Class of 2012

Valmistujaispäivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, täysin epätyypillisenä siis Lontoolle. Meillä on käynyt hieman tuuri valmistujaisjuhlien kanssa kun sekä Aberdeenissä että Lontoossa oli ihana keli valmistujaispäivänä. Ja sorry, tiedän että tässä postauksessa tulee mun naamaa kerrakseen, mutta olen tehnyt sen päätöksen etten kavereita tai poikaystävän kuvaa täällä näyttele, joten siinä linjassa pysyn nyt. Vaikka parhaat kuvat päivältä onkin nimenomaan ne jossa poseeraan rakkaiden ihmisten kanssa. Ihan vaan selvennykseksi, ettei kaikki luule että olen hirveän egoistinen pönttö :)

Tää oli kuulemma Nunnia ja Konnia kuva :D

Me alotettiin aamu tyttöjen kanssa menemällä Mr.Leo's nimiselle kampaajalle ja saatiin Blow Dry meidän hiuksiin. Ekaa kertaa elämässäni tuli sitäkin kokeiltua ja paras 20 puntaa mitä olen ikinä käyttänyt. Olen nimittäin ihan käsi mitä tulee hiusten laittamiseen ja olisihan siinä mennyt hermot aamulla. Plus, saatiin kavereiden kanssa vähän hemmottelua ja hetki aikaa yhdessä ennen kiireisen päivän alkua!

Itse seremonia alkoi klo.14.00 ja sitä ennen piti hakea kaavut, tutkintotodistukset, liput ja ottaa kuvia että saatiin vielä kaikki hyöty kunnon päivänvalosta. Ja nyt kyllä tiedetään minkälainen olo julkkiksilla on ;) Haha, neljä tyttöä ja heidän perheensä, poikaystävänsä ja ystävänsä tarkoitti miljoonaa eri kameraa :D Suurimmassa osassa näissä yhteiskuvissa katsotaan kaikki eri kameraan, mutta ihania niistä silti tuli!

Itse seremonia oli ihana, puheet pidettiin lyhyinä mutta sitäkin parempina ja ainut tylsempi juttu oli se, että meidän vuosikurssi kuulutettiin heti ekana, joten loppuseremonia saatiin taputtaa kätemme kipeäksi sitten tuntemattomille. Mutta se on homma nimi, koska tietysti jokainen valmistuva ansaitsee ne aplodinsa! Tällä kertaa jokainen opiskelija kuulutettiin erikseen lavalle jossa käteltiin sitten koulun johtajaa joka onnitteli. Ja sitten vaan lavalta pois. Kukaan ei onneksi kompastunut, ystäväni vaan unohti kätellä johtajaa ja vaan reippaasti käveli lavan poikki :) Jokaisessa seremoniassa pitää olla jokin hauska tapahtuma! Ja olihan se melkoisen juhlallinen fiilis kun kaikki valmistuvat nousivat seisomaan ja koulun johtaja julisti vuosikurssin 2012 valmistuneeksi.

Seremonian jälkeen meillä oli reception jossa otettiin vaihteeks taas lisää kuvia. Ja juotiin skumppaa. Ja syötiin tolkuton määrä pieniä canape-juttuja kun oli niin kamala nälkä. Se on muuten tosi viehättävää kun joku tulee puun takaa juttelee sun kanssa ja suu on niin täynnä ruokaa että posket pullottaa. Ahneella on paskanen loppu. Ja tietysti hymyiltiin ja naurettiin niin paljon että posket tuli kipeiksi.

Illalla pienen levon ja vaatteiden vaihdon jälkeen mentiinkin isolla porukalla syömään ihanaan italialaiseen ravintolaan Kensingtoniin (Scalini's) jonka jälkeen nuoriso jatkoi matkaansa Lontoon yöelämään.

Oli ihan mahtava päivä, ja aivan ihana että vuoden opiskelut kulminoitui tähän päivään jota saatiin juhlia ystävien ja perheen kesken! Varmasti tulen muistamaan tämän päivän koko loppuelämäni ajan!

Lukuvinkkejä (Lokakuun luetut)

Hups, vähän on taas aikaa hujahtanut näistä kirja-postauksista. Kuitenkin lokakuussa luin kaksi hyvinkin matka-aiheista kirjaa. Toisessa kirjassa tarinoitiin Finnairin historiasta lentoemäntien silmin ja toisessa kierrettiin sitten ympäri maailmaa Merja Mähkän kanssa. Molemmat olivat hyviä kirjoja ja molemmat tuli myös luettua melkoisen nopeasti! Nämä olisi mun mielestä myös hyviä ideoita antaa joululahjaksi matkakuumeisille, varsinkin tuo Merja Mähkän kirja.

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Nojatuolimatkailua parhaimmillaan oli kun lukaisin Merja Mähkän "Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois - 543 päivän reppumatka". Kirja kertoo todella siitä kuinka Mähkä vierailee puolentoistavuoden aikana 35 maassa ja erilaisista sattumuksista ja kommervenkeistä matkan varrella. Mukaan maahtuu niin Aasia, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Amerikka kuin Väli-Amerikka ennen Suomeen palaamista. Kirja oli ihanan (hyvällä tavalla) rennolla otteella kirjoitettu kertomus erilaisista, välillä hyvinkin hullunkurisista sattumuksista mitä reissun päällä voi tapahtua.

Luin aikoinaan Mähkän blogia joka kertoi tästä reissusta, mutta kirja ei ole onneksi koottu suoraan niiden pohjalta, vaan pikemminkin vain koonteja hauskimmista sattumuksista ja kokemuksista mitä oli tapahtunut matkalla.

Varoituksen sana tosin lienee paikallaan. Nimittäin kirja saa aikaan todellisen reissukuumeen. Tai melkeinpä epätoivoisen sellaisen kun sitä taas tajuaa miten makeita paikkoja maailmassa on että miten niissä edes ehtii käymään! Se sai meikäläisenkin haaveilemaan vaikka mistä paikoista!

Koottuja tarinoita: Taivas mikä työpaikka

Taivas mikä työpaikka on koottu tarinoista joita Finnairin lentoemännät ovat kertoneet sitten eteenpäin. Siellä on mukana juttuja monen monesta sattumasta joita on sattunut vuosien varrelle lentoemäntien kohdalle ja kyllä monta kertaa nauratti kun niitä luki. Tarinoita on koottu yhteensä viideltä vuosikymmeneltä ja varsinkin vanhempia juttuja oli mukava lukea - on se lentomatkustaminen hieman kehittynyt tässä vuosien varrella!
Kirjasta saadut tuotot ohjataan suoraan lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Minua henk.koht. ärsytti kirjassa kaksi asiaa: 1) se kiiltokuvamainen kuva jota lentoemännän työstä maalattiin ; 2) se kiiltokuvamainen yritys maalata itse Finnairia parempaan maineeseen. Mutta toisaalta, molemmat näistä faktoista oli oletettavissa, onhan tämä Finnairista ja sen lentoemännistä kertova kirja. Joten annettakoon se anteeksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin viihdyttävä kirja!

Siitä paljon pelätystä, puhutusta lopputyöstä eli dissestä

Sain lukijatoiveen että kertoilisin vähän mun dissestä eli lopputyöstä sekä siihen jonka tein Aberdeeniin että Lontooseen. Päätin sitten vähän tarinoida niiden teosta ja ehkä myös jälkiviisastella hieman, kysymyksiä tietysti saa esittää taasen kommentiboksiin jos niitä tulee mieleen.

Eli Briteissähän todella tehdään tutkinnon lopuksi lopputyö (kulkee erinäisillä nimillä, meillä ihan dissertation nimikkeellä). Kyseisen lopputyön sanamäärä on yleensä siinä 10 000 hujakoilla (taitaa olla n.50 sivua) ja se todella tehdään viimeisenä opiskeluvuotena. Aberdeenissä jossa tein undergraduate-tutkintoni, lopputyö tehtiin siten, että palautuspäivä oli helmikuussa. Eli periaatteessa oli syksy aikaa tehdä se. LSE:ssä sen tekoon oli varattu 3 kk eli sen jälkeen kun tentit oli tehty kesäkuun loppuun mennessä, alkoi dissen kirjoitus ja se palautettiin sitten syyskuun alussa.

Aberdeenissä lopputyöni liittyi Suomen osallistumiin rauhanturvaoperaatioihin ja miten ne on kehittynyt, mitkä tekijät siihen on vaikuttanut ja miten se on korreloinut Suomen ulkopolitiikan kanssa. En nyt muista tarkkaa otsikkoa tai tutkimuskysymystä, valitettavasti en muista minne olen sen paperiversion tuosta tekeleestä tunkenut :) En nyt kerro tarkkaa arvosanaa koska Aberdeen taitaa olla ainut yliopisto Skotlannissa joka käyttää ihan ihmeellistä omaa arvosteluasteikkoa, mutta 2:1 sieltä tuli. Ja silloin olin siihen tyytyväinen.

Nyt kun olen jo toisen lopputyön vääntänyt perään, voin todeta että en ole tyytyväinen tuohon Aberdeeniin tekemään disseen. Ja tämä oli itseasiassa sinänsä helppo postaus toteuttaa koska olen miettinyt että mitä nyt tekisin toisin!

1) Ensinnäkin, Aberdeenissä meidän sallittu sanamäärä taisi olla 10 000-12 000 puitteissa ja minulla tuli sanoja todella reilut 12 000. Reilusti yli sen 10 % mitä saisi olla mutta ohjaajani sanoi ettei siitä rokoteta. Kuitenkin, nyt kun pohdin, olisin hyvin voinut vetää sanoja pois, ne ylimääräiset kun harvoin tuovat oikeasti mitään ekstraa siihen itse sanomaan. Eli mitä tiivistetympi, suoraan ytimeen menevä työ on, sen parempi. Mulla on aina ollut hieman ongelmana se, että tarinoin liikaa.

2) Mitä tarkempi/rajatumpi tutkimuskysymys ja hypoteesi, sen helpompaa sen homman teko on itselle. Sillon kun tutkimuskysymys on koko ajan kirkkaana mielessä koko kirjoitusprosessin ajan, on aiheessa pysyminen helpompaa. Esim. minä tutkin Suomen osallistumista rauhanturvaoperaatioihin sen koko historian ajalta. Eli 50-luvulta tähän päivään asti. Big mistake. 

3) Descriptive (kuvaileva?) disse ei ole ikinä hyvä. Tämä on tietestään itsestäänselvään mutta kaikki tuntuu sortuvan siihen jossain vaiheessa kirjoitusta kuitenkin. Mun undergraduate-lopputyö keskittyi liikaa kuvailemiseen eikä tarpeeksi analyyttiseen osuuteen ja teorian sitomiseen. Teoria on kaiken a ja o.

4) Ja lopuksi, aihe oli semmoinen josta tiesin jo entuudestaan paljon. Liikaa itseasiassa. Paras olisi melkein kun valitsisi aiheen joka on itselleen melko tuntematon koska silloin ei ole mitään ennakkokäsityksiä siitä että mikä sen loppututkimuksen tulos tulisi olla.

LSE:ssä oma linjani oli Comparative Politics (Conflict Studies). Eli Comparative Politics oli se koko linjan kantava voima vaikka itse sen tutkimusmetodeista olikin vain yksi kurssi. Sen takia meidän täytyi pystyä sitomaan lopputyömme enemmän tai vähemmän näihin metodeihin ja teorioihin joka oli ainakin itselleni haaste. Tutkimuksen piti olla joko verrannoillinen (eli vertauksessa kaksi tai enemmän case studya), tai jos teki vain yhdestä keissistä, niin tutkimuksen piti olla kuitenkin yleishyödyllinen (generalizable) luonteeltaan.

Minä valitsin vain yhden maan tutkittavaksi ja tutkimuskysymys oli "How can we explain the role of civil society in the peacebuilding process? The case study of Bosnia and Herzegovina". Ja spesifimmin keskityin vielä konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamisprosessiin. Tutkin esimerkkien kautta tätä kysymystä sekä sidoin sitten laajempaan Comparative Politics perspektiiviin ja teoriaan, vaikka sitä olisi voinut tehdä enemmänkin. Loppuarvosanaksi tuli merit johon olin tyytyväinen, varsinkin kun koin jossain vaiheessa ihan epätoivoisia hetkiä sen parissa.

Molempien töiden parissa tuli monta kertaa epätoivon hetkiä, mutta niistäkin selvittiin. Abeerdeenissä omasta ohjaajastani oli suuri apu, LSE:ssä omaa ohjaanani en tainnut tavata kertaakaan sen jälkeen kun aihe oli sovittu. Ja muutenkaan heidän kanssaan ei saanut liikaa jutella aiheesta, jota anynomitteetti-suoja säilyisi. Välillä saatoin pitää pitkiäkin taukoja kirjottamisesta ja vaan lukien artikkeleita kun tuntui ettei mistään tullut mitään. Tuli niitä epätoivon hetkiä kun näin itseni jo reputtamassa lopputyöni.

Täytyy sanoa että tätä maisterin lopputyötä en ole sen palauttamisen jälkeen lukenut enkä osaa sen kummemin vielä edes analysoida mitä olisi pitänyt tehdä toisin (vaikka varmasti niitä löytyisi enemmän kuin tarpeeksi). Mutta toistaiseksi olen ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja enemmän kuin tyytyväinen siihen että se on ohi :D

Loppuenlopuksi paras neuvo mikä meille annettiin LSE:ssä oli, että se on vain lopputyö, se ei ole elämää suurempi asia. Ollaan kuitenkin jo niin tottuja kirjoittaamaan 5000 sanan esseitä että se on vain toiset samat perään. It's not that big of a deal. Ja tätä lausetta hoin kuin mantraa epätoivon hetkinä.

Anteeksi englanninkielisten sanojen viljely tekstissä, niiden suomentaminen olisi ollut haastavaa!

Paljon onnea kaikille jotka tälläkin hetkellä lopputyönsä parissa kamppailee!

Talvisia tunnelmia

Rupean kohta vuodenaika-postaajaksi :) Tässä on kuitenkin taas tullut otettua oikein kunnon talvikuvia joten täytyyhän niitä jonnekkin läntätä!

Istun tällä hetkellä pyyhe päässä, tukka märkänä, laukut tyhjinä ja yksi kappaletta latureita kadoksissa. Kentälle pitäisi lähteä reilun parin tunnin päästä. Ja mitä minä tulen tekemään? No tietty kirjoittelemaan blogiin :)

No, ei siinä laukun pakkaamisessa kauan mene. Heti kun osaisi päättää että mikä rytky laitetaan valmistujaisjuhliin päälle. Ja kerätä kamat joita olen ripotellut ympäri ämpäriinsä, niin sinne laukkuun. Ja pari miljoonaa muuta juttua.

Olen ensimmäistä kertaa lentämässä Lontooseen ihan välilaskun kautta (pakosta tosin) mutta onneksi vaihtoaika on vaan semmosen 55 m Stokiksessa. Eipähän tarvitse siellä kökkiä turhan pitkään. Toivottavasti laukku ehtii tulla mukaan myös.

Kiireinen viikkko edessä mutta varmasti sitäkin hauskempi! Ensin hetkeksi Derbyyn ja sieltä sitten viikonlopuksi Lontooseen. Valmistujaisjuhlat on ensi tiistaina sitten. Ja sit onkin jo melkeen joulu, kääk!

Värjäsin sitten tukankin näissä aamukiireissä. Toivottavasti siitä ei tullut punaista....

Nyt menen ehkä oikeasti laittamaan jotain tavaraa sinne laukkuihin! Palaillaan taas!

"Matkailijaprofiili"

No näillä matkailu aiheilla jatketaan. Bongasin nimittäin Emman blogista tälläisen hauskan matkailijakyselyn ja päätin sitten itsekin tarttua haasteeseen kun se vapaasti heitettiin ilmoille :) Tosin muokkasin ekaa kohtaa hieman, hupsista.

Start by adding one photo here that describes you as a traveler

Young, wild and free :)

Scariest airline flown?

Mä en pidä lentämisestä. Oli kone sitten iso,pieni tai keskikokoinen. Mutta pieniä koneita inhoan kaikista eniten. En ole koskaan vielä (koputtaen puuta) joutunut kokemaan mitään super epämiellyttävää. Pari vuotta sitten Turkkiin mentäessä Finskin kone joutui tekemään äkkipysähdyksen kesken nousun (jonkun tekniikka vian takia) ja se oli kuulemma aika inhottava tilanne. Minä olin syvässä unessa joten heräsin vasta siinä vaiheessa kun alkoi kamala pulina ja kuulutusten tulva :)

Favourite city/country/place?

Tämä on ihan liian vaikea. Suosikkikaupunkini olisi tietysti Lontoo, mutta veikkaan että sillä tulee aina olemaan ihan erityinen paikka sydämessä ihan vaan sen takia mitä siinä kaupungissa on tullut koettua.

Suosikki kaupunki reissukohteena olisi kyllä varmaan New York. Voisin lähteä sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan. Siinä kaupungissa on mulle jotain maagista. Suosikki maa on myös kamalan hankala valita, toisaalta ihastuin juuri viime kesänä hurjasti Kambodzaan, toisaalta Kanada kokonaisuutena (ihmiset, ilmasto, ympäristö, kaupungit) on aivan ihana maa. Paras paikka on oma lapsuudenkoti Kirkkonummen perämetsissä.

Most remote corner of the globe visited?

Tähän kyllä sopii niin hyvin eräs tapaus kun olin pienempi ja olimme perheen kanssa Australiassa keskellä sademetsää "patikoimassa". Todettiin että nyt ollaan kyllä kaukana muusta maailmasta ja eikös seuraavana hetkenä samaan kohtaan meidän kanssa tullut toinen perhe. Jotka oli tietysti Suomesta. Kyllä nauratti :)

Solo traveler or group traveler?

Hyvä seura on matkatessa ihan mahtavaa. Mielelläni matkustan siis niiden tuttujen ja ihanien matkakumppanien kanssa (eli perhe, tietyt kaverit ja poikaystävä). Olen siinä mielessä valikoiva matkaseuran suhteen, että mielummin matkustan sitten yksin kuin jossain puolitutussa seurassa jossa joku pahimmassa tapauksessa joku valittaa koko ajan jostain (sekin on tullut koettua). Ja reissukumppanien pitää ehdottomasti osata lukea karttaa (koska minä en sitä osaa tehdä).

Worst place to catch a stomach bug?

Mun täytyy kyllä vastata tähän, ettei ole olemassa "oikeaa" paikkaa saada mitään vatsapöpöä. Se on ihana kamalaa, oli sitten missä tahansa. Tosin kaikista ikävintä on jos joutuu istumaan bussissa koko päivän ja on joku pöpö.

First culture shock experience?

Se kun saavuin ensimmäistä kertaa Edinburghin lentokentälle ja en ymmärtänyt mitään ihmisten puheesta. Siis mitään. Mutta onneksi kaikki olivat ystävällisiä!

Where would you buy a second home/retire?

Täytyy olla tylsä ja todeta että realistinen vastaus tähän varmaan olisi Briteistä. Jos mietitään epärealistisia haaveita niin ei haittais jos multa löytyis joku kattohuoneisto Manhattanilta. Tai joku huvila Karibianmeren saarilta. Tai eläkekoti Etelä-Afrikasta. Noh, you get the point...

Haastan kaikkia reissailijoita tekemään tän!

Ensimmäisen adventin tunnelmia...

Lunta todella tuli perjantaina ihan reippaasti... Ihanaa, nyt on valkoista! Ärsytti kyllä taas lehdistön "lietsonta" järkyttävästä lumentulosta ja kaaoksesta. Lunta tulee joka talvi täällä pohjolassa ja meidänhän pitäisi olla "niin hyviä" sen kanssa, että what's the big deal?

Sai kaivaa taas eskimo-takin esiin.

Tuli maistettua jotain  minulle uutta Ben & Jerry's makua, nimittäin Nordic Water Peace. Joka ei itseasiassa ollut yhtään liian hyvää. Ei noussut kyllä mun lempparimakujen kärkeen.

Joulukalenterin luukkujakin on saanut avattua! Kyllä nyt joulukalenteri pitää löytyä vaikka ei ole enää ihan lapsi...

Väsäsin aikani kuluksi tuollaisen puutarjottimen kantokahvoineen ja siitä tulikin niin kiva että matkasi sitten isovanhempien luoksi joululahjaksi. Ensin kuitenkin piti testata miten hyvin tuikkukupit istuu sen päälle.

Ja paljon on tullut fiilisteltyä kynttilänvalossa.

Ja pakko lisätä loppuun kuva pikkuisesta Pate-herrasta vaikkei se tältä viikonlopulta olekaan. Mustasta koirasta on muuten hirmu vaikee saada hyviä kuvia! Mutta Pate on tosi suloinen tyyppi ja hurmannut meikäläisen täysin. Olen jo ilmoittanut omistajalle että täältä löytyy sille hoitaja milloin vaan!

Hyvää joulunodotusta kaikille!