Maaliskuun luetut

Nyt olisi taas aika listata tämän kuukauden luetut! Tiedättekö, olen hirveän tyytyväinen että aloin näitä listaamaan, jotenkin kiva tehdä tästä semmoinen juttu joka kuukauden loppuun!
Maalikuussa tuli luettua kaksi kirjaa, nimittäin:

Catching Fire & Mockingjay/ Suzanne Collins

Tämän trilogian ensimmäinen osa Hunger Games tuli luettua viime vuoden puolella. Kyseinen kirja tuli luettua reilussa vuorokaudessa eli hyvin koukuttavasta tarinasta on kyse. Tykkäsin kirjasta, ja vertasin sitä hieman Klaani-sarjaan jota näytettiin kesäaikaan Summeri tv-ohjelmassa.

Seuraavia osia en kuitenkaan saanut luettua kuin vasta nytten ja kirjat luettuani en ole yhtään viisampi kuin viimeksikään. En tiedä mitä ajatella näistä kirjoista. Toisaalta tiedostan että niiden on pakko olla hyviä, koska nämäkin luin ihan hujauksessa ja se on selvä merkki yleensä siitä että tykkään jostain kirjasta. Toisaalta olo oli vähän semmoinen, että jaa-a, mikäköhän näidenkin pointti nyt oli? Sitten taas, eihän niillä sen suurempaa pointtia tarvitse olla, onhan sitä tullut luettua vaikka minkälaista vampyyri-kirjaa joiden tapahtumissa ei ole mitään pohjaa todellisuudessa. Ja toisaalta, se tarina ja ympäristö mikä näiden kirjojen ympärille on rakenettu, on ihan mielettömän hyvä! Ei voi kuin vain nostaa hattua tälläiselle tarinankertomiskyvylle!

Mielestäni nämä kaksi viimeistä osaa oli oikeastaan todella hyviä, ja koska kyseessä oli vallankumoukselliset ajat, voi kirjan tapahtumia ihan hyvin verrata näihin oikeankin maailman tilanteisiin...eli siis kärkeästi yleistettynä, miksi, milloin ja miten vallankumoukset saa alkunsa. Väitänkin siis että kansainvälisten suhteiden opiskelija voi löytää näistä kirjoista vaikka minkälaista tulkittavaa ;)

Mutta kuten sanottu, joskus on ihanaa lukea tälläisiä kirjoja jotka eivät vaadi ajattelemaan turhan paljon ja koukuttaa silti. Kirjojen tarkoitus on viihdyttää ja parhaimmillaan ne voivat olla pakopaikka todellisuudesta. Mikään ei ole ihanampaa kuin lukea kirjaa jota ei vaan voi laskea käsistä. Se on mahtava tunne.

En ole vielä päättänyt kannattaisiko tämä leffa mennä katsomaan. Mitä jos se on huono?

Kuva

Muuten, itselleni asettama klassikkokirjallisuushaaste on sujunut ihan hyvin. Aloitin nimittäin näiden jälkeen lukemaan Pikku Naisia ja myös se tempaisi mukaansa! Siitä sitten varmaan huhtikuussa lisää!

Kevätvärejä

Tänään ainakin täällä meillä päin on ollut aivan ihanan aurinkoinen kevätsää ja nyt huomaan että minuunkin on tarttunut kunnon kevätinnostus, nimittäin olen ollut ihan päästä pyörälläni kaikistä ihanista väreistä! Ja onpas tänään ollut muutenkin aika kiva päivä!

Tänään perjantaina on erityisesti ilahduttanut:

Puhtaat ja raikkaat lakanat kevätväreissä, ja kevätyynyjen laitto paikalleen...

Pinkit ja limenvihreät kynttilät...

Uudet oranssit housut jotka otin kaupungilta mukaan..Näytän näissä vähän pääsiäispupun kaverilta, mutta mitäs tuosta..

Värikkäät kukat, vaikka ne muovisia onkin...

Miten pienistä asioista voikin tulla niin iloiseksi?

Hauskaa ja aurinkoista viikonloppua!

Näpertelyä

Tykkään näpertelystä. Rakastin myös käsitöitä ylä-asteella ja itselle tuli tehtyä vaikka minkälaisia hameita, neulottua kaulaliinoja ja tehtyä vähän kaikenlaista. Kotona on hieno ompelukonekin jolla olen ahkerasti surraillut nuoruusvuosina. Sinänsä harmi, että tämä harrastus on jäänyt aikuisiällä, mutta nyt olen taas pikkuhiljaa yrittänyt elvyttää sitä.

Kuten kerroinkin tuossa haaste-postauksessa, olen jäänyt koukkoon Pinterest-sivustoon, josta löytyy mm.hauskoja DIY-vinkkejä. Löysinkin sieltä sitten parit hauskat rannekorujen-ohjeet ja päätin tarttua tuumasta toiseen. Useimmiten tälläisten juttujen tekoon liittyy läheisesti se ettei muka ole aikaa. Noh, yhden rannekorun tekoon kului 15 min ja tein sitä samalla kun katsoin illan uutisia. Et, ei se kauheesti aikaa vaatinut. Kaikista aikaavievin homma oli itseasiassa tarvikkeiden haku Helsingistä. Ja mun mielestä näistä tuli niin kivat! Täydelliset kesärannekorut!

Tähän ensimmäiseen tarvittiin vaan tuollainen linkkirannekoru, vähän kirjailulankaa ja pari hiuspinniä (avustukseen). Helppoa ja selkeät ohjeet tämän tekoon löytyi täältä. Eli siis tuon linkkirannekorun ympärille ikäänkuin letitettiin kirjailulankaa.

Tiedättekö kuinka monta kertaa yritin kääntää tämän kuvan oikeinpäin onnistumatta siinä?

Kaulakoru & rannekoru

Sen lisäksi tuli väsättyä tuollainen nahkaranneke (vasemmalla), johon ohjeet löytyvät samalta sivustolta kuin tuohon ylläolevaan. Niitä on tullut myös tehtyä muutama lisää, niihin kun menee vielä vähemmän aikaa..

Sivustolta löytyy muutamakin eri rannekoru-ohje joita olisi tarkoitus testailla tässä lähiaikoina. Täytyy sanoa että joskus kunnon näpertely on oikeen rauhottavaa ;)

Loppuun vielä päivän kuva-arvoitus. Mikä on tämä karvainen, iso ja kovasti kuorsaava otus mun sängyllä?

Tunnustuksia

Sain Tiialta haasteen jossa piti kertoa 7 random faktaa itsestään. Kiitti Tiia! Sen jälkeen haaste pitäisi heittää 15 muulle blogille. Hups, saa nähdä miten se onnistuu.

Päätinkin toteuttaa tämän haasteen hetimmiten, nyt kotona ollessa kun en keksi mitään muutakaan ihmeellisempää kirjoiteltavaa.

1. Inhoan matkalaukun purkamista. Palasin yli viikko sitten Suomeen ja vieläkin tuo laukku seisoo tuossa purkamattomana. Sieltä olen poiminut sitten viikon kuluessa erinäisiä tavaroita mitä olen tarvinnut. Jotenkin on tunne, että se seisoo tuossa samassa paikassa vielä viikon kuluttua jolloin se pitäisi pakata uudelleen. Ja valitettavasti ihan eri vaatekerralla. Olisikin ollut helppoa sulkea kansi vaan uudestaan kiinni ja lähteä.

2. Olen lätkäfani. Joo, tietty tulee seurattua MM-kiekkoa, mutta olen myös koko pienen ikäni käynyt SM-liigan peleissä. Nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa olen päässyt seuraamaan play-offseja areenalla, ja onhan niissä ihan eri tunnelma kun tavallisissa runkosarjan peleissä. Ja luonnollisesti, on vain yksi jengi stadista, ja se on Jokerit ;)

Ja tämä on muuten paras mainos aikoihin ;)



3. Rakastan sisustamista ja sisustuskaupoissa kiertelyä. Se on parasta hermolomaa! Haaveena olisi että seuraava koti joka (luultavasti) ulkomailta löytyy, olisi hieman pysyvämpi. Tosin näin olen tainnut jo sanoa viimeiset pari vuotta ja blogin vakkarilukijat tietää miten siinä on käynyt..Olisi ihana päästä sisustaamaan kotia vähän pysyvämmin. Onneksi Suomesta löytyy kaunis koti jonne haalin aina pieniä sisustusesineitä.

Tää kuva on otettu joulun aikaan, hence the tontut ;)

4. Rakastan intialaista ruokaa. Tosin olen hieman kaavoihin kangistunut tässä suhteessa, että vaikka olen kokeillut erilaisia curryjä, otan lähes aina sen kermaisimman version. Peshrawi-naan leipä on parasta mitä tiedän. Kotona tulee välillä tehtyä omia sovelluksia curryistä ja ihan makoisia niistä yleensä tulee!

5. Olen ostanut aikuisten potkupuvun. Sellaisen joka tuntuu olevan tosi suosittu nyt ja toisaalta moni pilkkaa ja nauraa partaansa sille. Well, I don't care. Se on supermukava. Omani sain huokeaan hintaan, niitä todella kalliita en (ikinä) suostuisi ostamaan. Tosin tein lupauksen itselleni etten poistu se päältä pihapiiristä mutta olen rikkonut sen jo kahdesti. Kävin nimittäin se päällä hammaslääkärillä ja kylältä hakemasta pizzat. Toisaalta, en välitä miltä näytän meidän tuppukylässä ja hammaslääkärille se oli mukavin vaate ikinä. Mutta muuten kyllä pidän sitä vain kotona! Olen nyt asunut tässä puvussa kotona ollessani ja se on mahtavan mukava ja lämpöinen, kun olen sellainen vilukissa.

6. Olen ihan koukussa Pintrest-sivustoon joka on siis "online pinboard". Sinne olen luonut eri taulut niin resepteille, kodin sisustukselle, DIY-vinkeille kuin unelmien matkakohteille. Loistava paikka kerätä kuvia ja imeä inspiraatiota. Siinä on vaan se huono puoli, että siellä voi viettää ihan liikaa aikaa kun pitäisi keskittyä yliopistohommiin.

7. En tykkää nykyään ollenkaan Hesarista. Itse lehtiversio vielä jotenkin menettelee mutta nettilehti on aivan syvältä. Otsikointi kilpailee yhdessä iltapäivälehtien kanssa ja mitä minä miellän "kunnolliseksi" uutisoinniksi puuttuu kokonaan. Jotenkin ei vaan enää miellytä ollenkaan. Kotona ollessani olen lukenut Aamulehteä, joka on todella hyvä. Eniten ärsyttää se, että olen niin tottunut katsastamaan Hesarin nettisivut että automaattisesti teen vieläkin sen, vaikka voisin hyvin lukea uutiset paremmin Ylen-sivuilta.

Jotenkin on semmoinen tunne että aika moni blogi tämän haasteen on jo saanut, mutta laitan sen silti eteenpäin noille kaikille blogeille jotka tuosta sivupalkista löytyy, eli yhteensä 12 niitä sieltä näyttääpi löytyvän..Ottakaa koppi jos jaksatte!

Suomi-tunnelmia..

Loman aikana on tullut:

• Ihmeteltyä suloista 8-viikkoista bordercollien pentua
• Leivottua ja leivottua. Cupcakeseja ja whoopie-pies joista tuli amerikkalaisia versioita - nimittäin jättisuuria
• Hieman kirottua tätä todella talvista säätä ja sitä että joudun pukemaan kunnon toppatakin päälle, vaikka onkin ollut kauniita kelejä että ihan aurinkolasitkin sai iskeä silmille! Silti kuulumiset Lontoon lämpimistä keleistä hieman ottaa päähän ;)
• Pusuteltua oman karvakaverin kanssa joka ei onneksi näistä halimisista pane pahakseen. Tosin herran mielestä välillä kiinnitän liikaa huomiota läppäriini hänen sijaan. Sillon pistetään makuulleen läppärin viereen ja silmiin kunnon aneleva-katse. 
• Ja tietysti käyty katsomassa tärkeitä lätkämatseja!
• Nautittua maalaiselämästä ja totaalisesta hiljaisuudesta. Välillä se on tosin hieman pelottavaa nyt kun on tottunut kaupungin sykkeeseen.
• Herättyä joka aamu seitsemältä kun ulkona on niin valoisaa ja en omaa verhoja huoneessani. Noh, ainakin saa paljon aikaiseksi päivän kuluessa. 
• Fiilisteltyä tätä biisiä joka on nyt rantautunut Suomeen. Tähän biisiin liittyy hyviä muistoja eräistä laivabileistä Thamesin varrella ja upeasta Lontoon yöstä. Hyvän mielen biisi vaikken edes tiedä mitä siinä lauletaan ;) 

Lidl vai Marks & Spencer? Luokkayhteiskunnan jaot

Olen nyt lomani aikana jäänyt aivan koukkuun brittisarja Downtown Abbey. Sarjassa seuraillaan Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämää Yorkshiressä. Sarja tapahtumat alkavat juuri hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Se on aivan ihana sarja ja juuri niin Britti kuin vaan olla ja voi :) Tietenkin sarja käsittelee luokkayhteiskunnan eroja, ja vaikka ajat ovat hieman muuttuneet tuosta, on käsite luokkayhteiskunta silti todella vallitseva Briteissä.

Itse täytyy sanoa että en ole "kunnolla" törmännyt tähän luokkayhteiskuntajakoon, varmaankin lähinnä siksi että en ole Briteistä kotoisin (ylläri, ylläri). Sen lisäksi suurin osa ystävistäni on ulkomaalaisia. Tottakai tiedostan ongelmat ja asiat liittyen tähän asiaan, mutta henk.koht en ole kokenut tätä edellamainituista syistä. Toisaalta varmaan näkyvämmin kuin koskaan tajusin luokkayhteiskunnan jaot kun muutin tänne ja muutamia "jänniä" sattumia tuli tielle. Suomalaisena on vaikea aina mieltää että joku kuuluu tiettyyn "luokkaan", meillä kun sellaiseen jakoon ei olla ikinä totuttu (tosin Suomessa tuloerotkin valitettavasti vain kasvavat kasvamistaan). Jonkinmoisia yleisiä havaintoja brittiläisestä luokkayhteiskunnasta voisin kuitenkin tehdä niiden kolmen vuoden perusteella jonka olen täällä asunut:

"Private school kidsit". Kuten kaverini totesi heti ensimmäisenä vuonna, ne yksityiskoulun lapset on hieman eri juttu kun ne jotka ovat käyneet ihan yleiset koulut. Helsingin Sanomissa oli aikoinaan artikkeli juurikin tästä asiasta, jossa todettiin että "luokkayhteiskunnan rakennetta tukee koulutusjärjestelmä". On niitä joilla on rahaa, ja pistävät lapsensa yksityiskouluhin ja sisäoppilaitoksiin (kyllä, ne eivät kuulu vain vanhoihin tyttökirjoihin), ja on niitä jotka käyvät ihan tavallisia kouluja. Yläluokka ja ylempi keskiluokka koulutetaan näissä kouluissa joissa he sitten oppivat oikean puhetyylin, tapaavat oikeat ihmiset ja oppivat harrastamaan oikeita lajeja (kuten pooloa). Karrikoiden voisin käyttää St.Andrewsin yliopistoa esimerkkinä josta minulla ei ole henk.koht. kokemusta, mutta olen kuuullut hurjia juttuja ystävältäni.

Se mistä mielestäni ehkä selkeimmiten tunnistaa luokkajaon on ihmisten puhetapa. Yläluokkaan ja paremman koulutuksen saaneet tuppaavat puhumaan "puhtaampaa" englantia. He artikuloivat selkeämmin ja mielestäni parhaiten heidän puhetyyliään kuvaa sana "brittiaksentti" (minä nimitän sitä myös posh aksentiksi). En tosin tiedä mihin Skottiaksentti sijoittuu? Onko olemassa yläluokkaista skottiaksenttia koska yleensä se skottiaksentti se on epäselvää, epäselvempää tai epäselvintä?

Jalkapallo on yleensä mielletty työväenluokan lajiksi, kun taas yläluokka katselee rugbya. Toisaalta tässä on alueellisia eroja (Helsingin Sanomat). Ja kaikki varmaan tietää että kuninkaalliset ja yläluokka suosii hevosurheilua, esimerkiksi juuri pooloa (haluaisin muuten kovasti nähdä poolo-ottelun). Jos mietin kovasti, niin kyllähän se on yleensä jalkapallohuligaanit joista uutisoidaan eikä rugbyhuligaanit. Korreloiko tämä sitten suoraan yhteiskuntaluokan kanssa? Täällä varmaan sanottaisiin kyllä. Olen ollut sekä jalkapallopelissä että rugbya katsomassa, ja muistan vaan et kyllä siellä fudismatsissa paljon aggressiivisempaa porukka oli. Eri joukkuiden kannattajilla oli eri katsomot, joiden välissä oli vielä 2 m korkea metalliaita. Liioitteluako? Ei varmasti, tappio ei ole leikin asia. Keskusteletiin juuri tästä fudiksen ja rugbyn erosta poikaystävän kanssa, ja kuulemma rygbyn pelaajilla on aina yliopisto-koulutus ja sitä kautta he pääsevät pelaaman rugbyä. Futaajat voidaan taas rekrytoida suoraan lukiosta liigaan. Tämä sitten luonnollisesti korreloi luokkajaon kanssa.

Lemmikit. Kaikki yhteiskuntaluokat pitävät koirista, mutta roduilla ja luokilla on eroja. Ja tästä olen tietyllä tavalla samaa mieltä. Täällä nimittäin olen nähnyt pittbulleja vain "nedeillä" (Ned is a derogatory term applied in Scotland to youths who wear casual sports clothes,with the stereotypical implication that they engage in hooliganism or petty criminality, Wikipedia).  Olen koirarakas ihminen, mutta näiden ihmisten käsissä nämä koirat on useimmiten huonosti käyttäytyviä (tai ne on koulutettu tappelemaan). Tai vähintäänkin hakattuja, mikä on mielettömän surullistä. En ole varmaan koskaan nähnyt pittbullia kenelläkään muulla kuin näillä "Nedeillä". Ja suoraan sanottuna yhdistelmä pitbullista ja nedistä vähän pelottaa. Tässä kohtaa en siis halua tuomita koko rotua, vaan lähinnä siellä hihnan päässä ohjaavaa henkilöä.

Ruokakaupan valinta. Ei nimittäin sovi että "parempi väki" käy Lidlissä saatika Morrisonilla (vastaa meidän Citymarkettia) ostoksilla. Yleensä varmin vaihtoehto, jos haluaa ylläpitää sosiaalista statusta on Marks & Spencer (verrattavissa ehkä meidän Stockan Herkkuun). Tämä saattoi olla vain tämä yksi tapaus, mutta muistan edelleen hämmästykseni kun minulle kerrottiin että ei me nyt Morrisonille voida mennä koska siellä käy vain "alempaa luokkaa" ja se olisi todella kamalaa. Jaa-a, no eipä kai sitten.

Tämä teksti on tietysti karkeaa yleistystä, mutta tälläisiä asioita olen itse kokenut ja nähnyt Briteissä asuessani.

Nyt olisi mielenkiintoista lukea teidän mielipiteitä? Kokemuksia luokkayhteiskunnasta joko Suomesta, Briteistä tai jostain muualta?

Back home!

Terkkuja Suomesta!

Saavuin siis visiitille Suomeen tuossa lauantaina, ja koin heti lentokentällä pari hämmenyksen hetkeä. A) Passintarkastuksessa minulta kysyttiin mistä olen tulossa. Olin niin hämmentynyt, että hetken kesti vastata. Kukaan ei Helsinki-Vantaalla ole koskaan kysynyt että mistä olen tulossa. B) Tullin ulkopuolella seisoi tullivirkailija joka sitten pysäytti minut ja kyseli mistä olen tulossa ja kuinka pitkään olen ollut Lontoossa. Tästä olin yhtä hämmentynyt koska en ole koskaan nähnyt että tullin puolella kukaan koskaan seisoisi ja pysäyttelisi matkustajia. Omituista.

Olen nähnyt pari aivan mahtavan suloista koiranpentua (bordercollie & norfolkinterrieri), joka ei ole auttanut yhtään koirakuumeeseeni. Siis kuinka söpöjä voi pennut olla?

Tänään olenkin sitten istunut hammaslääkärin tuolilla kidutettavana ja sieltä lähti yksi viisaudenhammas. Nyt onkin poski aika mahtavan kokoinen ja burana paras kaveri. 

Olenkin nyt Suomessa sellaiset pari viikkoa ennenkuin lähden Singaporeen. Kyseessä on "pääsiäisloma" joka on huimat 5 viikkoa pitkä, mutta yliopisto jatkuukin sitten tämän loman jälkeen vielä 10 viikon lukukaudella. Tosin luennot loppui jo, nyt on sitten vaan armoton tentteihin luku. Nytkään kyseessä ei ole täysimittainen loma, vaan pitäisi vääntää kaksi tutkimusesseetä, jotka molemmat ovat 100 % kurssin arvosanoista. Joten töitä myös riittää!

Hacking in Hyde Park

Iik, kääk, uuu. Sori. Jos olin eilen Hangon keksinä, niin tänään olen jo ärsyttävän yli-iloinen. Tämä postaus sisältää paljon juttua erinäisistä karvaisista elukoista ja järkyttävää innostusta ratsastuksesta. Ja paljon huutomerkkejä ja ylisanoja. Olen pahoillani jo etukäteen.

Jos mulla olisi Bucket List, ratsastaminen Hyde Parkissa olisi ollut siinä listassa. Ja nyt tämä yksi unelma toteutui. Ah. Olen ratsastanut koko pienen ikäni, ollut onnekas ja omistanut kaksi ihanaa hevosta ja vaikken enää säännöllisesti ratsasta, on minulla siihen Suomessa ollessani aina mahdollisuus. Olen siis hevostyttö sydämeen. Pojatkaan eivät 16-vuotiaana voittaneet hevosia vaan jatkoin aktiivista ratsastusta aina yliopistoon tuloon saakka. Kun tulin Lontooseen, ajattelin että olisi ihana mennä ratsastaa Hyde Parkiin, mutta ajattelin sen olevan täysi mahdottomuus. No, eipä se näköjään sitä ole.

Aamu alkoi tosi sumuisena, mutta onneksi sää selkeni ihan mielettömän upeaksi kun päästiin talleilla. Hauska juttu oli, että tallit oli keskellä kaupunkia, puiston vieressä. Tuntui vähän hassulta, mutta hevoset kuulemma asuvat siellä vain kesän ja talveksi ne pääsevät sitten maaseudulle. Tallin nimi oli Ross Nye Hyde Park Stables ja sieltä voi todella varata tuollaisia tunnin mittaisia maastoretkiä Hyde Parkiin. Ajattelin ensin että tämä on sellainen juttu jonka kokeilen kerran (ei ole mitään turhan halpaa), mutta olisi kyllä ihana tehdä tämä uudestaan! Haluan nyt ehdottomasti jäädä Lontooseen ensi vuodeksi :) Näen itseni jo kerran kuussa käymässä ratsastamassa täällä.
Talli oli todella tälläisellä kujalla, ja kuulemma kaikki nuo rakennukset on ollut talleja aikoinaan. Nyt osa toimii tietysti asuntoina.

Minä sain oikein söpön ja pirteän hepan alleni, jonka kanssa yhteistyö toimikin sitten mukavasti sen tunnin ajan. Se oli mun mielestä aika symppis tyyppi. Vaikka näissä kuvissa se näyttääkin vähän aneemiselta.

Kierroksemme kulki sitten ensin talleilta Hyde Parkiin. Hieman nauratti kun pysähdyimme liikennevaloissa. Minä kun olen tottunut menemään maastoon niin autioilla seuduilla että harvemmin ketään muuta näkee. Sen jälkeen kiersimme Hyde Parkin "suuren järven" eli Serpentinen ympäri ja ravailimme ja laukkailimme pitkillä hiekkaosuuksilla. Hyde Parkissahan on ihan oma hiekkaratansa ratsastajille, ja se on aivan ihana!

Joo, me otettiin paljon kuvia mut kyllä me keskityttiin itse ratsastamiseenkin ;) Nähtiin myös kuinka kuninkaallisen hevosvahdin vaihtohepat marssi eteenpäin puistoa pitkin. Ne ainakin näytti tärkeiltä univormuissaan.

Talleilla meitä odotti tälläinen karvainen kaveri taasen..

Kuja jossa talli sijaitsi oli niin symppis! Asuisin itsekin mielelläni tuolla..

Kaikenkaikkiaan ihan upea kokemus ja so worth it. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaan!

Hangon keksi

Voi pojat. Olen nyt tän ja eilisen päivän ollut ihan Hangon keksinä. Ja se luultavasti jatkuu vielä huomenna kun yksi tosi kiva juttu toteutuu! Hangon kekseilyn on aiheuttanut pari tärkeätä asiaa (joista aiheutui jo harmaita hiuksia) jotka on vihdoin selvitetty.

Nimittäin nyt on sitten lopputyön aihe kondiksessa. Päätetty. Tai itseasiassa vieläkin on kaksi aiheideaa jotka molemmat kuulosti ohjaajan mieleen hyvältä, mutta nyt pääsiäisloman aikana olisi tarkoitus työstää toisesta niistä sitten otsikkoehdotus ja kirjallisuusluettelot, sun muut. Mutta nyt on aika helpottunut olo, että ainakin se aihe on jokseenkin tiedossa. Ja olen itseasiassa aika innoissani aiheesta.

Toisekseen kävin tapaamassa toisen kurssin proffaa jota olen pelännyt kuollakseni. Meidän pitää tehdä kurssille  100 % arvoinen tutkimusessee ja aihe piti etukäteen sopia proffan kanssa. Hoin toimistoon laahautuessani koko ajan: "Laura, olet kohta 25-vuotta, olet aikuinen nainen, ole itsevarma", ja olin ihan varma että se nauraa mut ulos. Tämä kyseinen proffa on vaan niin loistava omalla alallaan ja hieman totinen (ja sanoinko pelottava?). Noh, 15 min ja minä tulen hymyillen ulos toimistosta aihe- ja otsikko päätettynä omaan esseeseeni. Ja heittipä kyseinen proffa oikein vitsinkin lopussa. Ah, ihanuutta.

Kun stressin aiheuttajat oli saatettu alta pois, lähdin tänään Westfieldin kauppakeskukseen ostamaan juttuja mun lähestyvää Singaporen reissua (iik,ihanaa,kääk) varten. Kohtalokseni koitui tietysti Primark, josta  sain kaikki jutut mitä tarvitsinkin ja vielä todella edullisesti. Ok, en olisi ehkä ihan kolmea paria sandaaleja tarvinnut, mutta...Olen muuten vannonut etten osta kenkiä Primarkista erään ballerinaepisodin jälkeen, mutta nää sandaalit ei kuitenkaan ole tarkotettu vaellukseen vaan uima-altaalle menemiseen, joten oli oikeutettu ostamaan ne.

Allekirjoittaneella on myös kauhea himo pussukoihin ja vihkoihin. Molempia löytyy ihan liikaa kaapeista, mutta mikään ei voita kun saa tarinoida juttuja ihanaan vihkoon tai saa ottaa käyttöön pussukan juuri jollekin tietylle jutulle. Tänään kartutin pussukkakokoelmaa. Löytyy biitsitarpeille oma, nesteille läpinäkyvä ja kolikoille vaaleanpunainen. Voisin ehkä vähän rajoittaa, ottaen huomioon et kotoa löytyy miljoona pussukkaa lisää.

Nyt jos jaksaisin hyödyntää tätä reipasta oloa ja lähteä salille. Tosin se voisi olla hieman liioittelua ;)

Huomen aamulla toteutuu ultimate heppatytön unelma (ainakin meikäläisen). Pääsen nimittäin ratsastamaan Hyde Parkiin!! Ja nyt näin kuinka Mummi tippui tuoliltaan tämän lukiessaan. Olen niiiin jipoissa. Tälläisissä maisemissa kelpaa ratsastella:

Toivottavasti Suomen lumet sulaa tässä parin päivän aikana koska en ihan oikeasti jaksaisi enää katella lumisia loska maisemia kun kevät täällä on niin pitkällä..

Brighton

Sunnuntaille oltiin luvattu taas auringonpaistetta ja upeaa keliä, joten päätettiin karistaa Lontoon kaupunkipölyt taakse ja tehdä päiväretki merentantakaupunkiin Brightoniin. Lontoosta pääsee moneen kivaan paikkaan todella kätevästi alle tunnissa, ja jos omistaa vielä Young Persons Railcardin (samantyyppinen kuin VR:n opiskelijakortti) on junamatkustaminen myös huomattavan edullista. Meno-paluu Brightoniin maksoi 6.60 puntaa joten ei kamalasti lompakkoa rokottanut.

Brighton oli myös ihana. Aivan ihana. Vähän boheemi, rento ja kaunis rantakaupunki. Voin hyvin kuvitella kuinka paikka on ihan täyteen ammuttu kesäisin kun ihmiset tulee kaupungista lomailee Brightoniin. Käytiin kiertelemässä North Lanet jotka on sellaisia pieniä kävelykatuja, jotka menee vähän ristiin rastiin ja joiden varrelta löytyy ihania 2nd Hand-puoteja ja käsitöitä. Syötiin lounas ulkona nauttien auringonpaisteesta ja bongaillen söpöjä koiria.

Brightonin varmaan yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on Royal Pavilion, joka on siis rakennettiin jollekkin Englannin kuninkaalle (ehkä King James IV) ja joka on arkkitehtuuriltaan todellakin näkemisen arvoinen! Näyttää kyllä aika hauskalta keskellä perinteistä englantilaista kaupunkia.

Tämän jälkeen jatkettiinkin kohti rantaa ja se vasta ihana nähtävyys onkin! Vaikka ranta ei olekaan hiekkaranta vaan täynnä kiviä, voin silti kuvitella että se on kesäaikaan niiin täynnä!

Käveltiin tuota laituria pitkin ja eksyttiin sisälle peliluolaan, jossa vahingossa vietettiin tovi. Muistatteko kun Ruotsin laivalla oli ainakin joskus ammoisina aikoina semmoisia pelejä et syydät markan kolikkoja sisään ja sit ne pitää osua oikeeseen kohtaan, jotta ne tiputtaa markkoja sulle sieltä aukosta? Noh, kuitenkin, tuolla oli semmoinen masiina ja sitä pelattiin 2 pencen kolikoilla. Koukuttavaa, hyvin koukuttavaa. Voitettiin kuitenkin £ 1,50 :D

Pelkään lokkeja ja puluja aika hysteerisesti, kuvittelen aina et ne tulee kynsimään mun tukkaa, joten tuo kävely tuota laituria pitkin oli aika mielenkiintoista...

Ja koska keli vaati, ostettiin milkshaket ja istahdettiin sille kivirannalle nauttimaan aika makeasta kelistä..

We love Brighton!

Voisin kuvitella että Brighton on kiva ja eläväinen kaupunki asua! Tarpeeksi iso, muttei kuitenkaan liian. Lontooseen pääsee tunnissa ja Gatwickin kenttäkin löytyy 30 min junamatkan päästä. Opiskelijaelämä on varmaan vilkasta ja kaupungi on eläväinen ainakin kesäisin. Voisin hyvin kuvitella tekeväni päiväreissun Brightoniin uudestaan!