1 kk Lontoon eloa takana

Nyt on tullut asuttua Lontoossa noin kuukausi ja paljon on ehtinyt tapahtua!
Luennoilla aloitetaan jo viides viikko joka tuntuu ihan uskomattomalta!

Viidennen opiskeluviikon aloitinkin nuhaisissa tunnelmissa ja jättäydyin ensimmäistä kertaa päivän ainoalta luennolta pois. Onneksi sen voi kuunnella netissä. Huomenna pitäisi olla kuitenkin voimissa sillä tiedossa olisi ryhmäpresentaatio ja illalla vielä oman alan rekry-tapahtuma. Joten ääni pitää saada esille taas ja nuha selätettyä. Olenkin koko päivän yrittänyt tehdä sitten hommia ja hyvin olenkin saanut aikaseksi!

Mutta piti höpistä tästä ensimmäisestä kuukaudesta täällä..

What can I say? It feels like its been forever!

Lähinnä yliopiston takia. Se on imaissut meidät opiskelijat niin syövereihinsä että tuntuu jo rutiinilta että tekee ihan koko ajan yliopistohommia. Koko ajan on niin paljon ohjelmaa että ajan kulua ei ole edes huomannut. Vaikka vieläkin osalla kursseilla on vähän "semmoinen puulla päähän lyöty olo" on käytännöt asiat alkanut jo sujumaan melko hyvin. Sen lisäksi ollaan perustettu pieni opiskeluryhmä jonka kesken sitten jaetaan noita lukemisia kursseille joka helpottaa työtaakkaa hieman.

Kurssit ovat todella mielenkiintoisia, varsinkin pidän kurssistani "War, Peace and the Politics of National Self-determination" joka perustuu case studyihin, kuten esimerkiksi perinteiset Kosovo, Bosnia ja sitten minulle hieman tuntemattomammat Sri Lanka ja Kashmir. Tälle kurssille onkin tällä viikolla mun toinen esitelmä - nimittäin Pohjois-Irlannin rauhanprosessista.
Rikkautta yliopistoelämään tuovat myös yleiset luennot joita löytyy joka illalta. Ja jos sattuu missaamaan  jonkun, voi sen aina kuunnella netistä. Ensi viikolla olisi sitten Erkki Tuomioja tulossa pitämään luentoa ja kyllähän sinne pitää sitten mennä.

Aika menee todella kauhean nopeasti ja jo 9.12 meillä alkaa joululoma. Ensin ajattelin tämän 10 viikon rupeaman olevan kauhean lyhyt aika, mutta kaikkien neljän kurssin tehtävät takaa sen että olen tuolloin riemusta kiljahdellen lähdössä lomalle.

Mites sitten muuten tämä asuminen täällä? Noh, eipä tämä sen ihmeellisempää ole :) Maa on kuitenkin tuttu, kaupunki tietty vaihtui pienestä kaupungista miljoonakaupunkiin. Välillä ottaa suunnattomasti päähän tää ihmisten paljous, mutta siihenkin on tottunut. Metrokarttaa ei tarvitse enää pahemmin kytätä ja bussissakin voi nyt rauhassa keskittyä lukemiseen ilman pelkoa siitä että menee oman pysäkin ohitse. Ja nyt jo hahmotan missä eri kaupunginosat on.

Viikonloppuisin on tullut tutustuttua kivoihin paikkoihin ja sen aikaisemman "Lontoo ei ole mun kaupunki" on korvannut "Lontoo on ihana kaupunki" asenne. Mietinpä jo tuossa hetken että täällähän olisi ihan mukava tehdä töitä valmistumisen jälkeen...

Aika menee todella nopeasti ja nyt kun näyttää vielä siltä että suunnitelmia on joka viikonlopulle aina joulukuuhun saakka, on nyt hieman pelko puserossa että aika menee liian nopeasti ja kohta täytyy ruveta tosissaan miettimään että mitä sitten valmistumisen jälkeen.

Mutta toistaiseksi nautin elämästäni Lontoossa ja otan tästä vuodesta kaiken irti! Rankkaa tämä on ollut ja rankkaa se tulee olemaan, mutta en vaihtaisi päivääkään. Ja minä joka kärsin ainaisesta matkustuskuumeesta, olen tällä hetkellä juuri niin tyytyväinen että olen täällä, ettei ole kyllä kaipuuta minnekkään muualle.

Eihän sitä ikinä tiedä jääkö oleskelu tässä kaupungissa vain siihen vuoteen..

Kuvat: weheartit.com

Ha-Ha-Halloween!

Tänä vuonna ei vietetty Halloweenia kauheen perinteisesti, eli pukeutuen. Ei ollut oikeen fiilistä lähteä ulos ja varsinkaan kun tiedossa ei ollut mitään hyviä juhlia kavereiden kanssa. Sitäpaitsi, oltiin oltu jo perjantaina hauskoissa Oktoberfest-juhlissa joten ei makeaa mahan täydeltä?

Sen sijaan tein jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Eli kaiversin kurpitsan! Ei muuta kuin ostamaan kurpitsa Sainsburyyn! Jäljellä oli tietenkin vaan kämäsiä ja melkein homeisia versioita tuosta oranssista pallerosta mutta toisaalta oltiin liikkellä lauantai-iltana kahdeksan aikaa, eli hieman myöhään. Ja toisaalta, hintaa tältä pallerolta löytyi vaan £ 1,60, joten suotiin sille hieman epämuodostunut ulkomuoto.

Juttuhan lähti siitä että eka suunniteltiin minkäläinen kaiverrus tehdään. Minähän olisin vaan suoraan lähtenyt kaivertamaan, mutta herra valisti että ensin pitää tehdä suunnitelma. Selvä. Tehdään siis suunnitelma.

Sitten alkoi se lusikoiminen. Eli mössö sisältä pois. Tämä oli itseasiassa aika hauskaa puuhaa..

Sitten kun kaikki mössöt oli kaavittu pois ja Kurpitsa Ylipäällikkö oli hyväksynyt tekeleeni laadun, alkoi kaiverrus. Olin varma että onnistun kaivertamaan itsenikin mutta suurimmilta haavereilta säästyttiin ja ei tarvinnut lähteä tutustumaan lähemmin englantilaiseen sairaalaan..

Ja lopputulos olikin sitten tämä:

EDIT: Äidin kommentti tähän vikaan kuvaan oli, että "miten te olette onnistunut värjäämään nämä kurpitsat?". Hetki meni kun mietin että eihän me kaiverrettu kuin yksi kurpitsa ja sekin oli ihan perinteisen oranssi...kunnes tajusin että äiti tarkoitti tämä kuvanmuokkausohjelmalla tehtyä kuvaa..

Joten tälläinen Halloween siis tällä kertaa!

TGIF!

Tällä hetkellä kalenteri on niin täynnä että melkein nukkumisellekin pitäisi varata oma aika. Yliopistolle on paljon hommaa tulevalle viikolle, normaalien valmistautumisten lisäksi pitää tehdä kaksi presentaatiota ensi viikolla. Oma vika kun valitsin neljä kurssia kolmen sijaan. Sen lisäksi joka ilta on jotain tapahtumaa, lähinnä taas liittyen yliopistoon. Sen lisäksi tällä hetkellä tuntuu siltä että kurkkuuni on jumittunut sitkeä kaktus. Onneksi eilinen päivä meni ihanasti äidin kanssa viettäen, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Toisaalta, uskon vakaasti siihen että kalenteri pitää täyttää muillakin jutuilla kuin yliopistohommilla ja yleensä viikonlopun pyhitän näille muille aktiviteeteille. Vaikka oikeasti silloinkin pitäisi opiskella. Tuttu vieras tulee taas Lontooseen viikonlopuksi ja saa rentoutua. Tänään olisi tiedossa Oktoberfest-juhlat ja huomenna olisi Halloween. Tosin puku on hieman vielä vaiheessa...
Ja sunnuntaina jatkuu taas sitten opiskelu!

Jep, tehtävälista näyttää näin lyhyeltä mutta jokaiseen kohtaan kuuluu lukea 1-2 artikkelia (yleensä reippaasti yli 20 sivua) niin kyllä sitä hommaa riittää. Varsinkin kun niistä pitää tehdä muistiinpanot.Presentaatiot käsittelee sitten taas Pohjois-Irlannin rauhanprosessia ja Kosovoa. Että onneksi ihan mielenkiintoista! Ja, kyllä näette oikein, taustalla on ruotsinkielinen lehti joka hehkuttaa Victorian raskautta. Äidin mielestä mun pitää selvästi pitää mun ruotsinkielen taitoa yllä :)

Jeps,jeps, nyt vielä opiskeluiden pariin.

Hauskaa Halloweenia kaikille!

Oh why, oh why?

Miksi ihmisillä on pakottava tarve infota aivan tyhjänpäiväisistä asioista Facessa? Ihan oikeesti, mua ei kiinnosta jos menette suihkuun tai nukkumaan "murun kainaloon".

Miksi jotkut keskittyy enemman syljen vaihtoon kuin opiskeluun kirjastossa? Ihan totta, kirjasto on opiskelua varten, ei kuherteluun..

Miksi kaikki hommat aina kasaantuu yhdelle ja samalle viikolle? Miksi mulla on miljoona artikkelia luettavana ensi viikolle ja sen lisaksi viela kaksi presentaatiota?

Miksi ihmisten pitaa kavella niin tajuttoman hitaasti? Varsinkin kun sulla on kiire jonnekkin (ja varsinkin metrotunneleissa) niin saat eteesi ihmisia jotka valtaa koko kaytavan ja kavelee etenanvauhdilla..

Miksi voin ihan hyvin asua jarkyttavan sotkuisessa huoneessa yli viikon sotkun hairitsematta tippakaan, mutta sitten kun pitaa opiskella niin sotkuisuus hairitsee ja pitaa ruveta siivoamaan?

Miksi jotkut ihmiset tyontaa nenansa asioihin jotka ei heille ihan oikeasti kuulu?

Miksi maanantait ovat aina niin masentavia paivia?

Miksi ihmeessa joulun "myynti" aloitetaan taalla niin perhanan aikaisin? Nain pari paivaa sitten joulumukit Starbuckissa - kun ulkona oli viela +18 astetta lamminta!

Miksi meidan asuntolan internet on kaatunut ja ollut poissa toiminnasta jo viimeiset kolme paivaa?

Miksi pitaa olla niin riippuvainen netista?

Miksi siilit on niin sopoja vaikka ne on tosi piikikkaita?

P.S. Pahoittelut todella skandien puuttumisesta, vietan suurimman osan ajasta kirjastossa talla hetkella..

Cupcakes & Porridge

Voisin kysyä että minne nää viikonloput aina hujahtaa?

Toisaalta, tässä ollaankin menty aika vauhdilla koko viikonloppu, ihan liian vähän on tullut opiskeltua mutta tänään tuli onneksi sitä hieman otettua takaisin.

Lauantai päivä meni shoppaillessa viikonlopun synttärisankarin kanssa. Mun piti ehtiä mennä käymään Iso Ry:n vuosikokouksessa mutta enpä sitten tietenkään ennättänyt. Enkä halunnut synttärisankaria jättää yksin shoppailemaan.. Vietettiin 4 h (!!!) Oxford St. Topshopissa. En vieläkään käsitä miten voitiin viettää aikaa siellä niin kauan. Se on kuin oma maailma, löytyy vaatteet, cupcakes-piste, frozen yogurt-piste, Eat-ravintola, kampaaja ja kauneuspiste. Topshop ei ole ihan mun tyylinen kauppa, mutta synttärisankari löysi vaikka mitä kivaa.

Nää oli oikeasti tosi hyviä vaikka oli vaan Topshopista eikä kunnon leipomosta!

Illalla jatkettiinkin sitten synttäri-illalliselle ja sen jälkeen oli tarkotus lähteä pistämään kannat kattoon, eli tanssimaan. En ole vielä kertaakaan Lontoossa kunnolla käynyt "ulkona" joten odotin iltaa innolla. Päädyttiin sitten Shoreditchiin joka on alueena selvästi ollut suosiossa kavereiden kesken ja vihdoin myös minä pääsin katsastamaan sen. Siellä pitää tietää minne mennä ja ilmeisesti aika moneen makuun löytyy menoa. Noh, me päädyttiin ihan mielettömään baariin.

Laitettakoon tähän taustatietona että rakastan käydä tanssimassa klubeilla mutta vaikka rakastan tanssimista ei ne normaalit klubit kauheesti sytytä. Harvoin ilta niissä on ihan mielettömän makee (huah, kuulostinpa vanhalta). Noh, tässä kyseisessä baarissa soi ihan mieletön musiikki, porukka oli hauskaa, kukaan ei oksennellut missään nurkassa, drinkit hyviä (netistä kun googletin, niin sitä mainostetaan drinkkibaari nimellä) ja baarimikot mukavia. Tanssitiin hulluna tälläisten ikivihreiden tahtiin kuten "Don't stop believing" ja "Girls just wanna have fun". Joo, syyttäkää vaan huonosta musiikkimausta, mutta mikään ei ole hauskempaa kuin tanssia noiden tahtiin. Joten voin ehdottomasti suositella paikkaa nimeltä B@1!

Chocolate cupcake

Joten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan poistuin hymy huulilla baarista, mielettömän hyvällä fiiliksellä varustettuna koska oli ollut niin kiva ilta. Hymy poistui kyllä pian huulilta kun tajuttiin että kotiinpääsy tulee olemaan hyvin haastavaa. Ottaen huomioon ettei kenellä ollut mitään hajua oikeista yöbusseista, taksi oli ainut vaihtoehto. Huono sellainen, koska kahden aikaan yöllä kaikki muutkin olivat saaneet tämän kuningasidean. Noh, loppuenlopuksi onnistuttiin nappaamaan taksi, lähinnä koska minä bongasin vapaan toiselle puolella tiellä ja singahdin sinne niin nopeasti kun korkkareiltani pääsin ja rukoilin ajajaa heittämään vielä yhden rundin.

Ja ihan oikeesti, tätä inhoan suurkaupungeissa. Ihan järkyttävät "ruuhkat" kahden aikaan yöllä! Kotimatka kesti vaikka kuinka kauan vaikkei edes niin kaukana oltu. Seisottiin yksissä liikennevaloissa varmaan 10 min. Minä olin repiä pelihousuni, halusin siinä vaiheessa päästä jo nopeasti kotiin.

Tänään tapasinkin yhtä suomalaista kaveriani ja lähdettiin sitten yhdessä tuumin Suomalaisen Merimieskirkkoon katselemaan josko sieltä löytyis jotain kivaa ostettavaa. Heillä oliki tosi kiva Suomi-kauppa jossa oli mielestäni laaja valikoima tuotteita aina hapankorpusta poronlihaan. Itse en hirveästi kaipaa kunnolla mitään Suomi-ruokaa, välillä tulee himotuksia mutta that's it. Ja sain juuri isältä uuden suklaalähetyksen, kohta olen oikeasti 10 kg painavampi. Tuli kuitenkin ostettua jotain pientä, puuroa nyt lähinnä siitä syystä kun päätin että saan nyt ruveta opettelemaan syömään sitä että saan kunnon aamiaisen.

Täällä oli kuulemma asteita tänään +18, voitte kuvitella että tuli hieman kuuma villapaidassa, nahkatakissa ja paksussa kaulaliinassa.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa opiskeluita. Illaksi pitäisi lukea vielä kaksi artikkelia ja tehdä niistä yhteenvedot Study Groupin jäsenille ja sitten vielä lukea toisen kurssin artikkelit. Huah, paluu arkeen on rankkaa..

Mainittakoon vielä tälläisestä ällöttävästä lehtiartikkelista jonka sain isän lähettämän paketin mukana. Nimittäin Aamulehti oli julkaissut pienen artikkelin joka perustui brittitutkimukseen kakkaisista kännyköistä. Sen mukaan joka kuudennessa brittien käyttämässä kännykässä on ulosteesta lähtöisin olevia bakteereja ja että bakteeripitoisimmat kännykät löytyvät Glasgow'sta. Lontoolaisten kännyköistä löytyy enemmikseen e.coli-bakteereita. Ällöä. En olisi ehkä halunnut tietää tätä...

Dirty Martini

Viime päiviin on kuulunut mm.

ensimmäinen Body Attack tunti. Liityin läheiselle salille tossa pari viikkoa sitten, mutta olen ehtinyt käymään siellä tosi huonosti. Noh, nyt sitten ilmoittauduin tolle tunnille, ja heido mitä menoa. Itketti ensimmäisen 15 min jälkeen. Jumpan vetäjä oli kiwi, ja veti sen sillä menolla miten ne uus-seelantilaiset pelaa rugbya. Mean, mean, that's the only thing I can say. Jumpan jälkeen oli kyllä niin hyvä olo että taidan mennä kiduttaa itseäni sinne uudestaan.

kiivasta keskustelua Gaddafin kuolemasta ja siihen liittyvistä ongelmista. Pistä 6 konfliktintutkimuksen opiskelijaa samaan tulokseen, aihe pöytään ja lopputuloksena on usein korvia hivelevä melu. Oltiin kirjastossa meidän muodostaman Study Groupin kanssa joka on nyt jo muodostunut ihan voittamattomaksi ideaksi! Vähän vähentää jokaisen työtaakkaa.

drinksutellut vanhan tutun kanssa Aberdeenin ajoilta. Käytiin todella Covent Gardenissa kiertelemässä vähän eri paikkoja ja syömässä jo hyväksi todetussa intialaisessa Masala Zonessa. Löydettiin ihana drinkkibaari Dirty Martini joka nimensä mukaisesti valmistaa ihania martineja. Vai miltä kuulostaisi suklaa martini?

Viettänyt enemmän aikaa kampuksella kuin kotona. Onneksi loppuviikkoa kohti aikataulu aina hellittää ja torstai ja perjantai on suhteellisen rentoja päiviä. Lisäksi sain kuulla että saan vierailija tänne ensi viikon torstaina mikä on ihan supermukavaa! Mama, I'm waiting for you!


Viikonlopuksi olisi sit suunnitelmissa vaikka mitä kivaa, lauantaina juhlitaan kaverin synttäreitä ja mennään metsästämään synttärimekkoa hänelle ja sunnuntai kuluu luultavasti melkoisen Suomi-tunnelmissa. Ja itseasiassa varmasti myös lauantai koska ajattelin mennä Iso Ry:n vuosikokoukseen. Hyvä viikonloppu tulossa siis!

Mukavaa viikonloppua kaikille!


P.S. Kuvituksena toimii valokuvat "koulumatkan" varrelta. Näiden maisemian (ja tuon kelin) takia tykkään kävellä yliopistolle!

Borough Market

Asun melkoisen lähellä ihanaa Borough Marketin aluetta. Toria joka on melkoisen iso, muttei mahdottoman. Melkoisen sopivan kokoinen. Siellä myydään kaikkea ihanaa ruokaa. Ja kukkia.
Borough Market sijaitsee ihan London Bridge metroaseman vieressä, joten sinne pääsee todella kätevästi ja (yleensä) suhteellisen nopeasti sieltä Lontoon keskustan "ytimestä".

Marketti alueena on mielestäni ihanaa. Sieltä löytyy ihania pubeja, pari söpöä kahvilaa, ravintoloita. Menoa riittää koko ajan ja rakastankin että se on niin ihanan eläväinen paikka. Ja mitä syvemmälle marketin syvyyksiin menee, sen parempi.

Sieltä löytyy ruokia ja aineita monista eri kulttuureista, ja kojuja on ainakin miljoona. Olen kuullut että torstai on paras päivä mennä koska silloin se ei ole niin täynnä turisteja. Ja mielestäni se ei ole ihan superpaha turistimekka. Tietysti niitä löytyy, mutta niin löytyy paljon paikallisiakin. Tosin sain eräältä lukijalta vinkin lähellä sijaitsevasta Farmer's Marketista joka on kuulemma tosi kiva ja ei-turisti paikka, mutta enpä ole ehtinyt vielä käymään..
Mysteerinä kuitenkin pysyy se koska koko Borough market on auki. Olen käynyt siellä eri aikoina eri päivinä ja varmimmat päivät taitaa olla to,pe ja la.

Perjantai alkuillasta siellä on hyvä fiilis koska työviikkonsa lopettavat kokoontuvat sinne drinkeille rentoutumaan ja vaihtamaan kuulumiset. Sieltä löytyy ihanan näköinen tapas-paikka jota en ole vielä ehtinyt testaamaan ja monia muita ihania ravintoloita ja kuppiloita. Sieltä saa hyviä smoothieita ja vastapuristettua appelsiini-mehua. Ja jos oikeasti kokkaisin joskus jotain kunnon ruokaa, kävisin ehdottomasti sieltä hakemasta sieniä mukaan, viime kerralla bongasin sieltä ihanat kantterellit ja suppilovahverot.

Rakastan marketteja ja toreja. Erityisesti ruokatoreja koska ne on vaan niin huokuttelevan näköisiä! Ja ajatella kuinka ihanaa olisi ostaa raaka-aineet suoraan torilta eikä jostain persoonattoman ruokakaupan hyllyiltä? Noh, ehkä ensi kerralla ostan jotain pientä marketilta mukaan ruokakaupan sijaan..Vaikkapa pari omenaa?

Seuraavaksi pitääkin päästä käymään Spitalfieldsin marketilla ja Notting Hillissä. Muita ehdotuksia?

It's here!!!

En olisi ikinä uskonut että minä kaikista ihmisistä olisi ostanut tätä vempainta. Lähinnä koska en ole koskaan tajunnut mitään teknisistä vempaimista ja hienoista uutuuksista joita jokainen ihminen tarvitsee (kuten iphone, ipad sun muut). Noh, olen altis vaikutuksille ja mainonnalle.

Lontoossa melkein jokaisella metronkulkijalla on joko Kindle tai Ipad. Ipad olisi kovasti himoittanut mutta hinta tuli vastaan. Joten kotiin tuli Kindle. Ja se vastaakin enemmän niitä tarkoituksia joihin tätä laitetta tarvitsin! Ja kun uuden Kindlen hinta ei ollut edes paha (89 puntaa).

Eli kyseessä on siis lukulaite, tai siis en tiedä miksi sitä kutsua, mutta sillä voi lukea e-kirjoja. Olen aina ollut vannoutunut oikeiden kirjojen ostaja, rakastan sitä fiilistä kun voi mennä kirjakauppaan ja kotiin palaa uuden ihanan pokkarin kanssa. Kesäkuussa tuhahtelin poikaystävän Kindlelle reilireissullamme ja minä urhoollisesti kannoin pokkareita rinkassani. Kyllä ne oikeat kirjat on kivempiä. Joo, joo, nyt meikäläiselle kyllä nauraa naurismaan kakaratkin.

Noh, jo silloin kesäkuussa varastin häneltä Kindlen ja luin Jane Austenin Pride & Prejudicen. Oli aika kätevä lukukokemus.Nyt sitten viikonloppuna kun paljastui että siihen saa ladattua pdf-dokumenttejä, sinetöityi päätös ostaa tuo kyseinen laite. Meillähän on joka kurssille luettavana semmoinen 6 artikkelia ja koska inhoan lukea niitä koneelta (ja printtaaminen on kallista eikä hirveän ympäristöystävällistä) voin nyt lukea ne artikkelit näppärästi Kindleltä. Plus ei tarvitse murehtia esim. reissussa (junassa, bussissa, koneessa) että läppärin akku loppuu. Lainasin todella poikaystävän omaa Kindleä junamatkaksi takaisin Lontooseen ja luin pari artikkelia siltä sitten matkan aikana. Super kätevää!

Sen lisäksi etuja on tietysti miljoona muutakin jotka vain vahvisti ostospäätöstäni.
Ensinnäkin viime keväänä kun muutin Aberdeenistä, vain kirjat yksinään jo painoi varmaan 6 kg. Vaikka tulen jatkossakin varmasti ostamaan ihan "oikeita" kirjoja niin Kindle helpottaa ainakin tuota osan "kirjavaraston" mukana kantamista. E-kirjat ovat halvempia. Amazonilta suurimman osan e-kirjoista saa sen normaalin 7 punnan sijaan sellaisella 3-4 punnalla (joka on tosin myös yleensä käytettyjen kirjojen hinta). Kivempi tuollaista ohutta 170 g painoista lituskaa läppää on kantaa mukanaan kuin pokkaria. Ja tämä on todella kätevä ottaa mukaan matkustaessa!

Unohdin varmaan nyt mainita edes puolet ominaisuuksista mutta kaiken  kaikkiaan olen jo ihan hurmaantunut Kindleeni. Eilen sen Amazonilta tilasin ja tänään se minulle saapui! Ja salille menemisen sijaan olen leikkinyt sillä ;) Kätevä laite, latasin jo sinne niitä ilmaiskirjoja joista on mennyt tekijänoikeudet umpeen. Jossain hetkellisessä mielihäiriössä latasin myös Marxin & Engelin Kommunistisen manifeston, saa nähdä pysyykö se ikuisesti lukemattomana Kindlessäni, vaikka proffa suositteli että meidän kannattaisi lukea se. Onneksi sieltä löytyy muutamia kivempiakin kirjoja jo..

Kaiken kaikkiaan siis aivan ihana laite ja piristys päivään (ja ei, tämä ei ole millään tavalla maksettu mainos vaikka kovasti sitä kehunkin).

Muilla asuntolan asukkailla saattoi olla hieman hauskaa tänään kun hain postia. Olin nimittäin hieman innoissani kun kurkistin postiluukusta sisään ja näin siellä Amazonin paketin. Puhuin samalla puhelimessa poikaystäväni kanssa ja hihkuin niin että kaikki varmasti kuulivat: "Se on siellä! Nään sen! Voi hitto, en saa postiluukkua auki! Mun Kiiiindlee!!".  En todella saanut postiluukkuani auki (se on aina jumissa) ja näin luukusta sisään, että siellä se odottaa. Yritin avata sitä luukkua varmaan 5 min kunnes se taipui tahtooni. Osaan joskus olla hieman malttamaton.

Nyt tämä tyttö jatkaa lukemista uudelle Kindlellä!

Ja anteeksi jokseenkin epäselvästä tekstistä, kirjoittaminen on vaikeata kun on niin tohkeissaan!

Mama Panda

Tässä on ollut suru puserossa viime aikoina erään tietyn syyn vuoksi, ja sen takia blogissakin on ollut hiljaisempaa. Normaalistihan saatan päivittää joka päivä, ihan vaan sen takia koska olen huomannut että rakastan kirjoittamista (varsinkin sellaista joka ei liity yliopistohommiin) ja sen takia tykkäänkin blogia usein päivitellä. Suru puserossa ja sen lisäksi hommat yliopistolla on tehnyt kuitenkin tehtävänsä ja nyt on ollut mieli maassa. Tänään lähdin yliopistolle 8.45 am ja tulin takaisin tuossa 8.30 pm, taukoja ollen siinä välissä kaksi - kahvitauko ja ruokatauko. Ja vielä piti kotiin tullessa tehdä yksi yliopistohomma. Ja huone oli kylmä, sekainen ja kolkon oloinen. Ja olo yksinäinen. Toisaalta, eipä tuossa ole ehtinyt kauheesti kurjuuksia miettimään kun on ollut koko ajan menossa.

Tällästähän tää elämä välillä on, aina se ei ole samppanjaa ja vaahtokarkkeja.

Mutta koska kovasti uskon että silloinkin kun on huono päivä pitää kuitenkin yrittää keskittyä niihin iloisiin asioihin, koska niitä tässä elämässä myös riittää. Tänään on ilahduttanut:

1. Maailman tylsimmän teoriakurssin professori. Maanantai-aamu ja klo.9.30 luento vertainnollisen politiikan metodologioista. Ei voisi tylsemmältä kuulostaa? Ihan oikeassa olette, tämän kurssin sisältö on kuivempaa kuin suomalainen näkkäri. Mutta professori on mitä parhain! Hän osaa selostaa asiat selkeästi, innostavasti ja samalla myös inspiroida oppilaitansa. Hän käyttää havainnollistavia esimerkkejä ja kertoo hauskoja vitsejä välissä. Hänen luennoillaan pysyy hereillä. Vaikka olisi maanantai-aamu. Parempaa proffaa saa hakea. Hän mm. käytti tätä youtubea videota esimerkkinä. "Look at the Mama Panda!". Tosin edellisten vuosikurssilaisten palaute videon näyttämisestä oli ristiriitaista, toiset sanoivat että he toivoisivat että "heitä kohdeltaisi aikuisina ihmisinä", toisien mielestä "the sneezing panda was awesome!". Ehkä en kategoroi siis itseäni tuohon aikuis-ryhmään vielä.

2. Tilasin yhden kivan jutun itselleni Amazonilta poikaystävän innoittamana ja nyt odottelen sen saapumista malttamattomana! Onneksi sain jo mailia että se on lähetetty, täällä tosin postin tuleminen voi olla mitä tahansa päivän ja viikon välillä.

3. Sain ihanalta isältäni paketin Suomesta, joka sisälsi hauskoja uutisartikkelita (mitä ei löydy netistä) sekä tietenkin levyn Fazun sinistä. Sehän on kaikki jo tuhottu tässä vaiheessa iltaa. Mutta kyllä aina levy Fazun-sinistä päivän pelastaa!

4. Tapasin tänään taas yhdessä niitä julkisista luennoista joita yliopisto järkkää maailman hurmaavimman nuoren herrasmiehen. Hän oli tullut kuuntelemaan tätä luentoa (Is the European Union becoming a Market State?) syyslomallansa koska halusi nähdä minkälaista toimintaa yliopistollamme on. Hän haluaa hakea tänne muutaman vuoden päästä. Hän haluaa opiskella ekonomiaa. Ja ikää nuorella herralla oli ehkä 15 vuotta. Jestas, mistäs noin fiksuja nuoria miehiä tulee? Ja kuka tietää tuolla iällä oikeasti noin selkeästi mitä haluaa? Noh, minulla oli ainakin mukava juttutuokio hänen kanssaan.

Ja loppuun vielä video jonka kaikki ovat nähneet sataan kertaan mutta minun mieltäni se aina piristää. Tässä siis maanantai-illan ratoksi (rakastan muuten tätä biisiä!):




Mukavaa viikkoa kaikille, täällä on paistanut toistaiseksi aurinko että aika kiva lokakuu tähän mennessä! Olen vielä onnellisesti tallustellut menemään ballerinoissa ja bleiserissä! Koskakohan ne kylmät ilmat tulee?

Pieniä juttuja..

Voin pahoin metrossa. Tai siis jos olen metrossa ja yritän lukea kirjaa. Olisi ihana voida lukea kirjaa huoletta sen sijaan että täytyy koko ajan olla yrittämättä katsoa muita ihmisiä. Metrossa tulee aina, aina, pää kipeäksi.

Haluaisin todella pahoin jonkinlaista suuntavaistoa tänne suuntaan. Pelkään nykyään kävellä minnekkään kun yleensä aina eksyn. Metro on turvallisempi siinä mielessä.

Toisaalta olen huomannut että minä joka aina kävelen joka paikkaan olen tullut melkein riippuvaiseksi metrosta. Olin saada hepulin kun oma metroasema oli suljettu eräänä viikonloppuna. Otan metron jokapaikkaan. Tosin nyt  asia on muuttunut koska olen ruvennut kävelemään yliopistolle.

Ihmiset ovat ällistyttävän ystävällisiä. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella :) Olin ajatellut jo ennen muuttoani tänne, että lontoolaiset ovat vähän yrmyä kansaa, jokainen pitää huolen omista asioistaan. Noh, olen törmännyt mitä yllättävimmissäkin tilanteissa ihanaan ystävällisyyteen. Rakastan sitä.

Toisaalta vaikka eksyn aina, olen myös vihdoinkin alkanut tunnistaa kaupunkia aika hyvin. Tai siis jos joku sanoo jonkun paikan nimen, pystyn yleensä hahmottamaan sen mielessäni kartalle. Aika kivaa sekin. Ehkä en ole toivoton tapaus.

Jaksan joka aamu nauraa hauskalle ilmiölle kun kävelen yliopistolle. Nimittäin kaikki ne tyylikkäät pukumiehet ja naiset jakkupuvuissa kulkee töihin lenkkarit jalassa. Joka on muuten ihan  loistava idea, mutta kyllä se aika hassulta näyttää :) Äiti ehdotti tätä samaa prosessia minulle ja mielelläni sen tekisin mutta yliopistolla ei ole mitään lokerosysteemia että voisin säilyttää niitä lenkkareita missään päivän aikana.

Epäilen tulleeni värisokeaksi koska ostin tuossa tovi sitten mielestäni punaista kynsilakkaa. Noh, kaverini kommentoikin sitten uuttaa kynsilakkaani sanomalla, että onpas sulla kivan oranssit kynnet. Ja sitten tajusin sen - se on oikeasti oranssia.

Mikään ei ole parempaa tapaa aloittaa aamu kuin kävellä yliopistolle (varsinkin jos ei sada). Sen sijaan että istuu ruuhkaisessa bussissa tai vieläkin ruuhkaisemmassa ja kuumemassa metrossa, saa päivän aloittaa kävellen raittiissa ilmassa kauniin Lontoon läpi. Ja kun lähtee oikeaseen aikaan, ehtii vielä hakea aamukahvin ennen luennolle menoa (auttaa huomattavasti hereillä pysymiseen). Kävelyyn menee semmoiset 30-40 min, riippuen kuinka ripeästi teputtelee.

Kävelystä päästäänkin toiseen ihmettelyn aiheeseen. Täällä ei ole vielä kertaakaan satanut! Tai siis varmasti on satanut, mutta ei vielä kertaakaan niin että minä olisin saanut siitä osani. Toisaalta vähän harmittaa että en ole vielä päässyt testaamaan uusia kumisaappaitani tai sadetakkia. Eiköhän niidenkin aika vielä tule.

Mun hoodeille rakennetaan tuollaista jättiläismäistä pilvenpiirtäjää (ylläolevassa kuvassa) nimeltä Shar. Ilmeisesti siihen tulee pääasiallisesti toimistoja mutta kuulemma penthousen kyseisestä rakennuksesta voi vuokrata tai ostaa itselleen jättiläismäisellä hinnalla. Tuolta on varmaan aika kivat näkymät, vaikka voisi kyllä vähän jo päässä huimata noissa korkeuksissa.

"What would the Americans do?"

Jos olisi loputtomasti rahaa ja aikaa kävisin katsomassa musikaaleja ja teatteri-esityksiä koko ajan. Nimenomaan niitä kevyempiä esityksiä. Olen huomannut että ooppera ja hirmuisen "syvälliset" teatteri-esitykset eivät ole mun juttuni, mutta musikaaleja, balettia ja komedia-esityksiä rakastan!

Musikaalit on kuitenkin ehkä mun suosikkeja. Suomessa olen nähnyt mm. Catsin ja Kaunottaren ja Hirviön. Kaunotar ja Hirviö oli ihan mahtava, niin ihanasti toteutettu! Kanadassa vaihdossa ollessani tuli tehtyä halpoja bussimatkoja Nykkiin ja siellä piti sitten tietenkin nähdä oikea Broadway-show. Tuli nähtyä Chicago, Mamma Mia & Shrek the Musical. Kaikki showt olivat aivan mahtavia vaikkakin hyvin erityyppisiä. Mamma Mia oli ehkä suosikkini, käytiin katsomassa se ihanien kavereiden kanssa ja shown lopuksi koko yleisö nousi seisomaan ja laulamaan mukana. Ihan mahtava tunnelma!

Lontoossa asustellessa pitää tietenkin nähdä muutama West End show, vaikka liput ovatkin opiskelijakukkarolle harmittavan kalliita - onneksi hyviä diilejä saattaa saada päivänäytöksiin tai muuten vaan. Haluaisin ehdottomasti nähdä Leijonakuningas-musikaalin mutta viime viikonlopun lipunmetsästyksen perusteella se on todella suosittu ja sen takia liputkin myös haluttuja (eli kalliita).

Noh, lauantaina kuitenkin päätettiin että halutaan nähdä joku show (epätoivoisen lipunmetsästyksen jälkeen vaatimustaso ei ollut turhan korkealla), joten päädyttiin teatteriin katsomaan Yes, Prime Minister. 
Kyseessä on tuotanto joka perustuu samannimiseen britti tv-sarjaan jota näytettiin joskus 80-luvulla (?) ja tämä on nyt päivitetty versio. Mukana on niin rugbyn maailmanmestaruuskisat, talouskriisi kuin Euroopan Unioni.
Ja voi hyvää päivää että naurettiinkin. Ihan loistava esitys, hauskoine vitsineen ja brittihuumorineen. Juuri loistavaa viihdettä lauantai-illaksi todella kauniissa teatterissa.



Ainut huono puoli onkin se, että kyseisen esityksen jälkeen olen katsonut youtubesta Yes, Prime Minister tv-sarjaa (ihan kuin ei olisi muuta tekemistä). Ja kyllä sillekin saa nauraa vaikkakin ne "ajankohtaiset aiheet silloin" tuppaa jo nyt olemaan historian havinaa. Oli vaikea valita sitä hauskinta pätkää tänne näytille (joka olisi samalla lyhyt), mutta tässä olisi nyt yksi. Minusta ihan huvittava sarja - varsinkin politiikan opiskelijalle.



Toivottavasti pääsisi taas lähitulevaisuudessa katsomaan jotain muuta uutta, kyllä tälläinen "perinteinen" live-viihde aina elokuvan voittaa ;)

P.S. Ja muuten, nyt olisi kaikki vinkit tarpeen! Nimittäin torstaina meidän asuntolassa järjestetään International Food Festival joka tarkoittaa että mun täytyy kokata jotain suomalaista(keittiössä jota vihaan). Joten nyt ehdotuksia peliin suomalaisista ruuista joita on helppo tehdä ja saa vaivatta ison määrän aikaiseksi!

Kylmä, syksyinen Lontoo

Viikonloppuna tuli..

ihmeteltyä tätä kukkamerta ja pureskeltujen omenien paikkaa Applen Regent's St. liikkeen edessä..

Käytiin ihmettelemässä myös M &M Worldia. Siis lähinnä ihmeteltiin tätä brändäyksen tulosta. Koska täytyyhän takana olla melkoisen lahjakas joukko ihmisiä että ne on onnistunut luomaan yhden karkkimerkin ympärille kokonaisen maailman. Siis ihan oikeesti, se liike oli neljässä kerroksessa?!? En voi tajuta. Löytyi t-paitaa, kyniä, leluja ja vaikka mitä. Siis myönnän että nämä M & M karkit on ihan hyviä, mutta silti?!? Okei, pakkohan oli silti ottaa kuva. Koska oikeesti nauratti aika paljon..

Käytiin viettämässä rentoa sunnuntaita Camden Townissa jonne oli päätynyt miljoona muutakin ihmistä, koska kaikkien mielestä oli hyvä idea viettää päivä Camdenissa. Noh, Camden nyt on ihana paikka kuiteskin, viimeksi siellä käydessäni olenkin näköjään ollut vaan pienellä osalla alueesta. Tänään vasta tajusin paikan laajuuden - sehän on ihan valtava!

Siellä oli ihana markkinoiden "talliosuus" tuollaisessa kivirakennuksessa ja sieltä löytyi ihania hevospatsaita joiden kanssa oli pakko poseerata.

Camdenin yksi ihanuuksista on kyllä ne kaikki erilaiset ruokakojut - löytyy niin intialaista, kiinalaista, italialaista, japanilaista ynnä muuta ruokaa. Ja hyvää ja halpaa on! Tuli vedettyä navat täyteen ensin intialaista ja vielä jäi tilaa näille ihanille donitseille!

Testattiin Platform 9 3/4 ja enpä minä ainakaan minnekään päässyt. Aika tylsää :)

Eli oli taas aikasta kivaa, viikonloppuisin pitää rentoutua (ainakin joskus) koska viikot ovatkin sitten työntäyteisiä. Tuli tehtyä muuten muutakin kivaa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Eka viikko yliopistolla

Maanantain oli eka virallinen "koulupäivä". Olo oli kuin ekaluokkalaisena konsanaan - tavattiin pihalle kavereiden kanssa ja lähdettiin taivaltaa yhdessä yliopistolle jotta varmasti löydetään oikeaseen luokkahuoneeseen.

Siihen se vertaus ekaan luokkaan loppuikin. Ekalla luokalla oli reppu, penaali ja 1+1 laskut, nyt oli käsilaukku, kynä ja vertainnollisen politiikan metodologian luento. 

Noh, metodologiat ja teoriat eivät ole ikinä olleet vahvuuteni, mutta ekan koulupäivän aamuna istuin 1,5 h kuunnellen herkeämättä luentoa. Proffa osasi selittää asiat niin hyvin ja mielenkiintoisesti. Puhkuin intoa ensimmäisen luennon jälkeen, koska saavuttaa se tunne jonka tänä aamuna sain, on aivan uskomatonta. Nyt vaan toivon että tunne kestää läpi koko vuoden. Tosiasiassa se tunnehan yleensä kestää juuri sen ekan päivän ajan. Että päivää vaan  (mukamas) yli-innokas opiskelija.

Ja seuraavana päivänä tuollaisen seesteisen olotilan tilalla oli pienoinen paniikki. Tiistai on pisin päiväni ja osalla kursseista mentiinkin suoraan asiaan ilman sen kummemmin esittelemättä kurssia ja samalla selitettiin miten pitää lukea 6 artikkelia seminaareihin ja tehdä vielä osasta "pienet" esseet joka viikolle. Olin yliopistolla yhdeksästä aamulla yhdeksään illalla ja täytyy kyllä myöntää että kotiin päästäessä tuli semmoinen tunne että "tuleekohan tästä mitään?".
Noh, onneksi keskiviikko tuli ja mieli on taas parempi. Töitä on odotettavissa mutta eipä tämän helppoa kuulunutkaan olla. Ja tiedän että kun tilanne tästä tasoittuu ja pääsee rutiiniin kiinni, on kaikki paljon helpompaa (niin siis yritän uskotella itselleni).

Tällä hetkellä on todella plakkarissa neljä kurssia tälle lukukaudelle. Osa kursseista on capped eli niille pitää erikseen hakea koska niille on rajattu määrä paikkoja. Yhteensä kursseja pitää ottaa 4 unitin arvosta, eli kurssit voivat olla joko puolikkaita tai kokonaisia unitteja riippuen kestosta. Kursseihin kuuluu yksi 1,5 h luento ja 1-2 h seminaari viikossa. Ja sitten se KAIKKI itsenäinen työskentely. Ja olihan sitä silloin kun teki kandiakin mutta nyt ollaan kuitenkin hieman eri tasolla ja sen huomaa. On esitelmiä, parhaimillaan 6 artikkelia per kerta, lyhyitä esseitä, pidempiä esseitä etc. Tentithän ovat vasta sitten kesäkuussa (jättekiva). Kurssilista näyttää kuitenkin seuraavanlaiselta:

Introduction to Comparative Politics

Democratization, Conflict & State-building

Nationalist Conflict, Political Violence & Terrorism (todella mielenkiintoinen!)
War, Peace and Politics of National Self-determination (vaikuttaa ihan supermielenkiintoiselta)

Eli aika hyvää settiä luvassa!

Asia joka ehkä hieman järkyttää minua on postgraduate-opiskelijoiden keskimääräinen ikä. Nimittäin oletin ihmisten tietysti olevan minun ikäsiäni, mutta suurin osa on 22-vuotiaita ja osa jopa 21! Ja sitten löytyy tietysti vanhempia (siis vanhempia kuin minä). Ei sillä että jotain ikäkriisiä olisi, mutta tuntuu vaan niin hassulta. Täytyy vaan yrittää muistaa suomalainen (erilainen) koulutussysteemi jossa ihmiset valmistuu lukiostakin myöhempään.

Yliopisto järjestää paljon erilaisia tapahtumia - niin kaikille avoimia luentoja, rekrytapahtumia kuin sitten kaikkea muuta sekalaistä soppaa. Ja jotta saa kaiken tästä kokemuksesta irti, pitäisi tietenkin osallistua mahdollisimman moneen juttuun. Noh, tiistaina oltiin kuuntelemassa Professori Richard Caplanin luentoa aiheesta Exit strategies and Lessons Learned: From the Balkans to Afghanistan . Todella mielenkiintoinen luento ja sali ihan tupaten täynnä. Näitä kaikille avoimia luentoja olisi joka päivä, mutta kaikki eivät ole (onneksi) ihan niin mielenkiintoisia - muuten olisi aika täynnä kalenteri!

Before and After

No niin, nyt kun olen saanut huoneeni kuntoon, ajattelin sitä teille hieman näyttää. Tiedän että ainakin äiti siellä ruudun toisella puolella odottelee innokkaasti lopputuloksen näkemistä.
Uskokaa tai älkää, minulla oli tarkoitus kuvata oikein video huoneesta, ja itseasiassa kuvasinkin. Noh, kun sitten sitä katselin totesin että kuulostan ihan elämääni kyllästyneeltä ihmisen ja Kimi Räikkösen välimuodolta, joten päätin jättää videon julkaisematta.

Kuitenkin, kuten sanoin aikaisemmin, minulle oma huone on todella tärkeä paikka. Siellä pitää viihtyä rankan päivän jälkeen ja tuntea olonsa hyväksi. Sen takia mielummin panostan sisustukseen vähän kuin että annan sen olla ankeana. Tiedän että asun täällä vaan kesäkuun loppuun, mutta olen nyt muuttanut niin paljon että jos aina ajattelen noin, en ikinä saa asumuksistani kodin oloisia.

Eli, tältä näytti huone siis ennen:

Ja tältä se näyttää nyt:

Tää on sinänsä todella huono kuva, ulkona paistoi aurinko niin kirkkaasti että eihän tuosta saa sen erikoisemmin selvää. Sen takia vielä vähän enemmän kuvia.

Suurimman osan tavaroista sain hankittua halpakaupasta nimeltä Primark. Niin tyynyt, peitto kuin taulutkin ovat sieltä. Hyvin pinkki kokonaisuus.

Tykkään, sängystä tuli muhevan näköinen. Paikka jonne voi sitten lösähtää ihanasti ja katsella "telkkaria", eli sarjoja läppäriltä.

Kirjoituspöydän yläpuoli oli todella hankala koska siinä löytyy koko pöydän mittainen korkkitaulu.Tosinsanoen, paljon täytyy lippulappusia saada että sen tilan saa täytettyä. Noh, hyllyt onkin saanut jo täytettä, toinen toimii "keittöhyllynä" ja toinen sit ihan kirjahyllynä. Vielä kun saisi kuvia kehitettyä niin saisin niitä laitettua tuohon taululle.

Avainsana kai tämä huoneen koristelussa oli värikkyys. Tai ehkä pinkkeys :) Kun koko huone on beige, piti sinne saada paljon värikästä tavaraa jotta yleisilme muuttuisi pirteämmäksi!

Kävin Borough Marketilla iskän kanssa ostamassa hieman kasveja tuohon ikkunalaudalle. Kaksi Aloe Veraa ja yksi kaktus joita ei tarvitse kastella kun kerran kuussa. En ole mikään viherpeukalo joten vaatimuksena oli ettei ne tarvitse paljon huolenpitoa!

"Eteinen"

Mun julisteperhe sai tänään täydennystä. Alunperin löytykin jo toi pinkki "Keep calm, carry on-juliste". Tänään hain yliopiston julistemyynneistä sille kaksi kaveria. Nyt on sitten "Keep calm-julisteperhe" kasassa. Ja toinen noista oli mun mielestä vaan hysteerisen hauska, arvaattekin varmaan kumpi niistä ;)

Kaikki on siis hyvin mun uudessa kolossa. Paitsi jos ruvetaan puhumaan suihkusta. Koska saan hepulin jos puhutaan suihkusta. Ihanaa kyllä että on oma vessa ja suihku mutta herranjestas kun se suihku kastelee koko kylppärin ja täytyy odottaa 10 min ennenkuin hiukset on edes märät, menen lähimpään putkimieskauppaan ja vaihdan itse sen pirun suuttimen. Sen ei (kuulemma) pitäisi olla vaikeaa.

Kyllä tämä oma pikku koppero jo kodilta tuntuu! Varsinkin kun täällä on koko ajan sekaista (jostain kumman syystä)!

London by night

Kun aurinko laskee..

Lontoo herää eloon..

Love this city already!




Kuvat otettu viikonlopun iltakävelyltä..