Kohta kotona!

Ennen eilistä en ollut ajatellut pääsiäislomaa sen kummemmin (paitsi sitä lumen määrää joka Suomessa odottaa..yök). Noh, eilen puhuin sitten A:n kanssa ja hän kysy, että odotanko pääsiäislomaa. Sanoin tietysti sen enempää miettimättä kyllä. Ajattelin et ihan kiva mennä takas Suomeen hetkeksi. Sit A kysy että mitä aion tehdä pääsiäisloman aikana. Noh, siitä se innostus sitten lähti!
Aloin kuvailla kaikkea mitä aion tehdä loman aikana ja yhtäkkiä oli innostus tarttunut salamana pöksyihin!

Pääsiäisloman vietto on ihan erinlainen verrattuna joululomaan. Joululomaan kuuluu olennaisena osana se kaikki hössytys, kaikki on kiireisiä ja koko juttu kulminoituu jouluun ja uuteen vuoteen (rakastan kyllä joulua, että en valita)!
Mutta pääsiäisloma on ihan eri! Silloin ei ole mitään erikoista. 3 viikkoa pelkkää arjen tohellusta. Ja sitä odotan aivan innolla! Pääsiäislomalta odotan mitä oudoimpia asioita kun joululomalla olen taas vain innoissani joulusta ja kaikesta hössötyksestä siihen liittyen.

Odotan mm. seuraavia ihania asioita:

Haluan käydä hiihtämässä! Kuntoa pitää jollain tapaa pitää yllä (varsinkin kun  se 10 km juoksu on edessä) joten mikäs parempi tapa kuin käydä hiihtämässä (haluan oikeasti nähdä kuinka monta kertaa loman aikana tämä toteutuu)...

Maitorahkan ja normaalin raejuuston syömistä. Ah, ihanaa...

Koirien kanssa lenkkeilemistä ja puuhastelua...

Sitä että voin kierrellä rauhassa Helsingin keskustassa, tavata ystävät perinteisesti Stockan kellon alla ja käydä ylikalliilla lounailla ja kahvitteluilla...

Äiti-tytär päivää joka on jo varattu...

Saunaa (monta sydäntä tähän perään)...

Kaikkien ihanien kavereiden tapaamista ja mahdollista road-trippiä Turkkuseen päin?

Sitä että pääsen taas äidin laukkuvarastolle ja kenkäkaapille kohnimaan uusia tulokkaita joita voin varastaa käyttööni...

No niiden edellisessa postauksessa mainitsemieni kuvien laittamisen omaan "Legendaarinen kesä vm. 2010!) albumiin....

Kirjojen lukemista ja meidän kodin ihanaa kirjahyllyä...


Sitä että voin mennä isäni kanssa meidän kyläkuppilaan lounaalle ja kaikki tietää ja tuntee toisensa...

Sanoinko jo kaikkien ihanien kavereiden tapaamista?

Ylipäätänsä sellaista täydellisen stressitöntä lomaa joka on täynnä pieniä arkipäivän juttuja ja vaan sitä "normaalia" Suomi-elämää (kuten suomalaisessa ruokakaupassa käyminen, yllättävän terapeuttista hommaa)...


Todellisuudessa kohta alkaa pukkaamaan stressi päälle, koska lähtöön on todella enää 10 päivää (iik, apua, kääk) ja mulla on yliopistohommat vielä ihan vaiheessa. Ja stressittömän loman edellytyksenä on että saisin edes yhden esseen tehtyä. Ja noista 10 päivästä 4 menee Glasgowssa, jolloin en tee mitään kouluhommia. Ja sen sijaan että nyt tekisin kouluhommia, kirjoittelen blogiin. Huah, when will I learn?


P.S. Olen lukenut blogitekstejäni ekalta vuodelta jolloin tuskailin esseiden kanssa joiden maksimi sanamäärä oli 2500. Nyt se on siinä 4000-5000 sanan välissä. Sanamäärä muuttuu, tuskailu ei. Sitä se yliopistoelämä on.