tiistai 15. marraskuuta 2016

Ruskaretki Hudsonin laaksoon



Mies oli todella vierailulla täällä reilu viikko sitten ja hän ehdotti että tehtäisiin pieni ruskaretki Manhattanin ulkopuolelle. Ensin oltiin ajateltu vuokrata auto ja tehdä viikonlopun mittainen road-trip mutta autonvuokraus oli järkyttävän kallista. Sen jälkeen ruvettiinkin katsomaan minne pääsisi kätevästi junalla ja täällä asuva tuttu ehdotti Cold Springin kaupunkia. Se vaikuttikin juuri sopivalta paikalta, vain 1,5 tunnin junamatkan päässä (ja vielä reitillä joka kulki koko ajan Hudson-joen vierustaa) ja siellä kuulemma odottaisi söpö kaupunki sekä kansallispuisto josta löytyy kivoja ja helppoja reittejä joilla voi ihastella syysruskan loistoa. Kuulosti siis aivan täydelliseltä!

Lähdimme aikaisin lauantai-aamuna kohti Cold Springia, kuten tuntui puolet Manhattanin muista asukkaista myös. Juna oli aivan täpöten täynnä, oli Halloween viikonloppu ja porukat vaelsi yhdessä tuumin kohti Hudsonin eri kohteita. Tosin puolet junasta kyllä taisi jäädä kyydistä Cold Springin kohdalla.




Cold Springiin saapuessa etsimme ensin brunssipaikan ja vedimme kunnon mättöaamiaisen (pannukakkuja minulle!) joka ei ollut ehkä kaikista viisain idea kun tarkoitus oli lähteä vähän patikoimaan sen jälkeen. Onneksi kuitenkin sulateltiin ensin aamiaista pois kävelemällä kansallispuiston patikkareitin aloituskohtaan. Ja nähtiin ihan mielettömiä taloja matkan varrella, tämä valkoinen talo olisi ihan unelma!



Tehtiin lyhyt patikkaretki tuonne kukkulan (en ikinä tiedä miksi kutsua näitä suomeksi kun ei se ole oikein vuori mutta kukkula kuulostaa hassulta?) huipulle koska todettiin että siellä on varmasti hyvät näköalat ruskavärien bongaamiseen. Matka "huipulle" itsessään oli jo ehdottomasti sen arvoista koska nähtiin aivan upeita ruskamaisemia ja hienoja näköaloja alas laaksoon....







Mutta huipulta kyllä paljastui ehdottomasti hienoimmat näkymät! Niin kauniin näköistä! Ja ilmatkin onneksi vielä suosi meidän patikkaretkeä! Erityisen ihanalta tuntui vain yksinkertaisesti päästä kaupungin hälinästä pois. Kun on tottunut rauhalliseen pikkukaupunkielämään jossa luonto on koko ajan lähellä niin sitä kaipaa entistä enemmän tälläiseen rauhalliseen ympäristöön.





Kyllä kannatti siis tehdä ruskaretki! Haaveena olisi tosin jossain vaiheessa tulevaisuudessa tehdä kunnon syysretki juuri esim. Vermontiin ja nähdä niitä aivan upeita maisemia syysväreissä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit!