Uusia tuulia

Ajattelin tulla tännekkin kertomaan meidän uudesta pienestä projektista jota työstin tuossa helmikuun loppupuolella. Nimittäin jo pari vuotta ollaan ajateltu äidin kanssa kuinka meidän pitäisi perustaa oma blogi ja nyt vihdoinkin sille tuli otollinen aika. Joten minä aloitin työstämään alustaa ja äiti postauksia. Sen seurauksena syntyikin meidän yhteinen äiti-tytär blogi:

Elämänmakuja äidiltä tyttärelle

Säännölliset lukijat täällä blogissa ovat varmaan huomanneet että olemme kuin kaksi marjaa äidin kanssa ja sen takia idea blogin perustamiseen syntyikin hyvin helposti. Meillä on samoja kiinnostuksenkohteita ja tälläinen yhteinen harrastus (varsinkin kun emme asu samassa maassa) tuntui hyvältä ajatukselta. Elämänmakuja-blogi on enemmän sellainen lifestyle-blogi tyypiltään jossa me jaamme reseptejä ja sisustusjuttuja unohtamatta tietenkään matkustusta. Mutta sisällöltään blogi on siis hieman erilainen kuin tämä minun nykyinen ulkosuomalais-blogi! Mikäli kuitenkin aiheet kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa! Meitä voi seurata Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.  

My post-University Lifea en ole vielä hautaamassa, mutta ainakin toistaiseksi innostus on kovempi päivittää tuota uudempaa blogia! Mutta ehkä tulen tännekin päivittelemään postauksia aina kun aikaa ja innostusta riittää! 

Kun kaikki ärsyttää

Tällöin ei ainakaan ärsyttänyt...

Joskus tulee päiviä kun kaikki ärsyttää. Tai siis sellaiset pienet asiat ärsyttää. Ja sitten tuntuu tyhmältä että jotkut niin pienet ja täysin mitäänsanomattomat asiat ärsyttää kun maailmassa on paljon isompiakin ongelman aiheita. Mutta ei sille välillä voi mitään jos tuppaa ärsyttää. Viime aikoina on erityisesti ärsyttänyt...

Kovat avokadot. Mutta vielä enemmän kuitenkin ärsyttää kun kaupoissa myydään avokadoja nimikkeellä "ready to eat" vaikka todellisuudessa ne on kivikovia. Viimeksi paasasin tästä Tescon myyjälle ja miestä rupesi hävettämään niin paljon että hän lähti kävelemään pois rikospaikalta. Mutta siis oikeasti...jos ne avokadot on kivikovia niin ei niitä silloin saisi myydä nimikkeellä "ready to eat" ellei ole valmis kustantamaan asiakkaalle uutta purukalustoa.

Hitaasti kävelevät ihmiset. Sen huomaa aina suurkaupungissa jossa jalkakäytävällä on miljoona muutakin ihmistä. Miten jotkut ihmiset voivatkin kävellä NIIN hitaasti? Pahinta on jos edessäkävelevät eivät ainoastaan kävele hitaasti mutta ovat levittäytyneet kavereiden kanssa koko jalkakäytävän leveydellä jolloin ei ole mitään mahdollisuutta ohittaa heitä. VOI ELÄMÄ!

Keskellä jalkakäytävää yhtäkkiä pysähtyvät ihmiset. Menee ihan samaan kastiin hitaasti kävelevien ihmisten kanssa. Pahinta on kun he pysähtyvät niin yhtäkkiä että joudut itse vetämään jarrut kunnolla pohjaan ettet törmää heihin.

Englanninkielisten sanojen "dinneri ja lokaatio" hiipiminen suomenkielisten ihmisten sanavarastoon. Tuntuu että suurinosa meidän ikäisistä suomalaisista nuorista puhuu varsinkin illallisesta dinnerinä. Tai käyttää sanaa lokaatio jonkun paikan sijainnista. Se jostain syystä ärsyttää niin paljon. Miksi siitä ei voi puhua ihan omalla suomenkielisellä nimellä?

Todella suuri ärsytyksen aihe minulle on jos joku puhuu Englannista tarkoittaen koko UK:tä. Ja tätä tapahtuu paljon. Englanti ei ole kuitenkaan koko saari ja jos tarkoitat koko saarta niin silloin puhu Briteistä pliis (vaikka jos saivarretaan kunnolla niin korrekti nimitys olisi aina UK). Ymmärrän kyllä hyvin että tämä saattaa sekoittaa turisteja ja ihmisiä jotka eivät asu saarella (annan anteeksi heillä tämän epäkorrektin tavan puhua maasta) mutta auta armias jos joku Briteissä asuva puhuu tälleen. Silloin kääntyy kuppi nurin. Englanti ei tarkoita koko United Kingdomia. Ugh, sori. Tämä saa veren kiehumaan hieman liikaa. 

Ihmiset jotka mussuttelee ja jakelee rakkaudentunnustuksia puolisolleen instassa ja facebookissa ja sitten ne kommentoi toistensa statuksia tyyliin: "oot kanssa ihana muru" etc. Siis kuinka vaikeaa on tunnustaa se rakkaus vaikka ihan oikeassa elämässä?

Ja siltä varalta että joku otti nokkiinsa tästä postauksesta niin tunnustettakoon että minussahan on paljon piirteitä jotka ärsyttää. En kuvittele siis mitenkään olevani parempi ihminen, älkää huoliko! Miestä esimerkiksi ärsyttää että "varastan" hänen puhelimenlaturinsa ainakin kerran päivässä ja siirrän sen jonnekin uuteen paikkaan (koska en löydä omaani). Tai se että jätän kuulemma likaiset tiskit väärälle puolelle tiskipöytää (minun puolustuksekseni sanottakoon etten edes tiennyt että meillä oli "oikea" ja "väärä" puoli tiskipöydällä). Tai koska leffassa ollessa kysyn aina 5 min välein häneltä että mitä hän luulee että leffassa tapahtuu seuraavaksi (ehkä suurin ärsytyksen aihe). Viimeisin ärsytyksen aihe on kuulemma se etten pese meidän spiralisoijakonetta heti käytön jälkeen vaan jätän sen tiskipöydälle jonka seurauksena ne vihannekset jähmettyy kunnolla kiinni siihen typerään koneeseen. Onneksi ei sentään kuulemma naama ärsytä vielä...eihän tässä olla oltu kun vasta reilut 6 kk naimisissa!

Argh. Olen puhunut. Nyt saa kommenttiboksissa ihan vapaasti raivota että mikä ärsyttää! Välillä se helpottaa (uskokaa pois, olo on paljon parempi tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen!). 

5 tämän hetken lempparia

Kirjojen lukeminen. Otin itselleni tavoitteeksi lukea enemmän kirjoja tänä vuonna ja ihan hyvin olenkin päässyt tässä tavoitteessa jo alkuun! Tammikuun alusta lähtien on tullut jo luettua 5 kirjaa ja onkin taas muistunut mieleen kuinka ihanaa on vaan kaivautua sohvannurkkaan iltaisin ja lukea. Olenkin arki-iltoisin yrittänyt jättää puhelimen selailun vähemmälle ja vaan keskittyä kirjojen lukemiseen. Muutama oikein hyväkin kirja on tullut luettua joten pitääkin kirjoittaa niistä varmaan vähän enemmän myös tänne blogin puolelle. 

Koukuttuminen "How to get away with murder" tv-sarjaan. Joo, jos en ole lukenut kirjaa niin vaihtoehtoisesti meidän nenät on ollut kiinni telkkarissa viimeiset pari viikkoa katsoen tätä sarjaa. Olin kuullut kuinka porukka oli tätä sarjaa kehunut ja yksi ilta ehdotin sitten miehellä että voitaisiin katsoa yksi jaksi ja katsoa jos tykätään. Joo, kyllä tykättiin ja nyt on jo menossa kakkostuottis. Todella koukuttava sarja, suosittelen!

Lomasuunnittelu. Ensimmäinen loma lähenee jo kovaa vauhtia ja kun saatiin vihdoin ostettua liput Puerto Ricoon, on myös lomasuunnittelu alkanut täysillä. Yleensä mennään aika löysin rantein eikä tehdä sen pahempia suunnitelmia mutta jostain syystä tällä kertaa pinnailen ihan innoissani Caribbean Cruise-kansiooni ties mitä vinkkejä. Ehkä tämä kielii siitä että tätä lomaa odotetaan aika innoissamme!

Spinning-innostus. Tai pitäisi ehkä sanoa että olen innostunut uudelleen spinningistä. Sillä olen kyllä käynyt spinningissä ahkerasti mutta meidän salin pyörät vaihdettiin tuossa tammikuun lopussa ja uusissa pyörissä on vaikka mitä makeita ominaisuuksia ja uusi spinning-studio on tuhat kertaa kivempi kuin vanha. Ja nyt uuden puhelinappin avulla saan joka spinning-tunnin omat tiedot myös puhelimeeni! Super kiva!

Venäjän opiskelu! Venäjän alkeiskurssi alkoi viime viikolla ja se vaikuttaa todella kivalta! Siis aivan helkkarin vaikealta ja hankalalta kieleltä oppia mutta samalla olen innoissani kuitenkin siitä. Varsinkin kun kurssin opetustapa on todella interaktiivinen. Kiva että on, koska muuten voisi motivaatio oli aika hapessa kun tunnit on maanantai-iltaisin työpäivän jälkeen klo.18-20. 

Sunnuntain kävelyretki niissä perinteisissä peltomaisemissa

Aamun jumppatunnin jälkeen pakattiin eväät ja termari reppuun ja suunnattiin auton nokka kohti Warwickshireä. Warwickshireen kuuluu mm. Coventry, jossa käyn päivittäin töissä ja luulen tämän olevan osasyy ettemme ikinä suuntaa viikonloppuisin näille alueille. Tuota motarinväliä tulee arkena kulutettua jo ihan liikaa jotta niitä samoja maisemia jaksaisi vielä viikonloppuisinkin ihmetellä. 

Päätettiinkin kuitenkin ryhdistäytyä ja lähteä tutkailemaan, tuolta nimittäin löytyy paljon kivoja paikkoja joten ei ole mitään syytä vältellä seutua! Tuolta alueelta löytyy myös todella hulppeita taloja ja se on yksi minun ei niin salaisista intohimoista, eli vaan ajelu ympäriinsä ja hienojen talojen ihaileminen...Ja tuolta niitä löytyy vaikka millä mitalla! Siis sellaisia kunnon isoja maalaiskartanoita joita välillä ei edes näy koska tilalla on niin isot portit että tälläiset uteliaat erkit eivät näe minkälainen talo sieltä porttien takaa löytyy. 

Parkeerattiin auto National Trust paikan pihaan ja ihmeteltiin ensin kaunista Baddesley Clinton taloa ja puutarhaa joka on juuri National Trustin omistuksessa. Todella kaunis talo ja varmaan kesäaikaan ihana piknik-paikka! Saimme häälahjaksi kirjan jossa listataan Brittien saarten 100 uniikkia kävelyreittiä ja meidän alueelta löytyykin niitä aika monta. Tämä reitti jonka me kävelimme (hieman reilu 10 km) oli yksi niistä. Ja hyvä reitti se olikin, tosin me vedettiin hieman löysin rantein ja eksyttiin pikkasen siltä polulta joka meidän piti oikeasti ottaa. Joten sovellettiin hieman ja lopputuloksena käveltiin varmaan lähemmäksi 15 km ympäri peltoja, maaseutua ja metsää...

Positiivinen yllätys oli törmätä tähän upeaan kartanoon jonka luulimme ensin olevan koulu mutta lisätutkimukset osoitti että se taitaakin olla joku hotelli ja spa-yhdistelmä. Kelpaisi tuollaisessa paikassa yöpyä!

Päivä oli todella kaunis, ja siinä kun istuttiin kaatuneen puunrungon päällä nauttimassa kaakaot oltiin todella tyytyväisiä taas että tuli lähdettyä. Ei ole parempaa tapaa viettää sunnuntaita kun pitkä kävelyretki maaseudulla (ja uteliaiden heppojen näkeminen)jonka kruunasi kunnon myöhäinen sunnuntailounas paikallisessa maaseutupubissa. 

Kotiin päästyämme ollaankin vain löhötty sohvalla ja taisteltu väsymystä vastaan. Sitä se kaikki raitisilma teettää!