Opiskelu Skotlannissa

Eka päivä, ja järkyttävä tukka

Nyt kun opiskelu täällä Skotlannissa alkaa olemaan loppusuoralla ja heinäkuussa pitäisi todella saada undergraduate- paperit takataskuun ja lähteä haistelemaan uusia tuulia, olen pohtinut aikaani täällä aika paljonkin. Monen muunkin blogista olen näitä pohdintoja opiskelusta Skotlannissa lueskellut. Joten tässä tulee hieman analyysia kuluneestä neljästä vuodesta, höystettynä kuvilla näiden vuosien varrelta.










Lukion toisella olin vielä vakuuttunut hakevani oikikseen opiskelemaan, mutta sitten lukion lakitiedon-kurssi käänsi pääni. Tykkäsin kurssista itseasiassa todella paljon, mutta huomasin että mentaliteetti "mitä jos olisikin tapahtunut näin" ei sopinut minulle. Hermo kärähti. Nyt vielä myöhemminkin tiedostan, että oikis ei olisi ollut oikea paikka minulle. Sen jälkeen haku valtiotieteellisen kv-politiikan linjalle tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Noh, ensimmäisellä hakukerralla paikka ei auennut ja vietin vuoden opiskellen liiketaloutta amk:ssa. Siinä muuten huomasin, että myöskään tuo liiketalous ei todellakaan ollut minun alaa. Miten sitten päädyin hakemaan ulkomaille opiskelemaan?

Viskitislaamo vierailu

Pikkujoulubileet 2007

Moni täällä teki täysin tietoisen valinnan ja haki ulkomaille opiskelemaan ja oli oikeasti tutkinut eri vaihtoehtoja ja perehtynyt asiaan. Minun perehtyminen asiaan tapahtui isäni ex-kollegan pojan välityksellä. Kuulin ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta opiskella ulkomailla juurikin tätä kautta, ja kun vielä asiaan lisäksi lukukausimaksujen puutteen, kuulosti koko homma aika hyvältä. En ollut ikinä lukiovaihdossa, koska silloin en halunnut pitää valivuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen en kadu sen enempää päätöstäni. Koen tosin että olisi ollut hyödyllistä kartuttaa kielitaitoa jo lukioaikoina. Eli olisi ollut hyödyllistä mennä jonnekkin muualle kuin englanninkieliseen maahan vaihtoon. Monella kaverillani onkin juuri se etu, että he menivät ei-englanninkieliseen maahan ja puhuvat nyt sujuvasti ranskaa, espanjaa tai esim. saksaa. Se vähän harmittaa etten omalta osaltani osaa kuin englantia sujuvasti.
Anyways, en siis ollut lukiovaihdossa mutta ajatus opiskelusta ulkomailla kiehtoi minua aina ja kun mahdollisuus aukeni, niin tietenkin siihen tartuin.

Haha, good old times, eh?

Pääsin sitten Aberdeeniin opiskelemaan, enkä edes itseasiassa hakenut minnekään muualle. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut järkevää hajauttaa tätä hakuprosessia myös muihin kaupunkeihin :)
Aberdeenissä minua kiehtoi juuri ajatus että voisin opiskella Joint Honours-tutkinnon - sekä politiikka että kansainvälisiä suhteita. Suomen ja Skotlannin välinen ero näissä aineissa vaikuttaa melko suurelta. Kumpi on parempi vaiko ei kumpikaan on vaikea lähteä analysoimaan kun en ikinä ole Suomen yliopistossa tätä ainetta lukenut. Varmasti eri ihmisille sopii eri tyyli. Minulle tuntuu sopivan tämä  Skotlannin tapa opettaa näitä aineita. Voin kyllä sen verran kertoa, että nautin suunnattomasti enemmän aineista täällä kun vertaan niitä siihen valtsikkaan lukemaani pääsykoekirjaan joka oli ehkä tylsin opus ikinä.

Frankfurtin kentällä, edessä lento Montrealiin ja vaihtovuoden alku

Kun olin jo hyväksynyt opiskelupaikkani Aberdeenissä ja olin päättänyt vakaasti lähteä, löysin sitten ensimmäistä kertaa isory.org keskustelupalstan. Ja voin kuulkaa kertoa että siinä vaiheessa meni melkein pupu pöksyyn. Tunnuin löytäväni keskustelupalstalta vaan ne negatiiviset asiat Briteissä opiskelusta.
Syksyllä 2007 lähdin sitten ristiriitaisin tuntein kohti Skotlantia. Toisaalta olin innoissani, toisaalta muuttaminen toiseen maahan tuntui liian isolta askeleelta. Taas näin jälkeenpäin ajateltuna eihän se sitä ollut. Lentokoneet kulkee ja ei se muuttaminen Britteihin loppuenlopuksi niin iso juttu ollutkaan.
Lähdin asenteella, että "jos en tykkää, voin aina tulla pois". Suurin huoleni ei todellakaan ollut kielitaito tai että pärjäänkö yliopistossa, vaan että löydänkö kavereita :)

Kanada 2008-2009

Noh, löysinhän minä niitä kavereita. Ja ensimmäisen joululoman jälkeen odotin innoissani paluuta takaisin yliopistoelämään. Ja pärjäsin yliopistossa ihan hyvin. Ja pääsinpä jopa sitten vaihtoon. Eli vaihtoehto Suomeen palaamisesta ei ollut enää ajankohtainen. Olen monta kertaa lukenut blogitekstejäni taaksepäin ja löysinpä sieltä muistelun myös ensimmäisen vuoden toukokuulta, jossa mietiskelin kulunutta vuotta. Siitä tekstistä paistoi kyllä onnellisuus läpi!

Montreal

En ole koskaan katunut tänne lähtöäni. Tottakai tässä maassa on paljon vikaa, mutta toisaalta, onko olemassa täydellistä maata? Olen sitä mieltä, että jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa elämääsi niin tee niin. Ei se ketään auta jos et viihdy Briteissä ja tykkää opiskelusta täällä (tai oli kyseessä mikä tahansa maa). Silloin pitää tehdä päätöksiä. 4 vuotta on ihan turhan pitkä aika viettää valitellen ja onnettomana. Minä olen viihtynyt täällä erinoimaisen hyvin, sen takia päätinkin jäädä. Jos en olisi kokenut viihtyväni, olisin toivottavasti palannut Suomeen ja hakenut uudestaan valtsikkaan. Mutta se ei enää alun sopeutumisen jälkeen edes tuntunut vaihtoehdolta.

En ole kokenut jääväni mistään paitsi vaikka Suomeen en päätynytkään opiskelemaan (paitsi ne vuosijuhlat, hmph). Olen saanut kivoja tilaisuuksia, päässyt näkemään maailmaa ja ehkä kasvamaan ihmisenä. En myös millään tavalla halua "kritisoida" Suomea ja yliopistoa siellä, ihan samalla tavalla siellä opiskellessa saa niitä ihania ystäviä ja kokemuksia. Minä vaan satuin lähtemään tänne. Ja olen supertyytyväinen päätökseeni.

Nyt olen kuitenkin onnellinen että tämä ajanjakso elämässäni on kohta ohi. Ja todella onnellinen että se tapahtui. 3 vuotta Aberdeenissä oli hauskaa aikaa, mutta nyt on aika vaihtaa maisemaa ja kokeilla uusia uria. Toisaalta tuntuu haikealta, olen saanut täältä niin ihania (elinikäisiä toivottavasti) kavereita että välillä halu jäädä tähän elämään on kova. Varsinkin kun monet kaverit eivät vielä valmistu tänä kesänä. Ja varsinkin kun tulevaisuus on vielä auki.

Lontoo 2010

Sen verran haluaisin sanoa, jos joku siellä ruudun takana miettii ulkomaille lähtöä mutta ei ole ihan varma. Tuntuu ettei uskalla.

Jos sinulla vain on mahdollisuus, niin lähde ihmeesä. Äläkä välitä mistään kauhukertomuksista. Koska loppuenlopuksi sinä pystyt muodostamaan juuri ne omat mielipiteet. Sinä päätät tykkäätkö vai et. Lähtö esim. Britteihin ei ole peruuttamatonta. Jos paikka ei tunnu omalta, voit aina palata takaisin kotiin ja kukaan ei sinua siitä tuomitse. Voit sanoa kokeilleesi ja sanoa ettei se ollut sinun juttusi. Ainakin yritit, ja koskaan ei tarvitse miettiä "mitä jos?". Aina kannattaa yrittää, siinä harvoin menettää mitään.

Tottakai minäkin olen miettinyt välille, että "mitä jos olisinkin jäänyt Suomeen?". Välillä ajattelen että se olisi ollut niin paljon "helpompaa" jäädä Suomeen. Ei tarvitsi pohtia missä maassa seuravaaksi asuu, tai miten mahdollisen parisuhteen käy. Tai mites sitten perhe? Mutta toisaalta, elämä on valintoja täynnä ja olen kuullut että välillä täytyy luopua jostain saavuttaaksen unelmansa. Ja en ole vielä kunnolla katunut päätöstäni kertaakaan.

Olisi hauska kuulla muiden Briteissä opiskelevien tai opiskeluun aikovien näkemyksiä asiasta!