Vietin viimeiset kolme työpäivää erilaisissa tilaisuuksissa Lontoossa. Ajattelin olevani todella ovela ja kustannustehokas ja päätin sukkuloida Lontoon ja Lichfieldin välillä joka päivä. Löysin edulliset paluujunaliput joka päivälle joten se tuli edullisemmaksi kun hotellihuoneen otto Lontoosta. Noh, näin jälkikäteen voisi todeta että välillä kannattaisi olla vähemmän kustannustehokas (toisinsanoen pihi) ja vaan ottaa se hotellihuone. Varsinkin kun sitä ei tarvitse itse maksaa. Nimittäin junamatkat eivät tälläkään kertaa menneet ihan niin sujuvasti kun olisi toivonut.
Olen ennenkin paasannut täällä blogissa siitä kuinka brittiläinen junaliikenne on aivan syvältä ja kuinka siihen ei voi luottaa. Niin sitten ollenkaan. Junaliikenne tällä saarella on myös hyvin ailahtelevainen sen suhteen koska junat voivat liikennöidä ja se riippuu täysin vallitsevasta säätilanteesta. Olen ollut tilanteissa jossa junat ovat olleet myöhässä koska on ollut liian kylmä, liian kuuma (uskokaa tai älkää), liian paljon lunta (toisinsanoen maksimissaan sentti), syksyiset olot (eli puunlehtiä raiteilla) ja nyt uusimpana sen takia koska SATOI.
Kyllä. Luitte oikein. Junani olivat myöhässä koska Englannissa satoi ja raiteilla oli tulvaongelmia. Haluaisin tähän väliin mainita, että tarkistin Met Officen (paikallinen säätoimisto) sivuilta ja Britanniassa sataa keskimäärin yli 100 päivää vuodessa. Luulisi siis että täällä olisi siihen totuttu ja siihen pystyttäisiin varautumaan. Se oli kuitenkin liikaa pyydetty.
Palataanpa ajassa taaksepäin. Saavuin tiistai-iltana aikataulun mukaisesti kotiin Lontoosta klo.22.21 illalla kotiin. Suoraan nukkumaan ja herätyskello päälle keskiviikko aamulle klo.05.00 koska ensimmäinen juna Lichfieldistä Lontooseen lähtee klo.06.07 ja siihen oli ehdittävä. Heräsin keskiviikko aamuna aivan järkyttävään kaatosateeseen. Vettä tuli siis kuin saavista kaatamalla. Juna saapui asemalle ajallaan ja sen jälkeen ne ongelmat sitten alkoivatkin. Nukahdin junassa ja heräsin siihen kun konduktööri kuulutti tulvaongelmista raiteilla rankkasateen vuoksi. Tässä vaiheessa huomasin että kello oli jo niin paljon että meidän pitäisi olla saapumassa jo melkein Lontooseen mutta sen sijaan olimmekin vasta puolessavälissä matkaa. Ongelmat vaan jatkuivat, ja pääsimme vihdoin ylittämään ns. ”tulvakohdan” joka tämän hidastuksen aiheutti. Tässä vaiheessa ”tulva” tarkoitti sitä että vettä oli kyllä raiteiden ympärillä mutta ei vielä itse raiteilla. Tälläisen tavallisen pulliaisen silmissä tilanne ei siis näyttänyt turhan vakavalta. Tämän jälkeen juna-ihmiset päättikin että juna ei jatka enää kulkuaan vaan dumppaa meidät kaikki ulos Northamptonissa (ei edelleenkään mitään hajua missä se on). Kaikki ihmiset ulos junasta ja viimeiset sanat menivät tyyliin ”vaihtakaa junaa, ja löytäkää oma tienne Lontooseen”. Tässä vaiheessa kihisin raivosta sillä pelkäsin todella että missaan kokonaan tärkeän workshopin Lontoossa, jonne olin matkalla. Noh, summa summarum, saavuimme Lontooseen 1,5 tuntia aikataulusta myöhässä ja taksin avulla ehdin kun ehdinkin ajoissa päivän tapahtumaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis?
No eipä suinkaan. Stoori jatkui nimittäin illalla. Olin ostanut itselleni lipun illan viimeiseen junaan Lichfieldiin joka lähti kymmeneltä illalla. Istuin junassa Lontoon asemalla vielä klo.22.20 ja juna ei ollut liikkunut minnekään. Mikä ei sinänsä ollut ihme koska puolet vuoroista oli peruuttu ja toiset puolet olivat todella myöhässä lähtöaikataulusta. En ollut alkuun edes varma pääsenkö ikinä kotiin asti. Koska oli kuitenkin kyseessä illan viimeinen juna Lichfieldiin, eivät he voi sitä edes lain puitteissa peruuttaa vaan vuoro täytyy operoida. Tässä vaiheessa mietin jo hotellihuoneen ottoa Lontoosta mutta sitten juna lähti liikkeelle onneksi. Alkumatka meni hyvin ja liikuttiin aika reippaasti. Kunnes se stoppi tuli. Siinä vaiheessa kun meidän olisi aikataulun mukaan pitänyt saapua Lichfieldiin olimme alle puolessavälissä matkaa. Kotiasemalla saavuin viimein klo.01.00 yöllä (kun perillä piti olla klo.23.30). Taas 1,5 tuntia myöhässä. Seuraavana aamuna piti herätä taas kuudelta (alkuperäisen aikataulun mukaan viideltä mutta muutin lipun myöhäisemmäksi) jotta ehdin junaan Lontooseen. Onneksi tänä aamuna kuitenkin junat olivat aikataulussa ja he olivat jotenkin saaneet tulva-ongelman korjattua.
Vaikka itse tulva-ongelma paheni keskiviikon mittaan ja ymmärrän täysin miksi se oli ongelma (koska veden pinta todella nousi aika paljon ongelma-alueilla) niin en ymmärrä miten tälläinen ongelma pääsee tapahtumaan edes alunperin? Ottaen huomioon että Briteissä sataa todella usein ja tulvat eivät ole mitenkään tavattomia ongelmia niin miksi tätä ei oteta huomioon juna-liikenteessä ja yritetä korjata ongelmaa? Se ei voi olla niin vaikeita yrittää korjata infrakstruktuuria siten että vettä ei pääse niin paljon raiteille? En vaan voi ymmärtää.
Mitä opimme tästä? Älä luota brittiläiseen juna-liikenteeseen ikinä koska sillä on todella "kapea ideaalisää" tilanne missä se pystyy operoimaan. Varaa siis aina riittävästi aikaa kun junaliikenteestä on kyse.
Ja herranjestas, ota ensi kerralla vaan suosiolla se hotelli Lontoosta.
P.S. Ärsytystä entisestään tiistai-iltana herätti keskustelu erään kanssamatkustajan kanssa. Ei ole mitenkään ihmeellistä että kanssamatkustajat rupevat juttelemaan kanssasi ja keskustelussa tuli esille että olen kiinnostunut naisten oikeuksista ja työssänikin jonkun verran niitä joskus käsittelen. Tiistainahan muuten vietettiin myös kansainvälistä naistenpäivää. Tämän kuultuaan tämä kyseinen kanssamatkustaja (Brittimies) totesi että onpa ihmeellistä että sinun täytyy miettiä tasa-arvo asioita miesten ja naisten välillä. Kyseisen miehen mielestä elämme täysin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja meillä ei ole mitään ongelmia. Totesin hänelle että olen kyllä eri mieltä asiasta ja esitin hänelle muutamia faktoja siitä minkä takia mm. Britanniassa ei myöskään ole tasa-arvoinen yhteiskunta. Hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut ja lopetti keskustelun toteamalla ”well, I guess someone has to do that job” (viitaten kiinnostukseeni naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta). Että sellainen kiva keskustelu tiistai-illan ratoksi ja ironisesti naistenpäivän kunniaksi. Kaiken kruunasi se että olin juuri tullut tilaisuudesta jossa alleviivatiin kaikki näitä ongelmia naisten ja miesten välisen tasa-arvo keskustelun ympärillä.
Jos tekstistä paistaa katkeruus ja happamuus läpi niin syytäkin on. Olen nimittäin vieläkin todella ärsyyntynyt tästä. Jos tämä olisi yksittäinen poikkeustapaus suhtautuisin paljon ymmärtäväisemmin mutta valitettavasti olen ollut niin monta kertaa ennenkin tilanteessa jossa junat ovat myöhästelleet säännöllisesti (varsinkin silloin kun kuljin vielä junalla töihin). Saan luonnollisesti rahani takaisin koska junat olivat niin myöhässä, mutta aina se raha ei todellakaan korvaa menetettyä aikaa ja mielipahaa.
Istun tälläkin hetkellä juna-asemalla odottamassa junaani takaisin kotiin. Pitäkää peukut pystyssä että se on ajallaan. Ja pahoittelut kuvattomasta postauksesta, netti on liian hidas kuvien lataamiseen!
