Reissupäivyri: Ho Chi Minh City

Noniin, aloitetaanpa nämä reissukertomukset. Lensin kyllä ensin Singaporeen mutta sieltä lähdettiin heti seuraavana aamuna kohti Ho Chi Minh Cityä, mutta jos halajaa lisää Singapore-juttuja lukea, sille löytyy tuolta sivupalkista ihan oma tunniste! Ja toinen varoitus kanssa alkuun...Näistä nimittäin kuvineen ja tekstineen voi tulla hieman pitkiä juttuja, joten sorgen morgen.

Ensimmäinen ajatus Ho Chi Minh Citystä (tästä eteenpäin kutsun ihan suosiolla Saigoniksi) oli että miten kukaan selviää tästä liikenteestä hengissä? I mean seriously? Liikenne tuntui aivan psykedeeliseltä. Autoja ja motoja meni joka suuntaan, liikennevaloissa paloi punainen mutta ei siitä kukaan välittänyt. Tienylitys kävelijänä pitäisi kuulemma tapahtua niin "että kävelet vaan määrätietoisesti ja tasaisesti eteenpäin, kyllä ne sua väistää". Jeps. Tätä ohjetta sitten noudatin, tosin todellisuudessa jouduin useaan otteeseen sulkemaan silmäni ja vaan kävelemään tien poikki kun hirvitti niin paljon. Mutta kyllä ne motot väisti!! Seuraavana päivänä siihen oli jo tottunut aika hyvin - it's all about the attitude ;)

Toisena päivänä hypättiin tälläisen eräänlaisen tuk tukin kyytiin ja mentiin sitten itse liikenteen seassa. Ja vaikka liikenne tuntui kaaottiselta, se silti jotenkin toimi! Ja mun mielestä tää oli muuten mielettömän hauska kuljetusmuoto..

Saigonissa ehdittiin olemaan 1,5 pvä joten hirveen kattavaa kuvaa ei ehtinyt kaupungista saamaan, mutta ehdittiin näkemään ne jutut mitkä halusinkin. Poikaystävä olikin käynyt jo aikaisemmin joten sitten hänen ohjeistuksillaan mentiin eri paikkoihin. Se on sekainen, meluinen ja täynnä elämää oleva kaupunki kyllä! Minulle hauskinta hupia tuotti ne erilaiset sänköjohtoviritelmät jotka roikkuivat ties mistä ja näyttivät hieman epäilyttäviltä...

Saigonissa tuli käytyä mm. Reunification Palacessa (tai Independence Palace, riippuen näkökulmasta), Notre Damen katedraalissa (kyllä, luitte oikein), postissa (oikeesti söpö rakennus), marketeilla, sotamuseossa ja tallattua ympäri kaupunkia siten että jalat oli kyllä ainakin 10 cm lyhyemmät päivän päätteeksi.

Tässä ollaan just lähdössä marketista (josta löysin muuten supersöpöt kupit omaan keittiööni)

Ja tässä siis todella loistokkaan näköinen (haha) Reunification Palacessa joka toimi näyttämönä Vietnamin sodan päättymiselle (The fall of Saigon) kun pohjois-vietnamilaiset tankit rysäyttivät porteista läpi. Liityttiin alkuun oppaan matkaan mutta kun 10 min jälkeen kumpikaan meistä ei ollut ymmärtänyt hänen puhestaan mitään päätettiin vaan lähteä omille teillemme. Tuli muuten otettua pienet torkut palatsin penkeillä, meikäläistä taisi kaikki matkustus painaa sen verran että oli ihan vaan pakko nuokkua hetken ajan, nim. Laura joka pystyy nukahtamaan minne tahansa, missä tahansa, mihin aikaan tahansa.

Notre Damen katedraali. Ei ehkä ihan yhtä hieno kuin Pariisilainen kanssasisarensa?

Ylipäätänsä mä nautin eniten siitä, että kun pitää tutustua uuteen kaupunkiin, on mun mielestä kävely ympäriinsä paras vaihtoehto. Silloin saa sellaista omanlaista tuntua kyseiseen kaupunkiin. Niin me tehtiin Saigonissakin - käveltiin ja haahuiltiin ympäriinsä. Tykkään tietysti nähdä niitä "kuuluisia" turistinähtävyyksiä mutta onhan se ihanaa vaan tallustella kiireettömästi uuden, tuntemattoman kaupungin katuja (varsinkin kun on osaava kartanlukija mukana).

Käytiin myös sotamuseossa, joka ylläri pylläri kertoi siis Vietnamin sodasta. Todella mielenkiintoinen museo, varsinkin kun en ole aikaisemmin kamalasti Vietnamin sodasta tiennyt. Melko propagandistinen luonteeltaan (iso paha Amerikka-meiningillä), mutta toisaalta voiko heitä siitä syyttääkään? Jos haluatte tietää lisää, googlatkaa esim. Agent Orange. Kuvamateriaali on pahaa katsottavaa.

Tiesittekö muuten että Vietnamin Dongilla on huonompi valuuttakurssi kuin Zimbabwen dollarilla? Vietnamissa voi jokainen olla miljonääri (tai ainakin turistit), mä menin kyllä ihan sekasin sen valuutan kanssa...

Saigoniin en ihastunut, mutta se oli kyllä ihan söpö pikku paikka. Tietysti oltiin siellä myös aika vähän aikaa, mutta toisaalta itse koin että ehdin näkemään siinä ajassa kaupunkia jo aika hyvin. Vietnam on niin iso maa että siellä pystyisi hyvin reissaamaan pidemmän aikaa ja mennä maata ristiin rastiin. Suomalaisten turistien määrä on myös kuulemma lisääntynyt viime vuosina merkittävästi Vietnamissa..Onkos kukaan siellä ruudun toisella puolella koskaa käynyt Vietnamissa, ja minkälaiset oli teidän käsitys kaupungista?