Se tavallinen tiistai

Olen ollut tällä ja edellisviikolla joka aamu myöhässä. Ärsyttävää, varsinkin kun aloitin lukukauden niin hyvin, eli kävelemällä yliopistolle ja olemassa ajoissa. Myöhässä oleminen tarkoittaa tietysti sitä, että olen periaatteessa jo myöhässä lähtiessäni kotoa, mikä merkkaa että pitää ottaa metro. Jos käy hyvä tuuri ja metrojumalat ovat suotuisia, ehdin yliopistolle n.20 minuutissa. Huonolla tuurilla tulee joku tukos ja en ehdi luennoille ollenkaan.

Tästä päästääkin siihen, että ihan oikeasti miten metrossa voi olla niin julmettoman kuuma? Nyt kuitenkin kaipaisi jo takkia päälle ulkona mutta metrolla kulkiessa mulle tulee aina niin kuuma etten itseasiassa kaipaa takkia sitten koko päivänä. Ja saavun hikisenä luennolle, joka on muuten äärimmäisen inhottavaa. Alastomanako siellä metrossa pitäisi kulkea? Mua ärsyttää tää kauheasti ja siksi yritän vältellä metrolla kulkemista (siis aamuisin kun on ruuhkaa).

Kurjina päivinä comfort ruokana toimii sushipaketti. Itseasiassa muuten ei ollut kurja päivä tänään, mutta keli oli todella nihevä ja sateinen, oikein sellainen kunnon "Lontoo-keli" mitä luulin että täällä olisi joka päivä. Kampuksen läheltä löytyy sushi-ketju Wasabi josta saa todella maukkaita lounas- paketteja mukaan. Välillä pitää hemmotella itseään (eli ainakin kerran viikossa tulee ostettua sushia sieltä).

Olen nyt maistanut Starbucksin uutukaisia joulukahveja, Praline Mocha ja Gingerbread Latte. Molemmat olivat oikeastaan aika kammottavia. Ensimmäisenä mainittu oli niin makea että hyvä ettei suklaa pursunut korvista ulos ja toinen oli taas niin kummallisen makuinen etten tiennyt mitä mieltä siitä olin. Mutta mukit on sentään söpöjä.

Kuva täältä

Erkki Tuomioja tuli tänään pitämään luennon yliopistolle (aiheesta More cooperation is more security) ja en ole aikaisemmilla yleisillä luennoilla kuullut luennoitsijalle taputettavan niin ahkerasti. Toisaalta, ehkä ymmärrettävää kun koko sali oli maanmiehiä täynnä. Hyvän puheen hän kuitenkin piti. Luennon jälkeen oli pieni "vastaanotto" jonne oli kutsuttu yliopiston suomalaisia opiskelijoita, joiden kanssa olikin sitten mukava jutella ja myös Ulkoministeri vaihtoi muutaman sanasen meidän opiskelijoiden kanssa.
Suurinosahan noista luennoista videoidaan ja niitä voi kuunnella myöhemmin netistä. Jos kiinnostaa, kävin tuossa tovi sitten kuuntelemassa Prof. Fawaz Gergesin luennon aiheesta "Life After Death: Al-Qaeda", joka oli ihan supermielenkiintoinen. Hän mm.argumentoi ettei Al-Qaedaa enää ole olemassa. Sen pystyy kuuntelemaan täältä.

Päivän paras juttu taisi kuitenkin olla yhden pakollisen kurssini (Introduction to Comparative Politics) seminaari joka on aina tiistaisin klo.16-18 kun aivot ovat jo muutenkin väsyneet. Kurssi on kammottava, käsittelee metodologiaa, statistiikkaa ja teorioita.Minulla on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää kurssin sisältöä ja olenkin aina tuskastunut luentojen jälkeen, koska on tuntunut että olen ihan idiootti ja ainut joka ei ymmärrä kurssista mitään. Tänään aloitettiin seminaari kuitenkin keskustelemalla kurssin sisällöstä tähän saakka ja kanssaopiskelijat tunnustivat kamppailevansa samojen ongelmien kanssa kuin minä. Halleluja! Proffa kuunteli meitä ja lupasi jatkossa yrittää selittää asiat selkeämmällä tavalla. Halleluja vuorovaikutus!
Luulin ensin että minulla olisi vapaa-ilta pitkästä aikaa näin viikolla, kunnes tajusin että onhan mulla sittenkin lukemisia jotka pitää tehdä. Eli takaisin tuon yllämainitun kurssin tylsään materiaaliin.

En voi uskoa että olen saanut yhdestä päivästä näin paljon tekstiä aikaseksi, mutta tänään on selvästi ollut puheripuli-päivä. Viimeisenä vielä linkki hauskaan Facebookista bongaamani juttuun joka kertoo keskusteluista lentäjien ja lennonjohdon välillä. Tiedä sitten onko nämä totta mutta hyvät naurut ainakin sain!