New York, New York

Muistan kun kävin ensimmäisen kerran New Yorkissa. Taisin olla silloin 14-vuotias ja olin luonnollisesti matkalla vanhempieni kanssa. Päällä Skechers lenkkarit ja kunnon baseball-takki. Koluttiin nähtävyyksiä läpi ja minä olin ihan fiiliksissä. Rakastuin täysillä tuohon kaupunkiin joka ei ikinä nuku. Tosin 14-vuotiaana kiinnitin ehkä huomioita eri asioihin kun tänä päivänä...Olen ollutkin onnekas koska tuon ensimmäisen reissun jälkeen olen päässyt käymään tässä mahtavassa kaupungissa aika monta kertaa.

Ja nyt olikin aika taas palata Nykkiin. Insta-tiliäni (laura.fin) seuraavat ovatkin varmaan huomanneet että kuvafeedi on viime päivinä päivittynyt New Yorkista käsin. Ja täällähän sitä todella ollaan. Vaikea ihan vielä käsittää. Ehkä vieläkin kärsin jet lagista koska tuntuu että se ei ole ihan vielä iskostunut takaraivoon että olen todella täällä. New Yorkissa olisi nimittäin tarkoitus viettää seuraavat pari kuukautta. Kerrankin on siis kunnolla aikaa tutustua tähän ihanaan kaupunkiin!  Tosin en tänne lomailemaan tullut vaan viikot menee töiden parissa mutta onneksi jää päiviin myös hyvin vapaa-aikaa.

Saavuin tänne sunnuntai-illalla ja sen jälkeen olenkin (töiden lisäksi) vaan kävellyt ja kävellyt. Kilometrejä ja lisää kilometrejä. Tallustellut Nykin katuja pitkin aamuvarhaisella kiitos jet lagin. Ensimmäisenä yönä heräsin klo.04.30 pirteänä kuin peipponen. Ja aamiaistreffit oli sovittu kaverin kanssa vasta klo.08.30. Siinä sitä aikaa tapettiinkin aamun pimeinä tunteina. Sänkyyn kaaduinkin samana iltana jo yhdeksältä vaikka olin toivonut että olisin jaksanut katsoa Yhdysvaltain ensimmäisen presidentti debatin. Se oli laiha toivo. Ehdin juuri kuulla ensimmäisen kysymyksen ja Clintonin avauspuheenvuoron jonka jälkeen simahdin kuin saunalyhty. Kävely on tietty hyvästi. Olenkin tehnyt lupauksen itselleni että seuraavan kahden kuukauden aikana yritän kävellä joka paikkaan ja turvaudun metroon vain jos se on välttämätöntä. Mikä onkaan parempi tapa tutustua kaupunkiin kuin kävellen?

Ajatus ei oikein enää kulje, onhan kello jo melkein iltayhdeksän ja haaveilen jo nukkumaanmenosta! Tarkoitus olisi kuitenkin yrittää päivittää blogia hieman useammin täältä Nykistä käsin. Tietysti pääasiallisesti jotta kotiväki pysyy kärryillä kuulumisista kun aikaero on sen verran suuri että soittelu ei ole kovin kätevää, mutta myös siksi että tämä aika tulee taltioitua myös tulevaisuuden muisteluita varten. Ja ehkä tekin siellä ruudun toisella puolella tykkäätte lukea arkikuulumisia Nykistä?

Palataan siis paremmalla postauksella myöhemmin kun aivot pystyy taas prosessoimaan ajatuksia hieman paremmin!

P.S. Okei. Olin selvästi unohtanut kuinka töykeitä nykkiläiset ovatkaan.