Sushia ja esseitä

Täällä on jo muutaman päivän satanut kissoja ja koiria taivaan täydeltä. Ja arvatkaa vaan kenen sateenvarjo on rikki? Arvasin kyllä että ne upeat keli kostautuu jossain vaiheessa ja tässä sitä nyt ollaan. Ärsyttävää.

Eilinen päivä meni ihanan leppoisissa tunnelmissa, tällä viikolla (normaalista poiketen) luentoja on vasta perjantaina. Tiistain Human Rights-kurssin luentoja ei ole, koska meidän kuuluu työskennellä tällä viikolla meidän esseiden parissa. Torstain Extreme Right-seminaaria ei ole, koska torstaina on joku luennoitsijoiden lakkopäivä (eläkkeistä sun muuta). Noh, enpä valita.

Eilen illalla käytiin Yo Sushissa syömässä. Kyseessä on ravintolaketju jonka putiikkeja löytyy ympäri Brittejä, ja ravintolalla on hauska periaate, että haluamiasi annoksia voit ottaa suoraan liukuhihnalta ja erivärisille lautasille kuuluu eri hinta. Sushi on mielettömän hyvää ja wasabi todella vahvaa (nim.kannattaa laittaa heti suoraan sitä wasabia enemmän, jotta ainakin hengitystiet avautuu kunnolla). Maanantaisin heillä on "Blue Monday" jolloin nimensä mukaisesti kaikki lautaset on sinisiä ja maksaa £ 2.30/annos. Suosittelen lämpimästi käymään, liukuhihnaidea on kiva ja muutenkin koko paikka on kiva. Ei varmasti vedä vertoja joillekkin tunnelmallisille ja "oikeille" sushiravintoloille, ketju kun kuitenkin on, mutta serves it purpose really well!

Tänä aamuna sain jonkun mielihäiriön ja olin jo klo.08.00 salilla, jossa vedin sitten himotreenit ja ysiltä olinkin jo lähdössä takaisin kotiinpäin. Vaikka päivä alkoikin hyvin, niin jäinpä sitten tietenkin jumittamaan kotiin useaksi tunniksi vaikka koko päivän tarkoituksena oli tehdä Human rights-kurssin esseetä kirjastossa. Tehokasta työaikaa esseeseen tuli käytettyä ehkä tunti. Pääsin kirjastoon vasta kahdeksitoista, sit yhdeltä pitikin mennä  jo lounaalle, kahdelta nähdä kaveri kahvilla ja olinkin sitten vasta kolmen jälkeen uudestaan kirjastossa. Huomenna paremmalla onnella toivottavasti.

Olen innostunut taas tekemään erilaisia smoothieita. Mikään ei toimi parempana väli-/iltapalana kuin ihana hedelmäsmoothie! Tällä kertaa omani koostui kreikkalaisesta jugurtista, banaanista, päärynästä, pomegranate mehusta. Tällä kertaa lisäsin myös teelusikallisen kaakaojauhetta mukaan, ja nam,nam että oli hyvää! Nyt onkin tämän parissa hyvä nauttia loppuillasta katsellen Fast & Furious 4  (todella laatuelokuva, I know) ja nauttien siitä että voi olla sisätiloissa peittojen välissä kun ikkunaan hakkaa raivokas sade!

200 kuvaa tulossa

Nyt riittää ainakin puuhaa pääsiäisloman ajaksi (ihan kuin ei muuten muka riittäisi). Tilasin nimittäin extrafilm.com sellaset 200 valokuvaa viime kesästä, jotka pitäis laittaa nyt sit kansioon. Tuli kyllä niin ihania muistoja taas mieleen viime kesästä ja tietenkin kamala kesäkaipuu tänne sateen keskelle.
Viime kesä oli kesistä parhain, upeat säät tietenkin suosivat meitä ja oli paljon kivaa tekemistä koko kesän ajalle.
Toivottavasti ensi kesästä tulisi yhtä hieno, ja toisaalta varmasti tuleekin, olenhan taas kesän viettämässä Suomessa.

Kahvihetkiä Kauppatorilla

Mun ultimate lemppariasioita kesässä on ylipäätänsä se valon määrä (paljon helpompi herätä töihin), jäätelö, lounastauot puistoissa, mansikat, iltauinnit, rentous, letut, mökkeily ja lämpö.

Muurinpohjaletut on ihan parhautta

Kesä ja mansikat!

Juhannus

Kesällä voi mennä myöhään nukkumaan ja silti herätä suhteellisen pirteänä heti aamusta. Parhautta on erilaiset kesäjuhlat, kuten grillibileet, festarit ja puutarhajuhlat. En olekaan moneen vuoteen käynyt festareilla, ehkä tänä kesänä olisi aika korjata tämäkin epäkohta. Kesäisin elämä on ihanan rentoa ja ihmisetkin on paremmalla tuulella.

Kesäiset piknikit kavereiden kanssa kuuluvat olennaisena osana mahtavaan kesään. Myös Helsinki on ehdottomasti parhaimmillaan kesäaikaan (niinkuin kaikki muutkin Suomen kaupungit). Kesällä mulla ei tule ikinä matkakuumetta minnekkään muualle, Suomen kesä riittää!

Kaipaako kukaan muu jo kesää?

All that jazz

Kuuntelen tässä ihanaa Leona Lewisia youtubesta ja nautiskelen siitä kun elämä on niin ihanaa! Tämä viikonloppu oli aivan täydellinen kaikin puolin. Hyvää seuraa, musiikkia, ruokaa ja nautiskelua. Ihania kavereita ja ihania hetkiä yhdessä.

Perjantaina käytiin katsomassa elokuva nimeltä Fair Game, joka perustuu tositapahtumiin, Valeria Plamen muistelmiin. Wikipedian tiivistelmä leffasta on seuraava:

"Plame's status as a CIA agent was revealed by White House officials allegedly out to discredit her husband after he wrote a 2003 New York Times op-ed piece saying that the Bush administration had manipulated intelligence about weapons of mass destruction to justify the invasion of Iraq."
Tykkäsin leffasta todella paljon, en tiedä oliko sen takia koska opiskelut liittyy niin läheisesti tähän aiheeseen vai muuten vaan, mutta voin suositella lämpimästi. 


Täällä on ollut koko viikonlopun ihan superankea keli, joten lauantai menikin pitkälle sisätiloissa oleskellessa ja illalla kokkaillessa nami ruokaa ja ihania brownieita jälkkäriksi. Käytiin kaupassa ja sen 15 min sisään kun piti kävellä takaisin kotiin, ehdittiinkin kastua ihan läpimäriksi. 
Illaksi kaveri oli kuitenkin ehdottanut hauskaa ja hieman erilaista ohjelmaa. Nimittäin Aberdeenissä on käynnissä Aberdeen Jazz Week ja päätettiin lähteä kuuntelemaan salsa bändiä (kyllä, kuului osaksi Jazz-viikkoa) El Salsonia. Oli ihan mielettömän kiva ilta hyvän musiikin ja ystävien seurassa - ja uskaltauduttiinkin hieman tanssilattialle pyörähtelemään vaikka tekniikka ei ollutkaan ihan hallussa... 




Loppuilta päättyikin siihen että koko porukka tuli meikäläisen luokse syömään pellillisen "mokkapaloja" iltapalaksi ja keskustelemaan politiikasta (ei sinänsä ehkä paras idea siihen aikaa yöstä). Ihan superkiva ilta siis kaikenkaikkiaan.

El Salson

Sunnuntaina keli jatkui ankeampaa ankeampanakin joten päätettiin korvata karsea keli ihanalla creppi-aamiaisella kotona tehdyn smoothien kera. Ihan parhautta. Vietettiin rento päivä katsellen rugbyä (kuulemma joka supertärkeä Calcutta Cup Skotlannin ja Englannin välillä, valitettavasti Englanti voitti). Voin kertoa että oli hieman ähky olo kun oli vetänyt nuo kaikki crepit ja smoothien vielä päälle. Illalla vielä ylitin kaikki kokkaustaitoni ikinä ja väänsin täytettyjä paprikoita, ja ai että ne oli hyviä. Hyvin ruokapainotteinen viikonloppu siis kyseessä!

Sunnuntai-illan kruunasi vielä kun rakas ystävä ekalta yliopistovuodelta saapui Aberdeeniin pikavisiitille, ja muistojen kunniaksi mentiin Bar Revolutioniin drinksuille. Ihanaa että vaikka aika vierii eteenpäin ystävät pysyy ennallaan! Näihin tunnelmiin olikin ihana päättää mitä mainioin viikonloppu!

Opiskelu Skotlannissa

Eka päivä, ja järkyttävä tukka

Nyt kun opiskelu täällä Skotlannissa alkaa olemaan loppusuoralla ja heinäkuussa pitäisi todella saada undergraduate- paperit takataskuun ja lähteä haistelemaan uusia tuulia, olen pohtinut aikaani täällä aika paljonkin. Monen muunkin blogista olen näitä pohdintoja opiskelusta Skotlannissa lueskellut. Joten tässä tulee hieman analyysia kuluneestä neljästä vuodesta, höystettynä kuvilla näiden vuosien varrelta.










Lukion toisella olin vielä vakuuttunut hakevani oikikseen opiskelemaan, mutta sitten lukion lakitiedon-kurssi käänsi pääni. Tykkäsin kurssista itseasiassa todella paljon, mutta huomasin että mentaliteetti "mitä jos olisikin tapahtunut näin" ei sopinut minulle. Hermo kärähti. Nyt vielä myöhemminkin tiedostan, että oikis ei olisi ollut oikea paikka minulle. Sen jälkeen haku valtiotieteellisen kv-politiikan linjalle tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Noh, ensimmäisellä hakukerralla paikka ei auennut ja vietin vuoden opiskellen liiketaloutta amk:ssa. Siinä muuten huomasin, että myöskään tuo liiketalous ei todellakaan ollut minun alaa. Miten sitten päädyin hakemaan ulkomaille opiskelemaan?

Viskitislaamo vierailu

Pikkujoulubileet 2007

Moni täällä teki täysin tietoisen valinnan ja haki ulkomaille opiskelemaan ja oli oikeasti tutkinut eri vaihtoehtoja ja perehtynyt asiaan. Minun perehtyminen asiaan tapahtui isäni ex-kollegan pojan välityksellä. Kuulin ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta opiskella ulkomailla juurikin tätä kautta, ja kun vielä asiaan lisäksi lukukausimaksujen puutteen, kuulosti koko homma aika hyvältä. En ollut ikinä lukiovaihdossa, koska silloin en halunnut pitää valivuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen en kadu sen enempää päätöstäni. Koen tosin että olisi ollut hyödyllistä kartuttaa kielitaitoa jo lukioaikoina. Eli olisi ollut hyödyllistä mennä jonnekkin muualle kuin englanninkieliseen maahan vaihtoon. Monella kaverillani onkin juuri se etu, että he menivät ei-englanninkieliseen maahan ja puhuvat nyt sujuvasti ranskaa, espanjaa tai esim. saksaa. Se vähän harmittaa etten omalta osaltani osaa kuin englantia sujuvasti.
Anyways, en siis ollut lukiovaihdossa mutta ajatus opiskelusta ulkomailla kiehtoi minua aina ja kun mahdollisuus aukeni, niin tietenkin siihen tartuin.

Haha, good old times, eh?

Pääsin sitten Aberdeeniin opiskelemaan, enkä edes itseasiassa hakenut minnekään muualle. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut järkevää hajauttaa tätä hakuprosessia myös muihin kaupunkeihin :)
Aberdeenissä minua kiehtoi juuri ajatus että voisin opiskella Joint Honours-tutkinnon - sekä politiikka että kansainvälisiä suhteita. Suomen ja Skotlannin välinen ero näissä aineissa vaikuttaa melko suurelta. Kumpi on parempi vaiko ei kumpikaan on vaikea lähteä analysoimaan kun en ikinä ole Suomen yliopistossa tätä ainetta lukenut. Varmasti eri ihmisille sopii eri tyyli. Minulle tuntuu sopivan tämä  Skotlannin tapa opettaa näitä aineita. Voin kyllä sen verran kertoa, että nautin suunnattomasti enemmän aineista täällä kun vertaan niitä siihen valtsikkaan lukemaani pääsykoekirjaan joka oli ehkä tylsin opus ikinä.

Frankfurtin kentällä, edessä lento Montrealiin ja vaihtovuoden alku

Kun olin jo hyväksynyt opiskelupaikkani Aberdeenissä ja olin päättänyt vakaasti lähteä, löysin sitten ensimmäistä kertaa isory.org keskustelupalstan. Ja voin kuulkaa kertoa että siinä vaiheessa meni melkein pupu pöksyyn. Tunnuin löytäväni keskustelupalstalta vaan ne negatiiviset asiat Briteissä opiskelusta.
Syksyllä 2007 lähdin sitten ristiriitaisin tuntein kohti Skotlantia. Toisaalta olin innoissani, toisaalta muuttaminen toiseen maahan tuntui liian isolta askeleelta. Taas näin jälkeenpäin ajateltuna eihän se sitä ollut. Lentokoneet kulkee ja ei se muuttaminen Britteihin loppuenlopuksi niin iso juttu ollutkaan.
Lähdin asenteella, että "jos en tykkää, voin aina tulla pois". Suurin huoleni ei todellakaan ollut kielitaito tai että pärjäänkö yliopistossa, vaan että löydänkö kavereita :)

Kanada 2008-2009

Noh, löysinhän minä niitä kavereita. Ja ensimmäisen joululoman jälkeen odotin innoissani paluuta takaisin yliopistoelämään. Ja pärjäsin yliopistossa ihan hyvin. Ja pääsinpä jopa sitten vaihtoon. Eli vaihtoehto Suomeen palaamisesta ei ollut enää ajankohtainen. Olen monta kertaa lukenut blogitekstejäni taaksepäin ja löysinpä sieltä muistelun myös ensimmäisen vuoden toukokuulta, jossa mietiskelin kulunutta vuotta. Siitä tekstistä paistoi kyllä onnellisuus läpi!

Montreal

En ole koskaan katunut tänne lähtöäni. Tottakai tässä maassa on paljon vikaa, mutta toisaalta, onko olemassa täydellistä maata? Olen sitä mieltä, että jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa elämääsi niin tee niin. Ei se ketään auta jos et viihdy Briteissä ja tykkää opiskelusta täällä (tai oli kyseessä mikä tahansa maa). Silloin pitää tehdä päätöksiä. 4 vuotta on ihan turhan pitkä aika viettää valitellen ja onnettomana. Minä olen viihtynyt täällä erinoimaisen hyvin, sen takia päätinkin jäädä. Jos en olisi kokenut viihtyväni, olisin toivottavasti palannut Suomeen ja hakenut uudestaan valtsikkaan. Mutta se ei enää alun sopeutumisen jälkeen edes tuntunut vaihtoehdolta.

En ole kokenut jääväni mistään paitsi vaikka Suomeen en päätynytkään opiskelemaan (paitsi ne vuosijuhlat, hmph). Olen saanut kivoja tilaisuuksia, päässyt näkemään maailmaa ja ehkä kasvamaan ihmisenä. En myös millään tavalla halua "kritisoida" Suomea ja yliopistoa siellä, ihan samalla tavalla siellä opiskellessa saa niitä ihania ystäviä ja kokemuksia. Minä vaan satuin lähtemään tänne. Ja olen supertyytyväinen päätökseeni.

Nyt olen kuitenkin onnellinen että tämä ajanjakso elämässäni on kohta ohi. Ja todella onnellinen että se tapahtui. 3 vuotta Aberdeenissä oli hauskaa aikaa, mutta nyt on aika vaihtaa maisemaa ja kokeilla uusia uria. Toisaalta tuntuu haikealta, olen saanut täältä niin ihania (elinikäisiä toivottavasti) kavereita että välillä halu jäädä tähän elämään on kova. Varsinkin kun monet kaverit eivät vielä valmistu tänä kesänä. Ja varsinkin kun tulevaisuus on vielä auki.

Lontoo 2010

Sen verran haluaisin sanoa, jos joku siellä ruudun takana miettii ulkomaille lähtöä mutta ei ole ihan varma. Tuntuu ettei uskalla.

Jos sinulla vain on mahdollisuus, niin lähde ihmeesä. Äläkä välitä mistään kauhukertomuksista. Koska loppuenlopuksi sinä pystyt muodostamaan juuri ne omat mielipiteet. Sinä päätät tykkäätkö vai et. Lähtö esim. Britteihin ei ole peruuttamatonta. Jos paikka ei tunnu omalta, voit aina palata takaisin kotiin ja kukaan ei sinua siitä tuomitse. Voit sanoa kokeilleesi ja sanoa ettei se ollut sinun juttusi. Ainakin yritit, ja koskaan ei tarvitse miettiä "mitä jos?". Aina kannattaa yrittää, siinä harvoin menettää mitään.

Tottakai minäkin olen miettinyt välille, että "mitä jos olisinkin jäänyt Suomeen?". Välillä ajattelen että se olisi ollut niin paljon "helpompaa" jäädä Suomeen. Ei tarvitsi pohtia missä maassa seuravaaksi asuu, tai miten mahdollisen parisuhteen käy. Tai mites sitten perhe? Mutta toisaalta, elämä on valintoja täynnä ja olen kuullut että välillä täytyy luopua jostain saavuttaaksen unelmansa. Ja en ole vielä kunnolla katunut päätöstäni kertaakaan.

Olisi hauska kuulla muiden Briteissä opiskelevien tai opiskeluun aikovien näkemyksiä asiasta!