Viimeisen päivän aamu valkeni taas kauniina ja edellisenä päivänä olimme päättäneet että heti aamusta lähdemme tutustumaan Venäjän poliittisen historian museoon. Sekä isä, että minä kun olemme kiinnostuneita politiikasta ja molempia on aina kiehtonut nimenomaan Venäjän ( ja Neuvostoliiton aikainen) politiikka, oli tässä museossa vierailu itsestäänselvää.
Museo itsessään oli todella mielenkiintoinen ja kertoi laajasti sosialismin vuosista, sekä yleisesti Neuvostoliiton että Venäjän poliittisesta historiasta. Todella mielenkiintoista, varsinkin kun talossa itsessään oli aikoinaan (ihan oikeasti) Leninin huone, josta sitten näitä päätöksiä ohjailtiin. Ainut negatiivinen seikka oli runsas venäjänkielen käyttö, vain osa kuvauksista oli myös käännetty englanniksi, joten varmasti olisi saanut enemmän käynnistä irti, jos olisi osannut venäjää.
Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Pietari-Paavalin linnoitusta joka oli samalla saarella (jonka silta kyllä yhdistää siihen keskussaareen mukavasti). Pietari-Paavalin linnoitusta on käytetty mm. poliittisten vankien säilytyspaikkana ja linnoituksessa sijaitsevaan Pietari-Paavalin katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän keisarit. Aurinkoinen päivä ja kaunis linnoitus oli hyvä yhdistelmä! Valitettasti jouduimme tyytymään ihastelemaan katedraalia vain ulkopäin sillä se on suljettu keskiviikkoisin.
Linnoituksen portti
Pietari-Paavalin katedraali
Positiivinen juttu oli, että linnoituksen muureille pääsi kävelemään (tosin maksusta, mutta taas sai opiskelija-alennusta), ja vaikka muurit ei korkealla ollutkaan niin oli hienot näkymät molemmin puolin Nevaa!
Tämän jälkeen otettiinkin metro hotellille ja mentiin lepuuttamaan jalkoja ja mieltä sillä illaksi oltiin ostettu liput balettiin! Olin päättänyt jo ennen matkan alkua, että kun Pietariin kerran mennään, niin on myös pakko päästä balettiin! En ollut koskaan ennen käynyt baletissa, joten totesin että venäläinen baletti on varmaan ihan hyvä aloituskohta.
Ostimme liput "The Evening of Classical Ballet" esitykseen Eremitaasin omaan, upeaan teatteriin, jossa on vaan 250 paikkaa. Baletti oli kokelma-esitys eri baleteista: Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä, Giselle ja Don Quixote.
Rakastuin.
Baletti oli aivan ihana. Joutsenlammen kohdalla, jossa joutsen kuolee, meni vain kylmät väreet pitkin selkäpiita. Istuin haltioissani sen koko kaksituntisen ja katselin aivan mielettömän taitavia tanssijoita. Ja se tunnelma. Olin myyty ensihetkestä lähtien. Ei sitä voi edes sanoin kuvata. Ja Eremitaasin teatteri oli mitä parhain näyttämö baletille.
Tälläinen sisäänkäynti on itse teatteriin, ei hassumpi?
Tälläinen sisäänkäynti on itse teatteriin, ei hassumpi?
Kuvien ottaminen oli jostain syystä sallittua, joten muutaman sitten otinkin. Mutta eihän sitä samaa tunnelmaa onnistu kameralla taltioimaan :)
Päästyämme ulos teatterista, meitä kohtasi mitä upein auringonlasku (töhry kuvassa on likaisen ikkunan syytä).
Ja ihana iltakävely Nevski Prospektia pitkin takaisin hotellille oli sen arvoista kun näki Pietarin kanavat kauniissa iltavalaistuksessa.
Torstai ja viimeinen aamu koittikin sitten pian. Juna lähti vasta iltapäivällä puoli kolmen aikaa, joten aamupäivän ehti hyvin tehdä vielä kaikkea. Luettiin siitä Aamulehden Pietari-artikkelista, että kannattaa mennä käymään Aprsinkin-torilla, koska siellä tunnelma on epämääräisen eksoottinen ja kiinnostava. Okei, päätettiin sitten että sinne suunnistetaan. Toria pitää kaukaasialaiset ja georgialaiset, jonka takia miliisit usein paikkaa ratsaavatkin. Ja tuota, se oli kyllä hyvin mielenkiintoinen paikka. Oli hieman vaikea sulautua joukkoon, mutta yritettiin olla venäläisen oloisia. Porukkaa oli isoissa ryhmissä ja sieltä saattoi ostaa mitä tahansa dvd-levyistä (aitous ei taattua) sukkahousuihin. Paikka oli hyvin mielenkiintoinen, mutta sen verran epämääräinen että tehtiin torilla hyvin lyhyt kierros. Siinä vaiheessa kun miliisi tuli esille, päätettiin me vaihtaa maisemaa. Kameraa en uskaltanut kaivaa esiin :)
Tämän jälkeen suuntasimme hieman toisenlaiselle torille, nimittäin Verikirkon takana olevalle matkamuistotorille. Halusin ehdottomasti maatuskan itselleni. Jos muuten olette koskaa miettinyt että kuka ikinä ostaa muovisia Eiffel-torneja tai Vapaudenpatsaita, niin se olen minä. Minulla on tapana ostaa joku tosi tacky turistimuisto paikoista joissa olen käynyt. Tosin maatuskat ovat oikeasti mielestäni kauniita, joten halusin sellaisen ihan koriste-esineeksi kotiini. Ja vitsit, mikä valinnanvaikeus! Niitä oli niin montaa eri sorttia,väriä ja muotoa. Pitkien pohdintojen jälkeen päädyin sitten siihen perinteiseen malliin. Miten niin naiset ei osaa päättää?
Oli tarjolla myös Presidenttejä ja muita valtionjohtajia..
Tätä näkymää ihmettelimme kovasti kävellessämme torille päin. Kadun seinillä roikkui kauniita tauluja, joiden alle, viereen ja ylös oli maalattu graffiteja, mutta ei itse tauluihin. Aika uskomatonta.
Sushi-lounaan kautta (Pietarin keskusta on täynnä ilmeisen hyviä sushi-paikkoja) oli aika jättää Pietari taakse ja lähteä kohti juna-asemaa ja Suomea.
I'll be back!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit!