Eka viikko yliopistolla

Maanantain oli eka virallinen "koulupäivä". Olo oli kuin ekaluokkalaisena konsanaan - tavattiin pihalle kavereiden kanssa ja lähdettiin taivaltaa yhdessä yliopistolle jotta varmasti löydetään oikeaseen luokkahuoneeseen.

Siihen se vertaus ekaan luokkaan loppuikin. Ekalla luokalla oli reppu, penaali ja 1+1 laskut, nyt oli käsilaukku, kynä ja vertainnollisen politiikan metodologian luento. 

Noh, metodologiat ja teoriat eivät ole ikinä olleet vahvuuteni, mutta ekan koulupäivän aamuna istuin 1,5 h kuunnellen herkeämättä luentoa. Proffa osasi selittää asiat niin hyvin ja mielenkiintoisesti. Puhkuin intoa ensimmäisen luennon jälkeen, koska saavuttaa se tunne jonka tänä aamuna sain, on aivan uskomatonta. Nyt vaan toivon että tunne kestää läpi koko vuoden. Tosiasiassa se tunnehan yleensä kestää juuri sen ekan päivän ajan. Että päivää vaan  (mukamas) yli-innokas opiskelija.

Ja seuraavana päivänä tuollaisen seesteisen olotilan tilalla oli pienoinen paniikki. Tiistai on pisin päiväni ja osalla kursseista mentiinkin suoraan asiaan ilman sen kummemmin esittelemättä kurssia ja samalla selitettiin miten pitää lukea 6 artikkelia seminaareihin ja tehdä vielä osasta "pienet" esseet joka viikolle. Olin yliopistolla yhdeksästä aamulla yhdeksään illalla ja täytyy kyllä myöntää että kotiin päästäessä tuli semmoinen tunne että "tuleekohan tästä mitään?".
Noh, onneksi keskiviikko tuli ja mieli on taas parempi. Töitä on odotettavissa mutta eipä tämän helppoa kuulunutkaan olla. Ja tiedän että kun tilanne tästä tasoittuu ja pääsee rutiiniin kiinni, on kaikki paljon helpompaa (niin siis yritän uskotella itselleni).

Tällä hetkellä on todella plakkarissa neljä kurssia tälle lukukaudelle. Osa kursseista on capped eli niille pitää erikseen hakea koska niille on rajattu määrä paikkoja. Yhteensä kursseja pitää ottaa 4 unitin arvosta, eli kurssit voivat olla joko puolikkaita tai kokonaisia unitteja riippuen kestosta. Kursseihin kuuluu yksi 1,5 h luento ja 1-2 h seminaari viikossa. Ja sitten se KAIKKI itsenäinen työskentely. Ja olihan sitä silloin kun teki kandiakin mutta nyt ollaan kuitenkin hieman eri tasolla ja sen huomaa. On esitelmiä, parhaimillaan 6 artikkelia per kerta, lyhyitä esseitä, pidempiä esseitä etc. Tentithän ovat vasta sitten kesäkuussa (jättekiva). Kurssilista näyttää kuitenkin seuraavanlaiselta:

Introduction to Comparative Politics

Democratization, Conflict & State-building

Nationalist Conflict, Political Violence & Terrorism (todella mielenkiintoinen!)
War, Peace and Politics of National Self-determination (vaikuttaa ihan supermielenkiintoiselta)

Eli aika hyvää settiä luvassa!

Asia joka ehkä hieman järkyttää minua on postgraduate-opiskelijoiden keskimääräinen ikä. Nimittäin oletin ihmisten tietysti olevan minun ikäsiäni, mutta suurin osa on 22-vuotiaita ja osa jopa 21! Ja sitten löytyy tietysti vanhempia (siis vanhempia kuin minä). Ei sillä että jotain ikäkriisiä olisi, mutta tuntuu vaan niin hassulta. Täytyy vaan yrittää muistaa suomalainen (erilainen) koulutussysteemi jossa ihmiset valmistuu lukiostakin myöhempään.

Yliopisto järjestää paljon erilaisia tapahtumia - niin kaikille avoimia luentoja, rekrytapahtumia kuin sitten kaikkea muuta sekalaistä soppaa. Ja jotta saa kaiken tästä kokemuksesta irti, pitäisi tietenkin osallistua mahdollisimman moneen juttuun. Noh, tiistaina oltiin kuuntelemassa Professori Richard Caplanin luentoa aiheesta Exit strategies and Lessons Learned: From the Balkans to Afghanistan . Todella mielenkiintoinen luento ja sali ihan tupaten täynnä. Näitä kaikille avoimia luentoja olisi joka päivä, mutta kaikki eivät ole (onneksi) ihan niin mielenkiintoisia - muuten olisi aika täynnä kalenteri!