Nurinkurisia tapoja part.2

Olen jo sen verran aikaa asunut ulkomailla ja vaikka säännöllisesti Suomessa käynkin ( ja kielikin taittuu ihan ihan normaalisti), tulee aina välillä eteen tilanteita kun ei vaan tajuu...Tiettyjä juttuja on juurtunut mieleen Briteissä asuessa ja ne aiheuttaakin sitten naurun tilanteita kun Suomessa vierailen. Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kuinka jotkut tavat on mennyt päälaelleen Briteissä asuessa, ja kaikki tuon postauksen jutut pätee kyllä edelleen. Tässä nyt hieman lisää juttuja mitä olen huomannut kesän aikana.

Yksi näistä on ruokakaupassa käynti ja niiden saakelien vihannesten punnitseminen. Ihan oikeesti. Briteissähän nämä punnitaan kassalla ja Suomessa ollessa vienkin aina vihannet suoraan vaan pusseissa kassalle ja hymyilen aina yhtä hölmistyneesti kun kassaneidit ilmottaa, että "näitä ei ole punnittu". Ja samalla muistan että piru vieköön, nämä täytyy punnita itse. Nolointa on kun takana on kamalan pitkä jono ja sä juokset sit punnitsemaan ja pohtimaan kurkkujen, tomaattien ja muiden epämääräisten möykkyjen numeroita. Luulis että sitä oppis mutta tää käy kaupassa joka kerta. Varsinkin kurkkujen kanssa

Suomen kieli on mulla ihan hyvin säilynyt, vaikka välillä saattaa joitan sanoja unohtua. Suurimmat ongelmat mulla kyllä tulee siitä että nykyään jos haluan tehdä sanasta "negatiivisen", liitän sanan alkuun aina liitteen "epä". Kuten englanniksi tehdään (tajusiko tätä selitystä kukaan?). Selitin isälleni taannoin kuinka "Kambodza oli aika epäkehittynyt maa". Pankkiin soittaessa (olin vahingossa näppäillyt pin-koodin liian monta kertaa väärin) mutisin pankkineidille että josko hän voisi "epälukita" pankkikorttini. Koska en vaan keksinyt että miten muuten sanon että haluan kortin takaisin käyttöön jos vaan mahdollista... Luurin päässä oli hetken hiljaista.

Se että orange on suomeksi appelsiini (eikö?) ei myöskään mene kaaliin..useimmiten ne menee meikäläisen kielessä ihan vaan tuttavallisesti oranssina. Mitä sitä turhaan hienostelemaan. Onneksi äiti tajuaa tän jo nykyään.

Minulle on myös tullut ihan pakonomainen tarve täyttää hiljaisuudet vaikka millä small talkilla vähän tuntemattomimpien ihmisten kanssa. En ole ikinä muutenkaan ollut se hiljaisin tyyppi mutta nyt sana papupata on saanut ihan uuden merkityksensä. Suomessahan ei välttämättä tarvitse koko ajan puhua pälpättää jos ei ole asiaa, mutta minulle on iskostunut päähän se ajatusmaailma että hiljaisuutta ei saa syntyä, sitten jauhataan säästä vaikka puoli tuntia (ei ollenkaan mahdoton tehtävä Briteissä). Välillä se aika uuvuttavaa kun täytyy yrittää keksiä tikusta asiaa.

Toinen tapa joka on jäänyt päähän ja jonka tämä kuva tiivistää todella hyvin:

www.pinterest.com

Eli ylellinen "kohteliaisuusanojen" ja konditionaalien käyttö. Possibly, kindly, perhaps, if you could be so kind, please, maybe ...Ja ne on eksynyt suomen kieleenikin. Kaikki täytyy yrittää sanoa mutkan takaa superkohteliaasti. Vähempikin kyllä riittäisi. Nykyään jos joku töksäyttää asiat hyvin suoraan tulee mulle ensimmäisenä mieleen että henkilö on hyvin epäkohtelias.

Lontoo on tainnut tehdä tästä jo valmiiksi kärsimättömästä ihmisestä vielä kärsimättömämmän. Nimittäin jouduin eräänä päivänä odottamaan 5 min (siis voitteko kuvitella, 5 min!!) ratikkaa Helsingin keskustassa ja siitäkös puhisin ainakin puoli tuntia. Typerintä oli, ettei mulla edes ollut kiire minnekään, kunhan vaan luulin. Lontoossa kun 2 min metron odotus tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta.

Tottakai kulttuuri- ja kielierot vaikuttaa myös toisin päin. Tapahtui kerran päiväkävelyllä Hyde Parkissa:

Poikaystäväni: "I used to like Yorkies but now.. I'm not big fan of them anymore"
Minä: "Yeah, I used to like them as well, but nowadays I think they are just too skinny and bony"
Poikaystäväni: "What an earth are you talking about?"
Minä: "Yorkies. Wasn't that what we were talking about?"

Joo, poikaystäväni puhui Yorkie-nimisestä suklaasta, minä taas koirarodusta nimeltä Yorkshirenterrieri. Ja kuulemma Yorkie-suklaapatukat on tosi täyttäviä ja pulleita. Ei yhtään bony.

Tälläistä aina sattuu ja tapahtuu ja mun mielestä nää on yleensä vaan niin huvittavia tilanteita :) Mites teillä, onko mitään outoja tapoja tai juttuja tarttunut ulkomailla asuessa mitkä Suomessa aiheuttavat hauskoja (tai noloja) tilanteita?

P.S. Arvatkaa kenen lopputyö on periaatteessa valmis ja kuka pääsee huomenna lähtee lempparikaupunkiinsa tapaamaan lemppari-ihmisiä?Me, me,me!!!

Kauniissa maisemissa

Eilen juhlittiin iskän synttäreitä näin hieman etukäteen käymällä syömässä kauniissa Westerby Gårdissa. Kamerakin kulki mukana ja löysin taas uusia asetuksia mitkä teki kuvista jotenkin erityisen kivoja mun mielestä.

Olen taas nähnyt monessa blogissa niin mielettömän ihania kuvia että on itsellekin taas tullut himo oppia valokuvaamaan ihan kunnolla. Pitäis mennä varmaan jonnekkin kurssille että oppis käyttämään erilaisia säätöjä paremmin..

Takaisin asiaan. Westeby Gård sijaitsee suoraan sanottuna aika keskellä metsää Inkoossa, mutta meiltä ei ole onneksi sinne turhan pitkä matka. Siellä on kiva käydä koska maisetmat on kauniit, tunnelma leppoisa ja ruoka hyvää. Siellä käydessä tulee aina kesätunnelma vaikka melkeen syksyssä ollaankin jo.

Heillä on myös kaunis omenapuutarha ja terassi mutta eikös Suomen kesän tyypilliseen tapaan ulkona alkanut sataa ennen kuin päästiin nauttimaan ulkoilmasta. Toisaalta, oli sisälläkin aika kiva tunnelma :D

Synttärisankari oli ainakin mielissään jo hieman etukäteisestä synttäriylläristä, ja meillä oli kiva ilta. Suomessa lomailun ehdottomia parhaita puolia on tietysti se että saa ottaa kaiken ilon irti siitä että voi juhlia erityispäiviä perheen kanssa tai viettää vaan muuten aikaa yhdessä!

Ja takaisinpäin ajaessa saatiinkin jo nauttia ihan mielettömästä auringonlaskusta peltojen taakse.

Sadepäivän masis

1) Miksi sää vaikuttaa suoraan mielialaan?

2) Miksi tulee heti känkkäränkkä olo kun sataa?

3) Miksi tee maistuu paremmalta kun ulkona sataa?

4) Miksi Elisan asiakaspalvelu on ihan hanurista?

5) Miksi mun puhelimessa ei ole yhtään verkkoa vaikka asun vai 30 min meidän PÄÄKAUPUNGISTA enkä missään Torniossa (sori, no offense torniolaiset)?

www.pinterest.com

6) Miksi kampaajan jälkeen hiukset on suoraan kuin Pantenen mainoksesta mutta auta armias kun peset ne itse (vaikka niillä samoilla tuotteilla) niin hiukset näyttää ihan lehmän nuolemilta?

7) Miksi tämän viimeisen yliopistotyön teko (ever!!) on niin vaikeeta?

8) Miksi hammaslääkäri ajan varaaminen tuntuu ihan ylivoimaiselta? Aha, tähän tiedän vastauksen..Koska kuka nyt vapaaehtoisesti haluaa mennä edes sinne?

9) Miksi en voi olla ikuinen opiskelija ihan vaan sen takia et saisin ostaa uudet koulutarvikkeet joka syksy?

10) Miksi Cheekin Syypää sun hymyyn on niin koukuttava?

11) Miten voi olla niin vaikeeta muistaa ottaa sateenvarjo mukaan? Tai jos muistaa ottaa niin se on just sit se rikkinäinen yksilö?

Nyt yritän kuitenkin noudattaa tämän kuvan neuvoa...

www.pinterest.com

Kohtalotovereiden tarinoita otetaan vastaan kommentiboksissa :)

Turistioppaana

Olen tässä viimeisen viikon aikana hostannut ex-kämppistäni ja hänen kaveriansa. Pojat tulivat juoksemaan Helsinki City Marathonin ja tietysti ex-kämppis yhdisti samalla reissun vanhan kaverinsa tapaamiseen. Pojat oli täällä maalla yötä ja sitten olen yrittänyt töiden ohessa näyttää heille vähän Helsinkiä ja suomalaista maaseutua.

On muuten superhankala toimia turistioppaana Helsingissä. En oikein tiennyt että mitä näyttää. Sitten tehtiinkin vaan rundi keskustassa (akselilla Senaatintori, Kauppatori, Stockan alue, Espa, Torni...) ja käytiin myös Suomenlinnassa. Pojat oli ihan ihastunut Helsinkiin (ja maaseutuun) ja koska tytötkin kuulemma on nättejä, olisi tänne kuulemma kiva muuttaa. Ja ihmiset ovat olleet kamalan ystävällisiä heille.

Maanantaina käytiin sitten Suomenlinnassa joka on tietysti kesäaikaan aivan ihana. Täytyy kyllä myöntää, että varsinkin näin kesäaikaa on Helsinkiä ja sen ympäristöä kiva näyttää vierailijoille koska onhan täällä kaunista.

 

Minusta taas oli hauskaa toimia maratoonarien huoltojoukoissa ensimmäistä kertaa elämässä lauantaina :) Minulle oli määrätty oma paikka Ursulan edestä ja siinä istuin nurtsilla kirjaa lukien kun juoksijat mennä pinkoi ohi ( niin ja siis ojensin juoman ja epämääräisen geelin kahdelle niistä ohimenevistä juoksijoista). Oli hauskaa. Lounaan nautin Cafe Ursulassa ja totesin ruokaa mutustaessani ja juoksijoita katsellessa että ei minusta ehkä maratoonaria tulisi, mutta puoli maratonin sitä voisi vielä juosta.. Kantamani britti-lippu myös aiheutti huomiota ja sainpahan itsekin kokea minkälaista on turistin olo Helsingissä..Ja onnistuin myös saamana brittijuoksijat iloisiksi kun näkivät tutun lipun matkan varrella :D

Nyt onkin pojat lähtenyt jo kotiin ja mulla alkaa loppukiri dissen parissa. Ja ensi viikolla Lontooseen!

London, I've missed you..

Reissupäivyri: Angkorin temppelit

Viimeisenä määränpäänä reissullamme oli Angkorin mahtavat temppelit jotka sijaitsevat Siem Reapin läheisyydessä.

Sanotaanko näin alkuun etten tykännyt yhtään Siem Reapin kaupungista. Se oli inhotusta ensi silmäyksellä. Todellisuudessa tosin kaupungilla ei tullut hirveästi pyörittyä, kerran illallisella ja kerran kävin yömarketilla mutta muuten sitä yleensä suuntasi sinne temppeleiden suuntaan. Mutta en tykännyt silti kaupungista. Liian turisti, liian valoisa, liian ahdistava - siinä ei ollut yhtään sitä "aitoutta" jota kohtasi muualla Kambodzassa. Mutta sitä toisaalta osattiin odottaa.

Meillä oli valitettavasti hyvin rajallinen määrä aikaa käyttää temppeleiden tutkimiseen, yksi kokonainen päivä ja yksi puolikas päivä (joka tosin alkoi jo klo.04.00). Siellähän suositellaan että temppeleiden tutkimiseen käytetään vähintään 3 pvä, mutta tällä kertaa mentiin näillä eväillä.

Mentiin periaatteessa kaksi reittiä - iso silmukka ja pikku silmukka. Ison silmukan lähdin sitten lauantaina valitettavasti kiertämään yksin kun sairaus selätti rakkaan matkakumppanini. Tingin itselleni tuk tukin päiväksi (todella ärsyttävällä ajajalla, olisi mieli tehnyt hypätä kyydistä pois puolenvälin jälkeen).

Menin siis ensimmäisenä päivänä itse yhteensä käymään yli kuudessa eri temppelissä ( ja tuk tukia kyllä tarvittiin, kauheet välimatkat, pyörä olis kans ollut hyvä!) ja osa niistä oli järkyttävän hienoja jonka jälkeen osa näytti vähän...noh, vaatimattomilta.

Ja toisaalta, vaikka nämä temppelit on hienoja, en tajua miten joku jaksaa viikkoa noissa maisemissa kierrellä. Koska loppuenlopuksi päivän kiertelyjen jälkeen kaikki temppelit alkaa näyttää samanlaisilta kivikasoilta. Sori, mut näin se vaan on.

Sunnuntaina sainkin taas bf:n mukaani kiertelyihin ja herättiin sitten klo.04.00 jotta ehditään näkemään auringonnousu Angkor Watin takaa. Vaikka auringonnousu ei itsessään niin hieno ollut, oli se ehdottomasti aikaisen herätyksen arvoista. Mielettömät maisemat siihen aikaan aamusta. Yksi niistä asioista jotka pitää vaan kokea. Oli ihan mieletön fiilis kävellä sillan yli aamu neljän jälkeen kun oli vielä ihan pimeätä ja kuuli vaan muiden kävelyn ja kännykän valot näki kun sillä valaistiin polkua.

Tämä on mun yksi lempparikuvista koko reissusta.

Sunnuntaina käytiin siis se pienempi lenkki kiertämässä ja siitäkin vaan kolme temppeliä kunnes matkakumppanin kunto taas heikkeni. Ottaen huomioon klo.04.00 herätyksen, en pannut turhan paljon vastaan. Eli silloin oli vuorossa se kuuluisin temppeli Angkor Wat, sitten Angkor Thom ja kolmas temppeli jossa Tomb Raider on kuvattu.

Ehdittiin vielä hetki chillailla hotellin uima-altaallakin ennen kentälle lähtöä. Kambodzasta sai taivaallisia hedelmäsmoothieita joiden valmistusta olen nyt yrittänyt kopioida kotona ollessani - huonoin tuloksin tosin..

Tässä olisi nyt kaikki kertomukset kohteissa kasassa, mutta vielä löytyisi pari reissujuttua josta haluaisin kirjoittaa, joten katsotaan josko saisin ne eetteriin pian..

Kesäperinne: Aamiainen Kauppatorilla

Suoraan sanottuna Suomen kesä on ollut aika ankea tänä vuonna. Siis säiden suhteen. Toisaalta, en ole sen antanut haitata itseäni turhan paljon koska jokatapauksessa kaikki päivät menee sisälle kykkiessä. Joten ei se haittaa. Se mikä vähän haittaa on fakta, että tämä kesä on mennyt ohi hujauksessa ilman että olen tehnyt sen kummemmin mitään kesäisiä perinteitä. Mutta ei sekään haittaa koska tiesin että tämä kesä tulee koostuttua vain tälläisestä ahkerasta puurtamisesta.

Näin yritän vakuuttaa itseni että on (tämäkin) kesä ihan kiva ollut. Jeps. Noh, on ainakin ollut aivan ihanaa olla kotona paljon!

Kuitenkin, perjantaina kun aurinko pilkisti pilviverhon takaa, päätettiin lähteä aikaisin aamulla perinteiselle Kauppatori aamiaiselle. Koska kesä, Kauppatori ja Crepit kuuluu olennaisesti yhteen. Niillä on syvä rakkaussuhde keskenään. Ja mulla on tietysti syvä rakkassuhde makoisten creppien kanssa.

Kauppatorin Crepes-koju on siis tämän tytön kestosuosikki. Ja listan paras juttu on tietysti se banaani-nutella creppi. Nyt kun vielä ei ollut tullut maistettua creppejä pitkään aikaan, maistui se ihan erityisen hyvältä.

Kaikkien turistien ansiosta, Kauppatorilla on myös aina semmoinen "kansainvälinen" tunnelma. Ja siellä aina näkyy söpöjä koiria. Joten kyllä ainakin kerran kesässä pitää päästä nuuhkimaan Kauppatorin tunnelmaa!

Mites teidän kesä on sujunut?

Reissupäivyri/ Battambang

No niin, ja taas tulisi reissujuttuja. Mihin tämä aika menee, tuntuu että vasta tulin reissusta mutta onhan siitä jo vaikka kuinka paljon aikaa!

Phnom Phenistä meidän matka jatkui 6 h bussimatkalla Battambangiin. Kyseessä on hyvin piskuinen kaupunki, mutta koska haluttiin nähdä myös jotain muuta kuin pääkaupunki ja Siem Reapin turistirysä, oli Battambang sitten hyvin matkan varrella (who am I kidding? Poikaystävä ehdotti et käydään täällä ja minä vaan myöntelin). Ja hyvä että käytiin koska se antoi taas hieman erilaista kuvaa tästä kauniista maasta. Kivointa oli se rauhallisuus ja turistien puute. Kukaan ei "ahdistellut" meitä ja siellä oli iloinen tunnelma. Kaikki lapsetkin aina hymyilivät leveästi ja vilkuttivat meidät nähdessään. Väkisinkin siinä tulee hyvä mieli. Koska kaupunki ei ollut niin iso, oltiin siellä vaan päivä ( 2 yötä) ja lähdettiin sitten jatkamaan matkaa.

Ensimmäisenä aamuna päätettiin mennä heti kuvailemaan auringonnousua meidän hotellin kattoterassilta. Oli vähän pilvinen aamu, mutta saatiin silti ihan kivoja kuvia!

Battambangin "turistihoukutus" on juttu nimeltä Bamboo Train. Eli kyseessä on pieni junarata joka kulkee kahden kaupungin välillä hieman Battambangin ulkopuolella, ja juna on sellainen bambu lautta johon sitten istutaan. Juna kulkee 14 km/h ja koska käytössä on vain yksi rata ja nämä bambu lautat kulkee sitä väliä edestakaisin, täytyy sitten aina jompikumpi junista vaan nostaa kiskoilta pois ja päästää toinen ohi. Tää oli ihan mielettömän hauskaa!

Radan varrella näkyi enimmikseen pusikkoa mutta välillä tuli avariakin kohtia..

Ja tässä siirettiin sitten meidän juna pois raiteilta kun vastaan tuli juna jossa oli enemmän ihmisiä.

Pysähdyttiin siellä toisessa kylässä hetkeksi ja meidät ympäröi sellainen sankka söpöjen lasten joukko jotka teki bisnestä näyttämällä turisteille paikallista riisitehdasta. Ne lapset oli kyllä aika söpöjä :)

Näitä kylttejä muuten löytyi JOKA PUOLELTA.

Erään tytön kanssa vaihdettiin rannekorut keskenämme :)

Tässä muuten näkyi se korruptiontaso Kambodzassa. Nimittäin kun tultiin paikalle tuk tukilla otti meidät vastaan mies poliisin uniformussa. Hitaana blondina kellot eivät vielä syttyneet päässä silloin mutta hetken myöhemmin. Poliisi sitten kertoi todella lyhyesti tämä jutun historiaa ennen kuin maksettiin rahat toiselle naiselle. Vain jotta epäilemättä se poliisi voi sitten myöhemmin kiskoa ne rahat takaisin tältä paikan vetäjältä. Otti hieman kalloon.

Tämän jälkeen huristeltiin tuk tuk-ajajamme kanssa (joka oli kanssa mielettömän hyvä tyyppi) sitten maaseudun läpi pienelle temppelialueelle. Siellä kavuttiin vuoren päälle jossa sijaitsi pari temppelinrauniota. Ihastelin niitä silloin ihan päätä pahkaa mutta sen jälkeen kun oli nähnyt Angkorin temppelit niin kyllähän nämä hieman kalpeni niiden rinnalla. Siellä ollessa yhtäkkiä joku avasi vesihanat ja 5 min aikana satoi vettä aivan järkyttävästi. Ja ihan yhtäkkiä :D

Sen jälkeen jatkettiin toiselle temppelille joka sijaitsi vielä korkeammalla vuorenhuipulla. Samalla alueella sijaitsi myös Killing Cavesit, eli ne luolat jossa Pol Potin hallinnon aikaan heitettiin ihmiset alas luolaan, jolloin he joko kuolivat heti tai viimeistään vammoihinsa. Paikka oli todella kaunis surullisesta historiasta huolimatta, sieltä oli upeat näkymät alas maaseudulle.

Illalla menimmekin sitten paikalliseen sirkukseen. Eikä mihin tahansa sirkukseen, vaan kyseessä on paikallisen NGO:n projekti joka auttaa kaupungin nuoria kouluttautumaan taiteen parissa. Eli oppilaat maalaavat, oppivat sirkustemppuja sekä muita luovia taitoja. Nyt menimme katsomaan heidän parhaan sirkusryhmänsä esityksen joka lähtee kiertueelle Eurooppaan nyt syksyllä. Kaksi koulun oppilaista ovat päässeet legendaariseen sirkusryhmään Montrealiin.

Me vietimme oikein hauskan illan tunnelmallisessa sirkuksessa jonne oli ahtautunut niin kaikki turistitkin kuin kylän lapsetkin ( ja vähän vanhemmatkin..)

Täytyy sanoa että me kyllä ihastuttiin Battambangin pikku kaupunkiin todella paljon ja yhdessä päivässä ehti nähdä jo kaiken oleellisimman vaikka oltais hyvin voitu jäädä hengailemaan vähän pidemmäksikin aikaa.