Viikonlopun hulinoita

Sinne se taas viikonloppu meni. Mitä sitten tapahtui? Ei mitään erikoista, mutta olipahan ainakin ihanan rento viikonloppu!

Perjantai-iltana Aberdeen tarjosi meille ihan uusia puolia kun mentiin "The Green" alueelle, joka sijaitsee Aberdeenin pääkadun Union Streetin alapuolella. Alue on täynnä pieniä ja viihtyisän näköisiä ravintoloita ja putiikkeja. Käytiin syömässä Cafe 52 joka oli todella positiivinen yllätys, sekä hintatasonsa että makoisien ruokiensakin puolesta. Nähtiin pari muutakin kivaa ravintolaa alueella, joita pitäisi tulla vielä kevään aikana testaamaan. Perjantai-ilta päättyi yksien drinkkien kautta kotiin jo ennen puoltayötä. Oli ihanaa rentoutua hieman kavereiden kanssa ja sit päästä nopeesti nukkumaan.

Lauantaina tuli tehtyä jotain jota en ole sitten tehnyt yläasteen jälkeen. Menin nimittäin pelaamaan salibändyä. Sanoisin että oli aika mielenkiintoista, varsinkaan kun en osaa pelata sählyä sitten ollenkaan. Viimeksi kun olen pelannut sählyä, olen todella varmaan ollut semmoinen 13-vuotias. Ja en tiedä miten te olette pelannut, mutta meidän peräkylällä asenne oli, että varpaita hakattiin sillä mailalla niin kauas kunnes vastuja luovutti sen pallon sulle mutisematta. Se oli hieman erilaista pelailua silloin nuorempana ;)

Sunnuntaina sää näytti taas parhaat puolensa ja mentiinkin pitkälle 2 h kävelylenkille rannalle. Tuli hirvee koirakuume kun rannalla näkyi vaikka mitä ihania pentuja ja koiria. Oli muutenkin kyllä niin ihana keli ettei olisi voinut olla parempaa päivää ihanalle sunnuntai kävelyretkelle! Käytiin ostamassa tanskalaisia turkinpippureita Lidlistä matkaevääksi, ja ne ei tunnu paikallisille maistuvan yhtä hyvin kuin meille pohjoismaalaisille..

Ensi viikolla olisi kaikkea kivaa ohjelmaa joka illaksi jos vaan jaksaisi käydä jokaisessa. Nimittäin maanantaina starttaa meidän yliopistossa International Development Week ja joka päivälle kuuluu mielenkiintoista ohjelmaa. Huomenna olisi heti luvassa väittely aiheesta "The role played by Human rights in the field of International Development".  Muille illoille olisi luvassa luentoja, leffa-iltaa sekä aiheeseen liittyvä MUN-sessio. Pitäisi siis olla mielenkiintoinen viikko luvassa.

Terkkuja lumiseen Suomeen!

Taustalla kohoaa meidän uusi kirjasto joka valmistuu juuri parahiksi kun mekin valmistumme

Kaunis Seaton Park, ensimmäisenä vuonna asuin tuolla kuvan takalaidalla olevan metsän takana.

Kampuksella porukka nautti auringosta ulkona

Kuvat otettu päivän kävelylenkiltä Seaton Parkin ja kampuksen läpi, asteita ulkona varmasti yli +10, minä käppäilin huppari ja toppaliivi päällä. Ihanaa.

Koti-ikävä

Harvemmin minulle tulee enää koti-ikävä. Onhan tässä nyt enemmän tai vähemmän asuttu neljä vuotta poissa kotoa. Ulkomailla. Miinus tietenkin kaikki lomat, jolloin itseasiassa yhtäjaksoisista hetkistä sekä kotona että ulkomailla ei tule kuin 3-4 kk pitkiä. 4 kk ulkomailla, 1 kk kotona, 3 kk ulkomailla, 3 viikkoa kotona etc..

Koti-ikävä iski ensimmäisen vuoden aikana useammin ja erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana kun kaikki oli vielä uutta eikä oikein tuntenut ketään. Ensimmäisen syksyn aikana ikävöin varmasti eniten kotiin, kunnes huomasin joululomalla odottavani innoissani, että pääsen palaamaan takaisin opiskeluiden ja kavereiden pariin. Ensimmäisen vuoden jälkeen kerrat jolloin ikävöin kotiin vähentyi. Tuntui että oli löytänyt paikkansa täällä, ja ympärillä oli/on ihania ystäviä ja on ylipäätänsä onnellinen elämäänsä.Vaihtovuosi Kanadassa oli nyt semmoista hullunmyllyä (hyvässä mielessä) ettei siinä paljon ehtinyt kotiin ikävöimään kun juoksi paikasta toiseen yrittäen ottaa kaiken ilon irti vuodesta. Ja sitähän me tehtiinkin!

Välillä kuitenkin vieläkin iskee kamala koti-ikävä. Ei ikävä Suomea ja suomalaisia juttuja vaan nimenomaan sitä kotia, sitä tukipilaria joka löytyy Suomesta. Koti-ikävän voi aiheuttaa moni asia. Yleensä kuitenkin jos on kurja olo/yksinäinen olo, tai on sairas, niin kaipaa kotiin, jossa voi ihan rauhassa valittaa ilman mitään syyllisyydentuntoa. Ja vaikka olisi ikävä olo jostain todella typerästä ja mitättömästä asiasta, niin äidille on ihan ok murehtia siitä. Ja koti nyt vaan on koti. Se paras paikka maailmassa.

Tänään illalla iski hirveä koti-ikävä. Rupesi ärsyttämään pienet jutut, oli kurja olo ja yksinäinen olo. Sen lisäksi sain vielä kaverilta vanhoja kuvia jotka toi paljon ihania muistoja mieleen. Plus kämppis kertoi kuinka hän lähtee viikonlopuksi kotiin. Välillä toivon että minäkin voisin mennä "viikonlopuksi kotiin". Joskus olisi ihanaa että se vaihtoehto olisi olemassa.

Tulee ikävä niitä hetkiä kun istut nojatuolilla katsomassa jotain typerää suomalaista ohjelmaa, yksi koira änkemässä syliin, toinen on jaloissa ja kolmas röhnöttää siellä pöydän alla ja perhe on koolla. Takassa palaa tuli ja elämä on hyvin. Niitä arjen hetkiä perheen parissa. Plus mun sänkyä. Mun sänky kotona on vaan NIIN paljon parempi!

Toisaalta tiedän että koti-ikävä on normaalia ja  ihan varmasti jokainen ulkomailla (tai ihan Suomessa toisessa kaupungissa) asuva on sen kokenut. Eikö? Itse tiedän että huomenna olen unohtanut koko koti-ikävän ja kaikki on taas hyvin. Iloitsen taas kaikista uusista ja ihanista jutuista joita on tiedossa ja normaalista arkipäivän hetkistä. Mutta tälläistähän se elämä välillä on - ups and downs ;)

Hyviä muistoja toi mieleen mm. nämä kuvat:

Junnuna, olin ehkä 19 v?

Toinen junnu

Kevätaurinko

Tämähän voisi olla kesäkuva!

Tänään oli koko päivän ihan mieletön keli, ja niinkuin olen tuhat kertaa aikaisemmin todennut, aurinkoinen keli tekee kyllä päivän! Laitoin sen kunniaksi jopa arskat silmille ja heti tuli tosi keväinen olo!

Yliopistolla kului päivä Human Rights-kurssin parissa, johon olen melkoisen pettynyt. En tiedä mitä odotin koko kurssilta, mutta en ainakaan sitä mitä nämä viimeiset kolme luentoa ovat olleen. Toisaalta esseenä tehdään case study jonkun tietyn maan (mun tapauksessa Venäjä) ihmisoikeustilanteesta. Joten se on varmasti ainakin mielenkiintoista! Nyt oliskin hyvä mahdollisuus ruveta kirjoittamaan esseetä ajoissa kun vielä ei ole hirveästi yliopistohommia. Esseen palautus kun on viikkon pääsiäisloman jälkeen ja olisi kiva olla murehtimatta sitä loman aikana.

Havahduttiin myös siihen tosiasiaan että tätä lukukautta ei olekaan niin montaa viikkoa enää jäljellä, varsinkin kun ottaa 3 viikon  pääsiäisloman pois laskuista. Ottaen huomioon kuinka innoissani olin valmistumassa syksyllä, nyt tuntuu että olisi kiva pysäyttää aika hetkeksi. Elämä tuntuu niin ihanan tasaiselta tällä hetkellä.



Tutoriaalin jälkeen mentiin katsomaan kaverin 5 kk vanhaa chihuahuan-pentua. Voi että se oli söpö ja positiivinen! Tosi utelias eikä yhtään vieraskorea! Tuntui vaan tosi oudolta olla tekemisissä niin pienen koiran kanssa, kun olen tottunut meidän 3:n koiraan (10 kg, 30 kg, 30 kg), joista kaksi on kuitenkin sellaista keskikoko-luokkaa. Pelkäsin koko ajan kävellessäni että tallaan sen. Vietetiin sitten reilu tunti leikkien pennun kanssa. Kamala hauvakuume tuli! Toisaalta tuli kanssa ikävä omia hauveleita, vaikkei ne ihan sylikoiria olekaan (toisaalta se ei ole ikinä estänyt niitä änkemästä syliin,päinvastoin)..

Lelu oli vähintäänkin yhtä suuri kuin koira

Tsekatkaa toi kieli!

Tarkkana kuin porkkana!

Ja vaikka viimeisimmässä postauksessa vielä välttelin salille menoa, eilen sitten aloitin. Ja ai että kuinka muistinkaan taas  miten hyvä olo salilla käymisestä tulee! Toisaalta, joka kerta kuin aivastan, yskin tai nauran niin vatsalihaksiin sattuu. Tulee heti halu syödäkin terveellisemmin. Toivottavasti jaksan jatkaa samalla tavalla, eikä innostus lopahda heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt motivaattorina toimii se 10 km juoksukisa toukokuussa. Aika noloa on jos laitoin tavoiteajaksi 1 h ilmoittautumisen yhteydessä ja päädynkin maaliin vasta 2 h jälkeen... Tosin uusi tavoiteaika on alle tunnin, koska kämppis totesi "että ihan hyvin jaksat pienellä treenaamisella sen alle tuntiin juosta".
Salilla käymisen kunniaksi, kokkasinkin tänään todella terveellisen aterian: lohta ja paljon vihanneksia! Ja hyvää oli!

Paljon vihreetä!

Huomenna ajattelin vääntäytyä "aamulenkille" (eli ehkä joskus kympin aikaa) jos vaan sää sallii. Kaipaisin raitista ilmaa, on se ulkona juokseminen kuitenkin paljon mukavampaa kuin juoksumaton tallaaminen salilla. Huomenna illalla onkin sitten vaalikoulutus luvassa toukokuun Skotlannin parlamenttivaaleja silmällä pitäen joihin hain töihin. Minä pääsen osallistumaan niihin nimikkeellä "polling clerk". Kaipa se huomenna paljastuu mitä tehtäviini tarkalleen sitten kuuluu. Jännää!