On tullut luettua muutakin kuin koulukirjoja..

Tai no itseasiassa ei. Mutta näitä kirjoja tuli luettua aikaa B.U. (Before University). Ja täytyy kyllä myöntää että tuota The Help kirjaa luin vielä yliopiston alettuakin koska se oli vaan niin koukuttava.

Annu Kekäläinen: Leiri


"Mitä elämä on pakolaisleirillä? Keitä leirille tulee ja millaiseksi se heidät tekee? 
Leiri kertoo ihmisistä jotka ovat paenneet pakolaisleirille Keniaan ja unohtuneet sinne. Kakuman leiri perustettiin tilapäiseksi ja sitä se on ollut kohta 20 vuotta. Aavikkokaupungissa asuu n. 70 000 ihmistä kahdeksasta eri maasta. Aika ajoin joku heistä pääsee kiintiöpakolaiseksi länsimaihin. 
Toimittaja Anu Kekäläinen asuu leirillä kolme kuukautta. Hän antaa kakumalaisten puhua: henkiin jääneiden, sotilaiksi rekrytoitujen lasten; sotaa paienneiden naisten; toivoa täynnä olevian miesten; turhautuneiden avustustyöntekijöiden."

En oikein tiedä mitä mieltä olen tästä kirjasta. Odotin siltä paljon, ja petyin sitten aika tavalla. Odotin hieman erilaista ja enemmän mieleenpainuvaa kuvausta. Sellaista että muistaa kirjan vuosia eteenpäin. Noh, sellaista tuskin tapahtuu. Vaikka aihe oli tärkeä ja mielenkiintoinen, koin kuitenkin että toteutus jäi hieman köyhäksi. Plussaa on se että kirjasta löytyy eri ihmisten tarinoita, kertomuksia omasta arjesta pakolaisleirillä, joka tekee kirjan kerronnasta mielenkiintoisen.
Suosittelelisin kuitenkin lukemaan tämän jos jostain saatte käsiinne (en kehottaisi ostamaan, aika tyyris kirja noinkin ohueksi teokseksi) koska vaikka kirja ei tehnyt mieleeni lähtemätöntä vaikutusta, luin sen kuitenkin reilussa päivässä. Eli oli siinä varmasti jotain mielenkiintoista :)

Kathryn Stockett: The Help (suomeksi Piiat)
1960-luvulla Amerikassa jyllää rotuerottelun aika. Kirja kertoo tarinan kahdesta tummaihoisesta kotiapulaisesta sekä valkoisesta tytöstä. Tummaihoiset naiset ollaan opetettu pienestä pitäen siihen että heistä tulee kotiapulaisia. Valkoisten, nuorten naisten elämäntehtävä on päästä hyviin naimisiin.


Moni onkin varmaan jo kuullut tästä kirjasta ja ehkä jo nähnyt leffankin. Minä päätin lukea kirjan ensin ja nyt pitäisi päästä näkemään leffa.
Pitkästä aikaa törmäsin kirjaan joka oli koukuttava, ajatuksia herättävä, ihana, ja jää varmasti mieleen. Luin kirjan englanniksi ja alkuun häiritsi se (puhekielinen) kirjoitustyyli ihan suunnattomasti, mutta nopeasti unohdin sen uppotuessani kirjaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja kirja sai ajattelemaan - erityisesti ajatuksia herätti tietysti rotuerottelu ja naisten asema tuona aikana.

Kirjasta löytyy hieno lause joka olisi ollut loistava muistaa 1960-luvulla mutta mielestäni yhtä tärkeä tänä päivänä:
"We are just two people. Not that much separates us. Not nearly as much as I though".

Nyt pöydällä odottaa tuo David Rieff:n kirja joka kertoo humanitäärisistä organisaatioista ja niiden toiminnasta mm. Bosniassa, Ruandassa ja Kosovossa. Voitte kuitenkin arvata, että tällä hetkellä kun tulee luettua raskasta kirjallisuutta joka päivä kriiseistä, konflikteista ja sodista ei tule tartuttua mihinkään "raskaampaan" kirjallisuuteen vapaa-ajalla. Sen takia tällä hetkellä löytyy Kindlestä (joka on muuten ollut loistava) norjalaisen Jo Nesbon dekkari Redeemer. Olen lukenut hänen kirjojaan varmaan kolmisen kappaletta ja täytyy sanoa että tykkään. Juuri sopivan kevyitä dekkareita joita mielellään lukee vapaa-ajalla.

Odotan sitä että pääsen joululomalla (jolloin ei ole mitään yliopistohommia) rauhassa uppoutumaan kirjojen pariin taas!