Ehkä se syksy on sittenkin kiva..

Sellaisina päivinä kuin eilen (tai näköjään tänäänkin), totesin ettei tämä syksy olekaan ehkä niin paha. Aurinko nimittäin paistoi ja näytti ruskan kauneimmat värit - kyllä se syksy silloin menettelee! Keskityin siis johonkin ihan muuhun kuin pakkaamiseen hetken, koska noh..pakkaaminen on vaan niin tylsää.

Tiedän jo nyt että näitä hetkiä tulen kaipaamaan siellä Lontoossa - nimittäin maaseudun rauhaa, luontoa ja koirien kanssa peuhaamista (muiden juttujen lisäksi). Ja ehkä vähän tätä ihanaa kameraa...

Todellisuudessahan olen juossut kuin aropupu paikasta toiseen, yrittänyt hoitaa vikoja asioita, etsiä kadonneita tavaroita (lompakko löytyi, silmälaseja ei vieläkään) ja pakata. Nyt laukku painaa 16 kg ja parit jutut pitäisi vielä heittää sinne sisään. Ilta on varattu laatu-ajan vietolle perheen kanssa ja huomenna lähteekin sit iltapäivällä kone. Vielä pitäisi selvittää miten pääsen kentältä sinne jumalan selän taakse keskelle Englannin maaseutua, kun Lontooseen en vielä heti jää. Vasta sitten ensi keskiviikkona.

Pakkausmurheita hieman helpotti se tosiasia että olen saamassa vierailijan paikalle heti reilun viikon kuluttua. Mikä on ihanaa, koska muuten saattaisi hieman itkettää nyt. Nimittäin pöydällä on vielä iso kasa kamaa jotka eivät minun laukkuuni ole mahtumassa.

Okei, ei kuitenkaan ihan noin suuri kasa, osa tosta on jo hävinnyt mun matkalaukkuun..

Onneksi olen kuitenkin hoitanut ne kaikista tärkeimmät asia kuntoon, eli hankkinut koulutarvikkeet ja tietysti suojakotelon mun Oyster Cardille. First things first, right?

Jeps, jeps, nyt nauttimaan vikoista hetkistä Suomessa, palaillaan sitten Briteistä käsin!!