Esseen kirjoittelua ja suomalaista kulttuuria

Heipparalla, tällä hetkellä istun junassa matkalla Derbyyn ja pääsen viikonlopuksi taas maaseudun rauhaan.

Viikko on mennyt kauheata haipakkaa eteenpäin ja nyt huomaankin että tätä lukukautta on jäljellä enää 2 viikkoa. Aika hurjaa. Ja nekin viikot menee varmaan nopeasti koska ensi viikolla saankin sitten äidin tänne vierailulle ja viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä päiväretki Bathiin ja Stonehengeen. Huhu, minne tämä (akateeminen) vuosi on oikein hujahtanut?

Iskä lähti todella tiistaina ja sen jälkeen minulla alkoi esseen tahkominen. Tarkoitus oli kirjoittaa 2000 sanan critical review. Essee on vaan harjoitustyö, eli arvosanalla ei ole merkitystä itse kurssin lopulliseen arvosanaan. Itse en ole koskaan aikaisemmin tuon tyyppistä harjoitusta tehnyt (critical review) mutta täytyy sanoa että nautin siitä suunnattomasti. Oli ihana kritisoida jotakuta ihan koko tunteen palolla. Yritin löytää jotain positiiviista sanottavaa, mutta aika vähiin se jäi. Sinänsä ihana huomata oma kehityksensä näiden opiskeluvuosien aikana koska silloin ensimmäisen vuoden opiskelijana tälläinen tehtävä olisi varmaan ollut hieman vaativampi. Minä nimittäin ainakin otin kaikki akateemiset artikkelit ihan todesta, ja uskoin melkein kaikkea mitä niissä sanottiin. Nykyään tilanne on kuitenkin se, että vaikka se olisi kuinka arvostettu scholar joka artikkelin on kirjoittanut, sitä lukee aina kriittisellä silmällä läpi ja uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Eli ehkä jotain oppia ja tietoa on mennyt päähän näiden viimeisen neljän vuoden aikana.

Eilen olinkin sitten tilaisuudessa jonka ISO ry oli järjestänyt yhdessä suurlähetystön kanssa. Illan teemana oli kulttuuri ja kuinka suomalainen kulttuuri nähdään Briteissä. Todella mielenkiintoista ja ihanaa että tälläisiä tilaisuuksia järjestetään. Paikalla oli mm. Suomen Lontoo Instituutin edustaja, Sheila Lawlor Politeia think thankista sekä Titus Hjelm joka opettaa suomalaista (kulttuuria) UCL:ssa. Suurlähettiläs myös piti alkuun puheen sekä lehdistöneuvos näytti pari todella hauskaa klippiä. Kaikki he toivat hyviä pointteja esiin suomalaisesta kulttuurista yleisesti sekä itse Briteissä. Aiheesta voisin kirjoittaa helposti enemmänkin koska tilaisuus sai todella ajattelemaan kaikkea tätä, lähtien ihan siitä että miksi sitä ollaan päädytty opiskelemaan Britteihin.
Oli myös mukava tavata muitakin suomalaisia opiskelijoita vaikka pääosin taisinkin keskittyä puhumaan niiden kanssa jotka jo entuudestaan tunsin...Ja täytyy sanoa että tuli todella keväinen fiilis kun alkudrinkit päästiin nauttimaan puutarhassa.

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu niinkin hurjia juttuja kun tukan värjäys, mun uskollinen tukanvärjääjä kun karkasi ensin Suomeen ja sit Argentiinaan, niin nyt täytyy yrittää selviytyä hommasta itse. Äiti saakin leikata sen sitten ensi viikolla. Päätin etten viitsi pistää paljon rahaa kampaajaan kun se tukan värjääminen on niin helppoa itsekin. Ja eiköhän Fiskarseilla se saada leikattuakin ihan ok. Toivottavasti en joudu myöhemmin kirjoittaa postausta otsikolla "Uups, I did it again"...

Lisäys: Juuri kun olen miettinyt et onko tämä nyt turvallista vai ei-turvallista aluetta missä asun, niin eilen meidän asuntolan vieressä oli joku himmee 15 hengen jengitappelu jossa jotakuta puukotettiin ja hakattiin. Nyt poliisin eristysnauhat eristää puolet koko kadusta. Todella ikävää ja surullista. Toisaalta tämä ei varmaan ole ainoa alue Lontoossa jossa tuollaista tapahtuu..

En oikein tiedä oliko (tälläkään) postauksella mitään kunnon pointtia tässä takana, kunhan piti tulla hieman sepustelemaan. Kuvatkaan eivät liity mitenkään näihin tapahtumiin. Olen vaan napostellut niin ihania ja kauniita juttuja tällä viikolla että ne piti iskeä tähän. Huah. Ehkä lopetan tähän.

Hauskaa viikonloppua!