Back in sunny Scotland!

Lauantaina lähdin todella takaisin kohti Skotlantia ja matka alkoikin niin hyvin, että Helsinki-Vantaalla minulle ilmoitettiin että kone on overbookattu ja että minulla ei ole tällä hetkellä paikka koneessa välillä Amsterdam-Glasgow. Koska kärsivällisyys ja minun nimi ei ole koskaan kulkenut samassa lauseessa, kaavailin jo sotasuunnitelmia kuinka saan itseni koneeseen. Olin aika kypsä nimittäin koko tilanteeseen jo ennenkuin kone edes laskeutui Amsterdamiin. Tottakai korvaukset jotka olisi saanut, jos olisi jäänyt vapaaehtoiseksi Damiin yöksi ja lähtenyt seuraavan aamun koneella olisivat olleet hyvät. Minä en ollut kuitenkaan varautunut viettämään yötäni Damissa vaan olin varautunut siihen että pääsen sillä koneella mihin olin paikkani varannut, lauantai-illaksi Glasgwohon. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi vapaaehtoiset löyty ja minä sain paikan koneesta. Olin hyvin kiitollinen sille pariskunnalle jotka ilomielin jäivät Damiin, ja jonka avulla minulle vapautui paikka.

Sunnuntai helli heti säällä ja menimme nauttimaan siitä koko päiväksi Glasgow Greenille eli suureen puistoon Glasgown keskustaan. Päivä kului lentopalloa pelaten (en voi uskoa että allekirjoittanut voi olla niin järjeställisen huono siinä) ja kuin huomaamatta aurinkoa ottaen. T-paidalla pärjäsi mainosti - kelpasi minulle! Ihanaa nähdä puut vehreinä ja kukkien kukkivan! Takaisin kotiin palattiin illalla ja tuloksena koko päivän ulkoilusta oli panda-silmät. Kiitos mun rakkaiden aurinkolasieni, niin mulla on nyt kivat rajat.

Jännä tunne. Itse luentoja ja seminaareja on jäljellä enää 3,5 viikkoa. Viikon lukuloma jonka jälkeen kaksi tenttiä heti peräjälkeen, ja se olisi sit siinä. Vielä joululomalta palatessa, tunsin palaavani takaisin arkeen, nyt tuntuu jo luissa ja ytimissä että viimeistä viedään ja vielä pitää tehdä sitä sun tätä ennenkuin tämä loppuu.


Arki kuitenkin iski tänään kun perjantaille pitäisi vääntää 4000 sanan essee siitä Venäjän ihmisoikeustilanteesta  ja tehdä miljoona muuta asiaa. Sen lisäksi sain tänään postissa paketin, jossa tuli mun kilpailunumero, t-paita ja ohjeet sinne Glasgowssa Naisten kymppiin, joka on jo parin viikon päästä. En tiedä miten aion sen 10 km kieriä, pyöriä tai kontata mutta ei auta itku puserossa. Pakko se on jotenkin vääntää. Vaikka sitten kontaten.