siis eilen superhelpon reseptin avulla suklaaneliöitä, ja niistä tulikin ihan mielettömän hyviä! Tuhottiin aika hyvin jo puolet pellistä eilen, ja tänä aamuna totesin että mikäs on parempi (ja epäterveellisempi) tapa aloittaa sunnuntai-aamu kun syömällä suklaaneliöitä. Tuo epämääräinen vihreä tavara lasissa ei ole mikään salainen krapulajuoma, vaan Innocent smoothie kiwi-maussa. Innocentin smoothiet ovat parhaita!
Seuraavaksi olisikin vuorossa dissen kirjoitusta. Tänään olisi tarkoitus viimeistellä conclusion, kirjoittaa bibliography puhtaaksi ja vielä käydä footnotesit läpi. Eli vuorossa on kaikista ärsyttävintä hommaa. Tarkoituksena ja toivomuksena olisi palauttaa koko työ tiistaina, kunhan saan vaan oikoluetut kappaleet takaisin niiden tarkistajilta.
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!
Seuraavaksi olisikin vuorossa dissen kirjoitusta. Tänään olisi tarkoitus viimeistellä conclusion, kirjoittaa bibliography puhtaaksi ja vielä käydä footnotesit läpi. Eli vuorossa on kaikista ärsyttävintä hommaa. Tarkoituksena ja toivomuksena olisi palauttaa koko työ tiistaina, kunhan saan vaan oikoluetut kappaleet takaisin niiden tarkistajilta.
torstai 3. helmikuuta 2011
Laura loves Amazon
Tänään oli ensimmäinen luento Extreme Right in Western Europe - kurssille. Kurssiopasta lukiessani ajattelin että mitenköhän tämä menee, ehkä pitää mennä heti vaihtamaan ekan luennon jälkeen. Noh, ainakin tämän nimenomaisen ensimmäisen luennon perusteella olin väärässä. Kurssi vaikutta hurjan mielenkiintoiselta, käsitelläähän tässä juuri niitä ääripuolueita. Katsottiin British National Partyn (BNP) pari vaalikampanjavideoita ja olihan ne...erikoisia ja itseasiassa useampaan kertaan nauratti, olihan ne niin äärilaitaa. Eli eiköhän tämä kurssi lukujärjestyksessäni pysy.
Tänään tuli viimeiset kirjat jotka tilasin Amazonilta. Sieltä tilaaminen on tehty ihan liian helpoksi. Tuo kirjanivaska (eli siis 7 kirjaa yhteensä tilasin) kustansi minulle vaan £ 24 mikä on mielestäni varsin kohtuullinen hinta tuosta määrästä kirjoja. Osan siis tilasin käytettyinä.
Tämä kirjapino on siis minun palkinto minulle kun saan dissen palautettua ensi viikolla. Voin keskittyä kirjoihin joilla ei ole MITÄÄN tekemistä Suomen turvallisuuspolitiikan ja rauhanturvaamisen kanssa. Ihanaa, can't wait! Itseasiassa, ehkä tunnustan samaan hengenvetoon että vaikka disseä ei ole vielä palautettu, on ensimmäinen kirja jo aloitettu. Nimittäin David Nichollsin One Day.
Lopuksi vielä arkipäivän piritys tekstiviestin muodossa:
Minä: Voin ihan itse kokata sulle illallisen jos tulet tänne viikonloppuna (minun keittotaidoilla tämä on huomattava suoritus).
A: Wau, kuulostaa tosi hyvältä, mutta muista että rugby tulee 5 pm lauantaina (lue= ruoka mielellään valmis joko ennen matsia tai matsin aikana, koska rugby-matsi on pyhä)
I guess you can't take the rugby out of the Scotsman.
Tämä kirjapino on siis minun palkinto minulle kun saan dissen palautettua ensi viikolla. Voin keskittyä kirjoihin joilla ei ole MITÄÄN tekemistä Suomen turvallisuuspolitiikan ja rauhanturvaamisen kanssa. Ihanaa, can't wait! Itseasiassa, ehkä tunnustan samaan hengenvetoon että vaikka disseä ei ole vielä palautettu, on ensimmäinen kirja jo aloitettu. Nimittäin David Nichollsin One Day.
Lopuksi vielä arkipäivän piritys tekstiviestin muodossa:
Minä: Voin ihan itse kokata sulle illallisen jos tulet tänne viikonloppuna (minun keittotaidoilla tämä on huomattava suoritus).
A: Wau, kuulostaa tosi hyvältä, mutta muista että rugby tulee 5 pm lauantaina (lue= ruoka mielellään valmis joko ennen matsia tai matsin aikana, koska rugby-matsi on pyhä)
I guess you can't take the rugby out of the Scotsman.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
10 km
Menin sitten ilmoittautumaan juoksukisaan toukokuussa. Kyseessä on vaan naisten 10 km juoksu Glasgowssa, mutta toimii hyvänä motivaattorina itselleni käydä salilla ja pitää itsensä kondiksessa.
Täällä tuntuu myös olevan suosittua "juosta" jollekkin Charitylle, ja juoksukilpailuiden sivuilla olikin pitkä lista eri hyväntekeväisyysjärjestöistä. Homma on todella organisoitua ja lahjoitusten tekeminen on tehty todella helpoksi ja luotettavaksi. Sen takia päätin minäkin kantaa korteni kekoon ja kerätä rahaa organisaatiolle Breakthrough Breast Cancer. Tämäkin organisaatio toimii kokonaan lahjoituksien varassa, joten tälläiset tapahtumat ovat myös heille tärkeitä.
Parin viikon sisään minulle pitäisi tulla heiltä paketti, joka sisältää mm. oman t-paidan kisaa varten, sekä muuta infoa. Ajattelin perustaa rahanlahjoituksien saamisen lähinnä JustGiving-sivuston varaan, jossa ihmiset voivat turvallisesti ja luotettavasti lahjoittaa rahaa maksamalla suoraan luottokortilla. Sivustolla voi sitten seurata kuinka treenaukset sujuu ja kuinka paljon rahaa on tullut kerättyä.
Täällä tuntuu myös olevan suosittua "juosta" jollekkin Charitylle, ja juoksukilpailuiden sivuilla olikin pitkä lista eri hyväntekeväisyysjärjestöistä. Homma on todella organisoitua ja lahjoitusten tekeminen on tehty todella helpoksi ja luotettavaksi. Sen takia päätin minäkin kantaa korteni kekoon ja kerätä rahaa organisaatiolle Breakthrough Breast Cancer. Tämäkin organisaatio toimii kokonaan lahjoituksien varassa, joten tälläiset tapahtumat ovat myös heille tärkeitä.
Parin viikon sisään minulle pitäisi tulla heiltä paketti, joka sisältää mm. oman t-paidan kisaa varten, sekä muuta infoa. Ajattelin perustaa rahanlahjoituksien saamisen lähinnä JustGiving-sivuston varaan, jossa ihmiset voivat turvallisesti ja luotettavasti lahjoittaa rahaa maksamalla suoraan luottokortilla. Sivustolla voi sitten seurata kuinka treenaukset sujuu ja kuinka paljon rahaa on tullut kerättyä.
Nyt ei muuta siis kuin treenaamaan! Tosin täytyy käydä ensin varmaan hakemassa kunnon juoksukengät kun en sellaisia vielä omista. Onneksi kaveri työskentelee juoksuliikkeessä, joten saan ainakin henkilökohtaista neuvontaa!
Tosin samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ennen en rupea treenaamaan kunnes tämä pahuksen disse on saatu alta pois. Ensi viikon torstaina on palautus joten loppu häämöttää jo lähellä!
tiistai 1. helmikuuta 2011
Mini- break
Viikonloppuna käväisin vähän ”lomalla” Glasgowssa. Disse oli kuitenkin hyvässä vaiheessa ja ajattelin että pieni tauko tekee siitä hyvää, jotta asiat näkisin sitten ehkä ns. uusin silmin. Lähdin vasta lauantaina ja saavuinkin sitten iltapäivällä aurinkoiseen Glasgowhon. Siellä on aina aurinkoista kun pääsen paikalle! Käytiin lauantai-iltana katsomassa todella hyvä elokuva nimeltä NEDS. Jos joku ei tiedä mitä tämä tarkoittaa niin wikipedia määrittelee sen näin:
"Ned is a term applied to certain people in Scotland, akin to the term chav in England. The stereotypical view of a ned is a white adolescent male (although this term does not exclude females) of working class background. They engage in hooliganism, petty criminality, loutish behaviour, fighting, underage drinking and smoking or general anti-social behaviour."
Elokuva kuitenkin sijoittuu 1970-luvun Glasgowhon ja kertoo todella hyvän tarinan näistä nedeistä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Ainut minkä huomasin, oli että olisin kaivannut ensimmäistä kertaa elokuvaan tekstityksiä, sen verran vaikeata on ymmärtää tuota murretta.
"Ned is a term applied to certain people in Scotland, akin to the term chav in England. The stereotypical view of a ned is a white adolescent male (although this term does not exclude females) of working class background. They engage in hooliganism, petty criminality, loutish behaviour, fighting, underage drinking and smoking or general anti-social behaviour." Elokuva kuitenkin sijoittuu 1970-luvun Glasgowhon ja kertoo todella hyvän tarinan näistä nedeistä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Ainut minkä huomasin, oli että olisin kaivannut ensimmäistä kertaa elokuvaan tekstityksiä, sen verran vaikeata on ymmärtää tuota murretta.
Kaikki oli todellakin tyyppiä "hands-on" tehtävää, eli kaikkea pystyis kokeilla ja väännellä ja käännellä.
 |
| Clyde Arc bridge taustalla |
Illalla käytiin vielä syömässä ehkä maailman parasta intialaista ruokaa, johon meikäläisellä on tullut totaalinen himo viime aikoina. Jos joku pyörii Glasgowssa päin ja tykkää intialaisesta niin kannattaa tsekata Ravintola KoolBa Merchant Cityssä. Minä ainakin vyöryin kyseisestä paikasta ulos!
Pieni tauko dissestä ja kirjasto teki hyvää ja nyt arki onkin taas alkanut. Tänään myös alkoi tämän lukukauden uudet kurssit meikäläiselle Human rights-kurssin luennolla. Kurssi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja käsittelee aihetta monesta eri perspektiivistä. Myös kurssin tutoriialit on rakennettu hyvin ja vaikuttaa todella interaktiivisilta mikä on tietysti hyvä juttu.
Ihanaa että uudet kurssit alkoivat, tulee vähän vaihtelua tähän arkeen.
Ihanaa että uudet kurssit alkoivat, tulee vähän vaihtelua tähän arkeen.