Suppailua Långvikissä

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla suppailua. tätä uutta "in" kesäharrastusta, joten taannoisella Suomen lomalla pistinkin googleen hakusanoiksi "suppailua pääkaupunkiseudulla" ja vaihtoehtojahan oli vaikka kuinka monta. Huomasinkin että Twentyknots- yhtiöllä oli oma suppailupaikka Kirkkonummella jota vedetään Långvikistä käsin. Varasinkin heti seuraavalle päivälle heiltä tunnin suppailuajan. 

Ei oltu todella miehen kanssa ennen kokeiltua suppausta mutta mietittiin että eihän se nyt ihan kamalan hankalaa voi olla. Suppailuvälineet saa noutaa Långvikin respasta, sieltä meille annettiin melat, pelastusliivit ja avaimet suppilaudoille jotka oli köytettynä kiinni rannalla. Respan takana oleva nainen ohjeisti meitä hyvin lyhyesti miten kannattaa laudoilla lähteä matkaan (eli ensin polvilleen ja siitä sitten ylös) ja eikuin menoksi hakemaan lautoja! 

Vaikka hoin mielessäni että tämä on helppo juttu, en ollut ollenkaan varma tämän väitteen todellisuudesta. Lähdettiin (super mutaiselta) rannalta liikkeelle ja hyvä kun uskalsin polviltani nousta seisomaan. Lauta tuntui jotenkin tosi huojuvalta. Eihän siinä normaalisti olisi suurempaa vahinkoa jos vaan pulahtaisi veteen, mutta a) merivesi oli helkkarin kylmää ja; b) se oli täynnä merilevää ja erilaisia kasveja. Jos jotain inhoan, on se että varpaat koskee erilaisiin limaisiin kasveihin. Minulla on hieman villi mielikuvitus meinaan....

Mies oli kuin kala vedessä suppilaudan päällä ja hän mennä meloi menemään  kun minä vielä kitisin ihan rannan vieressä ja tutisevin polvin yritin päästä eteenpäin. Varmaan ensimmäiset puolituntia olin ihan siinä rannan tuntumassa (milloin minusta on tullut näin nössö?) kunnes vihdoin alkoi olemaan hieman varmempi olo laudan päällä. Olin juuri lähdössä avoimmille vesille kun paikalle ampaisee moottorivene ja olin ihan varma että sen laineet tiputtaa minut laudalta. No eipä tietenkään. Ne "aallot" oli ihan pikkuruisia. 

Liityin miehen seuraan joka oli tässä vaiheessa jo suppaillut edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa kun minä vielä yritin liittyä häneen seuraan rannan läheisyydestä. Kun olo oli varmempi laudan päällä, oli suppailu myös kivempaa mutta todettiin molemmat tunnin päätteeksi että ei tämä ehkä ollut meidän juttu kuitenkaan. Suoraan sanottuna siinä tunnin lopussa olin jo tylsistynyt ja ihan valmis luovuttamaan laudan takaisin. Sama juttu oli miehellä. Ehkä se olisi kivempaa jos pääsisi suppailemaan paikasta A paikkaan B, jotta maisemat koko ajan vaihtuu, mutta me lilluttiin vaan sen Långvikin rannan edustalla sellaisessa lahdenpoukamassa. 

Joten luulenpa että meitä ei nähdä suppailemassa ihan heti uudestaan, mutta oli kuitenkin kiva kokeilla tätä lajia joka on niin kovassa huudossa tällä hetkellä!