Ihan vaan sitä perusarkea

Huomasin tässä muutama päivä sitten blogin postauksia selaillessa, että tahti on vähän hiljentynyt viime aikoina. Tai noh, yleensä kun saatan päivitellä blogia sen 2-3 kertaa viikossa ja nyt se on mennyt vähän hiljaisemalla tahdilla. Jokaisellahan näitä tälläisiä vaiheita tulee: joskus sitä blogia jaksaa päivitellä ahkerammin, joskus vähän harvemmin. Ja minulle kun tämä on puhdas harrastus, niin en ole ikinä ottanut stressiä siitä päivittelystä. Kirjotan kun tulee inspiraatio ja sellainen olo että haluaa tämän blogin kirjoituseditorin avata.

Olen muutaman kerran aina avannut blogin mutta sitten en ole kuitenkaan keksinyt mistä kirjoittaa. Tuntuu ettei ole ollut mitään jännää kirjoitettavana. Ei matkoja, ei jänniä muutoksia vaan ihan tavallista perusarkea. Ja sitten tajusin, että siitähän minä juuri haaveilin vuosi sitten kun asuttiin vielä Derbyssä ja elämä meni rataan: töihin, kotiin syömään, nukkumaan, takaisin töihin...Olen päässyt nyt juuri siihen pisteeseen mihin aina halusin - nauttimaan siitä peruarjesta. Meidän arki pyörii tällä hetkellä aika mutkattomasti, töissä tietysti kulutetaan suurin osa ajasta, mutta sitten iltaisin käydään salilla, fiilistellään joulua ja tehdään yhdessä hyvää ruokaa. Tai minä teen, riippuen kumpi tulee ensin kotiin. Salilla on kiva käydä koska siellä vallitsee kiva yhteishenki ja olen kyllä huomannut että säännöllinen liikunta pitää mielen ja kropan paljon virkeämpänä. Tuntuu että niskatkin on nykyään harvemmin jumissa. Joo, kyllä aamuisin vieläkin on hankala päästä ylös kun ulkona on säkkipimeää mutta muuten täällä menee hyvin. Siis juuri niin perushyvin, että ei tästä arjesta kovin kummoisia blogitekstejä saa aikaiseksi (vaikka tiedänkin että monet tykkää lukea juuri niitä arkisia kuulumisia).

Eilen innostuin mm. siitä että löysin Coventryn Ikeasta piparkakkutaikinaa. En jotenkin ollenkaan ajatellut että sieltä sellaista löytyisi (joka näin jälkikäteen ajateltuna on vähän hassua koska sieltä löytyy kummiskin kunnon glögiä ja muuta pohjoismaalaista ruokakamaa). Bongasin kuitenkin Facen kautta jonkun ulkosuomalaisblogin josta nopeasti bongasin että hän oli käynyt Ikeasta ostamassa piparkakkutaikinaa. Onneksi Coventryssä on Ikea koska pakkohan minun oli heti käydä tsekkaamassa pitikö huhut paikkansa. Ja voi sitä onnea! Ostin kolme taikinaa kotiin ja yhdestä söin heti eilen illalla kunnon palasen raakana ( ei hyvä idea...). Jee, jee, viikonloppuna tehdään pipareita! Edellisvuosinahan olen tehnyt taikinan alusta asti itse ja vaikka se ei ole turhan vaikeaa niin onhan sen nyt vaan helpompaa ja nopeampaa tehdä ne siitä valmiista taikinasta.

Meillä oli myös mun työpaikan pikkujoulut tiistaina. Ollaan nyt parina vuotena yhden kollegan kanssa toimittu vapaaehtoisina ja otettu meidän pikkujoulut suunniteltaviksemme. Juhlien suunnitteleminen oli kivan luovaa ja vähän erilaista hommaa niihin normaaleihin työtehtäviin verrattuna. Tänä vuonna me oltiinkin sitten suunniteltu aika makeat pirskeet vaikka itse sanonkin. Mutta  voi elämä, otan aina vähän stressiä siitä että meneekö kaikki hyvin ja kunnolla pystyinkin vasta relaamaan ruokailun jälkeen kun kaikki oli sujunut ongelmitta. Sanoinkin miehelle, että miten ihmeessä pystyn relaamaan meidän häissä kun otan näin paljon kierroksia jo pelkistä joulujuhlista? Anyway, juhlat meni hyvin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa (myös allekirjoittaneella kun vihdoin onnistuin relaamaan). Meillä on kyllä todella mukava työporukka ja siitä olen kiitollinen!

Ja kappas vain, onnistuin kirjoittamaan koko postauksen siitä kuinka on muka hankala keksiä mitään kirjoitettavaa kun tuntuu että eletään niin perusarkea. Joskus siis näinkin!

P.S. Maija Mattimyöhäinen sai vihdoinkin ostettu lentoliput jouluksi Suomeen. Onhan tässä vielä viikko aikaa ennen lähtöä....Hups. Mutta olen tehnyt tämän melkein joka joulu ja jos pystyy vaan joustamaan niin löytyy niitä halpoja lentolippuja vielä. Itseasiassa en muista koska olisin maksanut viimeksi näin vähän lentolipuista!

P.P.S. Sorry, kuvat on vähän huonolaatuisia, mutta meidän joulujuhlien paikka oli niin hieno että napsin kännykällä muutamat kuvat. Muuten se puhelimen muisti täyttyikin juhlissa about miljoonasta selfiesta ja epämääräisistä tanssilattiakuvista...