Muistelmia vuodelta 2012

Kuluva vuosi on ollut ihan mahtava kaikinpuolin. Monella tapaa ikimuistoinen. Ja onneksi löytyy tämä blogi jonne on tullut talletettua monia näistä jutuista.

Vuoden kohokohdat...

Yksi niistä oli ehdottomasti valmistuminen postgraduate-tutkinnosta. Tein paljon töitä tuon tutkinnon eteen ja työn tulokset näkyivätkin sitten tutkintotodistuksessa joka teki ainakin minut iloiseksi. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden opiskella kaikinpuolin hienossa yliopistossa, enkä kaikkein vähiten siitä syystä että sain sieltä niin mahtavia kavereita. Toivon mukaan pääsen lähitulevaisuudessa vierailemaan mm. Norjassa ja Pakistanissa.

Lontoossa asuminen oli mahtavaa, kuin myös reissut tuonne Aasiaan päin sekä pääsiäislomalla että kesällä. Syksy oli melkoisen tasaista mutta loppuvuosi huipentui hurjan hyviin uutisiin, sekä valmistujaisjuhliin. Vuosi vaihtui kerta kaikkiaan hienolla tavalla.

Vuoden reissut...

Suuntautui tänä vuonna ihan uusiin paikkoihin ja mantereelle. En ole koskaan kunnolla Aasiassa käynyt, ja vuonna 2012 pääsin käymään niin Singaporessa, Vietnamissa kuin Kambodiassakin. Ja hups, tuli sitä piipahdettyä myös yhdellä Indonesian saaristakin. Lokakuussa tuli käytyä myös Barcelonassa moikkaamassa parasta ystävää ja tekemässä tupatarkastus ;) Eli peräti neljä uutta maata tuli tänä vuonna plakkariin.

Sen lisäksi Lontoossa asuessa tuli tehtyä hieman "kotimaanmatkailua", eli piipahdettiin Stonehenge katsastamassa, Brighton, Bath kuin tuli samoiltua myös Peak Districtillä.

Parhaita kohtia vuodesta 2011...

Oli ihan mielettömän monta. Jos katson jo blogimerkintöjä keväältä, on siellä monta sellaista juttua jotka ovat jääneet ihan ikimuistoisina mieleen, kuten esim. ratsastus Windsor Parkissa, Royal Ascotissa vierailu joka oli hauska kaikkine hulluine tapoineen, ne yhteiset hetket kun puurrettiin kavereiden kanssa kirjastossa tenttikautena, se tunne kun palautettiin yhdessä lopputyöt laitoksemme toimistoon. Ne bileet sen jälkeen. Valmistujaisjuhlat nyt joulukuussa. Syksy Suomessa jolloin pääsin mm. viettämään aikaa ihanan ukkini ja isäni kanssa lukuisissa lätkämatseissa. Joulukuu meni niin vauhdilla että blogimerkintöjäkin syntyi ihan ennätyksellisen vähän!

Ihan mielettömiä pieniä, kivoja juttuja on tapahtunut tänä vuonna. Mutta niistähän se arjen juhla syntyy - pienistä jutuista jotka tekevät iloiseksi.

Mitä toiveita ensi vuodelle?

Vuodelle 2012 toivon monia juttuja ja onnekseni tuota pientä listausta katsoessani voin todeta kaikkien toteutuneen. Ensi vuoden toiveet noudattelevat pitkälti samoja juttuja.Tälle vuodelle on jo monet suunnitelmat tehty niin yleisesti elämän kuin reissujenkin suhteen. Tiedän kuitenkin että elämässä ei aina kaikki mene suunnitelmien mukaan, joten katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Ainakin hetken vielä pysyn Suomen maan kamaralla. Carpe diem ja niin päin poispäin ;)

Vielä kerran kaikille hyvää uutta vuotta, olkoon se ikimuistoinen!

Happy New Year!

Heipparallaa ja oikein hyvää uutta vuotta 2013! Loppuvuosi menikin sen verran haipakkaa vauhtia että en ole ehtinyt bloginkaan puolelle käymään. Oli valmistujaisjuhlat Lontoossa ja sitten olikin jo joulu. Miten tämä syksy menikin niin nopeasti? Nyt ajattelin kuitenkin näin lyhyesti tulla todella toivottelemaan uudet vuodet ja kohta pääsenkin taas normaaliin arkirytmiin palailemaan ja tänne bloginkin puolelle olisi vaikka mitä postausideoita. Tällä äidin ipadilla on hieman haastava vielä kirjoitella mitään sen pidempää romaania.

Uusi vuosi meni hyvin ja rauhallisesti, juhlien mennettä vuotta ja toivoen että vuodesta 2013 tulee vähintäänkin yhtä hyvä. Mutta menneseen ( ja hiukan ehkä tulevaankin) vuoteen ajattelin palata sitten ihan omalla postauksella.

Nyt kuitenkin nauttimaan uuden vuoden päivästä. Toivottavasti kaikilla meni uuden vuoden juhlinnat hyvin ja iloisissa tunnelmissa! Palaillaan pian!

Class of 2012

Valmistujaispäivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, täysin epätyypillisenä siis Lontoolle. Meillä on käynyt hieman tuuri valmistujaisjuhlien kanssa kun sekä Aberdeenissä että Lontoossa oli ihana keli valmistujaispäivänä. Ja sorry, tiedän että tässä postauksessa tulee mun naamaa kerrakseen, mutta olen tehnyt sen päätöksen etten kavereita tai poikaystävän kuvaa täällä näyttele, joten siinä linjassa pysyn nyt. Vaikka parhaat kuvat päivältä onkin nimenomaan ne jossa poseeraan rakkaiden ihmisten kanssa. Ihan vaan selvennykseksi, ettei kaikki luule että olen hirveän egoistinen pönttö :)

Tää oli kuulemma Nunnia ja Konnia kuva :D

Me alotettiin aamu tyttöjen kanssa menemällä Mr.Leo's nimiselle kampaajalle ja saatiin Blow Dry meidän hiuksiin. Ekaa kertaa elämässäni tuli sitäkin kokeiltua ja paras 20 puntaa mitä olen ikinä käyttänyt. Olen nimittäin ihan käsi mitä tulee hiusten laittamiseen ja olisihan siinä mennyt hermot aamulla. Plus, saatiin kavereiden kanssa vähän hemmottelua ja hetki aikaa yhdessä ennen kiireisen päivän alkua!

Itse seremonia alkoi klo.14.00 ja sitä ennen piti hakea kaavut, tutkintotodistukset, liput ja ottaa kuvia että saatiin vielä kaikki hyöty kunnon päivänvalosta. Ja nyt kyllä tiedetään minkälainen olo julkkiksilla on ;) Haha, neljä tyttöä ja heidän perheensä, poikaystävänsä ja ystävänsä tarkoitti miljoonaa eri kameraa :D Suurimmassa osassa näissä yhteiskuvissa katsotaan kaikki eri kameraan, mutta ihania niistä silti tuli!

Itse seremonia oli ihana, puheet pidettiin lyhyinä mutta sitäkin parempina ja ainut tylsempi juttu oli se, että meidän vuosikurssi kuulutettiin heti ekana, joten loppuseremonia saatiin taputtaa kätemme kipeäksi sitten tuntemattomille. Mutta se on homma nimi, koska tietysti jokainen valmistuva ansaitsee ne aplodinsa! Tällä kertaa jokainen opiskelija kuulutettiin erikseen lavalle jossa käteltiin sitten koulun johtajaa joka onnitteli. Ja sitten vaan lavalta pois. Kukaan ei onneksi kompastunut, ystäväni vaan unohti kätellä johtajaa ja vaan reippaasti käveli lavan poikki :) Jokaisessa seremoniassa pitää olla jokin hauska tapahtuma! Ja olihan se melkoisen juhlallinen fiilis kun kaikki valmistuvat nousivat seisomaan ja koulun johtaja julisti vuosikurssin 2012 valmistuneeksi.

Seremonian jälkeen meillä oli reception jossa otettiin vaihteeks taas lisää kuvia. Ja juotiin skumppaa. Ja syötiin tolkuton määrä pieniä canape-juttuja kun oli niin kamala nälkä. Se on muuten tosi viehättävää kun joku tulee puun takaa juttelee sun kanssa ja suu on niin täynnä ruokaa että posket pullottaa. Ahneella on paskanen loppu. Ja tietysti hymyiltiin ja naurettiin niin paljon että posket tuli kipeiksi.

Illalla pienen levon ja vaatteiden vaihdon jälkeen mentiinkin isolla porukalla syömään ihanaan italialaiseen ravintolaan Kensingtoniin (Scalini's) jonka jälkeen nuoriso jatkoi matkaansa Lontoon yöelämään.

Oli ihan mahtava päivä, ja aivan ihana että vuoden opiskelut kulminoitui tähän päivään jota saatiin juhlia ystävien ja perheen kesken! Varmasti tulen muistamaan tämän päivän koko loppuelämäni ajan!

Lukuvinkkejä (Lokakuun luetut)

Hups, vähän on taas aikaa hujahtanut näistä kirja-postauksista. Kuitenkin lokakuussa luin kaksi hyvinkin matka-aiheista kirjaa. Toisessa kirjassa tarinoitiin Finnairin historiasta lentoemäntien silmin ja toisessa kierrettiin sitten ympäri maailmaa Merja Mähkän kanssa. Molemmat olivat hyviä kirjoja ja molemmat tuli myös luettua melkoisen nopeasti! Nämä olisi mun mielestä myös hyviä ideoita antaa joululahjaksi matkakuumeisille, varsinkin tuo Merja Mähkän kirja.

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Nojatuolimatkailua parhaimmillaan oli kun lukaisin Merja Mähkän "Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois - 543 päivän reppumatka". Kirja kertoo todella siitä kuinka Mähkä vierailee puolentoistavuoden aikana 35 maassa ja erilaisista sattumuksista ja kommervenkeistä matkan varrella. Mukaan maahtuu niin Aasia, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Amerikka kuin Väli-Amerikka ennen Suomeen palaamista. Kirja oli ihanan (hyvällä tavalla) rennolla otteella kirjoitettu kertomus erilaisista, välillä hyvinkin hullunkurisista sattumuksista mitä reissun päällä voi tapahtua.

Luin aikoinaan Mähkän blogia joka kertoi tästä reissusta, mutta kirja ei ole onneksi koottu suoraan niiden pohjalta, vaan pikemminkin vain koonteja hauskimmista sattumuksista ja kokemuksista mitä oli tapahtunut matkalla.

Varoituksen sana tosin lienee paikallaan. Nimittäin kirja saa aikaan todellisen reissukuumeen. Tai melkeinpä epätoivoisen sellaisen kun sitä taas tajuaa miten makeita paikkoja maailmassa on että miten niissä edes ehtii käymään! Se sai meikäläisenkin haaveilemaan vaikka mistä paikoista!

Koottuja tarinoita: Taivas mikä työpaikka

Taivas mikä työpaikka on koottu tarinoista joita Finnairin lentoemännät ovat kertoneet sitten eteenpäin. Siellä on mukana juttuja monen monesta sattumasta joita on sattunut vuosien varrelle lentoemäntien kohdalle ja kyllä monta kertaa nauratti kun niitä luki. Tarinoita on koottu yhteensä viideltä vuosikymmeneltä ja varsinkin vanhempia juttuja oli mukava lukea - on se lentomatkustaminen hieman kehittynyt tässä vuosien varrella!
Kirjasta saadut tuotot ohjataan suoraan lasten ja nuorten mielenterveystyöhön.

Minua henk.koht. ärsytti kirjassa kaksi asiaa: 1) se kiiltokuvamainen kuva jota lentoemännän työstä maalattiin ; 2) se kiiltokuvamainen yritys maalata itse Finnairia parempaan maineeseen. Mutta toisaalta, molemmat näistä faktoista oli oletettavissa, onhan tämä Finnairista ja sen lentoemännistä kertova kirja. Joten annettakoon se anteeksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin viihdyttävä kirja!