Ensimmäinen adventti

Meillä on ollut miehen kanssa tapana aina koristella koti joulukuntoon ensimmäisenä adventtina näiden kolmen vuoden ajan kun ollaan asuttu yhdessä. Tänä vuonna se oli entistä erityisempi adventti, sillä saadaan ensimmäistä kertaa viettää joulunalusaika ihan omassa kodissa. Vaikka ollaan molemmat menossa itse jouluksi omiin kotikoteihimme, niin se on ihan välttämätöntä koristella myös meidän oma koti, sillä sitä kunnon joulufiilikseen pääsee! Itseasiassa tämä joulunalus aika taitaa olla oma lempparini - joululaulut-ja koristeet saa laittaa esille ja ylipäätänsä vaan fiilistellä jouluntunnelmaa. Yleensä ollaan myös vietetty "omaa" joulua viikkoa ennen kun lähdetään omiin kotikoteihimme, ja silloin on tärkeätä että myös omana kotona löytyy joulufiilis. Laitettiin jo kuusikin esille koska se tuntuu olevan täällä tapana, kaupungilla oli niin paljon perheitä hakemassa omaa kuustansa jo kotiin!

Meidän oli tarkoitus lähteä tänään katsomaan jouluvalojen sytyttämistä keskustaan mutta valitettavasti kaupunki joutui peruuttamaan tapahtuman kun ulkona on aivan järkyttävä tuuli ja sade. Harmi sinänsä, mutta käytiin pienissä joulumyyjäisissä tuossa lähellä sijaitsevassa kartanossa ja se auttoi vähän siihen joulutunnelman hakemiseen. Sen lisäksi ollaan nautiskeltu glögiä ja mince pies samalla kun koristeltiin kotia. Ja kuunneltu tietysti niitä joululauluja. Koska ensimmäisenä adventtina tämä kaikki on jo sallittua meidän huushollissa! Ja en ole varmasti ainut joka tätä joulua nyt jo fiilistelee. Löydettiin myös markkinoilta pari todella kivaa joululahjaa, joten nyt ei tarvitse enää esim huolehtia äidin joululahjasta :)

Askartelin myös Pinterestin inspiroimana oman adventtikynttelikön vanhoista säilöpurkeista (mitä nämä on suomeksi? Tinapurkkeja? Siis niistä mistä tulee soppia sun muuta..). Tästä tuli mun mielestä todella kiva! Ja vaikka meikäläiseltä ei löydy minkäänlaisia ruotsalaisia juuria tai mitään muutakaan, niin numerot askartelin dymolla ruotsiksi koska ne oli lyhyimmät kirjoitetut numerot näistä kolmesta mahdollisesta kielestä!

Nyt meillä on kuitenkin joulu! Tai noh, ainakin meidän alakerrassa on joulu, yläkertaan ei koristeet riittänyt ja siellä on muutenkin kaaos meneillään erään putki insidentin jäljiltä! Mutta voi vitsit rakastan tätä vuodenaikaa, olen niin jouluihminen kun vaan voi olla. Ja ei tämä joulufiilistely tähän lopu, ensi viikonloppuna lähdetään nimittäin päiväreissulle Dubliniin fiilistelemään joulua ja sunnuntaina onkin sitten joulumarkkinat täällä meidän omassa kylässä! Varoituksen sana siis lienee paikallaan, täältä blogista tuskin löytyy kamalan vaihtelevia juttuja näin joulunaikaan!

Mistä energiaa aamuihin ja valitusta Fazerista

Äiti kitisi aamulla kun en ole päivittänyt blogia, joten päätin nyt ilahduttaa äitiäkin ja katsoa jos tässä jotain saisi kirjoiteltua. Itseasiassa kirjoittelufiilis iski juuri nyt: palattiin kaupasta hetki sitten ja nyt tässä on sellainen kiva luppohetki kun juon glögiä (kunnon glögiä Ikeasta!) ja kuuntelen joululauluja. Jeps, virittäydyn jo tunnelmaan kun huomenna laitetaan joulukoristeet adventin kunniaksi esille! Illalliseksi ajateltiin tänään väkertää sushia. Ollaan nyt asuttu Lichfieldissä neljä kuukautta ja vieläkään ei löydy mitään negatiivista asiaa sanottavana tästä kaupungista. Paitsi ehkä yksi juttu. Täältä ei nimittäin löydy yhtään sushiravintolaa!!! Jos siis tekee sushia mieli, joutuu sitä joko tekemään itse tai lähteä metsästämään lähikaupunkeihin. Me päätettiin tehdä itse koska lauantai-iltaisin ei voi lähteä minnekään (koska X-factor). Ja itseasiassa tuolla on niin karmaiseva keli ettei huvita poistua enää mihinkään täältä lämpimästä kolosta.

Täytyy kyllä sanoa että olen niin kiitollinen siitä että tämä meidän nykyinen talo pysyy näin lämpimänä. Tottakai me täällä lämmitetäänkin aika paljon (en halua nähdä sähkölaskua!) mutta kannatti silloin kiinnittää huomioita talon energialuokituksiin kun lähdettiin ostamaan taloa, tämä on nimittäin onneksi eristetty niin hyvin ettei se lämpö heti karkaakaan. Kauhulla muistelen niitä opiskeluaikoja Aberdeenisssä kun asuin paritalossa joka oli kostea mutta myös helkkarin kylmä. Nukuin aina verkkarit ja huppari päällä ja vielä kolmen peiton alla ja silti oli aamuisin kylmä. Ai kamalaa.

Kaveri muuten jakoi ihan kamalan uutisen Facebook-seinälläni jokin aikaa sitten: Fazer oli lopettanut sen perinteisen joulusuklaan valmistuksen! Siitähän saatiin ihan kamalan kiivas keskustelu aikaiseksi Facessa ja lopputulemana oli ihan kuin joku olisi kertonut 5-vuotiaalle Lauralle ettei joulupukkia ole olemassa! Olen niin syvästi pettynyt Fazeriin! Marraskuun alussa kun olin Suomessa käymässä löysin lentonkentältä vain yhdenlaista Fasun "joulusuklaata" ja se oli jotain sellaista jossa oli manteleita ja himskatin karpaloita. Siis oikeasti? Vaadin sen perinteisen joulusuklaan takaisin! Ja sen piparisuklaan kanssa!

Muuten tämä marraskuu on kyllä taas vihahtanut niin vauhdilla ohi. Taisin juuri pari viikkoa sitten hehkuttaa että kuinka mutkattomasti tämä pimeä syksy on sujunut. Energiaa on riittänyt ja pimeyskään ei ole turhaan haitannut. Kunnes pari viikkoa sitten se pimeys sitten mätkähti päin näköä. Voi elämä että on ollut vaikea nousta sängystä ylös kun ulkona on niin helvatun pimeätä. Arkiaamuisin herätyskellon soidessa olen ollut varma että silmäni ovat pysyvästi muurautuneet kiinni. Jatkan torkutusta vaikka kuinka kauan kunnes mies tulee yleensä patistamaan sängystä ylös. Minä taas murahdan jotain peiton alta ja toivon että kuuluisin 1920-luvun brittiläiseen yläluokkaan  ja kuten Downton Abbeyssä, joku pukisi ja meikkaisi minut aamulla. Koska jo ajatus siitä että pitää laittaa jotkut kuteet niskaan ja vetää sotamaalaus päälle saa ihan tuskastuneeksi.

Sellaista siis tänne - tästähän tuli juuri sopivan sekalainen postaus tähän lauantai-iltaan? Nyt on jo kamala nälkä joten kai sitä sushia pitäisi ruveta väkertämään....Ja huomenna sitten ollaan ihan täysissa joulufiiliksissä, jee!

Kuvatkaan eivät liity mitenkään tähän, mutta tälläisiä räpsyjä oli tallentunut puhelimen muistiin.

Perinteiset Chatsworth Housen joulumarkkinat

Pahoittelut, nyt tulee jo toinen joulujuttu heti edellisen perään ja mennään vasta marraskuussa! Mutta minkäs sille voi kun koko viikonloppu meni enemmän tai vähemmän jouluisissa tunnelmissa. Viikonlopuksi oli luvattu lunta ja minä kovaan ääneen kuulutin ettei täällä mitään lunta tule satamaan kun on niin lämmin. No joo, olin väärässä. Taas. Eihän sitä lunta paljon tullut ja alavammilla mailla sitä ei näkynyt ollenkaan mutta kyllä sitä silti ihan vähän tuli. Ja siitäkös me oltiin innoissamme!

Kuitenkin, talvisen kelin kunniaksi päätettiin lähteä jo tänä viikonloppuna Chastworth Housen joulumarkkinoille. Mehän olemme käyneet niillä jo parina vuonna peräkkäin, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Ajelimme kulmille pieniä maaseututeitä pitkin ja vaikka lunta oli ihan vaan vähän maassa niin tiet olivat aika liukkaat. Eihän siinä mitään, olen tietysti tottunut lumella ja liukkailla keleillä ajelemaan, mutta harvemmin ihan vaan kesärenkaille. Täällä kun ei ole oikein talvirenkaille tarvetta. Vähän hermostutti kun nähtiin pari autoa jotka oli ajanut ojanpenkkaan mutta hyvin me onneksi päästiin loppuenlopuksi perille.

Chatsworth Housen joulumarkkinat ovat aina yhtä ihana tapahtuma. Ihmisiä on yleensä aika paljonkin liikkeellä mutta ikinä ei tule sellaista "tungos" tunnetta koska kaikki ovat hyvällä ja rauhallisella mielellä liikkeellä. Koirat ovat suosittuja joulumarkkinakavereita ja aina ihastelenkin näitä karvakamuja takeissaan. Tällä kertaa kun oli nimittäin lämpömittari melkein pakkasen puolella joten karvakamutkin olivat saaneet nutun päälleen. Minua myös aina huvittaa koska näille joulumarkkinoille on luotu ihan sanaton pukukoodi: jaloissa pitää olla kunnon kumpparit tai bootsit, päässä karvahattu ja hartioilla jonkinlainen tweedtakki. Siihen vielä labbis hihnan päähän ja täydellinen country look on luotu!

Tällä kertaa en harmillisesti löytänyt yhtä paljon joululahjoja kuin viime vuonna mutta oli silti ihana mennä nauttimaan kivasta joulutunnelmasta ja juoda hieman glögiä. Oltiin myös liikkeellä vähän myöhempään aikaan päivästä mikä oli kiva, koska päästiin katsomaan jouluvaloja illan hämärtyessä. Itse olin ainakin ihan fiiliksissä koko loppupäivän!

Joulufiilistelyä Lontoossa

Ehdin viettää viime viikolla sellaiset tehokkaat 1,5 vuorokautta Lontoossa ihanan äidin ja ystävän seurassa. Rakastan Lontoota, mutta erityisesti rakastan tätä kaupunkia joulunaikaan. Siellä vallitsee ihanan maaginen tunnelma ja jouluvalot on vaan nyt niin kauniita! Okei, turisteja on tietysti aika paljon mutta onneksi vielä näin marraskuun puolella ei vallitse sellaista hurjaa ostospaniikkia ihmisten keskuudessa. Lontoo joulunaikaan muistuttaa minua kaikista ihanista joululeffoista, mutta erityisesti mieleen tulee tietysti Love Actually. 

Tälläkin kertaa keskityttiin äidin ja ystävän kanssa hyvään ruokaan ja joulushoppailuun. Käytiin illallisella Tsukiji Sushissa joka sijaitsee New Bond Streetellä. Kyseessä on melkoisen pieni sushi-ravintola mutta sushit oli kyllä ihan mielettömän hyviä! Joten voin siis suositella, mutta paikan pienestä koosta johtuen suosittelen kyllä pöytävarauksen tekemistä. Innostuin myös ehkä vähän koska meidän viereiseen pöytään istui Nick Grimshaw. Häntä ei kyllä kukaan tunne jos ei asu Briteissä tai seuraa X-factoria, mutta kyseessä on todella yksi X-factorin tuomareista. Tyypillisenä suomalaisena en tietysti sanonut yhtään mitään mutta äidille ja ystävälle tietysti sepustin hiljaa kuka kyseinen tyyppi on. Viitaten allaolevaan kuvaan, kaikki aina sanoo että näytetään ihan samalta äidin kanssa ja kai se täytyy myöntää...Ollaanhan me melko samannäköisiä!

Kävimme myös lounaalla Selfridgesin yläkerrassa sijaitsevassa ravintolassa. Viimeksihän kävin kyseisessä ravintolassa toukokuussa ja silloin se oli rakennettu merihenkiseen teemaan ja siellä istuessa oli ihan sellainen tunne että voisi olla Cornwallissa. Tällä kertaa ravintolan teema (ja nimi!!!) oli vaihdettu sopimaan vuodenaikaan. Nimittäin ravintola oli nyt nimeltään The Forest ja koristeltu asianmukaisesti teemaan sopivaksi. Ja voi vitsit, siellä oli taas niin kodikasta! Suosittelen niin lämpimästi tätä paikkaa jos etsii kivaa lounaspaikkaa ihan Oxford Streetin ytimestä!Se ei ole nimittäin maailman helpointa löytää tunnelmallista ravintolaa tästä turistivilinästä. Bonuksena tietysti on se, että tässä ravintolassa on ihana mielettömän hyvää ruokaa. Tälläkin kertaa meidän annokset veivät kielen mennessään - mm. kurpitsa-vuohenjuusto torttu oli niin älyttömän hyvää, että sitä on pakko yrittää tehdä kotona! Tai uunissa paistettu brie hunaja-viikunahillon kanssa. Jeps, jeps, hyvä etten vaan tilannut lisää, ja lisää ruokaa!

Olipa ihana minibreikki ja tietysti ihaninta oli nähdä äitiä ja ystävää! Saa nähdä ehdinkö enää piipahtamaan Lontoossa ennen joulua...

Ulkosuomalaisen identiteetti

Ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille syyskuussa 2007. Vietinkin seuraavat 5 vuotta opiskellen molemmat tutkintoni Briteissä, Opiskeluajat oli sinänsä pehmoinen laskeutuminen ulkomailla asumiseen koska silloin eli sellaisessa "omassa kuplassa" yliopistoelämässä. Kesälomat vietin töitä tehden Suomessa. Siitä seurasikin vaihtovuosi Kanadassa, lyhyt työharjoittelujakso Brysselissä ja loppuenlopuksi paluu takaisin Britteihin. 

Mitä tällä haen takaa? Tänä vuonna tuli täyteen ulkomailla asumista kahdeksan vuotta. Tuntuu siltä että juuri hetkihän sitten vasta lähdin. Olen taas lähiaikoina miettinyt enemmän ja enemmän omaa "identiteettiäni" ja ulkomailla asumista. Sitä se pikkukaupungissa asuminen teettää. Vuoden 2011 Censuksen mukaan (eli Brittien väestökyselyn) Lichfieldin asukkaista 96% on valkoihoisia Brittejä. Tämä meidän nykyinen kotikaupunki ei ole siis kovin monikulttuurinen. On siis luonnollista että kaikki on kovin uteliaita kun kuulevat aksenttisi. Ja minunhan aksentista kuulee heti etten ole täältä kotoisin. Se tiedustelu on kyllä aina ihanan hyväntahtoista, ihmiset on niin kovin uteliaita mistä olet kotoisin ja miten olet tänne päätynyt. Huvittavinta on kuitenkin se, kuinka porukoiden yleisin kommentti on  lyhyen 2 minuutin keskustelun jälkeen "mutta sähän puhut siis älyttömän hyvää englantia!" Tähän ylensä totean (ihan kyllä hyvätahtoisesti) että sitä se yleensä teettää kun on asunut englanninkielisessä maassa kahdeksan vuotta. Ja tästä alkaa yleensä keskustelu mitä pidän Briteissä asumisesta, kaipaanko takaisin Suomeen, miksi muutin tänne alunperin etc...Ja yleensä jossain vaiheessa minulle todetaan aina, että "sinähän olet varmaan sitten ihan assimiloitunut Britteihin?". Vai tunnenko itseni enemmän eurooppalaiseksi vai suomalaiseksi?

Monessa asiassa olen varmasti brittiläistynyt (vaikka tästäkin voisi kirjoittaa kokonaisen postauksen, mitä se ns. brittikulttuuri nykyään enää on?). Tiskaan tiskit huuhtelematta tiskienpesuainetta jättäen ne vain kuivaamaan sellaisenaan, sanon sorry ihan koko ajan vaikka ei edes tarvitsisi, en osaa enää puhua suoraan vaan kaikki tulee kiertelyn ja kaartelun kautta, olen ihan ylikohtelias, tiedän kaikki Brittien hitti tv-sarjat ja kuka tiputettiin X-factorista viime viikolla, omistan sen tuhannen sorttista kantiskorttia paikallisiin liikkeisiin, tottuneesti pesen kädet kylmällä vedellä koska en jaksa tapella hanojen kanssa, napsuttelen sähköpistokkeet aina pois päältä, myönnän sen olevan normaalia että lämmitystä pidetään päällä vain pari tuntia päällä talvisin, hometäplät kylppärissä ja ikkulaudoilla ei hetkauta yhtään, tiedän (valitettavasti) kaikkien turhienkin Brittijulkkisten nimet, tee on paras lääke oli sitten surullinen, iloinen tai masentunut, välillä selitän vanhemmille puolet työjutuista englanniksi koska en tiedä miten ne sanotaan suomeksi....

Mutta ennenkaikkea olen suomalainen. Jos tapaan uuden ihmisen, suomalaisuuteni tulee yleensä ensimmäisen 5 min aikana esille. Olen ylpeä siitä ja haluan pitää kiinni tietyistä ajatuksista ja tavoista vaikka olen asunutkin melkein koko aikuiselämäni ulkomailla. Monessa asiassa olen edelleen hyvin suomalainen. Pidän edelleen hyvin epäilyttävänä jos tuntematon ihminen tulee juttelemaan kanssani, en todellakaan ole mikään brittiläisen luokkayhteiskunnan kannattaja ja aina jaksan paasata kuinka tasa-arvoinen koulusysteemi meillä on Suomessa.  En edelleenkään pysty syömään suurinta osaa "perinteisistä" brittiruuista ja meillä ei todellakaan pidetä ulkokenkiä sisällä. Jos näen junassa jonkun puolitutun, mieluiten vain yritän piiloutua kun oikeasti pitää small-talkia yllä koko matkan.

Olen asunut koko aikuiselämäni ulkomailla ja suurimman osan siitä ajasta Briteissä. Se väkisinkin vaikuttaa identiteettiin. Olen kuullut muilta ulkosuomalaisilta että siinä vaiheessa kun asuinvuosia ulkomailla on takana jo monta, he eivät koe enää olevansa ihan niin suomalaisia vaan ehkä maailmankansalaisia, eurooppalaisia tai oman asuinmaansa kansalaisia. Omaan korvaani se kuulostaa hassulta, lähinnä varmaan sen takia koska koen itseni niin suomalaiseksi. Kävin kuitenkin viime viikolla töiden puolesta mielenkiintoisessa tilaisuudessa jossa puhuttiin juuri tälläisestä "monikulttuurisesta identiteetistä" eli ns. double identity. On ihan luonnollista, että kun muutat uuteen maahan adoptoit joitain sen maan tapoja. Toisaalta tuot myös mukanasi oman maan ja kulttuurisi tapoja ja sekin on ihan ok. Olen siis ylpeä tästä double identitystä ja luulenpa että vaikka asuisinkin koko loppuelämäni Briteissä niin vielä mummonakin paasaisin suomalaisesta tasa-arvosta kaikille jotka jaksaa kuunnella. Tai kieltäytyisin syömästä paistettuja papuja aamiaiseksi, vain koska se on NIIN outoa!

Marraskuusta ja "kiireestä"

Marraskuu on yleensä ollut yksi inhokkikuukausistani. Jotenkin en ole ikinä tykännyt siitä pimeydestä (kuka siitä nyt tykkäisi) ja se on yleensä sellainen tylsä "välikuukausi" vaikka silloin kuukauden keskivaiheilla voikin jo ruveta fiilistelemään joulua. Kuitenkin vakiotöiden alettua, on marraskuu myös muuttunut yhdeksi hektisimmistä kuukausista. Silloin on yleensä töissä paljon mielenkiintoisia ja jänniä projekteja ja juttuja menossa. Toisinsanoen eletään jo kuukauden puoliväliä ja en ole vielä ollenkaan ehtinyt murehtimaan sitä että kuinka tylsä kuukausi marraskuu on. Tämähän on siis selkeä ja simppeli lääke "kaamosmasennuksen" välttelyyn: kun keksii tarpeeksi kivaa tekemistä ei edes ehdi murehtia pimeyttä.

Yritän aina parhaan mukaani välttää viljelemästä "kiire" sanaa, vaikka tekisi mieli tässäkin yhteydessä todeta että parit viimeiset viikot on ollut aika kiireisiä. Muutenkin välillä tuntuu että ihmiset ihan itse luovat sen kiireen, koska loppuenlopuksi se on omasta mielestäni kaikki kiinni organisoinnista. Olen itse aina pitänyt itseäni hyvänä organisoimaan aikataulujani (vaikka tässä haiseekin itsekehu pahasti). Sen minulle opetti nuoruusvuoden vaativat harrastukset, lähinnä oma hevonen. Välillä menin talvella aamuisin tallille seitsemäksi jotta ehdin ratsastamaan hepan ennen kun lähdin lukiotunneilla Helsinkiin kympiksi. Lukiosta iltapäivällä kotiin tullessani tein läksyt ja muut hommat kuten koirien ulkoilutukset.  Joten vaikka viime viikko oli aika täynnä ohjelmaa, niin ei minulla kuitenkaan kiire ollut. Olisin vielä hyvin ehtinyt vaikka käydä salilla aamuisin ennenkuin lähdin töihin ja vaikka päivitellä blogia kun tulin kotiin vasta yhdeksän aikaa illalla töistä mutta ei vaan huvittanut. Siinä kohtaa vaan laiskotti!

No joo, ei minun pitänyt ruveta kiireestä paasaamaan. Lähinnä ajattelin tulla kirjoittelemaan sekalaisia kuulumisia taas vaihteeksi. Viime viikolla siis töissä tapahtui ja kaikkien töihin liittyvien iltajuttujen takia olinkin kotona aina vastaan myöhään illalla. Oli kuitenkin todella kivaa, joten ei haittaa yhtään. Itseasiassa työjuttujen jälkeen oli tosi inspiroitunut olo ja maanantaina olikin kiva taas tulla töihin kun tuntui, että oli saanut ihan uudenlaista virtaa!

Viikonloppu meni enemmän tai vähemmän sisätiloissa sillä kelit oli kaikkea muuta kuin kauniit. Miehen vanhemmat tuli meille kylään koko viikonlopuksi joten saimme myös nauttia niin heidän kun perheen karvaisen kaverin seurasta (joka mm. yritti työntää minut omasta sängystäni pois tassujensa avulla). Itseasiassa pääasiallisesti taidettiin viettää viikonloppua syöden - niin kotona kuin pubeissa. Sunnuntai-iltana käytiin päivällisellä ihan mahtavassa pubissa joka on noussut suosikikseni. Se ei ole ihan meidän lähellä  mutta 30 min ajomatkan on todellakin sen arvoista. Vain Briteistä voi löytää tälläisiä helmi-gastropubeja ihan keskeltä ei mitään. Tämäkin pubi löytyy pienestä kylästä keskellä maaseutua ja se on niin suosittu paikka että viikonloppuna sinne ei ole mitään asiaa ellei ole varannut pöytää. He ovat tunnettuja juuri erinomaisesta ruuasta sekä aivan hervottomista annoksista. Me otettiin taas miehen kanssa jälkkäriksi jaettavaksi tälläinen jättimäinen jätskiannos jossa on gelatoa, kakkupaloja, fudge-paloja, suklaatikkuja, vohvelia....Kuvasta on vaikea käsittää kokoa, mutta uskokaa pois, se on iso!

Siinä siis meni se viikko. Veikkaan että tämäkin viikko menee yhtä nopeasti koska torstaina lähdenkin Lontooseen jossa treffaan äitiä ja ystävää! Ja viikonloppuna onkin tarkoitus mennä ensimmäisille joulumarkkinoille. Joten tästä marraskuusta tulikin loppuenlopuksi ihan kiva!

Kuvituksena taas muutama sekalainen otos menneeltä viikolta...

Isänpäivän yllätys

Juonittiin yhdessä äidin kanssa isänpäivä-yllätys. Ostin lennot Suomeen iskän tietämättä ja ilmaannuin yhdessä äidin kanssa (joka saapui takaisin työmatkalta Helsinki-Vantaalle samaan aikaan kuin minä) meidän kotikotiin myöhään torstai-iltana. Yllätys iskälle onnistui ihan täydellisesti, taisi kestää hetki ennenkuin hänelle ihan upposi tajuntaan että tytär on todella tullut kotiin. Vietin siis pitkän viikonlopun Suomessa aikavälillä torstai-sunnuntai ja nautin ihan vaan perheen ja yhden karvaisen kaverimme seurasta. En olekaan moneen vuoteen taas päässyt toivottamaan iskälle ihan henkilökohtaisesti hyvää isänpäivää joten oli todella kiva että saatiin tämä yllätys järjestettyä tähän väliin. 

Viikonlopun aikana ehdin:

• testaamaan meidän hääskumppaa ihan olan takaa - koska olihan se pakko varmistaa ihan kahden pullon voimalla että se oli varmasti hyvää
• treffata hyvää ystävää pikalounaalla ja vaihtaa kuulumiset
• käydä kirjakierroksella Akateemisessa kirjakaupassa. Onneksi omiin silmiin omistajanvaihdos ei ollut vaikuttanut kirjakauppan sisältöön turhan paljon - taas löytyi kotiin kannettavaksi kaksi ihanaa suomalaista keittokirjaa
• käydä kävelyllä perheen kanssa Kaivarin rannassa - tuuli niin hirveästi että kävely typistyi ihan vaan 15 minuuttiin kun oli niin kylmä!
• Ihastella vanhempien kotia pienen pintaremontin jäljeltä
• syödä napa täyteen äidin mielettömän ihania kokkailuja kuten mahtavaa suppilovahverokeittoa ja maukkaita lehtikaalisipsejä
• nauttia isänpäivä aamiasesta yhdessä koko perheen kera
• ja nauttia oikean kunnon suomalaisen saunan löylyistä

Palasin kotiin eilen illalla kahden matkalaukun kanssa. Ja hieman ehkä huvitti niiden sisältö. Tuli taas nimittäin rahdattua yhtä sun toista kamaa Suomesta. Tällä kertaa matkalaukkuun mahtui mm. yksi matto, kolme perinteistä joulukynttelikköä, sipulikeittoa, pussillinen tuoreita suppilovahveroita, pussillinen äidin ja isän oman maan valkosipuleja, erinäistä piensisustustavaraa....Periaatteessa siis vaikka mitä. Suomalainen sisustusmaku kun uppoaa vaan itseeni paremmin niin kotoa tulee aina rahdattua jos jonkinlaista esinettä. Yritin myös saada yhden lampunvarjostimen mahdutettua laukkuun mutta se ei enää onnistunut...

Oli ihana viikonloppu kotona! Kohtahan on taas joulukin täällä ja suuntaan uudestaan kotia kohti!

Brittien värikäs syksy

Tämä syksy on ollut ihan huippu kaikinpuolin. Siihen on mahtunut uusi harrastuksia, kivoja matkoja niin ulkomailla kun kotimaassakin, upeita ilmoja, huippuja tapahtumia ja ennenkaikkea aivan mielettömiä syysvärejä. 

Viime syksy täällä Briteissä meni jotenkin minulta vähän ohi ja tuntui ettei ruskakaan oikein saapunut tähän maahan kunnolla. Se meni viimeksi sillä menolla että kesä loppui kuin seinään, syksy kesti 2 viikkoa ja sitten olikin jo todella talviset ja kylmät kelit. Nyt taas sen sijaan olemme saaneet nauttia aivan ihanan lämpimistä syyssäistä, jotka on saanut meidätkin liikkumaan ihan olan takaa ja tutkailemaan lähiympäristöä. 

Olen käynyt pariin kertaan ratsastamassa Cannock Chasella joka on suuri luonnonpuistoalue tässä meidän lähellä. Se on myös rankattu nimellä Area of Outstanding Natural Beauty, joka on siis nimensä mukaisesti alue joka on täysin omanlaatuisensa. Tälläisiä alueita löytyy koko Briteistä 46 kappaletta, joistä peräti 33 kappaletta löytyy Englannista.  Cannock Chase on aivan mielettömän kaunista aluetta ja sieltä löytyy monenlaista maisemaa. Ehkä hieman puolueellisena totean että paras tapa tutustua tähän alueeseen on nimenomaan hevosen selästä!

Viime sunnuntaina käytiin myös Warwickissä ja sen lähellä sijaitsevassa Charlecote Parkissa. Kyseessä oli taas siis sellainen puistomainen alue jonka keskeltä löytyi vanha kartano. Ja voi vitsit että siellä oli nättiä, jäi ihan harmittamaan että oltiin liikkellä niin myöhään että puiston portit olivat jo menossa kiinni. Ehdittiin onneksi kuitenkin ihailemaan upeita ruskan värejä ilta-auringossa ja käsi sydämellä vannottiin että tänne tullaan uudestaan. Siellä käyskenteli myös peurat vapaana, tosin nyt tyypit oli rajattu omalle alueelle koska meneillään on kiima-aika. Siellä ollessamme nappasin myös allaolevan kuvan josta tuli ihan heti lempparini!

En oikein pääse yli miten kaunis tämä syksy on ollut. Rakastan aina sitä alkusyksyn aikaa ja sitten jotenkin olen aina inhonnut lokakuuta mutta nyt syksy meni jotenkin todella reippaasti ja kivasti. Marraskuun kun lasken jo osittain talveksi (vaikka täällä onkin ollut  vielä ihan mielettömän lämpimät kelit). Viikonloput oli ihanan aurinkoisia ja mikäs siinä retkeillessä luonnossa kun maisemat on tälläiset!

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

Kuukausikatsaus: Lokakuu

Jotenkin nykyään en aina ehdi/muista/jaksa tehdä niitä perinteisiä arkisia viikkokatsaus postauksia blogiin. Tykkään kuitenkin lukea ja kirjoitella arkisista kuulumisista joten ajattelin kokeilla josko pystyisin tekemään aina kuukauden lopuksi tälläisen arkisemman katsauksen menneeseen kuukauteen. Katsotaan toimiiko!

Lokakuusta jäi parhaiten mieleen....meidän Pariisin reissu ja ihana ratsastuskeikka Cannock Chasella. Pariisissa oli kivaa ja reissu sattui juuri sopivasti kalenteriin ja antoi kauan kaivatun hengähdystauon arjen keskellä. Ratsastus taas nyt on vaan niin kivaa ja mieskin ehkä innostui ihan vähän. Sen seurauksena hän haluaisi lähteä jossain vaiheessa ratsastuslomalle Mongoliaan.

Lokakuun paras saavutus oli...sisustusproggiksen eteneminen. Sain maalattua ja kunnostettua vihdoin meidän vanhan ruokapöydän ja siitä tuli aivan I-H-A-N-A! Olen niin ylpeä itsestäni ja miehestäni että saatiin aikaiseksi kunnostettua se. Hankittiin myös muutamia pikkujuttuja kotiin joten sisustusprojekti eteni taas hieman eteenpäin. Ja itseasiassa saavutus oli myös se, että saatiin vihdoin lokakuun lopussa tilattua meidän häiden "Save the date" kortit.

Lokakuun kivoin arkinen juttu oli...myysiset koti-illat kynttilänvalossa. Sorry, tiedän että on todella kliseistä selittää koti-illoista, käpertyneenä sohvan nurkkaan kynttilän valossa mutta sitä olen tehnyt melkein joka ilta. Siinä vaiheessa kun olen käynyt salilla ja saanut illallista napaan, on ihan kiva mölliä siellä sohvan nurkassa hetken. Sen lisäksi jotenkin pimeät syysillat oikein kaipaavat sitä kynttilänvalojen tuomaa tunnelmaa.

Lokakuun inspiraation tarjosi...Lontoo. Itseasiassa kahteenkin eri otteeseen. Lokakuun alussa kävin kaverin kanssa Lontoossa häämessuilla. Ne oli aika överit kaikinpuolin ja en tiedä kuinka paljon sain sieltä kosketuspintaa omiin häihimme mutta ainakin meillä oli kiva tyttöjenpäivä. Toisen kerran kävin Lontoossa kuuntelemassa vanhalla yliopistollani todella inspiroivaa luentoa naisista, rauhasta ja turvallisuudesta.

Lokakuun luetuin postaus oli....tämä juttu mielikuvista Suomesta ja suomalaisista. Vaikka se olikin Brittien aikaa julkaistu vielä syyskuun puolella! Sinänsä tämä ei ollut ihme (siis että kyseessä oli luetuin postaus), kyseessä oli Instagram Travel Thursday -postaus joka saa aina paljon sivukatseluja ja kommentteja.

Lokakuun paras lukemani postaus oli...ehdottomia suosikkipostauksia on itseasiassa olleet Vaihda Vapaalle blogista löytyvät reissupostaukset heidän Eteläisen Afrikan kierroksesta - siis ihan mielettömiä maisemia ja kuvia! Kamala matkakuume iskee näitä postauksia lukiessa!

Lokakuun paras resepti oli...oma kehittelemäni (ja hieman äidin neuvojen avustuksella) tekemäni kantterellipasta. Voi vitsit se oli hyvää! Kanttarellit raahasin kovalla vaivallani mukanani Pariisista - suojelin niitä melkein henkeni edestä ja kannoin niitä ympäri Pariisia käsilaukussani. Mutta oli se sen arvoista, kanttarellipasta oli nimittäin huisin hyvää. Erittäin hyväksi kakkoseksi (tai ehkä jaetulla ensimmäiselle sijalle) nousi ihan mahtava suppilovahverorisotto jonka tein tällä Helsingin Sanomien reseptillä. Lokakuun menua siis hallitsi erilaiset sieniruuat selvästi!

Mitä odotan marraskuulta? 

Marraskuu näyttäisi olevan aika hektinen kuukausi - töissä riittää hommaa ja projektia ja muutenkin kalenteri näyttää melkoisen täynnä olevalta. Ehkä marraskuulta odotan kuitenkin eniten sitä että saan pikkuhiljaa alkaa fiilistelemään....saako tätä edes sanoa vielä? No sitä joulua tietysti. Sori! Lupaan etten seuraavan kerran mainitse joulua ennenkuin marraskuun puolessavälissä!