Välittämisestä..

Tänä viikonloppuna ajatus välittämisestä ja toisten ihmisten auttamisesta herätti keskustelua kavereiden kesken. Tätä keskustelua tuki niin omakohtaiset kokemuksetkin kuin Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin kirjoitus Helsingin Sanomissa jossa hän halusi tehdä lopun "puuttumattomuuden kulttuurille" (lyhyt nettiartikkeli aiheesta löytyy täältä).

Tapahtuma joka antoi kipinän tälle keskustelulle sattui perjantaina kun olimme ajamassa kohti Korkeasaarta kavereiden kanssa. Olimme pysähtyneet liikennevaloihin ja näimme jalkakäytävällä vanhemman mieshenkilön joka oli mitä ilmeisemmin kaatunut pyörällänsä ja jäänyt sen alle. Hän ei saanut pyörää nostettua pois päältään vaikka yrittikin. Kolme ihmistä vaan käveli hänen ohi. Näkivät tilanteen mutta katselivat taivaalle. Me tuijotimme autosta hämmästyneenä. Vihdoin yksi nuorempi tyttö kadun toiselta puolelta meni auttamaan tuota vanhempaa miestä.

Onneksi joku meni.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on (ja pitääkin olla) jotain itsesuojeluvaistoa mutta useimmissa tilanteissa joissa joku ihminen tarvitsee apua, eivät ole ollenkaan niin vaarallisia. Itse en ainakaan usko että tarinan vanhempi mieshenkilö oli millään tavalla vaarallinen, vaan todellakin vähän vanhempi herrashenkilö joka tarvitsi apua.
Ymmärrän myös että joskus joihinkin arkaluontoisiin tilanteisiin ei edes kannata puuttua, ihmiset kun tarvitsevat sitä omaa henkilökohtaista tilaa. Mutta silti.

Minua on yhtenä ja samana kertana auttanut parikin henkilöä. Tapaus sattui kun olin lähdössä Kanadasta ja itkin ikävääni koska poikaystäväni oli juuri jäänyt portin toiselle puolelle. Olin väsynyt, halusin palata kotiin mutta samalla oli jo kamala ikävä. Siinä minä sitten odotin portilla itkeskellen. Hetken kuluttua suloinen kanadalaismummo tuli antamaan minulle nenäliinan ja sanomaan että ei hätää, "it's gonna be alright darling". Se pieni ele täysin tuntemattomalta ihmiseltä sai minut hymyilemään. Samalla tavalla kuin koneen lentoemäntä toi minulle suklaata koska oli nähnyt minun ja poikaystäväni eroamisen portilla ja hänen mielestään se oli niin romanttista ja surullista :) "Chocolate always helps". Vaikka minulla ei ollut mitään "oikeaa" hätää, nämä pienet eleet olivat mielestäni niin ihania. Joku välitti tarpeeksi tullakseni luokseni ja ojentaakseen vähän nenäliinaa ja suklaata.

Toivon että minä en koskaan kävelisi ohi tilanteesta jossa joku ihminen tarvitsee apua, oli se sitten lapsi, nuori tai vanhus. Avun tarjoaminen ei yleensä vaadin sinulta aikaa tai kauhesti edes mitään ponnistuksia, jokaisella on aikaa pysähtyä hetkeksi.
Jotenkin uskon että jos toiselle ihmiselle on aikaa pysähtyä auttaamaan toista ihmistä joka sitä apua kipeästi tarvitsee, ei maailma voi olla läpeensä paha.

www.weheartit.com

11 päivää

Huhu, päivät käy vähiin ja sitä rataa. Tiesin taas että tämä koittaa.
Nimittäin tämä mieletön häsläys ennen lähtöä. Se tapahtuu aina ja inhoan sitä. Häsläystä on joka suuntaan - viimeiset hammaslääkäri/lääkäri käynnit, kavereiden tapaamiset, byrokraattiset asiat ja oman elämän asiat jotka pitää hoitaa. Sen lisäksi siihen päälle tulee vielä miljoona muuta asiaa jotka aiheuttaa päänvaivaa.

Tällä hetkellä mulla on to do-lista johon tulee lisää juttuja sitä mukaan kun saan niitä yliviivattua. Unohtaisin puolet asioista jos en niitä ylös kirjoittaisi. Tänään sain vihdoinkin selviteltyä pari asiaa ja lähetettyä Kelalle papereita. Sehän ei ole iso homma, mutta se on siitä viitseliäisyydestä kiinni. Ja jos jotain voin inhoa sydämeni pohjasta, se on tuollaista byrokraattista paperilomakkeiden täyttelyä.
Tänä vuonna on tietysti paljon enemmän asioita selviteltävänä kun kaikki lomakkeet pitää täytyy uusiksi (tylsää) kun aloittaa uuden yliopiston (jännää).



Sen lisäksi mua ahdistaa kun olen varmaan neljässä eri ryhmässä Facebookissa jotka on nyt tarkoitettu yliopiston uusille opiskelijoille. Siellä ne kaikki käy hirveen innokasta keskustelua ja miettii jo nyt mitä ne tekee kun pääsee Lontooseen ja suunnittelee Ikea reissuja. Mua ahdistaa se kauheesti :) En tiiä mikä siinä on, hyvä tapahan toi on tutustua etukäteen mutta luotan kyllä siihen et saan kavereita vaikka en osallistu kaikkiin keskusteluihin FB:ssä. Niin kävi ainakin Aberdeenissä ja Kanadassa..Samalla kun olen stalkkaillut näitä keskusteluja olen todennut kuinka ihanaa onkaan että mun kaikki asiat on sorteerattu jo maassa ja ei tarvitse murehtia siitä että olisi taas täysin uudet kuviot ja tavat. Pankkitili löytyy, tiedän miten rekisteröityä NHS:lle ja Lontookaan ei ole ihan vieras kaupunki.

Piristin mun muuten varsin tylsää ja tuottamatonta päivää tekemällä itse pitsaa! Ja ai että se oli hyvää! Ja helppo tehdäkin vielä! Okei, tottakai se on helpompaa iskee se pakastepitsa 15 min uuniin, mut oli siinä oma viehätyksensä tehdä pitsa itse. Tosin ei sekään mennyt ihan ilman mitään kommelluksia. Ensin piti jakaa pitsaresepti joka oli tehty 15 pitsalle (!!!) johonkin järkeviin mittoihin. En ole hyvä matikassa mutta lopputulos oli oikeestaan oikein hyvä. Tai no, ainakin se möykky näytti jonkinlaiselta taikinalta. Sit onnistuin sulattamaan hiivan ympäri mikroa (se oli pakkases ja halusin sen nopeasti sulaksi). Ja alustaessa taikinaa sitä jauhoa pöllysi kaikkialle.
Loppuenlopuksi sain kuitenkin hyvän ja maukkaan pitsan aikaiseksi, päälle heitin kaikki lempparijuttuja: pohjalle valkosipulituorejuustoa, parmakinkkua, vuohenjuustoa, oliiveja ja kirsikkatomaatteja.  NAM!

Tiedän et se näyttää oikeesti ylikokoiselta leivältä mutta oli se oikeesti pitsaa!

Huomisen suunnitelmissa olisi lisää asioita "to do-listalta". Can't wait.

My summer!

Olen nähnyt näitä nyt monessa blogissa jo, joten päätinpä toteuttaa myös omani :)
Eli mistä kesäni vm.2011 koostui?

Kesä alkoikin ihanasti reissaillessa. Tehtiin poikaystävän kanssa loistava interrail-reissu "Euroopan halki", Pariisista Helsinkiin. 3,5 viikkoa reissussa ja monta kokemusta ja muistoa rikkaampana. Ötökät valloitti meidän Pariisin hostellihuoneen, junat pysähtyvät milloin missäkin ja mm. Krakovassa törmäsimme mahtaviin tyyppeihin! Kokonaisuudessaan reissu oli mitä mahtavin ja sitä muistelen varmasti vielä vanhuuden päivillä!





















Varsinaisen Interrail-reissumme jälkeen vietimme pari ihanaa päivää Muhun-saarella Virossa, joka yllätti minut positiivisesti! Tälläistä Viroa en ollutkaan aikaisemmin kokenut!

Tämän jälkeen olikin aika lähteä mökille juhannuksen viettoon. Vaikka sääennusteet povasivat huonoa säätä, onni suosi meitä ja saimme nauttia aurinkoisesta ja ihanasta juhannuksesta!

Juhannuksen jälkeen tehtiinkin pieni road-trip jälleen. Tällä kertaa Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Minä yritin pärjätä ruotsilla huonoin lopputuloksin ja Tukholmassa viihdytimmekin itseämme mm. laskemalla kuinka monet punaiset housut näimme miesten yllä. Olimme myös hurmaantuneita meidän söpöstä hostellista, joka olikin punainen kelluva laiva Södermalmin puolella..

Sen jälkeen olinkin n. 3 päivää kotona ja sitten oli aika lähteä taas tien päälle. Tällä kertaa kohti Aberdeeniä ja omia valmistujaisiani. Täytyy sanoa että se valmistujaispäivä olikin kesän yksi kohokohdista ja täydellinen kaikin puolin. Sitä päivää oli odotettu neljä vuotta ja se täyttikin odotuksen kaikin puolin - aivan mahtava päivä ja vielä ihanampaa oli että kaikki tärkeät ihmiset olivat todistamassa sitä päivää!

Sen jälkeen olikin aika tulla kotiin ja pysyä siellä. Ja oikeasti tehdä jotain muutakin kuin reissailla! Heinäkuu menikin sitten nauttien yhdessäolosta kavereiden kanssa, tehden kaikkea mukavaa kesäistä. Heinäkuun kruunasikin sitten grillijuhlat jotka pidettiin luonani. Ihana määrä kavereita pääsi landelle viettämään iltaa, ja taisi olla onnistuneen illan merkki kun vielä neljän aikaa yölläkin saunoimme..

Kesällä tuli tehtyä myös kaikkea muuta mukavaa. Kävimme mm. kahteen otteeseen Mustion Linnan kesäteatterissa jossa nauroimme itsemme kipeäksi niille esityksille, yhdelle farssille ja sitten Jukka Puotila showlle.

Näiden lisäksi tuli tehtyä reissut Tampereelle ja Hankoon, nauttia mökkeilystä, mansikoista, jäätelöstä, hauskoista kesäilloista, loikoiltua riippumatossa ja ylipäätänsä nauttien kesän tunnelmasta. Tämä kesä erosi monessakin mielessä edellisistä kesistä, mutta välillä erilaisuus on hyvä. Minun kesä oli nimittäin taas tosi kiva (vaikka ei ehkä ihan yltänyt viime kesän tasolle)!

Viikonlopun tunnelmia..

Lähdin sitten Turun saaristoon viikonlopuksi - isovanhempien mökille. Oli muuten hyvä päätös, nimittäin viikonloppu oli mitä ihanin! Sain nauttia mummin & ukin seurasta, rentoutua ja löhötä. Se olikin viikonlopun suunnitelma ja se toteutuikin vallan mainiosti!

Rakkautta on:

•  Vaan olla ja LUKEA! Ehdin lukea kaksi kirjaa viikonlopun aikana, molemmat oli mummin kirjahyllystä, Tuija Lehtisen kirjoja. En voi sen kummemmin kehua (se suomenkieli niissä kirjoissa oli outoa), mutta silti!
•  Nukkua päiväunet! Joka päivä. Olenko kenties tullut vanhaksi?
• Käydä koirien kanssa kunnon metsälenkillä, ja samalla nauttia ihanan syksyisestä kelistä!
•  Oleilla verkkareissa (melkein) koko viikonloppu
•  Saunoa, syödä ja katsoa telkkaria
•  Syödä hyvää ruokaa!
•  Ja ennenkaikkea viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten parissa!

Se oli sitten Suomen kesä siinä, kun elokuukin vaihtui jo syyskuuksi. Tänään valkeni että lähtöönkin on vain kaksi viikkoa jäljellä ja siinä ajassa pitäisi taas ehtiä taas tehdä miljoona asiaa. Tiedän että ahdistus lähdöstä ja tekemättömistä asioista (ja pakkaamisesta!) alkaa kohta, mutta nyt vielä "rentoudun" hetken. Eli toisinsanoen teen kaikkea muuta mitä pitäisi tehdä. Eiköhän se todellisuus iske kohta.