Work hard, play hard

Kääk, jos sunnuntaina mietin että tämä viikko tulee olemaan yhtä hulinaa, niin se oli kylläkin vähintäänkin aliarvioitua. Olen viipottanut tukka putkella, mutta enpähän valita koska on se kivaa että on ohjelmaa!
Pakko oli kuitenkin tulla päivittämään blogia koska haluan sitten joskus tulevaisuudessa lukea näitä alkuajan tunnelmia ja muistella millaista oli. Kuvituksena löytyy materiaalia viime päivien ajalta.

Maanantaina lähdin hakemaan isää Heathrowlta heti aamusta (kiitos ruuhka-ajat). Tultiinkin sitten kämpille jossa koitti hetkellisesti joulu kun sain lisää omia kamojani kotoa (ja ekstrana hieman suklaata). Lähdin sitten näyttämään tässä sunnuntaina hyväksi koettua reittiä eli ensin mun luota Borough Marketille ja siitä sitten Queen's Walkille kohtia Tower Brigdeä. Säät suosi ja oli aivan mieletön keli! Sain myös vihdoin testattua lähipubini kun kävimme siellä lounaalla, ja se olikin vallan mainio paikka!

Iltapäivällä suunnistimmekin uuteen Lontooseen avattuun Westfieldin ostoskeskukseen ostamaan vedenkeitintä ja ruokailutarvikkeita. Westfieldhän löytyy myös sieltä Länsi-Lontoosta mutta tämä uusi Itä-Lontooseen avattu kauppakeskus on, noh uusi, lähempänä mun asuntoa - tekee siitä varsin passelin kohteen shoppailureissuille. Nyt olen tyytyväinen koska kaikki tarvittavat jutut on tullut hankittua ja huone tuntuu omalta. Sehän  sijaitsee ihan tulevan Olympikylän vieressä ja en halua ajatellakaan sitä väenpaljoutta mikä siellä tulee ensi vuoden elokuussa olemaan. Ahdistun jo pelkästä ajatuksesta.
Illalla olikin sit vielä tuossa meidän asuntolan yhteisissä tiloissa järkätty meet and greet- tyyppinen juttu, joten taas pääsin sosialisoimaan uusien ihmisten kanssa. Onneksi olenkin tavannut melkoisen kivan oloisia ihmisiä!

Tiistaina olikin sitten taas aikainen herätys ja kävimme aivan ihanan maukkaalla aamupalalla Borough Marketilla (josta tulee varmaan kunnon selostusta lähitulevaisuudessa). Kyseessä oli ihan ketjukahvila, mutta ketjun paikat muualla Lontoossa on aika ankeita verrattuna tähän. Aivan ihana paikka, ja taivaallista ruokaa. Ja melkein kaikki on luomua. Ja ei kyllä edullisin kukkarolle, mutta aina välillä voi hemmotella itseään.

Sen jälkeen otimmekin bussin (joka osottautui vääräksi bussiksi) kampukselle. Ja koska bussi oli väärä, täytyi sitten vaihtaa puolessavälissä metroon. Voisin kertoa teille vaikka kuinka monta tarinaa siitä kuinka monta kertaa olen eksynyt. Loppuenlopuksi päädyimme kampuksella ja minä viipotin suoraan yleiseen info-tilaisuuteen joka oli suunnattu postgraduate-opiskelijoille. Meillähän luennot alkavat todella vasta ensi viikolla. Info-tilaisuus oli hyvin epäformaali mutta saimme sieltä hyviä ohjeitakin kuten ylläolevan otsikon ohjeen (huom. he eivät kehoittaneet meitä perinteisellä sanamuodolla work hard, play harder, koska työ ja huvi pitää pitää tietenkin tasapainossa). Lähinnä info-tilaisuudessa ollessa, tuli semmoinen fiilis että tämä on vihdoinkin tässä. Vihdoinkin olen aloittamassa. Ja erilaisia mahdollisuuksia on rajattomasti, kunhan vaan hyödyntää niitä.
Tiistai-ilta meni juhliessa muiden graduate-opiskelijoiden kanssa kampuksen omassa yökerhossa ja oli kyllä hauskaa. Tanssittua tuli niin paljon että jalkoihin sattui vielä seuraavanakin päivänä. Ja taas tuli tavattua uusia ihmisiä ja toisteltua miljoona kertaa niitä samoja asioita: "Hei, olen Laura. Olen Suomesta".

Tämä päivä vietettiinkin sitten iskän kanssa kierrellen ympäri kaupunkia, tai itseasiassa Lontoon hallinnollista osaa, ja tulipa samalla käytyä Trafalqar Squarella ja käveltyä Thamesin rantaa pitkin. Ja vierailtua pääministerin asunnolla, vaikka eipä niiden rautaporttien läpi kyllä näkynyt mitään. Tänäänhän ympäri Brittejä ollaan nautittu aivan mahtavasta säästä ja myös Lontoossa lämpotilalukemat taisivat kohota sinne +25 C. Kelpaa mulle oikein hyvin. Kunhan ne jatkuisi vielä hetken! Iltapäivällä saattelinkin sitten isän kentälle. Suomesta lähtiessä olo oli hieman epävarma ja surullinen, hauska huomata kuinka asiat voivat muuttua nopeasti. Nyt nimittäin on vain hyvin innostunut olo kaikesta tulevasta!

Ihmeteltiinkin isän kanssa että mitä varten ne kamerat oli..

Kuten huomaatte, viime päivien ohjelma ei ole koostunut mistään ihmeellisestä saatika yliopiston kannalta tärkeistä jutuista (vielä). Lähinnä on yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, saada ystäviä ja järjestää kaikki käytännön asiat kuntoon (vaikka paljon on vielä tekemättä). Ekojen viikkojen aikana sitä yrittää aina raahautua vaikka mihin kissanristiäisiin koska siellä niitä tulevia ystäviä sitten tapaa. Sitten se meno rauhoittuukin. Mutta olen tosi iloinen koska olen jo nyt tavannut todella kivoja tyyppejä ja toivon mukaan
tapaan niitä vaan lisää.

Huomenna onkin sitten tärkeä päivä, sillä vietän sen koko päivän kampuksella oman tutkintoni ja laitokseni informaatio-tilaisuuksissa. Kurssit olen valinnut jo alustavasti, mutta eiköhän vielä jotain muutoksia tule. Ja ensi maanantaina todella luennot sitten vihdoin alkavat. Onneksi. Odotan innolla. Ja perjantaina saankin sitten jo uuden vierailijan tänne.

Needless to say, mutta kyllä tämä Lontoon-ilmapiiri alkaa hurmata minut päivä päivältä enemmän. Kuinka onnekas ihminen voikaan olla että pääsee kokemaan jotain tällästä?