Pienoinen paniikki

Puhutaanpas nyt tästä opiskelusta hieman. Ettei kukaan luule että täällä ei ole muuta tehty kuin katseltu nähtävyyksiä ja käyty ulkona. Toisaalta, tämähän on ollut tämmöinen pehmoinen alku kun saavuin sen verran aikaisemmin ennen tositoimien aloituista.

Kuitenkin. Eilen oli siis minuuttiaikataulu-päivä kampuksella. Aloitettiin yhdeksältä oman laitokseni introlla, sitten jatkettiin oman yleisen ohjelmani introlla (eli Comparative politics) ja sitten vielä jokaisen eri haaran introlla (Conflict Studies). Näiden kaikkien introjen jälkeen pää surisi kaikesta informaatiosta ja taisi tulla pieni paniikki. Sen jälkeen menin kuuntelemaan vielä yhtä työpaikka-infoa ja sen jälkeen tulikin semmoinen oli, että tässä pitäisi hoitaa miljoona asiaa samaan aikaan. Onneksi vastapainoksi oma laitokseni oli järjestänyt illaksi pienen vastaanoton jossa päästiin tutustumaan sitten opiskelutovereihin.

Hieman "kevyempää" lukemista

Edellinen tutkinto kun hoitui vielä melkoisen pienellä työmäärällä, niin nyt täytyy kyllä ihan tosissaan panostaa yliopistohommiin. Toisaalta siihen olin tietysti asennoitunutkin, en minä tänne huvikseni tullut hengailemaan. Toivottavasti vaan pärjään. Kurssivalintoja tein eilen ja vielä odottelen vastausta parilta kurssiltä että pääsenkö niihin. Tällä hetkellä näyttää siltä että syksylle tulee enemmän kursseja kuin keväälle, joka on sinänsä ikävää koska olisi tietenkin kiva että ne olisi tasapainoissa. Mutta kursseista sitten lisää kun saan varmistukset niille.

Olen myös oppinut mielenkiintoisia lukuja yliopistostamme viime päivien aikana. Koko yliopistossa on 9000 opiskelijaa. Minun ohjelmassani opiskelijoita on jotain 40-60 välillä (tarkkaa lukua en saanut vielä selville).
70 % postgraduate opiskelijoista on ulkomaalaisia. Mielestäni suuri luku mutta se on kyllä tullut huomattua jo - olen ehkä tavannut kaksi brittiä koko aikanani täällä. 20 % postgrad-opiskelijoista on amerikkalaisia. Sekin on tullut huomattua. Minun aksentillahan on aina ollut taipumus kääntyä enemmän sinne jenkkien puolelle kun Britteihin ja nyt kun on tullut hengailtua amerikkalaisten kanssa, se aksentti on vaan vahvistunut entisestään. Skotti tuhahteli eilen, ja totesi että hänkin kuulee sen puheestani. Bye Bye haaveille ihanasta brittiaksentista.
Yhteensä opiskelijoita on 140 eri maasta. Sukupuolijakauma on suurinpiirtein 50:50. Eli kaikenkirjavaa joukkoa löytyy yliopistolta - hyvä niin, se mahdollistaa mielenkiintoiset keskustelut.

Kaikenkaikkiian odotan tätä vuotta ihan innolla. Vuosi on loppuenlopuksi lyhyt aika ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Yliopisto tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja niihin pitäisi melkein kaikkiin tarttua jotta saa maksimaalisen hyödyn. Maanantaina se sitten alkaa!

Nyt ajattelin nauttia viikon ainoasta "vapaapäivästä" ja kirjoitella hakemuksia. Ja iltapäivällä pitäisi lähteä katsastelemaan lähialueen saleja. Ja viikonlopuksi saankin sitten vieraan. Ihanaa jos nämä kelit vielä pysyvät tämmöisinä!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Work hard, play hard

Kääk, jos sunnuntaina mietin että tämä viikko tulee olemaan yhtä hulinaa, niin se oli kylläkin vähintäänkin aliarvioitua. Olen viipottanut tukka putkella, mutta enpähän valita koska on se kivaa että on ohjelmaa!
Pakko oli kuitenkin tulla päivittämään blogia koska haluan sitten joskus tulevaisuudessa lukea näitä alkuajan tunnelmia ja muistella millaista oli. Kuvituksena löytyy materiaalia viime päivien ajalta.

Maanantaina lähdin hakemaan isää Heathrowlta heti aamusta (kiitos ruuhka-ajat). Tultiinkin sitten kämpille jossa koitti hetkellisesti joulu kun sain lisää omia kamojani kotoa (ja ekstrana hieman suklaata). Lähdin sitten näyttämään tässä sunnuntaina hyväksi koettua reittiä eli ensin mun luota Borough Marketille ja siitä sitten Queen's Walkille kohtia Tower Brigdeä. Säät suosi ja oli aivan mieletön keli! Sain myös vihdoin testattua lähipubini kun kävimme siellä lounaalla, ja se olikin vallan mainio paikka!

Iltapäivällä suunnistimmekin uuteen Lontooseen avattuun Westfieldin ostoskeskukseen ostamaan vedenkeitintä ja ruokailutarvikkeita. Westfieldhän löytyy myös sieltä Länsi-Lontoosta mutta tämä uusi Itä-Lontooseen avattu kauppakeskus on, noh uusi, lähempänä mun asuntoa - tekee siitä varsin passelin kohteen shoppailureissuille. Nyt olen tyytyväinen koska kaikki tarvittavat jutut on tullut hankittua ja huone tuntuu omalta. Sehän  sijaitsee ihan tulevan Olympikylän vieressä ja en halua ajatellakaan sitä väenpaljoutta mikä siellä tulee ensi vuoden elokuussa olemaan. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta.
Illalla olikin sit vielä tuossa meidän asuntolan yhteisissä tiloissa järkätty meet and greet- tyyppinen juttu, joten taas pääsin sosialisoimaan uusien ihmisten kanssa. Onneksi olenkin tavannut melkoisen kivan oloisia ihmisiä!

Tiistaina olikin sitten taas aikainen herätys ja kävimme aivan ihanan maukkaalla aamupalalla Borough Marketilla (josta tulee varmaan kunnon selostusta lähitulevaisuudessa). Kyseessä oli ihan ketjukahvila, mutta ketjun paikat muualla Lontoossa on aika ankeita verrattuna tähän. Aivan ihana paikka, ja taivaallista ruokaa. Ja melkein kaikki on luomua. Ja ei kyllä edullisin kukkarolle, mutta aina välillä voi hemmotella itseään.

Sen jälkeen otimmekin bussin (joka osottautui vääräksi bussiksi) kampukselle. Ja koska bussi oli väärä, täytyi sitten vaihtaa puolessavälissä metroon. Voisin kertoa teille vaikka kuinka monta tarinaa siitä kuinka monta kertaa olen eksynyt. Loppuenlopuksi päädyimme kampuksella ja minä viipotin suoraan yleiseen info-tilaisuuteen joka oli suunnattu postgraduate-opiskelijoille. Meillähän luennot alkavat todella vasta ensi viikolla. Info-tilaisuus oli hyvin epäformaali mutta saimme sieltä hyviä ohjeitakin kuten ylläolevan otsikon ohjeen (huom. he eivät kehoittaneet meitä perinteisellä sanamuodolla work hard, play harder, koska työ ja huvi pitää pitää tietenkin tasapainossa). Lähinnä info-tilaisuudessa ollessa, tuli semmoinen fiilis että tämä on vihdoinkin tässä. Vihdoinkin olen aloittamassa. Ja erilaisia mahdollisuuksia on rajattomasti, kunhan vaan hyödyntää niitä.
Tiistai-ilta meni juhliessa muiden graduate-opiskelijoiden kanssa kampuksen omassa yökerhossa ja oli kyllä hauskaa. Tanssittua tuli niin paljon että jalkoihin sattui vielä seuraavanakin päivänä. Ja taas tuli tavattua uusia ihmisiä ja toisteltua miljoona kertaa niitä samoja asioita: "Hei, olen Laura. Olen Suomesta".

Tämä päivä vietettiinkin sitten iskän kanssa kierrellen ympäri kaupunkia, tai itseasiassa Lontoon hallinnollista osaa, ja tulipa samalla käytyä Trafalqar Squarella ja käveltyä Thamesin rantaa pitkin. Ja vierailtua pääministerin asunnolla, vaikka eipä niiden rautaporttien läpi kyllä näkynyt mitään. Tänäänhän ympäri Brittejä ollaan nautittu aivan mahtavasta säästä ja myös Lontoossa lämpotilalukemat taisivat kohota sinne +25 C. Kelpaa mulle oikein hyvin. Kunhan ne jatkuisi vielä hetken! Iltapäivällä saattelinkin sitten isän kentälle. Suomesta lähtiessä olo oli hieman epävarma ja surullinen, hauska huomata kuinka asiat voivat muuttua nopeasti. Nyt nimittäin on vain hyvin innostunut olo kaikesta tulevasta!

Ihmeteltiinkin isän kanssa että mitä varten ne kamerat oli..

Kuten huomaatte, viime päivien ohjelma ei ole koostunut mistään ihmeellisestä saatika yliopiston kannalta tärkeistä jutuista (vielä). Lähinnä on yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, saada ystäviä ja järjestää kaikki käytännön asiat kuntoon (vaikka paljon on vielä tekemättä). Ekojen viikkojen aikana sitä yrittää aina raahautua vaikka mihin kissanristiäisiin koska siellä niitä tulevia ystäviä sitten tapaa. Sitten se meno rauhoittuukin. Mutta olen tosi iloinen koska olen jo nyt tavannut todella kivoja tyyppejä ja toivon mukaan
tapaan niitä vaan lisää.

Huomenna onkin sitten tärkeä päivä, sillä vietän sen koko päivän kampuksella oman tutkintoni ja laitokseni informaatio-tilaisuuksissa. Kurssit olen valinnut jo alustavasti, mutta eiköhän vielä jotain muutoksia tule. Ja ensi maanantaina todella luennot sitten vihdoin alkavat. Onneksi. Odotan innolla. Ja perjantaina saankin sitten jo uuden vierailijan tänne.

Needless to say, mutta kyllä tämä Lontoon-ilmapiiri alkaa hurmata minut päivä päivältä enemmän. Kuinka onnekas ihminen voikaan olla että pääsee kokemaan jotain tällästä?

Pretty London

Viikonloppu menikin sit aika kivoissa tunnelmissa, ensin ajattelin että ei ole mitään tekemistä mutta kyllähän sitä sitten löytyi!

Lauantaina päätin lähteä Westfieldin ostoskeskukseen, samaisen ketjun paikassahan olin käynyt jo Derbyssä. Tämä oli sitten tietenkin vaan hieman isompi. Lähdin metsästämään mukeja, sun muuta keittiötavaraa ja ihan vaan hengailemaan. Paljon mukavampi on käydä ostoksilla tuollaisessa paikassa kun jossain Oxford St joka on niin tupaten täynnä väkeä aina. Oli kyllä tuollakin, varsinkin kun oli lauantai..Löysin kun löysinkin kaksi suloista mukia ja sitten Whittardsin ihanaa pikateetä ja Banoffee kaakaota. Vielä kun saisi sen vedenkeittimen hommattua.

Lähdettiin eilen illalla porukalla kohti Covent Gardenia (btw,love the place) ja baaria nimeltä RoadHouse jossa oli sitten tarkoitus tavata muita kanssaopiskelijoita. Ja olihan niitä paikalla, meitä oli varmasti yli 100 henkeä parhaimmillaan ja hyvä meno ja meininki. Matkalla kotiin todistimme ihanaa ilta-Lontoota kauniine valoineen ja näkymineen Big Benille, London Eyelle ja parlamenttitalolle. On tämä vaan kaunis kaupunki.

Ja sitten. Saatoin hieman rakastua. Nimittäin Lontooseen. Nyt kuulen kuinka siellä ruudun takana eräät ihmiset virnuilevat. Enhän nimittäin aikaisemmin niin perustanut tästä kaupungista..
Kun sain itseni viimein sängystä ulos tänään,päätin lähteä kävelykierrokselle "lähiympäristöön". Kävin eka tsekkaamassa Borough Marketin mutta se olikin sunnuntaisin kiinni! Se ei menoa haitannut, menin aamupalalle aivan ihanaan kahvilaan! Loistava tapa aloittaa päivä! Sen jälkeen lähdinkin kävelemään Thamesin reunustaa pitkin jolloin tulin Tower Bridgen kohdalle. Olen aika onnekas kun asun näin kivalla alueella. Noh, siinä joenreunusta pitkin kävellessä tuli kyllä semmoinen olo että "on tämä aika kiva kaupunki".Kävelin sit molemmin puolin jokea varmaan pari tuntia yhteensä kunnes pääsin kotiin saakka..Ihmisiä oli liikkeellä hirmuisesti, terassit täynnä, aurinko paistoi ja elämä hyvin.

Tower Bridgen kohdalla saattoi hieman naurattaa, muistui nimittäin tarina mieleen minkä takia isälle ei ole varmasti niin hyviä muistoja tästä paikasta. Nimittäin asuessamme Lontoossa ollessani pieni, äiti ja isi veivät minut ja vieraat vierailulle Tower Bridgeen. Äidin jättäessä minut isän valvovan silmän alle, olen onnistunut tunkemaan pallopääni jotenkin Tower Bridgen joidenkin kaltereiden väliin. Siinä olikin sitten tekemistä että pääni saatiin pois sieltä. Oli niin vartijat kun kanssaihmisetkin auttamassa. Mahtoi olla huvittava näky. Kroppa toisella puolella kaltereita, pallopää siellä toisella sit.

Löysin kävelyreissuni aikana noin miljoona ihanaa kahvilaa, lounaspaikkaa ja ravintolaa joita haluaisin testata. Luulenpa että raahaan isäni osaan niistä kun hän huomenna tänne tulee.

Tänään on virallinen muuttopäivä täällä mun asuntolassa joten koko ajan käy kova vilske ja vipinä. Illalla olisi yhteiset tutustumisessiot paikallisessa pubissa jonne en kyllä millään jaksaisi lähteä. Mutta taidanpa silti.
Nyt pitäisi vähän perehtyä kurssivalintojen maailmaan, rukata CV kuntoon koska löysin pari mielenkiintoista työpaikkaa ja sit vielä siivota. Ensi viikolle on niin paljon ohjelmaa luvassa että hengästyn jo ihan kun ajattelen. Mutta kaikki on kivaa ohjelmaa, tutustumisjuttuja sun muuta. Ja sit tietty saan vierailijankin tänne!

Niin että kyllä tää Lontoo tuntuu aika kivalta paikalta..

New Student

Noniin, nyt olen rekisteröitynyt yliopistoon joten opiskelijaelämä voi virallisesti alkaa! Rekisteröityminen vei niin vähän aikaa että rupesi epäilyttämään että laittoko ne mitään tietoja koneelle..Muistui kyllä niin taas ekat viikot mieleen Aberdeenissä jolloin meno oli samanlaista - kaikki oli uutta ja jännää, ja joltain piti aina kysyä neuvoa että missä mikin rakennus on. Nim. olin menossa ihan väärään taloon rekisteröitymään ja ihmettelinkin miten siellä on niin hiljaista.
Odotan kyllä ihan innolla varsinaisten kurssien alkamista - vaikka en olekaan niitä vielä valinnut. Kuulin kuitenkin tänään että kaikkien kurssien tentit olisivat yhdessä ryppäässä vasta ensi kesäkuussa?!? Siis että vaikka olisikin vaan "puolen vuoden kurssi" joka loppuu jouluksi niin tentti on vasta kesäkuussa. Ihan kamalaa, siinä ajassahan unohtuu jo kaikki hyvätkin aikeet. Tosin eiköhän tämä tieto varmistu tuossa ensi viikolla, vaikka jotenkin mulla on se fiilis että tämä väite voi hyvinkin pitää paikkansa.

Eilen tapasin myös muita kurssilaisia, ensin rekisteröitymisen jälkeen pubissa ja myöhemmin illalla toisessa pubissa. Paikalla oli tietysti vain osa, mutta tapasin mukavia ihmisiä ja kaikki eivät vaikuttaneet ihan yli-ihmisiltä (tiedättekö, jo kolme tutkintoa taskussa, miljoona työkokemusta ja puhuu ainakin 7 eri kieltä) joten tuli hieman parempi olo. Ihmiset vaikutti ihan normaaleilta. Kampuksen vieressä oli myös paljon kivan olosia pubeja (ei sillä että niissä tulisi oleskeltua) joita tuli todella kierreltyä ja se on muutenkin eläväistä aluetta!

Tänään lähdinkin vierailemaan sitten Etelä-Lontooseen, moikkaamaan Aberdeenistä tuttua kaveria jolla on myös sattumoisin maailman suloisin pieni hauva. Olen jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi koirahoitajaksi ja mun puolesta omistajat voisivat mennä vaikka minne lomille jotta voisin tuota hauvaa hoitaa. Vierailun aikana saattoi iskeä myös pieni kämppäkateus, koska kaverini asui ihan mielettömän kivassa kämpässä (jonka he olivat tosin itse osittain kunnostaneet) ja todella kivalla alueella. Noh myöhemmin minulle selvisi että oma alueenikin on tosi kivaa..

Kämppäkateuden siivittämänä lähdinkin sitten taas metsästelemään kaikkea pientä kivaa ja tarpeellista huoneeseeni. Kyllä tämä alkaa jo mun huoneelta vaikuttaa - ihan jo senkin takia että olen jo saanut hirmuisen sotkun aikaiseksi. Mun yksi lempparikauppojani on ehdottomasti Paperchase ja tälläkin kertaa vietin siellä tovin. Kyseinen Paperchase on kolmessa kerroksessa ja sieltä löytyy vaikka mitä kivaa paperitarvikkeista sisustusjuttuihin - bongasinpa sieltä myös tutun Mariskoolin..Tällä kertaa mukaan lähti ihanan värikkäitä kortteja mun isolle korkkitauluseinälle. Ja saattaapa niistä muutama lähteä kavereillekin..

Palatessani kaupungilta päätin tehdä pienen kävelylenkin ympäri omia kulmiani. Olin nimittäin keskiviikko-iltana ilmeisesti kävellyt niillä "huonommilla" kulmilla ruokakauppaa etsiessäni ja silloin todella kyllä mietin että onpa tämä ankeaa asustusaluetta. Noh, olin ilmiselvästi kävellyt väärissä paikoissa sillä toiseen suuntaan kävellessä vastaan tuli mitä ihanimpia pubeja, marketteja, söpöä puistoa ja taloja. Sekä tietysti kahviloita. Säpinää ja supinaa riittää, onneksi, minä nimittäin hiukan ihastuin tähän uuteen näkökulmaan asuinalueestani!

Viikonlopulle olisi jotain pientä ohjelmaa luvassa ja ensi viikko näyttääkin ihan täyteen ahdatulta - on vaikka mitä intro-sessioo, sun muuta. Ihanaa, muuten kuolisin ehkä tylsyyteen.

Hauskaa viikonloppua!

My new home!

Finally in London!

Tulin tänään tuossa alkuiltapäivästä Derbystä takaisin Lontooseen ja nyt kaiken häsläyksen jälkeen odottelen josko toi mun matkalaukku purkautuisi itsestään ja safka tulisi kotiin mun luokseni, koska en millään jaksaisi liikuttaa evääkään. Netin sain sentään toimimaan,hah!

Jeps, eli nyt olen sit omassa kodissa. Tai pitäisikö sanoa huoneessa. Taas tuli hetkinen masennus koska tietty kun on paljas huone vastassa, ei se voi näyttää muulta kuin ankealta. Ankeat seinät, ankea sänky, ankea pöytä. Tosin osasin kyllä odottaa sitä. Mutta, eiköhän tämä tästä kun saan huoneen sisustettua omani näköiseksi, mulla on hirmuisen tärkeää että viihdyn huoneessani koska se on tietty se pakopaikka johon tullaan rauhottumaan ja sulkeutumaan muulta maailmalta :) Joten toivotaan että huoneen "jälkeen-kuva" on jo paljon viihtyisämpi nyt kuin tämä "ennen-kuva".En ole vielä muita kämppiksiä tavannut, täällä on juuri asukkaiden vaihto menossa kun edelliset muuttaa pois ja uudet sisään.

Alue jossa nämä yliopiston asuntola sijaitsee vaikuttaa tosi kivalta - paljon puita ja vehreyttä näin ensinäkemällä. Paljonhan en ole vielä ehtinyt kiertelemään, mutta ensivaikutelma on ihan kiva. Suurta plussaa siitä että metroasemaa vastapäätä sijaitsee Starbucks, ah!

Näkymä ikkunasta

Heti kun olin saanut kamat raahattua huoneeseen, suuntasin Oxford St mielessäni täsmäisku Primarkiin, jotta saan peitot ja tyynyt itselleni. Se oli nimenomaan täsmäisku koska porukkaa oli niin kamalasti että tuli ahdistus 10 min jälkeen. Sain kun sainkin tarvitsemani jutut hankittua, samalla naureskellen kun törmäsin kahteen suomalaispoikaan jotka olivat selvästikin samalla asialla. En tietysti sanonut mitään :) Täällä on ollut ihan mielettömän lämmin keli tänään, joten takki päällä tuli lievästi sanottuna kuuma!

Kotikatua

Joten eiköhän tämä tästä lähde käyntiin! Facebook ryhmissä käy kova keskustelu oman kurssilaisteni kesken tapaamisista sun muista jutuista, joten eiköhän hommaa keksitä. Sen lisäksi täytyisi vielä käydä hankkimassa miljoona ja yksi asiaa tänne huoneeseen. Tai noh, ainakin tarvittavat jutut. Huomen aamulla pitäisi löytää tie kampukselle rekisteröitymään.

Ja arvatkaa mitä mulla oli ikävä? Noh tietysti Double Chocolate Frappucinoa!

Olen Englannissa..

Istun tässä juuri junassa matkalla sinne "maaseudulle" ja tässä mua vastapäätä istuu kaksi niin peri (stereotyyppistä)englantilaista jätkää kuin vain olla ja voi, yläluokkalaisine aksentteineen ja tyylikkäine vaatteineen. Olo on kamalan nuhjuinen niiden vierellä. Tuntuu oudolta koska olen aina tottunut skotteihin, niiden rentouteen, mutkattomuuteen ja sellaiseen hienostelemattomuuteen. Mutta nyt ei olla enää tietty Skotlannissa. Nyt ollaan ENGLANNISSA. Sanoinko jo että tuntuu oudolta?

Norwegian Air yllätti positiivisesti (anto jopa 2 kg ylikiloja anteeksi)vaikka se olikin myöhässä ja sen takia jouduin juoksemaan eka Gatwickin läpi, sit Victoria Stationin läpi ja vielä vikaksi St Pancrasin läpi. Kiitos siitä. Noh, ehdin junaan kuitenkin juuri minuutilleen! Tosin sain printattua viisi eri junalippua joten siinäkin meni hetki kunnes tajusin tunkea oikean koneeseen (miksi niitä pitää olla niin monta?). Tässä kun juoksin näitä asemia läpi, vannoin myös että joku päivä vielä ostan rinkan, tai vaihtoehtoisesti olen niin rahoissani että kuljen taksilla paikasta toiseen. Matkalaukkua on tosi kiva raahata niitä portaita ylös ja alas.

Sen lisäksi tapasin jo Helsingin päässä mukavan tytön johon olin jo Isory:n tilaisuudessa tutustunut, joten sain vähän matkaseuraakin - yksin on aina tylsä mennä ja seurassa on mukavampaa!

Ennen lähtöä iski pienoinen ahdistus. Olo oli nimittäin hirmu yksinäinen kun se iski tajuntaan että kaveri ei odota lentokentälle ja me ei lennetäkään yhdessä Aberdeeniin. Ja perillä ei odota kaikki kaverit ja tuttu ympäristö. Vaan olin menossa yksin Lontooseen. Noh, onneksi yksinäisyys olo on jo helpottanut koska tajusin että en minä tule olemaan siellä ihan yksin. Ja eiköhän joku juttele mulle jossain vaiheessa, jos en ihan totaalisesti hautaudu huoneeseeni. Kyllä se siitä.

Seuraavat pari päivää olisi tarkoitus hoidella asioita, kuten puhelinliittymät ja sit ehkä selvittää se pankkiasia. Voi ahdistus. Ja sit hankkia se rail card.  Ja ostella välttämättömyyksiä. Onneksi lähellä pitäisi olla joku iso ostoskeskus joten sinne sit vaan. Keskiviikkona oliskin sitten lähtö takaisin Lontoosen päin ja torstaina edessä rekisteröityminen yliopistolle. Jesh, jesh - hyvä tästä tulee!

weheartit.com

P.S. Voi ei, nyt ne pojat rupesi puhumaan niiden naisasioista..Tästähän voi tulla itseasiassa ihan mielenkiintoinen matka - vähän kuin jotain saippuasarjaa katsoisi.

Ehkä se syksy on sittenkin kiva..

Sellaisina päivinä kuin eilen (tai näköjään tänäänkin), totesin ettei tämä syksy olekaan ehkä niin paha. Aurinko nimittäin paistoi ja näytti ruskan kauneimmat värit - kyllä se syksy silloin menettelee! Keskityin siis johonkin ihan muuhun kuin pakkaamiseen hetken, koska noh..pakkaaminen on vaan niin tylsää.

Tiedän jo nyt että näitä hetkiä tulen kaipaamaan siellä Lontoossa - nimittäin maaseudun rauhaa, luontoa ja koirien kanssa peuhaamista (muiden juttujen lisäksi). Ja ehkä vähän tätä ihanaa kameraa...

Todellisuudessahan olen juossut kuin aropupu paikasta toiseen, yrittänyt hoitaa vikoja asioita, etsiä kadonneita tavaroita (lompakko löytyi, silmälaseja ei vieläkään) ja pakata. Nyt laukku painaa 16 kg ja parit jutut pitäisi vielä heittää sinne sisään. Ilta on varattu laatu-ajan vietolle perheen kanssa ja huomenna lähteekin sit iltapäivällä kone. Vielä pitäisi selvittää miten pääsen kentältä sinne jumalan selän taakse keskelle Englannin maaseutua, kun Lontooseen en vielä heti jää. Vasta sitten ensi keskiviikkona.

Pakkausmurheita hieman helpotti se tosiasia että olen saamassa vierailijan paikalle heti reilun viikon kuluttua. Mikä on ihanaa, koska muuten saattaisi hieman itkettää nyt. Nimittäin pöydällä on vielä iso kasa kamaa jotka eivät minun laukkuuni ole mahtumassa.

Okei, ei kuitenkaan ihan noin suuri kasa, osa tosta on jo hävinnyt mun matkalaukkuun..

Onneksi olen kuitenkin hoitanut ne kaikista tärkeimmät asia kuntoon, eli hankkinut koulutarvikkeet ja tietysti suojakotelon mun Oyster Cardille. First things first, right?

Jeps, jeps, nyt nauttimaan vikoista hetkistä Suomessa, palaillaan sitten Briteistä käsin!!

Voi miksi?

Miksi ihmeessä kaikki tavarat katoaa teille tietämättömille paria päivää ennen lähtöä?

Miksi juuri ne lempparifarkut on pyykissä kun ne pitäisi juuri saada mukaan?

Miksi pakkaaminen tuntuu ihan ylivoimaiselta tehtävältä ja hengailu Facebookissa paljon paremmalta ajanvietteeltä?

Missä ihmeessä ne silmälasit voi olla? Miten voi olla että niitä ei löydy vaikka penkoaa koko talon ylösalaisin?

Miksi ihmeessä Brittien verkkopankin pitää olla niin järkyttävän takapajuinen? Miksi ihmeessä mun piti unohtaa se joku samperin koodi?

Miten sitä tavaraa voi tulla 30 kg edestä eikä sen 20 kg?

Miksi se saakelin Johnny esta muy loca, fuck, fuck- biisi soi radiossa KOKO AJAN?

Miksi kaikki lempijutut ei mahdu mukaan laukkuun?

Miksi Norwegian Airin nettisivut pitää olla niin samperin huonot? Miksi ne kaikki käsimatkavarajutut on kätketty vaikka kuinka monen linkin alle?

Miksi sen ainoan homman jonka piti olla superhelppo onkin niin järkyttävän vaikeeta? (Itseasiassa tiedän vastauksen tähän kysymykseen - koska Briteissä tehdään asiat vaikeiksi) Apua tarvitaan niiltä jotka ovat hankkineet sen Young persons railcardin!!

Miten lomakkeiden täyttely voi olla välillä niin vaikeeta?

Miksi tuolla ulkona pitää sataa koko ajan?

Miksi kengät vie niin paljon tilaa?

Miksi kaikki asiat pitää jättää aina viime tippaan?

Miksi sitä suklaata ei ole missään silloin kuin sitä tarvitsisi?

Kissailemassa

Oltiin kaveriporukalla käymässä tuolla Korkeasaaren järjestämässä Kissojen Yössä. On kyllä hauskaa että tuollaisia tapahtumia järjestetään, vähän ekstraa siihen tavalliseen elämänmenoon! SM-ilotulituksissakin tuli käytyä, järkyttävä määrä oli sielläkin porukkaa liikkeellä ja eka show missattiin, mutta onneksi saatiin auto edes johonkin parkkiin ja nähtiin ne loput karkelot! Makeen näköistä!

Mutta takaisin siihen Kissojen yöhön. Korkeasaari oli koristeltu tosi nätisti lyhdyillä ja koverretuilla kurpitsoilla (kissojen naaman muodossa tietty). Tunnelma oli aika kiva, ainut että olin hieman pettynyt koska niiden kissojen ruokintaa oli tosi vaikea nähdä kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Olisi pitänyt olla sellainen vaahtosammuttimen kokoinen lapsi että muut ihmiset olisi päästänyt mut siihen lasin taakse. Kyllä me onneksi onnistuttiin näkemään sitten jotain kummiskin.
Ja  olihan ne kissat todella söpöjä ja tärkeän aatteen vuoksi muutenkin järjestetty ilta!

Mun lemppareita on aina ollut pikkupandat - ne on vaan niiin suloisia! Tääkin otus syödä mussutti ihan onnellisena ja välillä katsoi lasiin päin juuri sen näköisenä "että mites te siinä toljotatte?!". Mainio otus.

Valitettavasti muista eläimistä sain tämän laatuisia kuvia:

Kiivettiin myös näköalatorniin katsomaan hurmaavaa Helsinkiä, ja voi vitsit mitkä näkymät meitä kohtasikaan! Satuimme paikalle nimittäin juuri auringonlaskun aikaan!

 

Oli kyllä hauska ilta - vaikka loppuvaiheessa olikin jo niin kylmä että hyvä ettei sormet ollut kohmeessa! Syksy on siis ihan oikeasti sit täällä!

Välittämisestä..

Tänä viikonloppuna ajatus välittämisestä ja toisten ihmisten auttamisesta herätti keskustelua kavereiden kesken. Tätä keskustelua tuki niin omakohtaiset kokemuksetkin kuin Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin kirjoitus Helsingin Sanomissa jossa hän halusi tehdä lopun "puuttumattomuuden kulttuurille" (lyhyt nettiartikkeli aiheesta löytyy täältä).

Tapahtuma joka antoi kipinän tälle keskustelulle sattui perjantaina kun olimme ajamassa kohti Korkeasaarta kavereiden kanssa. Olimme pysähtyneet liikennevaloihin ja näimme jalkakäytävällä vanhemman mieshenkilön joka oli mitä ilmeisemmin kaatunut pyörällänsä ja jäänyt sen alle. Hän ei saanut pyörää nostettua pois päältään vaikka yrittikin. Kolme ihmistä vaan käveli hänen ohi. Näkivät tilanteen mutta katselivat taivaalle. Me tuijotimme autosta hämmästyneenä. Vihdoin yksi nuorempi tyttö kadun toiselta puolelta meni auttamaan tuota vanhempaa miestä.

Onneksi joku meni.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on (ja pitääkin olla) jotain itsesuojeluvaistoa mutta useimmissa tilanteissa joissa joku ihminen tarvitsee apua, eivät ole ollenkaan niin vaarallisia. Itse en ainakaan usko että tarinan vanhempi mieshenkilö oli millään tavalla vaarallinen, vaan todellakin vähän vanhempi herrashenkilö joka tarvitsi apua.
Ymmärrän myös että joskus joihinkin arkaluontoisiin tilanteisiin ei edes kannata puuttua, ihmiset kun tarvitsevat sitä omaa henkilökohtaista tilaa. Mutta silti.

Minua on yhtenä ja samana kertana auttanut parikin henkilöä. Tapaus sattui kun olin lähdössä Kanadasta ja itkin ikävääni koska poikaystäväni oli juuri jäänyt portin toiselle puolelle. Olin väsynyt, halusin palata kotiin mutta samalla oli jo kamala ikävä. Siinä minä sitten odotin portilla itkeskellen. Hetken kuluttua suloinen kanadalaismummo tuli antamaan minulle nenäliinan ja sanomaan että ei hätää, "it's gonna be alright darling". Se pieni ele täysin tuntemattomalta ihmiseltä sai minut hymyilemään. Samalla tavalla kuin koneen lentoemäntä toi minulle suklaata koska oli nähnyt minun ja poikaystäväni eroamisen portilla ja hänen mielestään se oli niin romanttista ja surullista :) "Chocolate always helps". Vaikka minulla ei ollut mitään "oikeaa" hätää, nämä pienet eleet olivat mielestäni niin ihania. Joku välitti tarpeeksi tullakseni luokseni ja ojentaakseen vähän nenäliinaa ja suklaata.

Toivon että minä en koskaan kävelisi ohi tilanteesta jossa joku ihminen tarvitsee apua, oli se sitten lapsi, nuori tai vanhus. Avun tarjoaminen ei yleensä vaadin sinulta aikaa tai kauhesti edes mitään ponnistuksia, jokaisella on aikaa pysähtyä hetkeksi.
Jotenkin uskon että jos toiselle ihmiselle on aikaa pysähtyä auttaamaan toista ihmistä joka sitä apua kipeästi tarvitsee, ei maailma voi olla läpeensä paha.

www.weheartit.com

11 päivää

Huhu, päivät käy vähiin ja sitä rataa. Tiesin taas että tämä koittaa.
Nimittäin tämä mieletön häsläys ennen lähtöä. Se tapahtuu aina ja inhoan sitä. Häsläystä on joka suuntaan - viimeiset hammaslääkäri/lääkäri käynnit, kavereiden tapaamiset, byrokraattiset asiat ja oman elämän asiat jotka pitää hoitaa. Sen lisäksi siihen päälle tulee vielä miljoona muuta asiaa jotka aiheuttaa päänvaivaa.

Tällä hetkellä mulla on to do-lista johon tulee lisää juttuja sitä mukaan kun saan niitä yliviivattua. Unohtaisin puolet asioista jos en niitä ylös kirjoittaisi. Tänään sain vihdoinkin selviteltyä pari asiaa ja lähetettyä Kelalle papereita. Sehän ei ole iso homma, mutta se on siitä viitseliäisyydestä kiinni. Ja jos jotain voin inhoa sydämeni pohjasta, se on tuollaista byrokraattista paperilomakkeiden täyttelyä.
Tänä vuonna on tietysti paljon enemmän asioita selviteltävänä kun kaikki lomakkeet pitää täytyy uusiksi (tylsää) kun aloittaa uuden yliopiston (jännää).



Sen lisäksi mua ahdistaa kun olen varmaan neljässä eri ryhmässä Facebookissa jotka on nyt tarkoitettu yliopiston uusille opiskelijoille. Siellä ne kaikki käy hirveen innokasta keskustelua ja miettii jo nyt mitä ne tekee kun pääsee Lontooseen ja suunnittelee Ikea reissuja. Mua ahdistaa se kauheesti :) En tiiä mikä siinä on, hyvä tapahan toi on tutustua etukäteen mutta luotan kyllä siihen et saan kavereita vaikka en osallistu kaikkiin keskusteluihin FB:ssä. Niin kävi ainakin Aberdeenissä ja Kanadassa..Samalla kun olen stalkkaillut näitä keskusteluja olen todennut kuinka ihanaa onkaan että mun kaikki asiat on sorteerattu jo maassa ja ei tarvitse murehtia siitä että olisi taas täysin uudet kuviot ja tavat. Pankkitili löytyy, tiedän miten rekisteröityä NHS:lle ja Lontookaan ei ole ihan vieras kaupunki.

Piristin mun muuten varsin tylsää ja tuottamatonta päivää tekemällä itse pitsaa! Ja ai että se oli hyvää! Ja helppo tehdäkin vielä! Okei, tottakai se on helpompaa iskee se pakastepitsa 15 min uuniin, mut oli siinä oma viehätyksensä tehdä pitsa itse. Tosin ei sekään mennyt ihan ilman mitään kommelluksia. Ensin piti jakaa pitsaresepti joka oli tehty 15 pitsalle (!!!) johonkin järkeviin mittoihin. En ole hyvä matikassa mutta lopputulos oli oikeestaan oikein hyvä. Tai no, ainakin se möykky näytti jonkinlaiselta taikinalta. Sit onnistuin sulattamaan hiivan ympäri mikroa (se oli pakkases ja halusin sen nopeasti sulaksi). Ja alustaessa taikinaa sitä jauhoa pöllysi kaikkialle.
Loppuenlopuksi sain kuitenkin hyvän ja maukkaan pitsan aikaiseksi, päälle heitin kaikki lempparijuttuja: pohjalle valkosipulituorejuustoa, parmakinkkua, vuohenjuustoa, oliiveja ja kirsikkatomaatteja.  NAM!

Tiedän et se näyttää oikeesti ylikokoiselta leivältä mutta oli se oikeesti pitsaa!

Huomisen suunnitelmissa olisi lisää asioita "to do-listalta". Can't wait.

My summer!

Olen nähnyt näitä nyt monessa blogissa jo, joten päätinpä toteuttaa myös omani :)
Eli mistä kesäni vm.2011 koostui?

Kesä alkoikin ihanasti reissaillessa. Tehtiin poikaystävän kanssa loistava interrail-reissu "Euroopan halki", Pariisista Helsinkiin. 3,5 viikkoa reissussa ja monta kokemusta ja muistoa rikkaampana. Ötökät valloitti meidän Pariisin hostellihuoneen, junat pysähtyvät milloin missäkin ja mm. Krakovassa törmäsimme mahtaviin tyyppeihin! Kokonaisuudessaan reissu oli mitä mahtavin ja sitä muistelen varmasti vielä vanhuuden päivillä!





















Varsinaisen Interrail-reissumme jälkeen vietimme pari ihanaa päivää Muhun-saarella Virossa, joka yllätti minut positiivisesti! Tälläistä Viroa en ollutkaan aikaisemmin kokenut!

Tämän jälkeen olikin aika lähteä mökille juhannuksen viettoon. Vaikka sääennusteet povasivat huonoa säätä, onni suosi meitä ja saimme nauttia aurinkoisesta ja ihanasta juhannuksesta!

Juhannuksen jälkeen tehtiinkin pieni road-trip jälleen. Tällä kertaa Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Minä yritin pärjätä ruotsilla huonoin lopputuloksin ja Tukholmassa viihdytimmekin itseämme mm. laskemalla kuinka monet punaiset housut näimme miesten yllä. Olimme myös hurmaantuneita meidän söpöstä hostellista, joka olikin punainen kelluva laiva Södermalmin puolella..

Sen jälkeen olinkin n. 3 päivää kotona ja sitten oli aika lähteä taas tien päälle. Tällä kertaa kohti Aberdeeniä ja omia valmistujaisiani. Täytyy sanoa että se valmistujaispäivä olikin kesän yksi kohokohdista ja täydellinen kaikin puolin. Sitä päivää oli odotettu neljä vuotta ja se täyttikin odotuksen kaikin puolin - aivan mahtava päivä ja vielä ihanampaa oli että kaikki tärkeät ihmiset olivat todistamassa sitä päivää!

Sen jälkeen olikin aika tulla kotiin ja pysyä siellä. Ja oikeasti tehdä jotain muutakin kuin reissailla! Heinäkuu menikin sitten nauttien yhdessäolosta kavereiden kanssa, tehden kaikkea mukavaa kesäistä. Heinäkuun kruunasikin sitten grillijuhlat jotka pidettiin luonani. Ihana määrä kavereita pääsi landelle viettämään iltaa, ja taisi olla onnistuneen illan merkki kun vielä neljän aikaa yölläkin saunoimme..

Kesällä tuli tehtyä myös kaikkea muuta mukavaa. Kävimme mm. kahteen otteeseen Mustion Linnan kesäteatterissa jossa nauroimme itsemme kipeäksi niille esityksille, yhdelle farssille ja sitten Jukka Puotila showlle.

Näiden lisäksi tuli tehtyä reissut Tampereelle ja Hankoon, nauttia mökkeilystä, mansikoista, jäätelöstä, hauskoista kesäilloista, loikoiltua riippumatossa ja ylipäätänsä nauttien kesän tunnelmasta. Tämä kesä erosi monessakin mielessä edellisistä kesistä, mutta välillä erilaisuus on hyvä. Minun kesä oli nimittäin taas tosi kiva (vaikka ei ehkä ihan yltänyt viime kesän tasolle)!