"Whenever I get gloomy with the state of the world, I think about the arrivals gate at Heathrow Airport. General opinion's starting to make out that we live in a world of hatred and greed, but I don't see that. It seems to me that love is everywhere. Often it's not particularly dignified or newsworthy, but it's always there - fathers and sons, mothers and daughters, husbands and wives, boyfriends, girlfriends, old friends. When the planes hit the Twin Towers, as far as I know none of the phone calls from the people on board were messages of hate or revenge - they were all messages of love. If you look for it, I've got a sneaky feeling you'll find that love actually is all around"
Minulla liittyy aina samanlaisia muistoja lentokenttiin ja siihen tuloaulaan.
Muistan kuinka odotin Aberdeenin lentokentällä äitiä ja ystävääni käymään. Olin leikkimielisesti piirtänyt itselleni kyltin jossa luki "äiti" ja pidin sitä dorkana edessäni. Kaikki toljotti minua ja tuota ihmeellisen kielistä lappua. Silloin näin myös toisen odottavan perheen - naisen ja teini-ikäisen pojan. Ja portista käveli ulos mies sotilaspukuun pukeutuneena, rinnuksissa merkki ISAF. Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, nainen halasin miestänsä niin tiukasti ja poika rupesi itkemään. Noh, olen ehkä hieman herkkä tälläisille asioilla koska hyvä etten ruvennut itse vollottamaan. Oli aika selvää mistä sitä oltiin tulossa ja mitä oltiin oltu tekemässä.
Tai kun sieltä liukuovien takaa saapui mies jota oli odottamassa todella raskaana oleva nainen. Ei siitä pussailusta ja mahan silittämisestä ollut tullut loppua. Ihania juttuja.
Kuten kyseisessä filmissä todetaan, saapuneiden portilla odotellaan tyttöystävää, miestä, vaimoa, tytärtä, poikaa, ystävää aina yhtä innolla. Tämä on se ihana puoli. Kun tiedän että kun tulen kotiin niin siellä toisella puolella sitä ovea on odottamassa joku niistä mun maailman rakkaimmista ihmisistä.Aina. Se saa hymyn huulille - miten onnekas olenkaan että näin on.
Toisaalta, tähän liittyy myös se toinen puoli. Koska tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen että aina joudun jättämään hyvästit jollekkin, samalla kun odotan innolla sitä että pääsen toisessa päässä näkemään sen toisen rakkaimman. Sydän revitään jatkuvasti kahtia. Okei, ehkä hieman melodramaattinen sanavalinta, mutta siltä se välillä tuntuu.Siinä sitten sanot heipat joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa sille tärkeälle ihmisille kun samalla odotat innolla että pääset näkemään toisessa päässä sen ihanan tyypin. Hieman ristiriitaiset fiilikset siis on. Tälläistä on nyt ollut viimeiset neljä vuotta. Ja tuskin se ihan heti loppuukaan.
Joten lentokentät saa mut aina toisaalta hymyilemään mutta samalla myös itkemään. Mutta yritän ajatella sen seuraavalla tavalla koska tämä lausahdus osui ja upposi kun sen näin:
 |
| www.pinterest.com |
Olen ehdottoman onnekas kun minulla on niin paljon rakkaita ihmisiä ympäri maailmaa.
