Viime viikolla eräässä lounaskeskustelussa työkavereiden kanssa todettiin, että kyllä sitä ulkomailla asuessa kaikkeen tottuun. Sellaisiin pieniin (tai isompiinkin) juttuihin joita suomalaisissa kämpissä ei sietäisi kyllä (kuten hometta). Rupesin sitten muistelemaan omia asumiskokemuksiani Briteissä.
Ensimmäisenä vuonna Aberdeenissä asuessani, asuin asuntolassa joka oli itseasiassa ihan kiva. Se oli selkeesti "parhaasta" päästä mitä asuntolan huoneisiin tuli, ja kaupan päälle sain ihania ystäviä sieltä vuoden aikana. Meillä oli aina lämmintä, ja mun huoneessa ei (ainakaan näkyvästi) ollut hometta. Kämppikset oli ihan kivoja, mitä nyt meni välillä hermo mun seinänaapuriin joka rupesi aina imuroimaan tai kuivaamaan hiuksia todella outoihin aikoihin (esim. imurointi lähti kerrankin käyntiin klo.08.00 lauantai aamuna).
Asuntola-asuminen vaatii aina omanlaista luonnetta, mekin jaettiin viiden tytön kesken yksi suihku ja kaksi vessaa. Mutta sekin meni ihan hyvin tai sitten aika kultaa muistat. Eräänä aamuna lähtiessäni kampukselle oli joku piirtänyt partavaahdolla smiley-naaman meidän ulko-oveen. Eräällä toiselle kerralla meidän ikkunaan heitettiin kanamunia. Ja ikkunasta sisään (vieläkin ihmettelen miten se tapahtu) homeinen paahtoleipäpakkaus. Meillähän kävi siivoja joten useimmiten hän joutui noita partavaahto- sotkuja siivoamaan. Mä en ole turhan tarkka siisteydestä joten vaikka keittiössä olikin välillä aika sotkusta en siitä kamalammin välittänyt. Yritin aina vaan pestä omat tiskini heti.
 |
| Heinäkuu + Skotlanti = helkkarin kylmä! |
Ihanimmat muistot kyllä löytyvät niiltä yliopistovuosilta Aberdeenin ajoilta kun asuin kolmen kämppiksen kanssa paritalon puolikkaassa. Sijainti oli ihan loistava yliopistoon nähden ja mun huone oli ihan valtavan kokoinen.
Se oli myös homeessa. Tai siis ikkunanpieleet oli aivan homeessa. Varsinkin kun Britti taloissa kosteus aina tunkee sisälle, homeitiöt oikein rakastivat sikiöityä mun ikkunapieliin,ja sitä kautta myös verhoihin. Briteissä on yleensä tapana maalata vaan homeen päälle, joten en siitä sen kummemmin valittanut vuokraisännälle vaan pyyhkin aina ikkunanpieliä kun muistin (joka oli aika harvoin). Äiti taisi kyllä ekan kerran saada shokin kun se näki mun homeitiöt :)
Toinen suurempi ongelma on tietty brittiläisten talojen lämmitys. Vanhempia taloja ei nimittäin ole hirveän hyvin eristetty ja ikkunoista saattaa vetää aika reippaastikin. Joten meidänkin talo jossa oli neljä makkaria ja iso olohuone + keittiö oli tietysti aika laaja-pinta ala lämmitettäväksi. Ja tietysti opiskelijoina ei haluttu maksaa hirveitä sähkölaskuja. Joten meillä oli aina kylmä. Yleensä saatoin helposti nukkua verkkarit, villasukat ja huppari päällä, vähintään kolmen peiton alla. Toiseksi vuodeksi hankin pienen sähkölämmittimen mun huoneeseen joka ei näkynyt sähkölaskussa mitenkään mutta teki mun elämän paljon helpommaksi :)
Viime vuonna kun vierailin säännöllisesti poikaystävän silloisessa kämpässä, heräsin yhdessä vaiheessa siihen faktaan että siellä huoneessa oli päivällä 10 astetta "lämmintä". Siis 10 astetta! Ei ihme että oli vähän kylmä.
Hauskinta oli, että meidän Aberdeenin naapuri oli semmoinen elämäänsä kyllästynyt mies joka keksi valittaa joka asiasta. Lähtien siitä että kamalaa kun kadulla on niin paljon opiskelijoita. Ottaen huomioon että yliopisto perustettiin 1945, luulis että hän sen olisi tajunnut kuin sinne muutti. Kuitenkin, Briteissä (tai Skotlannissa?) on sellainen rajoite, että jos talossa asuu enemmän kuin kaksi henkilöä jotka eivät ole sukua toisilleen, pitää hakea talolle erityinen HMO-lupa. En tiedä mitä varten, mutta kun naapuri tämän tajusi niin eikös meidän täytynyt sitten hakea se lupa. Paitsi että tietysti se oli vuokraisäntien vastuulla, joten he tekivät sen meidän puolesta.
Lontoossa asuin viime vuonna yliopiston omassa asuntolassa joka oli tarkoitettu nimenomaan postgard-opiskelijoille. Mulla oli pieni huone ja siinä oma vessa ja suihku. Ja voi vitsit, näen vieläkin painajaisia siitä suihkusta. Se oli ihan kamala!Se suihkunpää oli niin kalkkeutunut että vettä tuli vaan siitä uloimmasta "renkulasta". Se tarkoitti että hiuksia pestessä kesti yleensä ainakin 5 min ennenkuin sain hiukset edes märäksi. Menen valittamaan siitä. Joku tulee vaihtamaan suihkupään vaan vähintäänkin yhtä huonoon malliin. Noh, olin ainakin timmissä kunnossa kun kävin salilla joka päivä pelkästään jo suihkunkin vuoksi. Sellasta suihkua en halua enää ikinä kokea.
Seuraavaksi kun muutan Britteihin asumaan, on mulla kaksi toivetta kämpän suhteen.
1) Se etten näe ainakaan muuttaessa hometta missään
2) Suihku ja vessa toimivat moitteettomasti.
Koska
let's face it, Britti-kämpistä ei kannata odottaa liikoja joten noi kaksi juttua jo riittäis ihan hyvin!
Kumma kyllä, aina olen Briteissä viihtynyt ja mites se nyt meni....Siperia opettaa ja välillä hieman huoleton asenne auttaa kun oikeasti tekisi mieli raivota pää punaisena ;)
Löytyykö teiltä jotain hauskoja stooreja ulkomailla asumisen "ihmeistä"?
P.S. Niin, en maininnut erillisia kuuma/kylmävesihanoja. Miksi? Koska niihin tottuu niin nopeasti :)
