Mistä energiaa aamuihin ja valitusta Fazerista

Äiti kitisi aamulla kun en ole päivittänyt blogia, joten päätin nyt ilahduttaa äitiäkin ja katsoa jos tässä jotain saisi kirjoiteltua. Itseasiassa kirjoittelufiilis iski juuri nyt: palattiin kaupasta hetki sitten ja nyt tässä on sellainen kiva luppohetki kun juon glögiä (kunnon glögiä Ikeasta!) ja kuuntelen joululauluja. Jeps, virittäydyn jo tunnelmaan kun huomenna laitetaan joulukoristeet adventin kunniaksi esille! Illalliseksi ajateltiin tänään väkertää sushia. Ollaan nyt asuttu Lichfieldissä neljä kuukautta ja vieläkään ei löydy mitään negatiivista asiaa sanottavana tästä kaupungista. Paitsi ehkä yksi juttu. Täältä ei nimittäin löydy yhtään sushiravintolaa!!! Jos siis tekee sushia mieli, joutuu sitä joko tekemään itse tai lähteä metsästämään lähikaupunkeihin. Me päätettiin tehdä itse koska lauantai-iltaisin ei voi lähteä minnekään (koska X-factor). Ja itseasiassa tuolla on niin karmaiseva keli ettei huvita poistua enää mihinkään täältä lämpimästä kolosta.

Täytyy kyllä sanoa että olen niin kiitollinen siitä että tämä meidän nykyinen talo pysyy näin lämpimänä. Tottakai me täällä lämmitetäänkin aika paljon (en halua nähdä sähkölaskua!) mutta kannatti silloin kiinnittää huomioita talon energialuokituksiin kun lähdettiin ostamaan taloa, tämä on nimittäin onneksi eristetty niin hyvin ettei se lämpö heti karkaakaan. Kauhulla muistelen niitä opiskeluaikoja Aberdeenisssä kun asuin paritalossa joka oli kostea mutta myös helkkarin kylmä. Nukuin aina verkkarit ja huppari päällä ja vielä kolmen peiton alla ja silti oli aamuisin kylmä. Ai kamalaa.

Kaveri muuten jakoi ihan kamalan uutisen Facebook-seinälläni jokin aikaa sitten: Fazer oli lopettanut sen perinteisen joulusuklaan valmistuksen! Siitähän saatiin ihan kamalan kiivas keskustelu aikaiseksi Facessa ja lopputulemana oli ihan kuin joku olisi kertonut 5-vuotiaalle Lauralle ettei joulupukkia ole olemassa! Olen niin syvästi pettynyt Fazeriin! Marraskuun alussa kun olin Suomessa käymässä löysin lentonkentältä vain yhdenlaista Fasun "joulusuklaata" ja se oli jotain sellaista jossa oli manteleita ja himskatin karpaloita. Siis oikeasti? Vaadin sen perinteisen joulusuklaan takaisin! Ja sen piparisuklaan kanssa!

Muuten tämä marraskuu on kyllä taas vihahtanut niin vauhdilla ohi. Taisin juuri pari viikkoa sitten hehkuttaa että kuinka mutkattomasti tämä pimeä syksy on sujunut. Energiaa on riittänyt ja pimeyskään ei ole turhaan haitannut. Kunnes pari viikkoa sitten se pimeys sitten mätkähti päin näköä. Voi elämä että on ollut vaikea nousta sängystä ylös kun ulkona on niin helvatun pimeätä. Arkiaamuisin herätyskellon soidessa olen ollut varma että silmäni ovat pysyvästi muurautuneet kiinni. Jatkan torkutusta vaikka kuinka kauan kunnes mies tulee yleensä patistamaan sängystä ylös. Minä taas murahdan jotain peiton alta ja toivon että kuuluisin 1920-luvun brittiläiseen yläluokkaan  ja kuten Downton Abbeyssä, joku pukisi ja meikkaisi minut aamulla. Koska jo ajatus siitä että pitää laittaa jotkut kuteet niskaan ja vetää sotamaalaus päälle saa ihan tuskastuneeksi.

Sellaista siis tänne - tästähän tuli juuri sopivan sekalainen postaus tähän lauantai-iltaan? Nyt on jo kamala nälkä joten kai sitä sushia pitäisi ruveta väkertämään....Ja huomenna sitten ollaan ihan täysissa joulufiiliksissä, jee!

Kuvatkaan eivät liity mitenkään tähän, mutta tälläisiä räpsyjä oli tallentunut puhelimen muistiin.