Blogeista ja ns. medialukutaidosta

Mun mielestä koko blogimaailma on jotenkin käsittämättömän mielenkiintoinen ilmiö. Uusia blogejahan syntyy koko ajan kuin sieniä sateella ja jokaisella löytyy jotenkin. Itse seuraan pääasiasiassa sellaisia rentoja ulkosuomalaisblogeja ja sitten matkablogeja mutta myös tiettyjä lifestyle-blogeja, varsinkin sisustuksen puolesta. Sisustus on lähellä sydäntäni ja inspiroidun suuresti aina katsoessani kuvia muiden kauniista kodeista. 

Blogeja lukiessa saattaa kuitenkin välillä iskea täysi toivottomuus omaan elämäänsä. Blogeista kun yleensä vaan näytetään kuvia ja tekstiä upeista matkoista, kauniista ja täysin järjestyksissä olevista kodeista, mielenkiintoisista ja innovatiivisista kokkailuista, himoliikkunnoista fitnessruokineen ja kivoista samppanjahetkistä ystävien kanssa ilman stressiä ja huolta tulevasta. Pahana päivänä luet näitä blogeja ja katsot ympärillesi: koti muistuttaa enemmän Ämmässuon roskakasoja kuin siistiä asuntoa, tukassa raasta 5 cm tyvikasu, töissäkin meni kaikki päin prinkkalaa ja ajatus perseen nostamisesta sohvalta lenkillä on täysin ylitsepääsemätön. Mielummin haet suklaalevyn vaan suosiolla kaapista.

 ”Siis miten ton Maijankin koti voi aina näyttää noin kauniilta ja mistä sekin repii ajan ja rahan noihin kaikkiin matkoihin?”. Jokainen meistä varmaan törmää joskus näihin miettisiin omassa päässään – tämä oman elämän esittely kun on kuitenkin noussut estradille jo Facebookin myötä. Voin sanoa että itseäni on ainakin monta kertaa maantai aamuisin ärsyttänyt kun Pirkko siellä pirteänä Facebook statuksessaan toivottaa ”AURINKOISTA MAANANTAITA. Voi kuinka ihana päivä. Mä olen jo käynyt lenkillä ja siivonnut huushollin ja voi ihkua kuinka rakastan maanantaita”. Sori nyt vaan mutta ihan oikeeasti, are you freakin kidding me? Etkö sä joutunut taistelemaan väsyneenä aamuruuhkassa sadan muun idiootin kanssa töihin? Vai olenko minä vaan harvinaisen ankea ihminen?

Minä kuitenkin syyllistyn ihan samaan. Facebookissa kirjoitan yleensä statuksen vain kun jotain todella kivaa ja positiivista on tapahtunut. Tai vaikka kun vietetään äiti-tytär päivää ja siemaillaan samalla skumppaa. Kuinka ihanaa. Blogissakin esittelen omaa elämääni ja yleensä vielä aika positiviisessa valossa. Toivon kuitenkin että pystyn tuomaan esille myös välillä niitä elämän realiteetteja. Joo, arki on kivaa mutta välillä ottaa päähän. Toisaalta jos katson blogini viimeaikaisia tekstejä olen fiilistellyt ihanaa joulutunnelmaa eräässä maalaiskartanossa, esitellyt kuinka ihanasti me koristeltiin yhdessä mun ihku poikkiksen kanssa meidän koti jouluisaksi, kertonut mun super ihanan täydellisestä päivästä Lontoossa ja muistellut kahden vuoden takaista Etelä-Afrikan matkaa koska kohta me lähdetään taas lomalle kohti Afrikkaa. Voi vaaleanpunaiset hattarat ja yksisarviset ponit kuinka ihanaa. 

Samalla olen kuitenkin murehtinut viimeisen kuukauden ajan erästä todella tärkeää deadlinea (joka koittaa ensi viikolla) jota olen yrittänyt valmistella töiden ohessa. Nähnyt unia siitä ja kaikesta joka voi mennä pieleen sen suhteen. Ihmetellyt sitä kotia ja miettinyt miten se on niin vaikeata pitää siistinä vaikka meillä on vain kaksi makkaria (tulin päätökseen että riittää että siellä on olkkari siistinä kun siellä ne kaikki kauniit joulukoristeet on). Viettänyt tunteja ja tunteja junassa kulkien töiden ja kodin väliä, yleensä ollen kotona vasta iltamyöhään kun junat oli myöhässä. Miettinyt että minne ihmeeseenkin me muutetaan ensi vuonna. Kironnut taas byrokratiaa ja erästä sähköyhtiötä joka ei selvästikään halua meidän rahoja vaikka ollaan sinne jo neljä kertaa soitettu. Murehtinut kaikki hoidettavia juttuja ennen kahden viikon päästä koittavaa joululomaa. Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan valita että elämäni olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeata, vaan yritän vaan esittää pointin siitä kuinka kätevää on valita vain ne tietyt jutut jotka siellä blogissa ja Facessa haluaa näyttää muille.

Mistä tämä koko postauksen aihe lähti sitten alkuun? No ensinnäkin eksyin taas yhteen sisustusblogiin juuri sinä päivänä kun huomasin kaikki meidän (teko!!!)kuusen neulaset lattialla ja en jaksanut hakea imuria. Ja sitten siitä eräästä miljoona vuotta sitten bongaamastani keskustelupalstan aloituksesta jossa eräs tyyppi halusi lukea enemmän ulkosuomalaisten blogeja koska ”heidän elämänsä vaikuttaa aina niin täydelliseltä”. Ja siitä jatkui mun muistaakseni aika pitkä keskustelu siitä onko ulkomailla eläminen parempaa ja kuinka ulkosuomalaisbloggarit esittää että heidän elämänsä on parempaa vain sen vuoksi kun he asuvat ulkomailla ja muuta diipa daata.

Haluaisin sanoa että olen aika positiivinen ihminen luonteeltani. En viitsi turhia negistellä ja yritän aina nauttia niistä arjen pienemmistäkin hetkistä. Uskon ja toivon että se asenne välittyy myös blogiini. Toisaalta samalla en yritä esittää mitään muuta mitä elämä on, loppuenlopuksi tämä on kanava missä jaan kuulumisiani perheelleni Suomeen ja välillä tekee mieli kirjoittaa ihmettelyjä siitä kuinka tämä nykyinen rakas kotimaani oli koskaan mikään suurvalta, koska oikeasti, miten nää on ikinä pärjännyt näillä perintellä ja tavoilla? Tai kuinka junat oli taas 500 minuuttia myöhässä ja puurokin maistu pahalta aamulla. Ulkomailla eläminen on ihan  sitä samaa arjen pyöritystä kuin Suomessakin, ei se sen ihmeellisempää ole.

Ja viimeisenä se kaikista rakkain eli medialukutaito. Eiköhän jokainen aikuinen ihminen tajua että niin Facebookissakin tai blogeissa kirjoittajalla on valta esittää asiat juuri niin positiivisesti tai negatiivisesti kun haluaa ja ketään ei kannata sen vuoksi kadehtia. Mietin aina tätä kun katson kuvia jostain täydellisen valkoisesta kodista ja samalla katson omaa sotkuisaa makkariani. Ja sitten mietin että ehkä sekin bloggari on kuvannut vaan sen siistin kulman niiden kodista ja jättänyt ne sukkakasat kuvan ulkopuolelle. Ja niin, näitä sisustusblogehan seuraan juuri inspiraation vuoksi, minkä takia olen itsekin päättänyt että keskityn enemmän siihen mikä on hyvää kodissamme ja rajaan kaikki kauheudet (kuten meidän romuhuoneen) kirjamellisesti mielen ulkopuolelle. Sillähän se ongelma ratkeaa. Voisi muuten toimia tälläinen ajattelutapa muillekin elämän osa-alueille!

Vielä joku päivä ihan piruuttaeni toivotan aurinkoista maanantaita Facebookissa....

Positiivista viikonloppua kaikille ;)

pinterest