Kesäinen kävelyretki Nuuksiossa

Ajattelin tässä pikkuhiljaa muuttojuttujen ohessa palata meikäläisen Suomi-loman tunnelmiin. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt menikään....Kuitenkin, meidän tuli tehtyä vaikka mitä kivoja juttuja loman aikana joten ihan kivahan näihin tunnelmiin on taas palata valokuvien ja blogikirjoitusten merkeissä.

Ollaan pidetty nyt yhtä miehen kanssa sellaiset 6,5 vuotta mikä tarkoittaa että mies on käynyt jo aika useasti Suomessa - joskus 2-3 kertaa vuodessa, joskus vain kerran, mutta aina ollaan vietetty aikaa Suomessa vähintään viikko. Tämä tarkoittaa sitä että ns. kaikista turistisimmat nähtävyydet on jo nähty (ne tosin tuli nähtyä jo ihan silloin ensimmäisen vierailun aikana) ja nykyään keskitytäänkin ihan vaan rentoiluun ja lomalla olemiseen. Toisaalta tämä rentoilu meidän kohdalla tarkoittaa sitä, että halutaan silti tehdä jotain kivaa, varsinkin näin kesäisin kun Suomi tarjoaa niin paljon upeita mahdollisuuksia. Jotain kivaa ja reipasta tekemistä oli siis keksittävä. Nuuksio astui mukaan suunnitelmiin.

Voitteko uskoa että olen asunut ihan Nuuksion lähellä ja viimeksi kun olen käynyt siellä olin sellainen pieni alakoululainen nassikka. Tässä muuten taas näkee somen ja blogien vallan - olen nimittäin viime aikoina lukenut enenemissä määrin juttuja Nuuksiosta eri blogeista (ja seurannut esim. Deep Read Bluesin ihania Nuuksio-kuvia instagrammissa), joten päätettiin lähteä miehen kanssa vähän extempore katsastamaan mistä tämä "hype" johtui eräänä puolipilvisenä lomapäivänä viime kuussa. Kaapattiin luonnollisesti meidän karvakaveri mukaan - älkää siis ihmetelkö koirakuvien määrää, en voinut vastustaa ottaa paljon kuvia Marskista joka on vaan niin söpö! Siis katsokaa nyt näitä kuvia, ei tollaisia silmiä voi vastustaa!

Googlattiin hieman etukäteen että minnespäin sitä kannattaisi lähteä, ja tämän seurauksena ajoimme kaaramme Haukkalammen luontotuvan parkkipaikalle. Tästä pisteestä lähti erilaisia ja erimittaisia polkuja, joista sitten valitsimme 4 km pituisen Haukankierroksen, joka kuulemma "antaa nopeimman yleiskuvan Nuuksion kansallispuiston luonnosta". Kuulosti hyvältä!

Mies tykkäsi kovasti kävellä näissä niin tyypillisissä suomalaisissa metsämaisemissa (onhan Suomessa vähän erinnäköistä varsinkin verrattuna Englantiin), ja osaanhan minäkin sitä rauhaa ja hiljaisuutta arvostaa. Ja rauhallista täällä todella oli - heti kun oltiin päästy reitin alkuvaiheelta pois, ei nähty yhtään ketään tai mitään. Saatiin kävellä koko reitti ihan rauhassa kolmistaan ja vaan nauttia maisemista. Tosin kaikista onnellisin meistä taisi olla Marski, joka oli niin innoissaan kaikista uusista hajuista ja maisemista että raukka oli ihan puhki kun päästiin vihdoin autolle. Tosin rankin osuus tyypille saattoi olla se kaikki kameralle poseeraminen!

Jotenkin metsän hiljaisuus sai myös meidät vaipumaan omiin ajatuksiimme, vaihdoimme nimittäin vain muutaman sanan koko kävelylenkin aikana ja muuten vaan nautimme hiljaisuudesta ja toistemme seurasta (ja välillä kuunnellen kameran klikkaus ääntä).

Nuuksio on ehdottomasti kyllä vierailun arvoinen paikka, joten yhdyn muihin bloggaajin ja suosittelen kaikki käymään tässä luonnonpuistossa!

Havaintoja kaaoksen keskeltä

Istun tällä hetkellä meidän uudessa ihanassa keittiössä ja valloitin pienen kulman keittiönpöydältä läppärilleni - muuten pöydän on vallannut erilaiset muuttolaatikot ja remppavälineet. Nettiähän meillä ei luonnollisesti ole, mutta toistaiseksi kännykän rajaton  nettidata on osoittanut hyödylliseksi (paitsi kuvien lataus on tuskaisen hidasta, joten sen vuoksi tästäkin postauksesta löytyy vain yksi kuva joka ei vastaa realiteetteja tällä hetkellä ollenkaan).  Kohta pitäisi mennä maalaamaan olohuonetta. Mutta ensin oli pakko istahtaa hetkeksi. Vaikka uudessa kodissamme vallitsee tällä hetkellä aika täydellinen kaaos, niin silti en voisi olla onnellisempi - rakastan meidän uutta kotia. Täällä on huippuhyvä fiilis olla. 

Tässä parin päivän aikana olenkin tehnyt syvääluotavia havaintoja meidän uudesta kodista, asuinympäristöstämme ja muuttamisesta noin yleensäkin:

• Seuraavan kerran kun muuttaa niin kannattaa ottaa huomioon että pakkaa ne oikeanlaiset vaatteet mukaansa. Meillä on vielä puolet kamoista (ja suurin osa minun vaatteistani) Derbyssä ja oli muuten tosi kiva huomata tänä aamuna töihin laittautuessa, että olin kyllä muistanut ottaa miljoona paitaa mukaan, mutten yhtiäkään siistiä housuja. Sinkoilinkin aamulla sitten puoli seitsemältä ympäriinsä yrittäen löytää edes yhden parin housuja (viikonloppuna viipotin menemään farkkusortseilla jotka ei ole ehkä se sopivin vaatekappale toimistolle). Lopulta löysin yhden ison kasan alta housut. Onneksi. Yritän muistaa pakata seuraavalla kerralla loogisemmin (ja mies sai nyt käskyn tuoda minulle lisää housuja Derbysta). 
• Meidän uusina naapureina on aivan valloittava vanhempi pariskunta, jotka on jo ehtinyt lainata meille tulitikkuja, jatkojohtoja ja antaa sähkärin yhteystiedot. Aivan hurmaavia tyyppejä (ja hyvin hiljaisia myös!)
• Ajateltiin alkuun maalata (tai pitää) kaikki huoneet valkoisina mutta maalikaupassa ollessa tuli minulle kuin lapsi karkkikaupassa olo. Haluan nyt ehdottomasti maalata minun toimiston ja eteisen ihanalla vaaleanharmaalla sävyllä ihan vain sen vuoksi koska sen värin nimi on Falling Feather. Ajatelkaa kuinka ihanalta toi nimi kuulostaa kun joku kysyy millä maalisävyllä meidän seinät on maalattu (like that would ever happen!)
• Lichfield on ihana kaupunki ja ihmiset niin ystävällisiä. Ja löydettiin jo aivan ihana skottihenkinen pubi, jota tietenkin nosti kaupungin pisteitä miehen silmissä. 
• Tänä aamuna olin ihan fiiliksissä koska kävelen juna-asemalle ihan hetkessä, kun ennen piti odottaa aina kyytiä mieheltä kun kävellen juna-asemalle olisi mennyt 30 min (jo muutenkin pitkän työmatkan päälle). Jee, jee ja vielä kerran jee!
• Skumppa maistuu niin paljon paremmalta kun sen voi nauttia omalla pihalla (piknik tyyliin tottakai koska pihakalusteita ei ole vielä löydetty/ehditty ostamaan).
• Älkää ostako Aldin grilliä, ne ei toimi. Nimimerkillä, mies kasasi grillin vain huomatakseen että viimeinen osa joka piti kiinnittää oli viallinen (tosin vika huomattiin vasta intensiivisen etsimisen jälkeen kun grilli ei alkanut millään toimimaan) 

Täällä ollaan siis super onnellisissa fiiliksissä! Toivon mukaan pääsen pian esittelemään teille itse kaupunkiakin, koska se ehdottomasti vaatii oman postauksensa - niin suloinen paikka on kyseessä!

Meillä on uusi koti!!!!

Congratulations on your new home!

We hope that you will be as happy here as we have been!

Nyt pitäisi melkein sanoa OMG.

Nimittäin meillä on vihdoin avaimet kädessä meidän uuteen kotiin! Ja se on aivan ihana. Ah, jalat kyllä tällä hetkellä leijuu ainakin 5 cm maanpinnan yläpuolella.

Vanhat omistajat olivat jättäneet meille pullon kuplivaa ja onnittelukortin taloon (josta löytyi nuo ylläolevat onnittelutoivotukset, aivan ihana ele heiltä!) ja siinä vaiheessa se viimeistään iski - meillä on ihan oma koti. Tai ehkä tässä vaiheessa meillä on aivan oma talo joka me nyt sitten pikkuhiljaa rakennetaan meidän kodiksi. Muistan nimittäin aina kun vanhempani myivät edellisen talonsa ja silloin kiinteistövälittäjä totesi niin osuvasti: "talon te myytte mutta kodin te viette mukananne". Tosin tämä talo on ihan ensihetkestä lähtien tuntunut kodilta.

Kokonaisuudessaan siitä hetkestä kun tarjouksemme hyväksyttiin, siihen hetkeen kun saimme avaimet käteen kesti 4 kuukautta (tähän turhauttavan pitkään prosessiin palaan varmasti myöhemmin uudestaan). Oli siis sanomattakin selvää että meitä hieman jännitti kun avattiin ovi. Entäs jos me muistetaan talo ihan erilaisena? Olihan siitä jo 4 kk kun siellä viimeksi vierailtiin. Mutta ei, se on aivan yhtä ihana ja se keittiö on edelleen aivan super makea.  

Me ollaankin yritetty muuttaa kamoja uuteen kotiimme viikonlopun aikana ja samalla tehdä pientä pintaremonttia. Se oli nimenomaan positiivista, että talo ei vaadi sen suurempia fiksauksia. Haluamme repiä parit karseat tapetit seinistä pois (alla demoa niistä) ja maalata luultavasti makkareiden ja olkkarin seinät uudestaan, mutta sen pitäisikin sitten riittää. Sitten voikin siirellä jo tavaroita omille paikoillensa. Ja aloittaa sen kivan tekemisen, eli sisustamisen!

Pää pursuaa nimittäin ideoita ja mahdollisuuksia - meillä on niin paljon tilaa! Pahoittelut siis jo etukäteen niille jotka ei sisustamisesta innostu, täällä blogissakin tullaan varmasti näkemään nyt enemmän sisustusjuttuja kuin ennen! Tämä uusi koti on nimittäin vanhaa kotia isompi (3 makuuhuonetta, täällähän ei neliöitä ilmoitella), joten jonkun verran pitää uusia hankintojakin tehdä. Uusi koti on siis paritalo johon kuuluu pieni piha, josta olen erityisen innoissani - kesän grillikausi voidaan vihdoin avata! 

Keittiö on aivan ihana (lempihuoneeni koko talossa), olkkaristakin löytyy kivat laminaatit ja makkarit on oikein neutraalinväriset (sitten kun saadaan päämakkarista tapetti pois). Kokolattiamatot löytyvät yläkerran huoneista ja ne luultavasti jäävät vielä sinne. Toisaalta se olisi järkevää nyt repiä ne pois vielä tässä vaiheessa ja vaihtaa laminaatteihin mutta nyt on sellainen tunne että tähän hätään ne  vielä voisi jäädä. Ei ole oikein resursseja niitä heti vaihtaa ja toisaalta ne on suhteellisen hyvässä kunnossa.

Muuttaminen on aina yhtä hauskaa puuhaa. NOT. Siis miten meillä voi olla niin paljon tavaraa? Miten minulla on näin paljon vaatteita? Tai kenkiä? Voi elämä....5 kassia kamaa/vaatteita on jo lähtenyt hyväntekeväisyyteen, ja toivottavasti lähtee vielä lisää. Totesin myös että minulla ei ole ehkä tulevaisuutta muuttomiehenä - olin kirjoittanut erääseen boksiin päälle "X-box" kunnes mies totesi että tossa laatikossa ei kyllä pelikonsolia ole (tai miksi sitä kutsutaankaan). Ei vaan kumpikaan muisteta enää mitä siellä on....

Tälläisissä tunnelmissa siis mennään täällä tämä viikonloppu! 

Mikä tekee juuri Suomen kesästä niin erityisen?

Otsikossa esitetty kysymys on aina askaruttanut minua. Varsinkin kun takana on se kahden viikon Suomi-loma ja olen innoissani kertonut kaikille kuinka kivaa meillä oli. Miten sitä selittää esimerkiksi brittiläisille työkavereille mikä tekee juuri Suomen kesästä niin maagisen, että ei tulisi mieleenkään lähteä minnekkään muualle kesälomalle kuin juuri Suomeen? Siinä missä Briteissä pidetään ehkä juuri 2 viikon, maksimissaan 3 viikon kesälomia, minä kerron tarinoita siitä kuinka toimistot Suomessa sulkeutuvat koko heinäkuuksi ja ihmiset pakenevat mökeille. En tiedä onko kaikissa suomalaisissa perheissä aina näin, mutta ainakaan meidän perhe ei ole koskaan matkustanut ulkomaille kesällä vaan ne kesälomat on vietetty tiiviisti aina kotimaassa. Mielestäni ei siis ole Suomen kesän voittanutta. Ja aika moni taitaa olla samoilla ajatuksilla mukana, varsinkin jos katsoo tämän kuukauden Instagram Travel Thursday postauksia - moni fiilistelee Suomen kesää ihan täysillä.

Koen kuitenkin erityisen vaikeaksi pukea sanoiksi miksi juuri Suomen kesä voittaa esim. Britti-kesän ihan 6-0. Kollegat kyselee että miksi sinä aina hehkutat Suomen kesää? Mikä siitä tekee niin upean? Väitän että osa siitä fiiliksestä tulee ihan siitä tietysti nostalgian tunteesta. Me ollaan kaikki varmaan vietetty niitä ihania lapsuudenkesiä Suomessa ja menty paikasta toiseen vailla huolen häivää silloin nassikkana. Varmasti Briteillä on samanlaiset muistot heidän omista lapsuudenkesistään. Minulta löytyy niin paljon ihania muistoja lapsuudenkesiltä - pyöräretket lähijärvelle,  Aku Ankkojen lukeminen ullakolla ukkosella, maastoretket heppojen kanssa...Olen siis varma, että ne tietyt muistot vaan lisää sitä tunnetta että Suomen kesä on paras.

Mutta toisaalta se fiilis siitä Suomen upeasta kesästä vaan voimistuu kun astuu ulos Helsinki-Vantaan ovista. Ilmakin tuoksuu ihan erilaiselta kuin Briteissä. Sellaiselta raikkaalta ja puhtaalta. Suomalaisessa kesäruuassa on sama piirre - maut ovat aivan omanlaisiaan ja ruoka maistuu nimenomaan raikkaalta. Uudet perunat omalta kasvimaalta, savustettu kala, raikas salaatti - kesällä ei paljon raskaita hampurilaisia tee mieli vedellä. Metsämansikat suoraan oman tien varresta.

Vaikka kuinka tykkäänkin Englannin kumpuilevasta maastosta, niin kyllä ne suomalaiset järvimaisemat vaan jotenkin on niin kauniita. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun on asunut 2 vuotta niin keskellä sisämaata, että ainoan järven jonka on nähnyt on ollut teko sellainen. On aivan ihana fiilis kun voi tehdä iltakävelyn koiran kanssa järven rantaan ja vain istuskella laiturin päässä ihaillen maisemia (vaikka meidän  koiran mielestä istuminen on kyllä tavattoman tylsää puuhaa). Joten Suomen järvimaisemat kyllä rulaa!

Kuten edellisessä postauksessa sanoin, ei se sää ole maailman isoin asia. Joo, onneksi sentään ei satanut kahta viikkoa putkeen, se olisi voinut olla vähän ikävää, mutta kyllä minulle silti tuli kesäfiilis vaikka aurinko ei koko ajan porottanutkaan Suomi-lomamme aikana. Loppuenlopuksi minulle Suomen kesä koostuu niin monesta muusta asiasta kuin siitä säästä, että mentiin tälläkin kertaa sillä asenteella ettei anneta sään häiritä meidän lomanviettoa. Nimimerkillä, syötiin juhannuksena meidän kesäkeittiössä illallista toppatakit ja kasmir-kaulahuivit päällä kun olisi muuten ollut vähän kylmä. Mutta olisi myös tuntunut todella väärältä syödä juhannusateriaa sisällä, se ei vaan sovi.

Siinä missä Britannian kesästä tulee mieleen Pimm's, mansikat, Wimbledon, pubit, patikointiretket, grillaus, piknikit, kylmät säät niin Suomen kesää miettiessä tulee mieleen juuri ne yöttömät yöt, järvimaisemat, puhdas ilma ja ruoka, huolettomuus, mansikat, peltomaisemat....Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

En tiedä. Ehkä se on loppuenlopuksi se fiilis joka on isoin asia - fiilis siitä että Suomen kesä tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia.

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.