Vuoren huipulla - Snowdon, Walesin korkein vuori (1085 m)

Oltiin jo pitkään mietitty että haluttaisiin kiivetä yksi Brittien vuorista. Walesissa sijaitseva Snowdon on ollut jo pitkään varteenotettava vaihtoehto koska se on suhteellisen helppo kiivetä ja se löytyy tuosta meidän läheltä. Kun päätettiin paria päivää ennen reissua lähteä sitten kohti Walesia viettämään viikonloppua, päätettiin heti että Snowdon pitää kiivetä. Vähän kuumotti että miten pärjään ja ehkä olisi pitänyt valmistautua enemmän, mutta toisaalta jos onnistuin "kiipeämään" Pöytävuoren huipulle (joka on samankorkuinen) rapakuntoisena, uuden vuoden päivänä (ja illan jäljiltä parin viinilasin nauttineena) +30 asteen helteessä niin totesin että nyt kun sentään treenaan säännöllisesti niin ehkä se on helpompaa. Ja olihan se. Mutta samalla kyllä ihan tarpeeksi rankkaa.

Mistä se kiipeäminen sitten aloitetaan?

Me oltiin liikkeellä omalla autolla ja tarkoitus oli jättää se alunperin vuoren sivulla sijaitsevalle parkkipaikalle. Ihan siis merenpinnan tasolta ei tarvinnut aloittaa. Noin miljoona muuta lomalaista oli liikkellä samalla idealla kuin me ja Pen y Passin pienen pieni parkkipaikka (joka toimii myös aloitukskohtana monelle reitille) oli aivan täynnä. Onneksi kuitenkin hätä ei ollut tämännäköinen, Snowdonille on mahdollista kivuta kuutta eri reittiä pitkin ja tätä varten on tehty helpoittamaan Sherpa Bus Service. Voit siis kivuta ylös yhtä reittiä ja alas toista (mitä ehdottomasti suositellaan jotta saat kaiken irti näköaloista) ja sitten vain napata bussin kun olet päässyt alas takaisin oikealle parkkipaikalle. Täältä löytyy lisää hyödyllistä tietoa Snowdonin eri reittivaihtoehdoista. Kuten sanottua, porukkaa oli liikkeellä ihan hurjasti joten me jouduttiin jättämään auto kauas vuoren alapuolelle josta löysimme vihdoin parkkipaikan (onneksi minulla on pieni auto!). Sieltä sitten otimme bussin ja nousimme ylös Pen y Passin parkkipaikalle josta lähdimme sitten kävelemään ylös kohti huippua.

Reitillä on väliä!

Snowdonin voi kiivetä aika monta eri reittiä pitkin, aloittelijoille yleensä suositellaan kahta reittiä: Miners Path ja Pyg Track. Me päätettiin ottaa ylös Miners Path koska se vaikutti hieman rauhallisemmalta näistä kahdesta vaihtoehdosta. Täytyy kyllä sanoa että väkeä oli ihan hirveästi yrittämässä vuorenhuipun päälle tuona päivänä ja siitä oli luonnonrauha kaukana. Meidän ottama polku oli suhteellisen iisi ja erittäin helppokulkuinen, vasta loppukohti itse ns. "kiipeily" osuus tuli vastaan ja tuli ähistyä ja puhistua hieman enemmän. Miner's Path on kuitenkin upea reitti aloittaa kiipeilyosuus koska se kulkee eri järvien läpi ja siten antaa ihanan näköalan kohti Snowdonin huippua.

Matkan varrella näki monenlaista kulkijaa ja vaikka moni saattoi olla liikkellä ihan vaan lenkkareilla ja ohuella vaatekerrastolla (koska päivä oli lämmin) niin kyllä silti kannattaa ottaa lämpimämpää varustusta mukaan sillä huipulla on kylmä! Snowdonilla on todella maineena sen suhteellisen helppo saavutettavuus, poluilla näkyikin paljon siis lapsiperheitä jotka taapersivat huipulle suhteellisen vaivattoman näköisesti. Täytyy sanoa että se ruuhkaisuus otti kyllä aika ajoin hieman pannuun, kyseessä on niin upea luontokohde että tietysti siitä mieluiten nauttisi siten ettei tarvitse jonossa kiivetä kohti huippua miljoonan muun turistin kanssa!

Tuonne huipulle pitäisi siis kiivetä!

Huipulla!

Me päästiin kuin päästiinkin huipulle ja vitsit että oli voittajafiilis (allaoleva kuva ei ole itseasiassa ihan Snowdonin huipulta, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä että kuvista ei tullut niin kivoja)! Oli vuori sitten iso tai pieni niin aina se on mahtava tunne kun pääsee ylös asti!

Snowdonin Summit sijaitsee omalla pienellä nyppylällään jonne pitää vielä erikseen kavuta ja sinne vasta ruuhkaa oli! Toisaalta, oltiin me kyllä osattu odottaa että paikalla olisi paljon väkeä kun kyseessä oli kuitenkin loma viikonloppu!

Huipulla syötiin eväitä, levättiin hetki ja vaan nautittiin näkymistä. Pian alettiin kuitenkin pohtimaan mitä reittiä me tultaisiin alas...

Alasmeno oli hankalampaa kuin kiipeäminen ylös

Päätettiin että halutaan ehdottomasti mennä alas jotain muuta reittiä kun näitä ns. normaalia kahta reittiä pitkin (eli toisinsanoen niitä suosituimpia reittejä pitkin). Ylöskavutessa olimme nähneet ihmisiä jotka kiipesivät viereisen vuoren huippua pitkin ennenkuin kun lähtivät kapuamaan kohti Snowdonia ja hetkellisen tutkinnan jälkeen myös me päätimme lähteä kokeilemaan tätä nimenomaista reittiä. Sen vuoriseinämän nimi oli Y Lliwedd ja se oli osa vuorijonoa nimeltä Bwlchysaethau. Ymmärrettävistä syistä käytän siitä vain nimeä "vuori" koska oikeasti, nämä walesilaiset nimet on aika kreisejä!

Täytyy sanoa että kyseinen reitti näytti aika kuumottavalta, ensin periaatteessa kapuat Snowdonilta alas sellaista todella jyrkkää vuorenrinnettä pitkin jossa on paljon irtokiviä, jonka jälkeen pääset hetkeksi kävelemään näiden kahden vuoren välisessä tasaisella osuudella ennenkuin pitää taas lähteä kiipeämään uutta (tosin pienempää) vuorenhuippua kohti. Ja tällä kertaa voidaan todella puhua edes hieman totisemmin sanasta kiipeily sillä kunnon polkua ei löytynyt kuin osittain, muuten jouduit kiipeämään itsesi ylös sellaisten isojen kivelohkareiden välistä. Kuten jupisin miehelle jossain vaiheessa "let's go and hike up Snowdon. It will be just a gentle hike. It will be fun they said..."

Oikeasti kuitenkin kun pääsimme ylös asti oli ne näkymät vailla vertaansa. Sieltä toisen vuorenhuipulta otimme itseasiassa tämän kuvan josta tuli oma suosikkini. Siis katsokaa nyt noita maisemia! Ihan älyttömän kaunista. Ja mikä parasta? Siellä ei oikeastaan näkynyt ristinsieluä. Muutamia muita ihmisiä tuli vastaan mutta muuten saimme olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme ja nauttia näistä maisemista.

Miten muuten alastulo voikaan olla niin paljon hankalampaa kuin ylöstulo? Tuo takaisintulo reitti oli siinä mielessä haastavampi kun selkeää polkua ei ollut ja paikoitellen joutui etsimään askelpaikkaa ja reittiä tovinkin. En ole muuten koskaan ennen kärsinyt korkeanpaikankammosta mutta ensimmäistä kertaa tuli  hieman huimaava olo kun katsoin alaspäin. Miehellä oli siihen aina yhtä rohkaiseva neuvo "now is not the right time to be scared of heights". Kiitos näistä lohdutuksen sanoista. Saan tämän kuulostamaan ehkä paljon extrememmältä kun se oikeasti oli, mutta ainakin minulla se oli tarpeeksi jännää. Ei huolta kuitenkaan äiti, ihan turvallista tämä homma oli kaikenkaikkiaan.

Ja tiedättekö mikä oli paras fiilis kun päästiin alas? Istahdettiin tämän järven rannalle ja lilluteltiin meidän jalkaparkoja ihanan viileässä vuoristovedessä. Kyllä kelpasi!

Snowdonin kiipeäminen oli ihan mieletön kokemus ja olen niin onnellinen että päästiin toteuttamaan tämä meidän haave viimeinkin! Minnes sitä sitten kiipeäisi seuraavaksi?

#FindYourEpic - extempore viikonloppu Walesissa

Viime viikonloppu oli täällä Briteissä pitkä viikonloppu, eli saatiin myös tämä maanantai vapaaksi. Toukokuun työkuvioiden vuoksi en ollut varma tulenko olemaan työreissussa tänä viikonloppuna mutta, koska niin ei käynytkään, jouduimme nopeasti miettimään minne lähteä viettämään pitkää viikonloppua. Halusimme kuitenkin käyttää kolmen päivän viikonloppun hyödyksi emmekä jäädä vain kotiin.

Torstaina päätimme lähteä Walesiin. Mies on hinkunut sinne jo pitkään ja minäkin totesin että se on varmaan ihan hyvä idea. Wales on kuitenkin loppuenlopuksi aika lähellä meitä. Päätimme lähteä siis lauantai-aamuna kiireettömästi ajamaan kohtia Walesia ja en ehkä ihan silloin osannut odottaa minkälainen mini-loma meillä oli edessä. Tiesin kyllä että Wales on kaunista aluetta, mutta en silti osannut odottaa sellaisia maisemia mitä me viikonlopun ajan nähtiin.

Visit Wales turistitoimisto on lanseerannut hästagin #findyourepic viitaten heidän vuoden 2016 kampanjaan jonka teemana on Adventure. En yleensä seuraa minkään turistitoimiston kampanjoita tai mainoksia mutta tämä osui ja upposi. Me todella löydettiin aivan eeppisiä seikkailuita meidän Walesin loman aikana ja niin monta kertaa ainut sana joka pystyttiin sanomaan oli "wow".

#Findyourepic

It begins when when we step outside our normal lives and so something amazing. Epic adventures come in all guises and sizes. At the top of a mountain, at your first festival, or dabbling in a rock pool. Where will you find yours?Welcome to our Year of Adventure 2016.

Wales oli kaikkea mitä olin osannut edes kuvitella ja samalla paljon enemmän. Se oli vuoria, upeaakin upeampia maisemia, silmänkantamattomiin jatkuvia rantaviivoja ja monen monia upeita hetkiä. 

Reissun päällä oltiin kokonaiset kolme päivää, kaksi yötä telttaillen ja auton kanssa monia muutamia satoja maileja ajellen. Wales on niin lähellä meitä että vieläkin ihmettelen miksi me ei olla lähdetty sinne aikaisemmin. Sinne voisi hyvin ajaa meiltä vaikka vaan päiväreissua varten. Nyt haluan sinne vain takaisin ja mieluiten heti. 

Meidän pääsuunnitelmana oli kiivetä Snowdon (Walesin korkein vuori) jonka vuoksi päätettiin keskittää meidän viikonloppureissu Snowdonian National Parkiin  ja koluta sitä aluetta läpi. Ja se oli kyllä hyvä päätös, niin paljon nähtävää ja yksistään tuolla alueella. Ensi kerralla sitten ehkä etelä-Walesiin päin? Se mikä on selvää on se, että tänne pitää palata ja pian.

Seuraavaksi sitten hieman yksityiskohtaisempaa juttua meidän eeppisestä viikonloppureissusta!

Kulttuurierot häiden järjestelyssä

Hääjärjestelyt kiihtyvät kovaa vauhtia kun ollaan menossa keskikesää kohti ja ajattelinkin jakaa täällä blogissa hieman ajatuksia siitä minkälaisiin "kulttuurieroihin" olemme törmänneet häitä  järjestellessä. Kulttuurieroihin siinä mielessä että sulhanen on skotlantilainen ja minä tietysti suomalainen. Eipä ne kovin isoja ovat olleet, kuitenkin kun loppuenlopuksi aika samanlaisista kulttuureista on kyse, mutta jotain eroja olen kuitenkin bongannut. Ja toisaalta onhan sitä nykyään niin erilaisia häitäkin että niitäkään ei voi turhan paljon yleistää, jokainen kun järjestää ne omalla tavallaan. 

Kutsutekstit

Siinä missä Suomessa olen saanut sen käsityksen että se on aina morsiuspari jotka kutsuu vieraat, niin Briteissä se tuntuu olevan vielä aika yleistä että joko morsiamen vanhemmat kutsuu vieraat tai molempien vanhemmat kutsuu. Eli siis tyylillä "Matti ja Maija request the pleasure of your company at the marriage of their daughter Liisa....". Omaan (tai mieheni) korvaani tälläinen kutsutekstityyli ei ollenkaan sopinut joten meidän kutsuissa se oli ihan me jotka kutsuimme vieraat häihimme. 

Ceilidh-tanssit

Skottihäissä ceilidh-tanssit on ihan standardi ja me mietitiinkin pää puhki miten saadaan sellaiset järkättyä omiin häihimme. Niitä ceilidh-bändejä kun ei turhan paljon Suomesta löydy! Ceilidh-tanssit on siis ns. perinteisiä skottilaisia "kansantanhuja" ja ihan normijuttu heidän häissänsä. Luulen että löydettiin nyt ratkaisu tähän pulmaan ja jonkinlaiset tanssit saadaan aikaiseksi myös meidän häissä (normibändin lisäksi).

Kirkko/Vastaanotto

Olen tainnut aikaisemminkin täällä mainita että Briteissä on todella tavallista jakaa hieman vierasjoukkoa ja kutsua osa vieraista koko häihin (lähtien seremoniasta) ja osa vain iltajuhlaan (jolloin vieraat saapuvat vasta illallisen jälkeen). Tämä on tietty loistava keino säästää kuluissa ja toisaalta iltajuhlaan voi kutsua sitten enemmän tyyppejä jotka eivät ole kuitenkaan ihan niin läheisiä (esim. työkavereita). Meillä ei luonnollisesti tälläistä järjestelyä tule, kaikki vieraat jotka on kutsuttu osallistuvat koko hässäkkään!

Värikoordinaatio

Tämä on sarjassamme vähän hassuja juttuja, mutta tuntuu siltä että Briteissä värikoordinoidaan häitä ihan urakalla. Enkä siis nyt puhu mistään teemaväreistä vaan ihan lähtien asuista. Meillähän ei sitten loppuenlopuksi tullut mitään teemavärejä koska en päässyt niiden kanssa puusta pitkälle joten se taisi entisestään hankaloittaa puuhaa. Värikoordinaatio on kuitenkin in, ja kaikki asun osat pitää mätsätä just eikä melkein yhteen. Ja niiden kaasojen mekot pitää mätsätä sulhasen ja bestmanien kravattien väriin (ja vaikka tässä olisikin järkeä niin täytyy sanoa että minulla ei käynyt mielessäkään että niiden pitäisi mätsätä).

Sormukset

Tämä taitaa olla jo muuttumassa tänä päivänä, mutta ainakin Briteissä olen huomannut sen, että aina ei voi olettaa että myös sulhaselle tulee vihkisormus. Tosin kuten sanottua, nykypäivänä se taitaa olla tavallisempaa että myös sulhaselta löytyy sormus. 

Tälläisiä pieniä juttuja on siis tullut huomattua tässä häitä suunnitellessa - kuten huomaatte, mistään maailmaa mullistavista jutuista ei todellakaan ole kyse!

Kaupunkikierros itä-Oslossa

Sunnuntaina meidän ihanat kaverit ja kaupunkioppaat veivät meidät tutustumaan itä-Osloon joka on todellinen vastakohta niille maisemille joita näimme lauantaina. Itä-Oslo on tunnettu hipsteri maineestaan ja sieltä löytyykin kaikkea mielenkiintoista nähtävää ja koluttavaa (vaikka coolia hipsteriä minusta ei saa tekemälläkään).

Me aloitettiin sunnuntai kävelemällä Grunerlokkan alueella. Sieltä löytyy esimerkiksi sunnuntaisin aina käsityölaismarkkinat Blån alueella (täältä löytyy lisätietoa niistä). Me oltiin sen verran aikaisin liikkeellä että markkinat olivat vasta avautumassa mutta isot punatiiliset teollisen näköiset rakennukset ja niiden välissä virtaava joki tarjoaa viehättävän (ja hiukan erilaisen) ympäristön sunnuntaikävelylle. Vaikka en koe olevani tarpeeksi cooli tyyppi tälläisille paikoille niin tuolla oli kyllä super kiva kierrellä ja katsella ympäriinsä (esim niitä taidokkaita maalauksia joita oli tehty eri pinnoille). Rakennuksien välissä virtaava Akerselva-joki on ilmeisesti ihan jonkin sortin nähtävyys Oslossa, mutta ehkä se johtuu siitä että sen varrella on muodostunut niin paljon kivoja paikkoja?

Tämän jälkeen kävelimme Vulkanin alueelle jossa sijaitsee mm. Mathallen Oslo. Eli Oslon kauppahalli joka oli juuri oikea paikka minulle! Rakastan kauppahalleja ja ruokatoreja jo noin yleisesti joten ei ollutkaan suuri ihmetys että huokaisin ihastuksesta kun saavuin Oslon kauppahalliin. En tiedä johtuuko kiehtomukseni kauppahalleihin siitä että yhden katon alle on koottu vaikka mitä herkkuja yhtään vai jostain muusta, mutta suosittelisin kyllä vierailua tänne ehdottomasti jos yhtään tykkää tälläisistä paikoista. Me oltiin valitettavasti juuri syöty todella täyttävä aamiainen joten en itseasiassa päässyt maistelemaan mitään eri myyjien herkkuja (ja yritin myös olla avaamatta niitä kukkaronnyörejä turhan paljon), mutta sieltä olisi kyllä löytynyt vaikka mitä herkkuja. Loistava paikka aamupalalle, lounaalle ja illalliselle sillä myös kauppahallin ympäristöstä löytyy kivannäköisiä ravintoloita.

Vikana pysäkkinä ennenkuin piti lähteä tallustelemaan hotellia kohti oli Thorvald Meyers Gaten alue joka tuntui melkein olevan sellainen itä-Oslon keskittymä. Täältä löytyi söpöjä putiikkeja, pieniä puistoja ja kivannäköisiä ravintoloita. Itseasiassa Oslo ylipäätänsä näytti olevan täynnä todella kivannäköisiä ravintoloita, mutta kun hintataso on niin korkea niin en sitten tiedä kuinka usein niistä pystyisi nauttimaan?

Oslo viikonloppu meni kuitenkin todella nopeaan ja kaupunkiloman tunnusmerkit se täytti taas sillä tuli kyllä käveltyä oikein urakalla kahden päivän aikana (lauantaina esim. sellaiset reippaat 20 kilometriä!). Norjaan olisi ehdottomasti kiva palata takaisin ja keskittyä enemmän luontokohteisiin mutta saa nähdä koska onnistutaan saamaan sellainen budgetti kasaan että pystytään road trippailemaan Norjassa!

Yllättävä Oslo

Vietettiin viime viikonloppuna oikein mukava miniloma Oslossa miehen kanssa. Miniloma nimitys jo ihan sen takia että itse paikan päällä ehdittiin olemaan vain n. 1,5 vuorokautta (lennettiin myöhään perjantai iltana ja tultiin takaisin sunnuntai iltana), mutta meidän mielestä se riitti ihan hyvin Oslon näkemiseen. 

Pääsyy tietysti Oslossa vierailuun oli sinne muuttaneen ystäväni näkeminen. Viimeksi treffasimme heitä Pariisissa ja tällä kertaa oli vuoro matkustaa heidän uuteen kotikaupunkiinsa (vaikka molemmat ovat kyllä norjalaisia). Itse Oslolta en odottanut paljon. Jotenkin mielikuvani kaupungista (kuvin perusteella) oli hyvin teollinen ja tylsä, mutta ajateltiin että ei sillä kaupungilla niin väliä ole, kunhan nähdää kavereita taas pitkästä aikaa. 

Kuinka väärässä olinkaan. Oslo yllätti todella positiivisesti suloisilla rakennuksillaan, kivalla ilmapiirillä ja kauniilla yleisilmeellä. Tosin luulen että tähän positiiviseen mielikuvaan auttoi kaverit jotka näyttivät meillä monia kivoja paikkoja. Meidän hotelli kun esimerkiksi sijaitsi ihan keskustassa ja se oli aika ankeaa aluetta. Norjan hintataso ei sitten taas yllättänyt yhtään, se oli juuri niin kallis kun tiesimme (ja olimme kuulleet) ja senkin takia oli ehkä ihan hyvä viettää maassa vain se 1,5 vuorokautta. Minä olin myös hyvin iloinen siitä että pääsin vierailemaan näinkin kotoisassa kaupungissa, Oslo muistutti minua monella tapaa Helsingistä ja tuttu pohjoismaalainen ilmapiiri oli tervetullut taas pitkän (Britti)saarikauden jälkeen. Mies esimerkiksi oli ihan onnessaan siitä että kaikkialla pystyi maksamaan kortilla (joka ei todellakan toimi esim. Briteissä).

Mutta tässä hieman lauantaina matkakertomusta kera Oslo vinkkien, päätin jakaa postaukset kahteen eri osaan jotta ne olisi hieman helpommin luettavissa.

Saavuimme Osloon (tai itseasiassa Mossiin jonne Ryanairin koneet lentää) myöhään perjantai-iltana ja ainut asia mielessä oli vain silloin suunnistaa nopeasti hotellille. Olimme varanneet Thon Hotel Munchin joka sijaitsi todella ihanteellisella paikalla aivan ydinkeskustassa ja helpon kävelyetäisyyden päässä kaikesta. Itse ydinkeskustan alue ei ole nyt mitään viehättävintä mutta voin kyllä lämpimästi suositella tätä hotellia. Itse olin ihan onnessani kun hotellin brekkari oli ihanan pohjoismaalainen ja innoissani lappasinkin lautasen täyteen graavilohta. Hyvä aamiainen myös mahdollisti sen että voitiin skipata kalliit lounaat ja vaan syödä illallista ulkona.  Iso peukku siis tälle hotellille!

Lauantai aamuna herättiin reippaana kasilta ja lähdettiin aamujuoksulle! En todellakaan ole mikään aamuihminen (saatika juoksija) mutta täytyy kyllä sanoa että tälläinen aamulenkki on ihan loistava tapa tutustua uuteen kaupunkiin ja saada kiva yleiskatselmus. Aamulenkille saatiin itseasiassa idea siitä että liikunta oli muuten jäänyt vähän väliin viikolla ja ajateltiin että tämä on kätevä tapa saada yksi liikuntasessio lisää viikolle. Mutta tykättiin tästä niin paljon miehen kanssa että tälläinen aamulenkki saattaa jäädä tavaksi myös tuleville kaupunkireissuille. Aamulenkillä vedettiin mm. Slottsparken läpi jotta nähtiin kuninkaanlinna ja jatkettiin matkaa St Hanshaugen puistoon. Jos edellä mainitussa puistossa kapuaa aina ylös asti niin saa nähdä kivat maisemat Oslon ylle ja aina Holmenkollenille saakka.

Aamulenkin jälkeen treffaattiin kaverit ja he kiidättivät meitä pitkin kaupunkia päivän ajan. Lauantai oli varattu Oslon länsipuolen näkemiseen ja sunnuntaina oli tarkoitus sitten nähdä kaupungin itäpuoli (ja tämä jako toimi todella hyvin muuten!). Ensimmäinen pysähdys tehtiin Oslon Oopperatalolla joka on tietysti ihan must see paikka. Upea arkkitehtuuri ja hienot maisemat oopperatalon katolta takaavat sen että Oslon miniloma alkaa hyvin.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Akershusin keskiaikaista linnoitusta joka aikoinaan rakennettiin suojaamaan Osloa. Vaikka itse linnoitus tai sen historia ei kiinnostaisi ollenkaan, suosittelen silti kapuamaan linnoitusta reunastaville seinimille sillä niiltä on aivan upeat näkymät niin Oslon satamaan kuin itse kaupunkiinkin päin. Ja itseasiassa linnoitus on todella kaunista aluetta muutenkin! Linnoitukselta nähtiinkin jo meidän seuraava etappi/kohde eli Aker Bryggen satama/kävelykatu alue. Satama on ehkä vähän väärä nimitys (siitä kun tulee itselle mieleen vaan sellaiset rumat teollisuussatamat) mutta ehkä huvisatama olisi oikea termi tälle alueelle? Aker Bryggen alue oli todella kivaa (varsinkin aurinkoisena päivänä). Sieltä löytyi kivoja ravintoloita ja näkymät taas lahden toiselle puolelle kohti Akerhusin linnoitusta oli hyvät. Mikäli mielii nauttia lounasta yläilmoissa näissä maisemissa, voisin suositella The Thief hotellin kattoterassia jonne voi pysähtyä drinksuille tai simppelille lounaalle (lounaslista ei ole kovin kattava mutta ruoka sitäkin parempaa).

Oltiin jo aika puhki kaiken kävelyn jälkeen (ja aamulenkin!) mutta käytiin vielä tsekkaamassa Frognerin kaupunginosa (joka on ns.Linnanpuiston takana) josta löytyy suurinosa suurlähetyistöistä ja kivoja ravintoloita sekä kahviloita. Ja todella kauniita rakennuksia! Tämä kaupunginosa itseasiassa muistutti minua suuresti Kaivopuistosta (ilman merinäköalaa tosin) joten tämäkin antoi ihan erilaisen kuvan Oslosta mitä odotin ennen matkaa.

Lauantai päättyi illallisella tapas-ravintolassa ja drinksuilla Radissonin Skybarissa josta oli komeat näkymät iltavalaistuksessa kylpevän Oslon ylle. Olipahan päivä!

Coughton Court - vierailu englantilaisessa kartanossa

Vanhempani oli täällä todella vierailemassa vappuviikonloppuna ja kuten taisin jo jossain edellisessä postauksessa mainita, oli tarkoituksena tehdä ja nähdä jotain todella "brittiläistä", kuten juuri niitä söpöjä maalaiskyliä tai sitten vaikka niitä hieman isompia ja ylellisempiä kartanoita. Tähän tarkoitukseen meidän vuosittainen National Trustin - jäsenyys tarjosi taas hyvän mahdollisuuden tutustua paikalliseen kartanoelämään, sillä löysimme googlettamalla paikan nimeltä Coughton Court. Tai no, todellisuudessa se meni siten että selailin eri kartanoita läpi National Trustin appin kautta ja äiti joko diskasi ne tai hyväksyi - riippuen luonnollisesti talon ulkonäöstä. Loppuenlopuksi Coughton Court valittiin koska se näytti kuvissa kaikista hienoimmalta...

Coughton Court on vanha tudor tyylinen talo joka kuuluu Throckmortonin perheelle ja talon länsisiivessä asuukin vakituisesti suvun vanhin isoäiti. Olikin hauska kierrellä heidän "olohuoneessa" (joka oli siis sellainen mieletön pytinki) kun pöydällä oli lautapelejä ja sivupöydältä löytyi viskivalikoimat. Tosin en tiedä mitä suvun vanha rouva on mieltä siitä että turistit tulevat häneen kotiinsa ns. "nuuskimaan" mutta valitettavasti tällä aikakaudella tuollaisten talojen/kartanojen ylläpitäminen yksityishenkilöiden toimesta taitaa olla käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Ja toisaalta, onhan se samalla mielenkiintoista että me tavikset pääsemme katsastamaan palasta brittiläistä historiaa näiden kartanoiden muodossa.

Useinhan näissä National Trust kohteissa on aika paljon nähtävää myös itse talon lisäksi, tässä kyseisessä paikassa oli nimittäin tietysti iso puutarha (ns. walled garden) ja sen lisäksi vielä paljon ns. metsämaata jossa kiemurtelee erilaisia kävelypolkuja. Me tyydyttiin tällä kertaa kävelemään vain puutarhaa ympäriinsä ja sitten siirtymään sisälle itse taloon kun taivas repesi ja rupesi satamaan kissoja ja koiria. Onneksi ehdittiin edes heittämään pieni kävelylenkki!

Tälläisiä maisemia siis tällä kertaa!

Viikon viettoa Dublinissa ja Skotlannissa

Terkkuja tien päältä! Ollaan ajelemassa takaisin kohti kotia, vietettiin nimittäin viikonloppu taas Skotlannin puolella. Ajomatka sieltä meille kestää sellaisen kuutisen tuntia pysähdyksineen ja yritetään aina puolittaa ajovuorot. Silti tuntuu välillä puuduttavalta istua autossa niin pitkä aika, omalla lepovuorollani olen jo lukenut kirjaa, viihdyttänyt itseäni snapchatin avulla ja whatsappaillut kavereille kaikkia typeriä kuvia, suunnittelut ensi vuoden lomat miehen kanssa, suunnittelut ensi viikon ohjelmaa ja nyt kirjoittelen tätä blogipostausta.

Kulunut viikko oli aika vauhdikas ja siihen kuului niin miehen synttäreiden juhlintaa, työmatkaa Dubliniin kuin viikonloppureissua Skotlantiin.  

Dubliniin lensin kaksipäiväiseen seminaariin tiistai-iltana ja se olikin todella hyödyllinen parin päivän työreissu. On aina virkistävää tavata ihmisiä jotka työskentelevät täysin saman aiheen kanssa kuin itse ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia. Olen viimeksi käynyt Dublinissa kun opiskelin ensimmäistä vuotta Skotlannissa ja muistan vaan siltä reissulta kuinka käytiin Guinnessin olutpanimolla ja kuinka Dublinissa satoi sen koko ajan kun oltiin siellä. Sen takia olinkin tyytyväinen siitä että torstaina minulla jäi kivasti aikaa illalla tutkia hieman Dublinin keskustaa ennenkuin jouduin lähtemään kotia kohti. Torstaina vielä sattui olemaan todella kiva keli, aurinko paistoi ja ihmiset olivat ulkona ja hilpeällä tuulella.  Halusin vaan hieman ”imeä” itseeni Dublinin tunnelmaa joten kävelin keskustan alueella tsekaten St Stephen’s Green puiston, Dublinin linnan (joka ei kyllä vakuuttanut), Temple Barin alueen ja vielä lopuksi Trinity Collegen ja sen ympäristön. Dublin ei ole oikein koskaan jättänyt mitään sellaista palavaa ”pakko päästä” takaisin tunnelmaa (sitäkin enemmin haluaisin kyllä tutustua Irlannin luontokohteisiin paremmin) ja niin ei käynyt tälläkään kertaa. Tosin se varmasti johtuu siitä että vietin niin lyhyen aikaa siellä. Sinne saa kuitenkin Briteistä niin halpoja lentoja että varmasti palataan sinne vielä miehen kanssa joku päivä tulevaisuudessa. Ja siis katsokaa nyt näitä kuvia, onhan siellä ihan suloista!

Dublinista tulin aika myöhään torstai-iltana kotiin ja perjantai-iltapäivänä lähdettiinkin sitten ajamaan kohti Skotlantia. Miehen veli ja hänen tyttöystävänsä ovat asuneet viimeiset 1,5 vuotta Uudessa-Seelanissa (ja matkustelleet ympäriinsä) ja nyt he palasivat toukokuun alussa Skotlantiin joten lähdimme tietysti tapaamaan heitä ja viettämään aikaa miehen perheen kanssa. Toukokuu on yleensä aika loistavaa aikaa Skotlannissa sillä silloin yleensä sattuu olemaan kaikista lämpimimmät ja aurinkoisimmat kelit. Vietettiinkin melkein koko viikonloppu keleistä nauttien ja kuulumisia päivitellen. Vietiin perheen koiraa ahkerasti lenkille merenrannalle (oli muuten mielenkiintoista lukea Vaihda VapaalleElinan tekstiä Suomen koirakulttuurista, täällä Briteissä saavat koirat tulla rannalle aika vapaasti mikä on erittäin positiivinen juttu) ja syötiin hyvin, niin kotona kun erinäisissä ravintoloissa.

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa reissu Osloon kaveria moikkaamaan...eipähän ainakaan ehdi pitkästymään!