Puhisen ja kihisen tällä hetkellä raivoissani täällä huoneessani ja odotan että joku onneton soittaa tai ilmaantuu skypeen että voin puhista jollekkin muulle. Haha, noh, onneksi on ollut muuten todella mainio päivä lukuunottamatta tätä puhinan aiheuttajaa! Jatketaan kuitenkin muilla kuin raivoamisjutuilla..
Tämä viikko kuluukin pitkälti esseitä kirjoitellen. Maanantaina palautin yhden (sen inhottavimman), perjantaille olisi seuraava, ja itseasiassa yksi toinenkin essee pitäisi tulevalle perjantaille tehdä kun en sitä tulevana viikonloppuna ehdi kirjoitella.
Tällä hetkellä kirjoittelen terrorismi-kurssilleni aiheesta kansanmurha. Hilpeää. Vähän harmittaa siinä mielessä koska mun piti alunperin kirjoittaa siitä onko kidustus kansallisen turvallisuuden nimissä koskaan sallittua/hyväksyttävää, mutta proffa päättikin vähän rajoittaa aiheita (ts. olin tehnyt jo kyseisestä aiheesta presentaation ja piti valita eri aihe esseelle). Nyt kirjoitan siis "Is the label of genocide more a political than legal judgement?". Essee etsii vielä punaista lankaansa. Vähän harmittaa kun esseet on näin lyhyitä, mutta tällä hetkellä ei muuhun kyllä riittäisi aika.
Perjantaille pitäisi siis kirjoittaa tuo essee, sekä sitten Statebuilding-kurssin essee. Siihen on vielä aihekin vähän hakusessa, en oikein innostunut mistään annetuista aiheista. Tulen kuitenkin luultavasti kirjoittamaan Eestin ja Latvian ethnic democracysta josta meikäläisellä tuntui olevan paljon sanottavaa tänään semmassa joten ehkä siitä riittäisi sitten esseeseenkin. Nämä kaikki neljä esseetä jotka mulla on nyt tälle loppuvuodelle on ns. harjotustöitä. Proffat arvostelee ne ja niistä saa feedbackin, mutta niiden arvosanat eivät vaikuta loppuarvosanaan. Kaikkien kurssien loppuarvosanat riippuvat pelkästään kesäkuussa järjesttävistä kokeista. Joten sinänsäkin en ota näistä esseistä turhaa stressiä, lähinnä teen ne minua itseäni varten.
Kaikkien normaalien luentojen, lukujen ja esseiden kirjoittelun lomassa mun pitäisi tällä viikolla tehdä vielä noin miljoona muuta asiaa. Kuten käydä ostamassa mustat korkkarit yhteen tilaisuuteen ensi perjantaiksi. Ja joku sopiva rytky. Kuinka voin olla niin tonttu etten ottanut sitten yhtä perus mustia korkkareita mukaani? Kaikenlaisia muita kenkiä kyllä löytyisi. Tonttu mikä tonttu. Ja nyt ei olisi aikaa minkäänlaiselle vaatekriiseilylle, mutta näköjään täytyy sitten kaupoissakin pyörähtää huomenna. Onneksi huomisen luennot on siirretty lakon vuoksi (eläkkeiden vähennyksiä vastaan) joten mulla on koko päivä "vapaata".
Ruokailu (eli mussutus/napostelu) on tärkeää esseiden teon lomassa, ja sen takia usein mielummin kirjoitankin niitä kotona kirjaston sijaan. Siellä kun ei ruokailua hyvällä katsota..rakastan brittiläisiä ruokakauppoja, koska vaikka sieltä saa paljon epäterveellistä kamaa, on marjat yleensä tarjouksessa. Rakastan näiden mustikoita ja sen lisäksi olen addiktoitunut eräisiin jugurtteihin. Näillä eväillä kelpaa opiskella.
Ensi viikolla tämä sama meno jatkuu vielä aina lukukauden viimeiseen päivään saakka, mutta sitten olenkin koko joululoman vapaalla. Ihanaa!
Kuulostaa mielenkiintoselta.. mihin tulokseen päädyit genociden suhteen? :)
VastaaPoistaAnnika, en ole viel oikeen päässyt mihinkään lopputulokseen :D Legal argumentti on jokseenkin kasassa mutta poliittinen argumentti etsii vielä vakuuttavimpia faktoja :)
VastaaPoistaOkei, olet varmaan käyttänyt Darfuria esimerkkinä.. eikös se jotenkin olis poliittinen argumentti. Mutta en tiedä, en ole ihan varma ymmärränkö argumentit oikein! :)
VastaaPoistaJoo, just näin! Mun pitäis nyt vaan syventää sitä Darfur osiota, ja laittaa enemmän täytettä siihen :D
VastaaPoistatutun näköset eväät! täältä tosiaan saa parhaat opiskelueväät, nam.
VastaaPoistaIrina, joo ihan ehdottomasti saa! Rakastan sitä kun noita marjoja saa ympäri vuoden ja ne on melkeen aina tarjouksessa. Ja noi mustikat on ihan parhautta!
VastaaPoista