Vuosi 2011

Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut..

Vuoden kohokohdat

Alkuvuodesta saatu tieto että pääsin haluamaani maisteriohjelmaan, valmistuminen yliopistosta heinäkuussa, Lontooseen muutto syyskuussa, reilireissu ja hieno kesä. 
 

Vuoden surut

Tämä vuosi oli täynnä iloa, mutta niin myös surua täynnä. Jouduttiin sanomaat hyvästit kolmelle tärkeälle karvaiselle perheenjäsenelle. Kaksi niistä otettiin pois meidän keskuudesta ihan liian aikaisin.

Onneksi kuitenkaan niitä rakkaita muistoja ei kukaan voi ottaa pois, ja niitä vaalin ikuisesti.  
Vaikka vieläkin on ikävä.

 

Vuoden reissut

Reissailtua tuli tänä vuonna paljon - kiitos reilimatkan. Kaikki reissut painoittuivat kyllä vuoden ekalla puoliskolle joten syksyllä olin jo unohtanut kuinka paljon sitä tuli matkustettua.

Reissut tehtiin Venäjälle, Ranskaan, Hollantiin, Saksaan, Tsekkiin, Puolaan, Liettuaan, Latviaan, Viroon ja Ruotsiin. Mukana oli kuusi eri maata jossa en ollut koskaa aikaisemmin käynyt.Sitten tuli tietysti matkustettua Suomi- Britti väliä melko säännöllisesti.

Parhaat arjen hetket


Kahvittelut kavereiden kanssa Aberdeenissä, myöhäiset pänttäykset kirjastossa toisiamme tsempaten, pyjamapäivä lopputyön palautuksen jälkeen, juoksukilpailuun treenaaminen, kesän rennot aamut, opiskeluryhmän tapaamiset Lontoossa, onnistumisen hetket opiskeluiden parissa, perheen kanssa vietetyt loman hetket, Suomessa vietetty kesä...

Mitä jäi mieleen vuodesta 2011? 

Vuosi 2011 jäi mieleen vuotena jolloin koettiin ylä-ja alamäkiä. Suurimmat saavutukset kuten valmistuminen ja haluamaani maisterikoulutusohjelmaan pääseminen olivat mieleenpainuvia juttuja. Samoin niin ikimuistoinen reilireissu kuin ensimmäinen reissu Pietariin (ja ei varmasti viimeinen). Lontoosta tuntuu että olen vihdoin löytänyt SEN kaupungin jossa voisin kuvitella pysyväni myös tulevaisuudessa.
Vuosi 2011 oli muutosten vuosi, niin hyvässä kuin pahassa. Useimmiten ne muutokset olivat onneksi hyviä.

Mitä toiveita ensi vuodelle?

Ensi vuodelta toivon onnea, rakkautta ja terveyttä - niin itsellenkin kuin niille rakkaimmillekin. Toivon että valmistun kunnialla maisteriksi ja löydän omaa alaa vastaavani työpaikan.  Toivon että vuoteen mahtuu pari mukavaa matkaa, tällä hetkellä näyttää siltä että ne suuntautuisivat Euroopan ulkopuolella. But you never know.
Toivon että missä ikinä olenkaan syyskuussa 2012, olen onnellinen ja tiedän sydämessäni tehneen oikean päätöksen. 
Ja toivon että kun katson taaksepäin kuluvaa vuotta voin todeta hyvin mielin sen olleen uskomaton vuosi.

Koska rehellisesti, olihan vuosi 2011 aika mieletön!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulu 2011

Ihanaa, vihdoinkin myrskyn jälkeen on myös meille sähköt ja puhelinlinjat palanneet! Sähköt palasi siinä 40 h jälkeen ja puhelinlinjat (ja netti) sitten hieman myöhemmin. On kyllä ihana tunne!

Palataan nyt kuitenkin hetkeksi vielä jouluisiin tunnelmiin kuvien muodossa..

Aatto sujui rauhallisissa ja perinteisissä merkeissä, perheen seurasta nauttien! Itse tykkään pitää perinteistä kiinni ja sen vuoksi aatto sujui tänä vuonna ihan samalla kaavalla kuin edellisinäkin vuosina - joulurauhan julistusta, joulusaunaa, kirkkoa, aattoillan perinteinen ateria ja lahjojen jako. Pukkia ei tullut tänä vuonna kun perheen nuorimmat eivät siihen enää oikein usko, mutta se oli ihan ok :)

Päivä aloitettiin uutiset lukemalla joihin Marskikin osallistui - meidän koira kun tykkää makaa lehden päällä ja näyttää viisaalta ;)

Ei annettu kelin ulkona häiritä, koska sisällä oli sitäkin jouluisampi ja rennompi tunnelma!

Joulupäivänä ihaninta on käärityä uuteen oloasuun ja lukea lahjaksi saatuja kirjoja. Ihan parhautta! Perinteitä kunnioittaen koko joulupäivä vietetään rennosti oleillen ja lahjakirjoista nauttien!

Meidän perheessä selvästi tykätään antaa kirjoja lahjaksi. Ja minä kyllä ehdottomasti rakastan tätä perinnettä! Tästä kirjakasasta huomaa muuten että muutkin ihmiset tietävät mieltymykseni melko hyvin: hömppää, maailmanpolitiikkaa, leivontaa ja valokuvausta. Aika täydellinen setti!

Myös koirat osaavat ottaa rennosti jouluna..

Kaikenkaikkiaan oli aivan ihana joulu ja sitä ei edes pilannut tapaninpäivänä alkanut sähkökatkos! Kerrankin joutui oikeasti vaan lukemaan koko päivän ja ei voinut edes tehdä mitään. Se olikin ihan mukavaa sen ekan vuorokauden...

Toivottavasti muillakin oli ihana ja rauhallinen joulu, ja että ette joutunut kärsimään sähkökatkoista turhan paljon (tosin "onneksi" ne olivat rajoittuneet aika tietyille alueille).

Hyvää ja rauhallista joulua!

Meillä on nyt kaikki ruuat tehty, leipomukset leivottu, jäädykkeet pakkasessa ja piparit uunissa. Seuraavana vuorossa joululeffaa ja saunaa. Nyt on virallisesti meillä alkanut joulunvietto.

Näissä merkeissä toivottelen kaikille ihanaa ja rauhallista joulua!

Londoner

Löysin tälläisen hauskan jutun linkitettynä Facebookiin. Osa kohdista oli aika täsmällisiä ainakin omalla kohdallani. Nimittäin The 10 signs that you've become a Londoner.

Älkää nyt pelästykö, en missään tapauksessa kuvittele olevani "lontoolainen" olenhan vasta kunnolla kaupungissa asunut sen reilu 2 kk. Mutta väitän että sitä sopeutuu aina hyvin nopeasti uuden kaupungin kuvioihin ja omaksuu tapoja jotka voi olla hyvinkin stereotyyppisesti juuri niitä "lontoolaisen tapoja".

 Juttuun perustuen nyt siis, tässä 10 merkkiä josta tunnistat lontoolaisen:

1. You no longer look up

Tällä ilmauksella viitattiin nähtävyyksien katseluun..
 
Hyvin totta. En muutenkaan kiinnitä paljon huomiota ympäristööni, bussiin mennessäni etsin vain paikan ja suljen kaiken muun. Nykyinen hyvä ystäväni luuli alkuaikoina että olen kamala snobi koska en sanonut hänelle mitään kun istuin samaan bussiin hänen kanssaan. Ei, en ole snobi ja välinpitämätön, mutta en vain kiinnitä huomiota mihinkään muuhun kuin Kindleeni bussissa ollessani. Kaduilla kävellessäni katson suoraan eteenpäin ja yritän vaan päästä nopeasti paikasta A paikkaan B.

2. Waiting more than three minutes for a tube is absolutely preposterous

Aikaisemmin nauratti kun ihmisten piti väkisin juosta siihen metroon vaikka sieltä oli toinen tulossa tuota pikaa. Nykyään ärsyttää ihan suunnattomasti jos en ehdi juosta laiturilla olevaan metroon ja täytyy odottaa seuraavaa. Ja jestas jos täytyy odottaa enemmän kuin minuutti..

3. Everyone walks too damn slow

NIIN TOTTA. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hitaasti kävelevät ihmiset ja ahdas katu. Varsinkin jos on ihan oikeasti kiire, ja eteen sattuu hitaasti käveleviä ihmisiä niin kärsivällisyys on koetuksella. Pitäisi taas hakea sitä zen-asennetta kehiin..

4. The Underground is a battleground

 Metrokäyttäytymisessä on niin monta asiaa jotka mua ärsyttää ja jotka nimenomaan tekee siitä taistelukentän. Ihmiset jotka eivät seiso liukuportaiden oikealla puolella, hitaasti kävelevät ihmiset (taas!!), ihmiset jotka jää juuri metroporttien eteen kaivamaan sitä korttia, ihmiset jotka tukkii kaikki sisään-ja ulostuloaukot koska päättävät jäädä juuri siihen odottamaan sitä metroa, ihmiset jotka seisovat suoraan niiden metrokylttien edessä, jolloin kukaan muu ei näe heidän takaa niitä pysäkkien nimiä...

5. You think anywhere outside Zone 2 is too far to travel

Joskus jo pelkästään Zone 1 matkustaminen tuntuu ylivoimaiselta. Mutta jos on jotain kivaa, niin tottakai matkustan sinne vaikka se olisi missä Zonella..

6. It surprises you to meet people who have English as a first language

 Tätä en tunnista kyllä itsessäni muuten kuin että alkuun olin hämmästynyt kuinka vähän brittejä meillä on omassa ohjelmassani.

7. Purple hair and ballet tutus are acceptable attire

Olen nähnyt vaikka minkänäköisiä ihmisiä, mutta vaikka kuinka siihen näkyyn tottuisi, silti tuijotan aina :)

9. Fresh air smells funny

Tähän en ole ikinä kiinnittänyt huomiota..Onko Lontoossa oikeesti niin huono ilma? Varmasti kyllä, en vaan kiinnitä huomiota..

10. You find the sound of sirens comforting     

En kyllä kiinnitä niihin mitään huomiota. Ne tulee ja ne menee ja yleensä se on ärsyttävää jos ne osuu kohdalle juuri kun yrität puhua puhelimessa.

Ylipäätänsä huomaan että mulla on muka kiire koko ajan. Yliopistolle mennessäni onkin yleensä kiire koska ekan parin viikon jälkeen, olin koko ajan luennoilta myöhässä. Ihan koko ajan. Sen takia on kiire. Muuten ei yleensä ole kiire, mutta kävelen kyllä sillä vauhdilla että olisi.

Tunnistaako kukaan muu Lontoon suomalainen itsessään näitä merkkejä?


Kuvat: weheartit.com

Meillä sataa lunta!!

Toivon ettei iloni ole ennenaikainen ja kaikki lumi sula kun painan "julkaise-nappia", mutta meillä todella sataa lunta! Hitaasti, kauniisti ja rauhallisesti tippuu lumihiutalet taivaalta ja joulumieli valtaa olemuksen!

Nyt pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä että se lumi pysyy maassa jouluun saakka, koska tämän viime viikon aikana olen kyllä oppinut että yhdistän joulun erittäin vahvasti lumeen ja sateella ei yksinkertaisesti tule samanlaista joulufiilistä!

Joulufiilistä oli ilmassa maanantaina kun kävimme perheen kera kuuntelemassa Musiikkitalossa "Maailman kauneimmat joululaulut-konsertin". En odottanut konsertilta kauheasti muuta kuin ihanaa joulufiilistä, mutta se ylitti odotukset ihan kympillä. En ollut kuullut artisteista aikaisemmin (Johanna Iivanainen, Kuunkuiskaajat, Mikael Kontinen ja Johanna Försti), mutta varsinkin Iivanainen  ja Kontinen olivat aivan mielettömiä! Lavalle oli upeasti kynttilät sytytetty ja Musiikkitalon puitteet olivat upeat. Yhteislauluna laulettiin "Maa on niin kaunis" ja kun kolmannen säkeistön kohdalla ihmiset nousivat yksitellen seisomaan ja salin akustiikki pääsi oikeuksiinsä..oli fiilis aikamoisen hieno! Tässä tämän joulun ehdoton lempibiisi, joka kuultiin myös konsertissa:



Joulukonsertin, eilisen gögeilyn ja tän päiväisten tallin pikkujoulujen jälkeen tunnelma varmaan hipoo jo kovin jouluista (varsinkin jos lumi on vielä maassa), nyt pitäisi vielä viimeiset lahjat paketoida ja vikat työt suorittaa ennenkuin lauantaina voi sitten ottaa joulun vastaan!

Marskikin on joulutunnelmissa, koska kaulapantaan on saatu ihana kilisevä joulupallo. Sillä on kyllä oikea funktiokin, eikä vain koristuskappale. Näin nimittäin kuullaan herra helpommin kun tyyppi jolkottelee pimeässä ympäri tonttia...

Toivottavasti muuaallakin satelee jo lunta!

EDIT// Tämä lumi kuulemma sulaa jouluksi..Noh, hope springs eternal..

Joulutunnelmaa

Jos vuori ei tule sun luo, mene sinä vuoren luokse (tai jotain sinnepäin)..

Kun ulkona on noin karmea keli, täytyy sitä joulutunnelmaa etsiä oikein olan takaa, joten...

Aloitin siis sillä että leivoin pipareita. Itse piparien leipominenhan on helppo nakki, mutta päätin sitten koristella ne sokerikuorutteella kun olin nähnyt Kotivinkin joulunumerossa ihania kuvia. Kuten arvata saattaa, oikea elämä ei mene ikinä niinkuin Kotivinkissä ja mun koristelut muistuttivat lähinnä jotain 5-vuotiaan töherryksiä. Syytän Kotivinkkiä tästä.
Pipareita tehdessäni jöin glögiä ja katselin Ylen vaalitenttia (niin paljon parempi kuin Maikkarin). Ostin ihania uusia piparimuotteja niiden vanhojen perinteisten rinnalle. Rakastuin noihin tähtiin, pupuihin, poroihin, nalleihin yms.

Viikonloppuna haettiin sitten kuusi sisälle ja koristeltiin se, joululaulujen soidessa taustalla (niihin olen ehkä vähän kyllä kyllästynyt). Kuusesta tuli hieno ja nyt sitä voikin ihailla sitten loppiaiseen saakka! Paitsi että puolet valoista menikin rikki parin tunnin sisään. Miksi noi joulukuusenvalot on aina tehty noin huonosti?

Olen lukenut myös ahkerasti joululehtiä ja hakenut eri reseptejä niistä (toivon parempaa menestystä kuin piparien koristelun kanssa) ja juonut glögiä. Perjantai ja lauantai-illat tuli vietettyä rauhassa kotona katsellen ensin Love Actually ja sitten Home Alone. Tykkään kyllä vielä enemmän Home Alone 2 koska se sijoittuu lempikaupunkiini!

Nyt pitäisi vielä laittaa enemmän joulukoristeita taloon ja sitten oltaisiinkin valmiita vastaanottamaan joulu! Täytyy sanoa että kaikki tämä, plus viikonlopun muut jouluiset puuhat (kuten joulupukin näkeminen) sai minut oikein jouluiselle fiiliksellä! Varsinkin kun lauantai-iltana satoi lunta (joka oli sitten sulanut jo aamuun mennessä)!

Ja eiköhän ensi viikolla joulufiiliksen nostattaminen jatku kun on vuorossa joulukonserttia, tallin pikkujouluja ja kaverien kesken järkätyt pikkujoulut!

Hyvää joulun odotusta myös sinne ruudun taakse!

"There are two seasons in Finland: summer tires, and winter tires"

Mun aamu alkoi tänään hiiren kohtaamisella. Sisällä siis. Minähän kajautin sellaisen karjaisun sen silmiin tapittamisesta että isompikin korsto olisi pelästynyt. Mutta ei tämä hiiri ei, siinä se jatkoi tyytyväisenä tapitteluaan. Minun ihanan hupparin päällä.
Rupesinkin heti suunnittelemaan loukkusuunnitelmia (eli menin kysymään isältä onko meillä loukkoja), mutta samalla omatunto hieman naputti. Se oli nimittäin tarkemmin ajateltuna aika söpö hiiri..

Mutta asiaan. Kiertelin nimittäin aamulla Akateemisessa ja bongasin kirjan josta olin jo lukenut yhdessä Facebook-ryhmässä. Ja tietysti tartui sitten siihen. Phil Schwarzmannin kirjoittaman How to marry a Finnish girl: everything you want to know about Finland, that Finns won't tell you".


Kirja on aivan hulvaton. Rupesin selailemaan sitä jo Akateemisessa läpi ja naureskelin siellä itsekseni. Tottakai se on stereotypiota täynnä (mutta ne tekee kirjasta juuri hauskan) ja jotkut faktat eivät ole ehkä ihan justiinsa, mutta ylipäätänsä rohmusin tämän kirjan läpi parissa tunnissa. Tärkeintä on tietysti se, että osaa nauraa itsellensä (eli meille suomalaisille).

Kirjoittaja on itse naimisissa suomalaisen kanssa (yllättävää tietysti) ja työskentelee Nokialla. Ja selvästi oppinut tuntemaan suomalaisen kulttuurin todella hyvin, koska hän tekee todella täsmällisiä arvioita kultuuristamme ja onnistuu naurattamaan samalla.

Minulle kirja ehkä kolahti senkin takia koska poikaystäväni on ulkomaalainen. Ja kirja on tietysti tästä näkökulmasta kirjoitettu, eli kuinka ulkomaalainen mies muuttaa suomalaisen tytön perässä Suomeen. Ja tunnistan siitä monta kohtaa mm. itsestäni. Kuten että aina jaksan vouhottaa suomalaisista asioista hänelle (voi raukkaa).
En ole varma kyllä haluanko antaa kirjaa ikinä poikaystävälleni lahjaksi (vaikka ensin näin ajattelin) koska sen jälkeen hän ei varmasti ikinä edes harkitsisi tänne muuttoa. Tosin onneksi hän on jo aika sinut suomalaisen kulttuurin kanssa.


Kirja sisältää kappaleita mm. seuraavasta asioista: "How to survive Finnish winter"; "Which political party I should join"; "Marrying a Finnish girl in 10 easy steps" (superhauska); "How drunk can I get on Finnish holidays" ja "Finns on holiday". 


Vaikka kirjoittaja kehottaa takakannessa, että suomalaisten ei pitäisi lukea tätä, mielestäni juuri meihin tämä kolahtaa hyvin. Koska tietenkään ulkomaalaiset eivät välttämättä tajua vitsejä näiden kirjoitusten takana. Sen takia mielestäni olisi hyvä olla jonkinlainen kosketus suomalaiseen kulttuuriin että tästä kirjasta saa naurua irti!

Silti tämä on mielestäni hyvä lahjavinkki vaikka sille intialaiselle/britti/espanjaiselle/amerikkalaiselle poikaystävälle - ehkä hän saa kirjasta jopa jotain vinkkejä ;)

"All Finnish cities are "Summer cities", they're better in summertime. Vantaa is a "Winter city", it's better covered in the dark".

Grey,grey,grey

Jos haluatteko lukea jotain iloista niin suosittelen skippamaan tämän postauksen suosiolla :)

Nimittäin tänä aamuna heräsin kyllä ihan väärällä jalalla. Ensinnäkin, ulkona on oikeesti ihan mielettömän pimeetä! Sain juuri ja juuri kammettua itseni sängystä ylös KAHDEKSALTA ja silloinkin vielä oli pimeetä. Nostan hattua työssäkäyville ihmisille! Puoli yhdeksältä kysyin varovaisesti iskältä että "koska täällä tulee valoisaa". "Kohta". Kiva. Ja sitten kun tuli "päivänvalo" niin oli niin harmaata että eipä sitä olotilaa paljon pimeydestä erottanut.

Ajoin kaupunkiin ruuhkassa 1 h 45 min (normaalisti menee n. 45 min) ja olin 30 myöhässä tapaamisesta. Olin saada hepulin siinä tuijottaessani sitä autojanoa edessäni. Ajaessani Helsingin läpi tuli mieleen täännoinen artikkeli siitä kuinka Aberdeen on Britannian kurjin kaupunki. Noh, artikkeli olisi kyllä voitu kirjoittaa myös Helsingistä tai mistä tahansa muusta Suomen kaupungista. Ankeata, harmaata, pimeätä, eikä kukaan hymyile (en edes minä).
Hyvä etten suunnannut takaisin lentokentälle ja ottanut lähtöä jonnekin muualle. Vaikka sitten takaisin Lontooseen, koska siellä on sentään valoisaa kun herään.

Koska päivä alkoi väärällä tossulla, se myös jatkoi menoaan sillä ja yhdessä vaiheessa odotin jo taivaan tippuvan niskaani. Noh, onneksi sieltä tuli vain vettä (luonnollisesti kunnolla paineella).

Nyt lähden kaupunkiin tapaamaan ihanaa ystävääni ja toivon että sekä liikenteen että sään jumalat olisivat puolellani.

Kotona on tosin laitettua joulua ja vielä eilen siitä innoissani olinkin..

P.S. Ei muuten ihme että ihmisillä ei ole joulufiilis kun ulkona on tuollainen keli!

P.P.S. Tiedän että joulumieli ja mieli koko talvea kohtaan on asennekysymys. Tällä hetkellä se positiivinen asenna on kuitenkin roskapöntössä, eiköhän se taas kohta löydy.

P.P.P.S. Ehkä olisi aika ottaa kovat aseet esiin ja katsoa maratonina Home Alone (1&2), Love Actually ja The Holiday.

Christmas in London

Jos saarivaltion pääkaupungissa jotain osataan tehdä, niin se on kyllä joulukoristeiden/valojen laittojen jalo taito.
Osahan menee kyllä hieman överiksi, ja esimerkiksi Regent St. valoja inhoan koska niissä on jotain piirettykuvia mukana ja jotain muuta outoa. En muutenkaan pidä värikkäistä jouluvaloista.

Oxford St. valot on mielestäni sitäkin kauniimmat ja siellä tuleekin oikein ihana joulufiilis. Paitsi jos on kiire ja ihmisiä liikaa (siitä lisää toisessa postauksessa). Mutta pääasiallisesti siellä on kaunista.
Oxford St. todella käppäilin perjantaina metsästämässä joululahjoja ja vietin ihanaa kahvitaukoa kaverin kanssa kun väsyin kauppojen kiertelyyn.

Lauantaina aloitettiin aamupalalla Borough Marketissa jossa oli ihanan jouluinen tunnelma. Ihmiset kantelivat kuusia olalla ja tilailivat kinkkuja. Rakastan kyllä sen paikan tunnelmaa, ja muuten perjantai-iltana vietettiin siellä myös ulkoilu-iltaa (lue: istuttiin pubeissa), joten käy sekä päivä-että iltamenoon!

Siitä jatkettiin Harrodsille ja ihmettelemään jouluvaloja ja koristeita vielä entisestään. Meidän piti käydä myös Hyde Parkin Winter Wonderlandissa mutta sinne oli aivan järkyttävät jonot. Täytyy sanoa että hetken harmitti ihan vietävästi, mutta sitten todettiin että se näytti ainakin ulospäin enemmän isolta karnevaalilta kuin perinteisiltä joulumarkkinoilta. Tällä ajatustavalla selvisin harmituksestani.

Sunnuntaina lähdettiin kokeilemaan luistelua Tower of Londonin luisteluradalle. Se oli...mielenkiintoinen kokemus. Keli sunnuntaina oli kauniin harmaa,luisteluradan ulkopuolella näkyi kaunis kirkkaanvihreä nurmikko ja kajareista kuului jotain ihan muuta musiikkia kuin jouluista sellaista. Mutta ihan mukavaa oli silti! Mutta vähän pisti ärsyttämään kun näin Somerset Housen luisteluringin ja se oli vaan niin paljon jouluisampi!

Jouluinen Lontoo on kyllä aivan ihana! Vaikkei sana "jouluinen" ihan tuon viimeisen kuvan tunnelmaan sovi..

Terkkuja Gatwickiltä!

Heipparallaa!

Tulin ihan järkyttävän aikaisin lentokentälle jostain syystä (en ikinä ole ollut näin ajoissa) vain kuullakseni että lentoni on 2 h myöhässä! Jee, kiitti Norwegian! Yhtäkkiä mulla ei olekaan siis mitään muuta kuin aikaa! Oma vika tietty etten tarkistanut aikataulua ennen kun lähdin kotoa mutta eipä tullut mieleen..

Mutta täytyy sanoa että olen ollut hirmu tyytyväinen Norwegian Air:n palveluun. Olen lentänyt nyt kyseisellä yhtiöllä ehkä 4 kertaa Lontooseen ja takaisin, ja olen aina ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kuitenkin miellän tämän enemmän "halpalentoyhtiöksi" (vaikka hinnat ei aina korreloi sen kanssa) joten odotuksetkaan eivät ole ollut kovin korkealla, mutta olen joka kerta yllättynyt positiivisesti.

Lennot on kuitenkin aina ollut ajallaan (paitsi nyt), palvelu on pelannut ja porukka on ystävällistä. Miinusta on online check-in puuttuminen. Mutta senkin kanssa voi elää. Ruokaahan koneessa ei saa, paitsi maksua vastaan, mutta harvapa näistä "paremmista" lentoyhtiöstä enää sen ihmeellisempää murkinaa muutenkaan tarjoaa.
Ja nyt kun heivasin laukkuni hihnalle ja tyyppi pahoitteli lennon myöhästymistä, hän samaan hengenvetoon iski minulle 8 punnan ruokakupongin käteen, ja vielä lisäpahoittelujen keran. Olin hyvin tyyytyväinen saamaani palveluun.

Muistan nimittäin kerran kun Finnairin lento oli sellaset kepeät 16 h myöhässä, ja järkyttävän huonon palvelun ja valitusvirren jälkeen meille iskettiin 6 euron kuponki käteen. Sekin oli vasta siinä vaiheessa kun lento oli 5 h myöhässä. Surkeata palvelua Finnairilta, jonka pitäisi kuitenkin olla kohtuullisen hyvä yhtiö. No eipä se kai enää sitä ole.

Jeps, nyt sitten hengailen kentällä. En tiedä miten saan aikani kulutettua mutta kaipa se tässä netissä hetken menee. Ja Kindle on täynnä lukemattomia kirjoja. Ja voisi tietysti noissa kaupoissa kierrellä (vaikka olen siinä maailman huonoin lentokentillä ollessani).

Toisaalta mitäpä tässä stressaamaan koska olen lomalla! Mulla on 1 kk loma, jonka aikana mun ei pidä miettiä mitään yliopistohommia! Ihanaa!

Pitäisi tännekin vielä tarinoida vaikka mitä juttuja tältä viikolta kun en ole kiireiltäni ehtinyt bloginkaan puolella käymään, mutta ensi viikolla taas ehtii sitten! Kuvia tulossa mm. ihanan jouluisesta Lontoosta!

Haipakkaa

Tämä viikko on mennyt kuin sujahtaen eteenpäin! Tuntuu etta olen yrittänyt tehdä mahdollisimman monta asiaa mahdollisimman tehokkaasti, koska kuten yleensä, kaikki kiva ja vähemman kiva on kasaantunut samalle viikolle. Tälle lukukauden viimeiselle viikolle oli kaksi presentaatiota ja kaksi esseetä tehtavänä (ikävät asiat) seka leffajuttuja, itsenäisyyspäivän juhlintaa, mielenkiintoisia vierasluentoja ja lukukauden päättäjäisiä (kivat jutut). Nämä kaikki sitten piti sovittaa yhteen. Helppo homma. Itseasiassa, täytyy kyllä myöntää että parhaiten toimin paineen alla. Olin koko maanantai-päivän ihan ylitehokas koska halusin mennä illalla leffaan, ja yliopistohommat muutenkin tulee hoidettua ripeällä tahdilla kun haluaa osallistua muihinkin juttuihin.

Mistä tämä viikko on sitten tehty?

Maanantain jälkeen mun aamujen laatu parani huomattavasti kun löysin Whittardisiltä mun lempparikahvia pikamuodossa. Pari lusikallista tota kuppiin ja kuuma vettä päälle - ihanan helppoa ja niiiin hyvää!

Leffa-hetkestä ystävän kanssa kun mentiin katsomaan uusin vampyyrileffa, Breaking Dawn. Tämä koko vampyyrijuttu jakaa kyllä mielipiteet niin kahtia, minä olen aina tykännyt paljon niistä kirjoista, leffojen suuri fani en ole. Tämä uusinkin välillä poikkesi kirjan juonesta niin paljon että tuppasi vähän ärsyttämään. Ja oli siellä kyllä semmoisia kohtauksia että väkisin rupesi naurattamaan..Silti se oli pakko nähdä.

Tiistaina olikin aika juhlia Suomen itsenäisyyttä ja lähdinkin illalla merimieskirkolle Iso Ry:n järkkäämiin itsenäisyyspäivän juhliin. Ohjelmaan kuului Linnan juhlien tapittamista, suomalaisen ruuan syömistä (näkkäriä, makkaraa, perunasalaattia) ja saunomista. Ja näistä ylivoimaisesti paras juttu oli saunominen. Voi jestas, olin niin rentoutunut kun pääsin kotiin että vaan slumpahdin sängylle ja nukahdin. Ei ole saunan voittanutta. Extra plussana tapasin kivoja uusia ihmisiä ja viettää itsenäisyyspäivää kivalla tavalla esseen kirjoittamisen sijasta.

Kuva

Viikon suurin pettymys oli  Afghanistanin presidentin Hamid Karzain luennon peruuntuminen. Hänen oli määrä tulla puhumaan meille keskiviikkona (ja kerrankin sain lipun tapahtumaan) mutta Kabulin pommi-iskujen takia hän palasi takaisin Afghanistaniin (mikä oli tietysti täysin ymmärrettävää). Nyt on onneksi jo seuraavan lukukauden vierasluentojen aiheet julkaistu ja löytyy sieltä taas tosi mielenkiintoisia tapahtumia!

Keskiviikkona tuli myös pidettyä presentaatio Al Qaedasta ja mm. googletettua hakusanoilla "funny Al Qaeda pictures". En olisi ehkä ihan ensimmäiseksi arvannut että tuollaista joskus googlettelisin. Illalla pidettiinkin sitten erään kurssin pienimuotoiset päättäjäiset ja katsottiin Four Lions ja mentiin pubiin drinkeille proffan kanssa. Meillä on nykyään kiva tiimihenki kurssilaisten kanssa ja onkin kiva aina puuhata asioita yhdessä.

Nyt tänään pitäisi vielä viimeistellä esseetä ja tehdä samasta aiheesta jotain presentaatio-materiaalia. Aiheena on, miksi Turkkilaiset hyökkäsivät vuonna 1974 Kyprokselle...jep,jep. Kyproksesta en oikeastaan tiedä sen enempää kuin ne perusjutut, joten ihan mielenkiintoista.

Huomenna kahdeltatoista olen vihdoinkin "lomalainen" ja sit pitäisi vielä painua ostamaan vikoja joulujuttuja. Viikonlopuksi olisikin tiedossa sitten kaikkea mukavaa ohjelmaa ja jo sunnuntaina pitäisi sitten ottaa nokka kohti Suomea.

Kuva

Ihan kiva päästä kotiin rentoutumaan!

Päivän kuumat pohdinnan aiheet

Onko se merkki vanhuudesta että spinningistä tullessasi ei sinulla satu pehvaan,reisiin tai pohkeisiin, mutta selkää kolottaa ihan vietävästi?

Miksi ihmisten pitää jäädä siihen metroporttien eteen tönöttää ja etsimään sitä Oyster cardia? Eikö ne voisi tehdä sen jossain muualla ja olla tukkimatta muiden ihmisten tietä?

Voisiko joku kertoa minulle että mistä ihmeestä nämä lontoolaiset on oppinut tämän jonotuskulttuurin? Kaikki jonottaa busseihin kuin kanat orrella, hyvä ettei viivottimella ole mitattu jonon suoruutta.

Miksi ihmisten pitää leijua esseiden palautusaikana Facebookissa, "wau, olen jo palauttanut esseeni - 5 päivää etuajassa!!" Ihan oikeesti, onko pakko?

Miten nyt voi olla joulukuu ja tuolla on tommonen keli ulkona? Aurinkoista ja vielä plussan puolella? Minua on huiputettu. Ja muistan että täällä on vaan kerran satanut kunnolla kun olen ollut ulkona. Selvää huiputusta.

Onko kellään muulla samaa ongelmaa, että kun on ihan julmettomasti hommaa, pitää nostaa kädet pystyyn hetkeksi ja panikoida ettei ehdi tehdä kuitenkaan mitään, joten turha edes yrittää? Sitten kun on panikoinut sen 30 min, niin ottaa taas hommat käsiinsä ja rupee tekemään asioita voivottelun sijasta.

Miksi meidän ryhmäpresentaatiossa pitää olla 5 ihmistä? Oletteko kokeillut kuinka vaikea se on saada aikatauluja sovitettua yhteen 5 ihmisen kanssa? Se on hankalaa!

Miksi täällä on kaupoissa kaikkia ihania joulujuttuja joita tekisi mieli rohmuta mukaan?

Miten on mahdollista että nyt alkaa jo tämän lukukauden viimeinen viikko? Minne nämä viikot meni?

Miksi mun piti tämän lukukauden alussa aivan ehdottomasti valita se neljä kurssia kolmen sijaan? Koska nyt sen takia mulla on vielä presentaatio ja essee lukukauden viimeiselle päivälle kun kaikki muut lähtee juhlimaan jo torstaina loman alkua. Tasan ei käy nallekarkit.

Miksi tälläkin hetkellä huvittaa tehdä kaikkea muuta kuin niitä asioita joita oikeasti pitäisi tehdä?

Miksi täällä tehdään niin kauniita joulukortteja että tekisi mieli ostaa kaikki? Nim. pussista löytyy tällä hetkellä varmaan 20 joulukorttia vaikka oikeasti olisin tarvinnut vain kymmenen.

Miksi tulin kirjoittamaan blogia sen sijaan että olisin tehnyt hommia? Viittaan panikointi-kohtaan.

Yay, it's December!

Minä olen jouluihminen. Piste. Olen se ihminen joka hehkuttaa joka saakutin joululaulua,rättiä ja koristetta rasittavuuteen saakka. Olen se ihminen joka aina haluaa kaikille joulumarkkinoille jotta saa imeä sitä "joulutunnelmaa" itseensä. Ja koska se on niin ihanaa. Olen se joka 5-vuotiaan kypsyydellä iskee pahviset porokorvat päähän ja lähtee luistelemaan muiden samanikäisten kanssa. Ja toivotan iloinen hymy naamalla kaikille "hyvää joulua" jo joulukuun puolestavälin lähtien. Tiedän, se voi olla hieman ärsyttävää.

Btw, Michael Bublen uusi joululevy on ihana. Kiitti Äiti, kun koukutit mut siihen.



En kuitenkaan ala hehkuttaa joulua lokakuussa (sentään). Mutta nyt on joulukuun ensimmäinen mikä tarkoittaa sitä että joulua saa nyt virallisesti kuumottaa! Tuntuu että meikäläisestä on tullut (ehkä) virallisesti aikuinen koska en malta odottaa että pääsen Suomeen ja auttamaan äitiä jouluvalmisteluissa ja koristelemaan taloa. Ja pitämään pikkujouluja (tai osallistumaan niihin)! Ihanaa! Voisinhan tietenkin koristella tän mun asuntolahuoneen, mutta nyt ei ole yksinkertaisesti aikaa lähtee metsästämään koristeita mistään.

Tänä vuonna sain peräti kaksi joulukalenteria! Perinteisesti yhden isovanhemmilta ja sitten ihana yllätyksenä tollaisen postikorttiversion super kivoilta kavereiltani!

Tälle vuodelle olen jo hankkinut joululahjat, tai ainakin tiedän mitä haluan antaa. Olen siinä mielessä vähän lahjaterroristi koska haluan antaa juuri ne oikeat lahjat läheisimmilleni ja sen takia ottaa päähän jos ei keksi mitään kivaa. Tänä vuonna mielestäni minulla on hyvät ideat lahjojen takana joten olen tyytyväinen. Oma perheeni on myös aina onnistunut hankkimaan minulle sen verran kivoja lahjoja että aina se on yllätys mitä paketista paljastuu. Ja eipä ne lahjat enää aikuisiällä niin tärkeitä ole, ehdottomasti ihaninta on päästä viettämään joulua yhdessä koko perheen kera.

Joulutunnelma Lontoossa on ollut jo viimeiset pari kuukautta hurjimmillaan mutta nyt siihen fiilikseen alkaa itsekin päästä. Jokapuolelta löytyy ihania jouluvaloja ja koristeita ja ilmassa on oikein kunnon joulutunnelmaa. En malta odottaa että pääsen ensi viikonloppuna käymään vielä ennen lähtöäni Hyde Parkin Winter Wonderlandissa! Täällä osataan myös kyllä joulukoristeiden ja erityisesti pakkausmateriaalien sekä korttien teon jalo taito. Ne ovat niin kauniita eikä myös ihan hinnalla pilattuja! Tosin yhtä asiaa mitä inhoan joulussa on noi jouluruuhkat, mun pääkoppa ei kestä niitä kauhean hyvin. Eilenkin Westfieldissä kierrellessäni melkein meni hermo. Ja lakon takia KAIKKI muutkin oli päättänyt lähteä ostoksille.

Rakastan joulussa:
piparkakkutaikinaa enemmän kuin pipareita, glögiä, kuusen tuoksua, joululauluja, rauhaisaa tunnelmaa, joulupukkia, joulun leipomuksia, joulukoristeita, joulumieltä, kanelin tuoksua ja joulupäivän tunnelmaa jolloin voi käpertyä viltin alle uuden kirjan kanssa.


Tänä vuonna sain mielenkiintoisen event-kutsun Facebookissa, liittyen joulun odotukseen. Nimittäin yksittäisen ihmisen tekemä aloite/idea joka on kerännyt jo yli 5000 osallistujaa - Erilainen joulukalenteri. Ideana on laittaa sivuun 1 euro joka päivältä, joulukalenterin tapaan, ja lahjoittaa lopussa 24 euroa johonkin itse valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Minusta vallan mainio idea, ja todella helposti toteuttavissa. Luulenkin että laitan omat keräysrahani johonkin kotimaiseen kohteeseen. Haastan kaikki kynnelle kykenevät mukaan (suomenkielessä on kyllä niin outoja sanontoja)!

Odottaako kukaan muu joulua yhtä paljon kuin minä? Vai onko koko juhla yhdentekevä?

Viikon ohjelma

Puhisen ja kihisen tällä hetkellä raivoissani täällä huoneessani ja odotan että joku onneton soittaa tai ilmaantuu skypeen että voin puhista jollekkin muulle. Haha, noh, onneksi on ollut muuten todella mainio päivä lukuunottamatta tätä puhinan aiheuttajaa! Jatketaan kuitenkin muilla kuin raivoamisjutuilla..

Tämä viikko kuluukin pitkälti esseitä kirjoitellen. Maanantaina palautin yhden (sen inhottavimman), perjantaille olisi seuraava, ja itseasiassa yksi toinenkin essee pitäisi tulevalle perjantaille tehdä kun en sitä tulevana viikonloppuna ehdi kirjoitella.

Tällä hetkellä kirjoittelen terrorismi-kurssilleni aiheesta kansanmurha. Hilpeää. Vähän harmittaa siinä mielessä koska mun piti alunperin kirjoittaa siitä onko kidustus kansallisen turvallisuuden nimissä koskaan sallittua/hyväksyttävää, mutta proffa päättikin vähän rajoittaa aiheita (ts. olin tehnyt jo kyseisestä aiheesta presentaation ja piti valita eri aihe esseelle). Nyt kirjoitan siis "Is the label of genocide more a political than legal judgement?". Essee etsii vielä punaista lankaansa. Vähän harmittaa kun esseet on näin lyhyitä, mutta tällä hetkellä ei muuhun kyllä riittäisi aika.

Perjantaille pitäisi siis kirjoittaa tuo essee, sekä sitten Statebuilding-kurssin essee. Siihen on vielä aihekin vähän hakusessa, en oikein innostunut mistään annetuista aiheista. Tulen kuitenkin luultavasti kirjoittamaan Eestin ja Latvian ethnic democracysta josta meikäläisellä tuntui olevan paljon sanottavaa tänään semmassa joten ehkä siitä riittäisi sitten esseeseenkin. Nämä kaikki neljä esseetä jotka mulla on nyt tälle loppuvuodelle on ns. harjotustöitä. Proffat arvostelee ne ja niistä saa feedbackin, mutta niiden arvosanat eivät vaikuta loppuarvosanaan. Kaikkien kurssien loppuarvosanat riippuvat pelkästään kesäkuussa järjesttävistä kokeista. Joten sinänsäkin en ota näistä esseistä turhaa stressiä, lähinnä teen ne minua itseäni varten.

Kaikkien normaalien luentojen, lukujen ja esseiden kirjoittelun lomassa mun pitäisi tällä viikolla tehdä vielä noin miljoona muuta asiaa. Kuten käydä ostamassa mustat korkkarit yhteen tilaisuuteen ensi perjantaiksi. Ja joku sopiva rytky. Kuinka voin olla niin tonttu etten ottanut sitten yhtä perus mustia korkkareita mukaani? Kaikenlaisia muita kenkiä kyllä löytyisi. Tonttu mikä tonttu. Ja nyt ei olisi aikaa minkäänlaiselle vaatekriiseilylle, mutta näköjään täytyy sitten kaupoissakin pyörähtää huomenna. Onneksi huomisen luennot on siirretty lakon vuoksi (eläkkeiden vähennyksiä vastaan) joten mulla on koko päivä "vapaata".

Ruokailu (eli mussutus/napostelu) on tärkeää esseiden teon lomassa, ja sen takia usein mielummin kirjoitankin niitä kotona kirjaston sijaan. Siellä kun ei ruokailua hyvällä katsota..rakastan brittiläisiä ruokakauppoja, koska vaikka sieltä saa paljon epäterveellistä kamaa, on marjat yleensä tarjouksessa. Rakastan näiden mustikoita ja sen lisäksi olen addiktoitunut eräisiin jugurtteihin. Näillä eväillä kelpaa opiskella.

Ensi viikolla tämä sama meno jatkuu vielä aina lukukauden viimeiseen päivään saakka, mutta sitten olenkin koko joululoman vapaalla. Ihanaa!

Suomiräppiä & dinosauruksia

Torstaina käytiin käverin kanssa kuuntelemassa suomiräppiä Elastisen, Uniikin, Spektrin ja Cheekin merkeissä  The Pipelinessa. Pojat veti tosi hyvän (vaikkakin hieman lyhyen) keikan ja meillä oli hauskaa! Oli hassua kuunnella pitkästä aikaa suomiräppiä! Kyseinen baari oli myös aika mukava, ruotsalaisen omistama ja menulta löytyi mm. ruotsalaisia lihapullia ja suomalaista lonkeroa.

Lauantaina lähdettiinkin sitten "aikaisin" liikkelle ja suunnattiin nokka kohti Natural History Museumia ja dinosauruksia. Olen varmaan aikaisemminkin todennut että olen hieman huono museoissa kävijä, mutta tietyt museot kiinnostaa kovastikin ja tämä oli siksi to do- listalla. Hyvin kulutettiinkin tuolla reilut 4 h ja paljon jäi vielä näkemättä! Rakennus itsessäänkin on jo ihan nähtävyys, niin kaunis!

Lauantai-illaksi oltiin päätetty että halutaan mennä katsomaan musikaali, mutta lähdettiin sillä linjalla että ostetaan liput vasta 1,5 h ennen näytöksen alkua, vain "johonkin musikaaliin". Noh, hintansa puolesta valikoitui sitten Blood Brothers. En oikein tiennyt mitä odottaa ja olin hieman ennakkoluulo-erkki koska en tiennyt kyseisestä musikaalista mitään. Alun jälkeenkin olin vielä hieman epäileväinen, välitauon aikana olin jo melkoisen vakuuttunut ja lopussa pidättelin sitten kyyneleitä. En oikein osaa sanoa mitään muuta kyseisestä teoksesta, kun että se teki lähtemättömän vaikutuksen sanomansa takia joka piili Britannian kovan yhteiskuntaluokkajaon takana.

Sunnuntaina jatkui tämä täydellisen viikonlopun vietto kun suunnattiin kohti Greenwhichiä. Ah, rakastuin paikkaan heti kun päästiin DLR:stä ulos! Ihana, vehreä aluea jossa oli söpöjä kauppoja ja pubeja! Ja niin kaunista! Tosin sunnuntaina kelikin oli mitä kaunein!

Ilma oli melkoisen kirpakka mutta onhan se ihanaa että vielä näin myöhään marraskuussa on näinkin lämpimät ilmat! Näkymät Greenwhich Parkista olivat ihan uskomattoman hienot. Tultiin paikalle juuri auringonlaskun aikaan, ja täytyy kyllä sanoa että Lontoo näytti vaan niin kauniilta!

Päätettiin mennä sitten käymään vielä Royal Observatory Museumissa kun oltiin "tänne saakka tultu" ja siellä päästiinkin sitten todistamaan mm. tätä:

Ja tämä laser tässä seuraavassa kuvassa todistaakin tätä rajaa ja ylettyy aina 15 mailin päähän! Meidän mielestä aika "coolia".

Ja lopuksi nähtiin tietysti vielä kun Lontoo syttyi tuhansiin valoihin!

Täydellinen sunnuntai-päivä päättyi päivällisen merkeissä ihanan symppikseen pubiin, takkatulen merkeissä tietysti!

Nyt kun on viikonloppu "lusmuttu" onkin aika taas alkaa takoa kunnolla töitä, ensi viikolle olisi kaksi esseetä palautettavaksi ja huomisen essee pitäisi vielä lukaista läpi että suurimmilta virheiltä ollaan vältytty!

P.S. Miten tyypillistä on se, että heti kun ilma kylmenee ja sitä patteria oikeasti tarvitsisi, se lakkaa toimimasta?