Luennoilla aloitetaan jo viides viikko joka tuntuu ihan uskomattomalta!
Viidennen opiskeluviikon aloitinkin nuhaisissa tunnelmissa ja jättäydyin ensimmäistä kertaa päivän ainoalta luennolta pois. Onneksi sen voi kuunnella netissä. Huomenna pitäisi olla kuitenkin voimissa sillä tiedossa olisi ryhmäpresentaatio ja illalla vielä oman alan rekry-tapahtuma. Joten ääni pitää saada esille taas ja nuha selätettyä. Olenkin koko päivän yrittänyt tehdä sitten hommia ja hyvin olenkin saanut aikaseksi!
Mutta piti höpistä tästä ensimmäisestä kuukaudesta täällä..
What can I say? It feels like its been forever!
Lähinnä yliopiston takia. Se on imaissut meidät opiskelijat niin syövereihinsä että tuntuu jo rutiinilta että tekee ihan koko ajan yliopistohommia. Koko ajan on niin paljon ohjelmaa että ajan kulua ei ole edes huomannut. Vaikka vieläkin osalla kursseilla on vähän "semmoinen puulla päähän lyöty olo" on käytännöt asiat alkanut jo sujumaan melko hyvin. Sen lisäksi ollaan perustettu pieni opiskeluryhmä jonka kesken sitten jaetaan noita lukemisia kursseille joka helpottaa työtaakkaa hieman.
Kurssit ovat todella mielenkiintoisia, varsinkin pidän kurssistani "War, Peace and the Politics of National Self-determination" joka perustuu case studyihin, kuten esimerkiksi perinteiset Kosovo, Bosnia ja sitten minulle hieman tuntemattomammat Sri Lanka ja Kashmir. Tälle kurssille onkin tällä viikolla mun toinen esitelmä - nimittäin Pohjois-Irlannin rauhanprosessista.
Rikkautta yliopistoelämään tuovat myös yleiset luennot joita löytyy joka illalta. Ja jos sattuu missaamaan jonkun, voi sen aina kuunnella netistä. Ensi viikolla olisi sitten Erkki Tuomioja tulossa pitämään luentoa ja kyllähän sinne pitää sitten mennä.
Aika menee todella kauhean nopeasti ja jo 9.12 meillä alkaa joululoma. Ensin ajattelin tämän 10 viikon rupeaman olevan kauhean lyhyt aika, mutta kaikkien neljän kurssin tehtävät takaa sen että olen tuolloin riemusta kiljahdellen lähdössä lomalle.
Mites sitten muuten tämä asuminen täällä? Noh, eipä tämä sen ihmeellisempää ole :) Maa on kuitenkin tuttu, kaupunki tietty vaihtui pienestä kaupungista miljoonakaupunkiin. Välillä ottaa suunnattomasti päähän tää ihmisten paljous, mutta siihenkin on tottunut. Metrokarttaa ei tarvitse enää pahemmin kytätä ja bussissakin voi nyt rauhassa keskittyä lukemiseen ilman pelkoa siitä että menee oman pysäkin ohitse. Ja nyt jo hahmotan missä eri kaupunginosat on.
Viikonloppuisin on tullut tutustuttua kivoihin paikkoihin ja sen aikaisemman "Lontoo ei ole mun kaupunki" on korvannut "Lontoo on ihana kaupunki" asenne. Mietinpä jo tuossa hetken että täällähän olisi ihan mukava tehdä töitä valmistumisen jälkeen...
Aika menee todella nopeasti ja nyt kun näyttää vielä siltä että suunnitelmia on joka viikonlopulle aina joulukuuhun saakka, on nyt hieman pelko puserossa että aika menee liian nopeasti ja kohta täytyy ruveta tosissaan miettimään että mitä sitten valmistumisen jälkeen.
Mutta toistaiseksi nautin elämästäni Lontoossa ja otan tästä vuodesta kaiken irti! Rankkaa tämä on ollut ja rankkaa se tulee olemaan, mutta en vaihtaisi päivääkään. Ja minä joka kärsin ainaisesta matkustuskuumeesta, olen tällä hetkellä juuri niin tyytyväinen että olen täällä, ettei ole kyllä kaipuuta minnekkään muualle.
Eihän sitä ikinä tiedä jääkö oleskelu tässä kaupungissa vain siihen vuoteen..
Kurssit ovat todella mielenkiintoisia, varsinkin pidän kurssistani "War, Peace and the Politics of National Self-determination" joka perustuu case studyihin, kuten esimerkiksi perinteiset Kosovo, Bosnia ja sitten minulle hieman tuntemattomammat Sri Lanka ja Kashmir. Tälle kurssille onkin tällä viikolla mun toinen esitelmä - nimittäin Pohjois-Irlannin rauhanprosessista.
Rikkautta yliopistoelämään tuovat myös yleiset luennot joita löytyy joka illalta. Ja jos sattuu missaamaan jonkun, voi sen aina kuunnella netistä. Ensi viikolla olisi sitten Erkki Tuomioja tulossa pitämään luentoa ja kyllähän sinne pitää sitten mennä.
Aika menee todella kauhean nopeasti ja jo 9.12 meillä alkaa joululoma. Ensin ajattelin tämän 10 viikon rupeaman olevan kauhean lyhyt aika, mutta kaikkien neljän kurssin tehtävät takaa sen että olen tuolloin riemusta kiljahdellen lähdössä lomalle.
Mites sitten muuten tämä asuminen täällä? Noh, eipä tämä sen ihmeellisempää ole :) Maa on kuitenkin tuttu, kaupunki tietty vaihtui pienestä kaupungista miljoonakaupunkiin. Välillä ottaa suunnattomasti päähän tää ihmisten paljous, mutta siihenkin on tottunut. Metrokarttaa ei tarvitse enää pahemmin kytätä ja bussissakin voi nyt rauhassa keskittyä lukemiseen ilman pelkoa siitä että menee oman pysäkin ohitse. Ja nyt jo hahmotan missä eri kaupunginosat on.
Viikonloppuisin on tullut tutustuttua kivoihin paikkoihin ja sen aikaisemman "Lontoo ei ole mun kaupunki" on korvannut "Lontoo on ihana kaupunki" asenne. Mietinpä jo tuossa hetken että täällähän olisi ihan mukava tehdä töitä valmistumisen jälkeen...
Aika menee todella nopeasti ja nyt kun näyttää vielä siltä että suunnitelmia on joka viikonlopulle aina joulukuuhun saakka, on nyt hieman pelko puserossa että aika menee liian nopeasti ja kohta täytyy ruveta tosissaan miettimään että mitä sitten valmistumisen jälkeen.
Mutta toistaiseksi nautin elämästäni Lontoossa ja otan tästä vuodesta kaiken irti! Rankkaa tämä on ollut ja rankkaa se tulee olemaan, mutta en vaihtaisi päivääkään. Ja minä joka kärsin ainaisesta matkustuskuumeesta, olen tällä hetkellä juuri niin tyytyväinen että olen täällä, ettei ole kyllä kaipuuta minnekkään muualle.
Eihän sitä ikinä tiedä jääkö oleskelu tässä kaupungissa vain siihen vuoteen..
Kuvat: weheartit.com
mä koitan kans päästä mr Tuomiojan luennolle, ehkä nähdään siellä! :)
VastaaPoistaKyllä toi aika vaan kuluu niin pirusn nopeasti! Mä en melkein edes huomannut kun olikin jo koekausi :D
VastaaPoistaEvelyn, loistaava, ehka nahdaan siis! Olen varma et luentosali tulee olemaan taynna suomalaisia tosin :)
VastaaPoistaSuklaasydan, joo ma en yhtaan ihmettelis et toukokuussa mietin et "oho, nyt pitaskin ruveta kertaamaan tentteihin"...