Otsikossa esitetty kysymys on aina askaruttanut minua. Varsinkin kun takana on se kahden viikon Suomi-loma ja olen innoissani kertonut kaikille kuinka kivaa meillä oli. Miten sitä selittää esimerkiksi brittiläisille työkavereille mikä tekee juuri Suomen kesästä niin maagisen, että ei tulisi mieleenkään lähteä minnekkään muualle kesälomalle kuin juuri Suomeen? Siinä missä Briteissä pidetään ehkä juuri 2 viikon, maksimissaan 3 viikon kesälomia, minä kerron tarinoita siitä kuinka toimistot Suomessa sulkeutuvat koko heinäkuuksi ja ihmiset pakenevat mökeille. En tiedä onko kaikissa suomalaisissa perheissä aina näin, mutta ainakaan meidän perhe ei ole koskaan matkustanut ulkomaille kesällä vaan ne kesälomat on vietetty tiiviisti aina kotimaassa. Mielestäni ei siis ole Suomen kesän voittanutta. Ja aika moni taitaa olla samoilla ajatuksilla mukana, varsinkin jos katsoo tämän kuukauden Instagram Travel Thursday postauksia - moni fiilistelee Suomen kesää ihan täysillä.
Koen kuitenkin erityisen vaikeaksi pukea sanoiksi miksi juuri Suomen kesä voittaa esim. Britti-kesän ihan 6-0. Kollegat kyselee että miksi sinä aina hehkutat Suomen kesää? Mikä siitä tekee niin upean? Väitän että osa siitä fiiliksestä tulee ihan siitä tietysti nostalgian tunteesta. Me ollaan kaikki varmaan vietetty niitä ihania lapsuudenkesiä Suomessa ja menty paikasta toiseen vailla huolen häivää silloin nassikkana. Varmasti Briteillä on samanlaiset muistot heidän omista lapsuudenkesistään. Minulta löytyy niin paljon ihania muistoja lapsuudenkesiltä - pyöräretket lähijärvelle, Aku Ankkojen lukeminen ullakolla ukkosella, maastoretket heppojen kanssa...Olen siis varma, että ne tietyt muistot vaan lisää sitä tunnetta että Suomen kesä on paras.
Mutta toisaalta se fiilis siitä Suomen upeasta kesästä vaan voimistuu kun astuu ulos Helsinki-Vantaan ovista. Ilmakin tuoksuu ihan erilaiselta kuin Briteissä. Sellaiselta raikkaalta ja puhtaalta. Suomalaisessa kesäruuassa on sama piirre - maut ovat aivan omanlaisiaan ja ruoka maistuu nimenomaan raikkaalta. Uudet perunat omalta kasvimaalta, savustettu kala, raikas salaatti - kesällä ei paljon raskaita hampurilaisia tee mieli vedellä. Metsämansikat suoraan oman tien varresta.
Vaikka kuinka tykkäänkin Englannin kumpuilevasta maastosta, niin kyllä ne suomalaiset järvimaisemat vaan jotenkin on niin kauniita. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun on asunut 2 vuotta niin keskellä sisämaata, että ainoan järven jonka on nähnyt on ollut teko sellainen. On aivan ihana fiilis kun voi tehdä iltakävelyn koiran kanssa järven rantaan ja vain istuskella laiturin päässä ihaillen maisemia (vaikka meidän koiran mielestä istuminen on kyllä tavattoman tylsää puuhaa). Joten Suomen järvimaisemat kyllä rulaa!
Kuten edellisessä postauksessa sanoin, ei se sää ole maailman isoin asia. Joo, onneksi sentään ei satanut kahta viikkoa putkeen, se olisi voinut olla vähän ikävää, mutta kyllä minulle silti tuli kesäfiilis vaikka aurinko ei koko ajan porottanutkaan Suomi-lomamme aikana. Loppuenlopuksi minulle Suomen kesä koostuu niin monesta muusta asiasta kuin siitä säästä, että mentiin tälläkin kertaa sillä asenteella ettei anneta sään häiritä meidän lomanviettoa. Nimimerkillä, syötiin juhannuksena meidän kesäkeittiössä illallista toppatakit ja kasmir-kaulahuivit päällä kun olisi muuten ollut vähän kylmä. Mutta olisi myös tuntunut todella väärältä syödä juhannusateriaa sisällä, se ei vaan sovi.
Siinä missä Britannian kesästä tulee mieleen Pimm's, mansikat, Wimbledon, pubit, patikointiretket, grillaus, piknikit, kylmät säät niin Suomen kesää miettiessä tulee mieleen juuri ne yöttömät yöt, järvimaisemat, puhdas ilma ja ruoka, huolettomuus, mansikat, peltomaisemat....Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
En tiedä. Ehkä se on loppuenlopuksi se fiilis joka on isoin asia - fiilis siitä että Suomen kesä tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia.
*********************
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.