Sain kommentiboksiin tiedustelun mukavalta kanssabloggarilta
Evelyniltä että haluaisinko jakaa hieman ajatuksia yleisesti tästä postgraduate-tutkinnosta ja mietteitäni omasta yliopistostani (LSE) ja sen maisterin tekemisestä täällä. Tämähän sattui sopivasti, koska olin muutenkin tässä jossain vaiheessa ajatellut tälläisen postauksen tehdä! Ainut ongelma tämän kirjoittamisessa oli, että en oikein tiennyt miten tätä lähtisin käsittelemään. Joten pahoittelut jo etukäteen jos teksti tuntuu hieman sekavalta :) Ja niinkuin aina, yhtäkkiä en muistanut mitään niitä hyviä ja huonoja puolia joita on tullut tässä opiskelujen aikana mietittyä.
Itse hakuprosessista ja miksi halusin tehdä
postgraduate-tutkinnon olen kirjoitellut
täällä. Arkisempia tunnelmia ja juttuja tämän vuoden opiskeluista löytyy muutenkin tuolta
postgraduate-tunnisteen alta jos haluaa lisää juttuja lukea.
Päällimäisenä tunteena nyt tässä vaiheessa kun opiskeltuja on käyty nyt sellainen 1/3 on tyytyväisyys. Yleisesti ottaen olen ollut hirmuisen tyytyväinen niin päätöksestä maisterin tekoon, omaan tutkinto-ohjelmaani sekä erityisesti yliopistooni. Ainoat negatiiviset asiat jotka tulevat mieleen, koskevat pikemminkin yleisesti brittiläistä yliopistojärjestelmää ja kuinka se on organisoitu.
|
Yritin ottaa kuvaa mun yliopistopaidasta joka on aina mun päällä. Vähän epäonnistu. |
Mitä on sitten ne
hyvät puolet tässä maisterissa, tässä yliopistossa (tosin saattaa tulla hieman yleisempääkin juttua osittain):
-No jos aloitetaan luonnollisesti ihan siitä itsestään, eli opiskelusta. Kurssivalinta on laaja, jokaiselle löytyy jotakin, kursseja voi ottaa myös muilta laitoksilta (sen eteen täytyy tosin itse nähdä hieman vaivaa) ja proffat ovat loistavia. Tottakai se opetuksen taso on se tärkein asia kun maisteripaikkaa miettii, ja itse olen ollut erittäin tyytyväinen. Proffat vetävät mielenkiintoisia luentoja ja seminaareja ja tällä tavalla saa uusia näkökulmia asioihin. Useimmat proffat ovat todella ansioutuneita alallaan (joka ei tietysti aina kerro kaikkea, voi olla ansioitunut mutta huono opettamaan), ja kehittävät omia tutkimuksenalojaan jatkuvasti. He ovat myös helposti lähestyttävissä jos on jotain kysyttävää tai pulmia. Kaikenkaikkiaan opetuksen taso on siis ollut hyvin korkea ja samalla vaativa.
-Yliopistolla tapahtuu
koko ajan niin paljon. On vierasluentoja, urafoorumeita, uramessuja, kampanjoita etc. Maineensa ansiosta yliopisto onnistuu järkkäämään koko ajan mielenkiintoisia luennoitsijoita vierailemaan (viime syksynä mm. Madeleine Albright), ja näistä vierasluennoista kannattaa yleensä ottaa kaikki irti.
|
Erkki Tuomioja pitämässä luentoa |
-Omaan urakehitykseen täällä kiinnitetään paljon huomiota, ja sen takia on olemassa yliopiston oma
Careers service (joka tosin löytyy joka brittiyliopistosta) josta saa apua erinäisiin pulmiin. Sen lisäksi viikottain on erilaisia uramessuja tai foorumeita (enemmän tosin talous-puolelle suuntautuneita), sekä yliopiston oma työnhaku-listaus on hirmu kätevä. Nämähän eivät tietenkään sitä työpaikkaa takaa, mutta on hyvä olla olemassa kaikki apukeinot mitä voi saada. Kilpailu työpaikoista on kova.
- Kanssaopiskelijat. Okei, en tiennyt mihin sijoittaa tämän kohdan, mutta tämä oli pakko mainita. Eli yhtenä rikkautena ehdottomasti tässä ohjelmassa on mun kamalan viisaat kanssaopiskelijat :) Meillä vallitsee ainakin omassa ohjelmassa hirveän hyvä yhteishenki! Sen lisäksi ihmisiä on valittu tähän ohjelmaan monesta eri taustasta, maasta ja opiskelupaikoista, joten seminaarit saavat ihan uusia ulottuvuuksia kun näkemyksiäkin on niin erilaisia. Monella on takana niin vankka opiskelu- kuin työkokemuskin. En tiedä miten hakuvaiheessa eri juttuja painotetaan mutta ainakin omassa ohjelmassani tuntuu siltä että oman alan työkokemusta on arvostettu, jokaiselta tuntuu löytyvän jos jonkinmoista internshippiä ja työkokemusta. Seminaarien keskustelut ovatkin yleensä todella hyviä, mielenkiintoisia ja fiksuja.
Hyvä vai huono puoli?
- Maisteriohjelman kesto on 12 kk. Tämä asia on mielestäni ihan henk.koht, eli pitääkö vuoden maisteriohjelmasta vai ei. Monethan kauhistelee yleensä sitä, että maisterin voi tehdä "vaan" vuodessa, varsinkin suomalaiset kaverini. Noh, en sen kummemin lähde ottaa kantaa näistä asioista, eri maissa tehdään asiat eri tavalla.
Kuitenkin, itse hain sekä vuoden että kahden vuoden kestäviin ohjelmiin, mutta vuoden ohjelma oli kyllä ykkösvaihtoehto, koska a) kandini kesti neljä vuotta b) kahden vuoden ohjelman takia siirto työelämään olisi taas pitkittynyt. Ja tietysti asiaan vaikutti niin yliopisto kuin se koulutusohjelma.
Olenko tyytyväinen valintaani? Kyllä. Minusta tuntuu että vuoden maisteriohjelmalla onnistun juurikin erikoistumaan hieman enemmän yhteen alaan ennen työelämään siirtymistä (toivottavasti). Vuoden ohjelma vaatii paljon työtä (todella paljon), mutta minulle se sopi enemmän kuin paremmin.
Syyt miksi olen välillä kaivannut kahden vuoden ohjelmaan eivät sinänsä liity opiskeluihin vaan lähinnä sosiaaliseen puoleen. Nimittäin olisi ollut kiva että elo Lontoossa olisi ainakin taattu kahteen vuoteen. Nyt en tiedä mitä syyskuun jälkeen tapahtuu. Kuten sanottu, vuosi on lyhyt aika ja mielestäni se pitää itse miettiä mikä tuntuu sopivimmalta ratkaisulta juuri sinulle. Meitä ihmisiä kun on erilaisia ja toiselle sopii toinen, toiselle toinen. Sekä yhden että kahden vuoden maistereissa on omat etunsa!
Miinukset koskee pääasiallisesti sitä miten brittiläinen yliopistosysteemi on järjestetty, eivätkä ole mahdollisesti ns. yliopistokohtaisia.
- Kielten opiskeluun ei kannusteta. Ellet teet jotain kieltä osana tutkintoa, on se (ainakin minun kokemuksella) ollut hankala ottaa ns. ekstrana. Samoin nyt maisteriohjelmassa. Kieliä ei saanut ottaa ylimääräisenä kurssina vaan olisi voinut ottaa yliopiston oman kielikeskuksen kurssin joka olisi maksanut 200 puntaa ekstraa. Kielten opiskeluun pitäisi kannustaa ja olisin hyvin voinut ottaa yhden kielen ylimääräisenä kurssina ilman että siitä olisi täytynyt maksaa vielä ekstraa. En tiedä miten muissa yliopistoissa tämä on järkätty?
- Hyvin jäykkä määrä kursseja. Tämäkin tuli jo esille kun suoritin
undergraduatea. Eli vuodessa on tietty määrä kursseja joka sun pitää ottaa, ja enempää et saa ottaa. Esim. olisin hyvin voinut ottaa tälle keväälle yhden kurssin vielä (sit olis yhteensä 3 kurssia), mutta ei saa. Sen sijaan ekstra kursseja voi auditoida, eli käytännössä käydä luennoilla ja semmoissa mutta siitä ei saa merkintää minnekkään. Toisaalta, sillä saa ainakin sen tiedon päähänsä.
Minulle oli tärkeää maisteri-yliopistoa valitessa se itse kurssiohjelma, paikka ja yliopiston taso. Tiesin sisimmissäni, vaikka muualle Eurooppaan hainkin, että Britteihin tulen luultavasti jäämään. Tiesinhän jo valmiiksi mitä yliopisto-opiskelu täällä on. Ja pidin esim. juuri siitä että opiskelu on jaettu luentoihin ja seminaareihin. Seminaarit opettaa todella paljon ja tuntuisi oudolta enää palata sellaiseen systeemiin ettei niitä olisi. Keskustelu ja argumentitaidot on kaiken a ja o.
Toiseksi halusin tasokkaaseen yliopistoon ja täytyy kyllä myöntää että pääsy LSE:n oli unelmien täyttymys. Tiedän että yliopiston rankingeistä ollaan montaa mieltä, ja itse en henk.koht ole niitä kauheasti katsellut koska en halua valita yliopistoani vaan sen perusteella miten se on sijoittunut rankingeissä. Pitää valita sellainen yliopisto joka tuntuu juuri itselleen ja tavoitteilleen sopivimmalle! Esim. Aberdeenin yliopisto on aika lailla siellä keskivaiheilla tietääkseni (britti-rankingissa), ja nyt huomaan maisteria tehdessäni, että kyllä siellä Aberdeenissäkin oli todella hyvä opetus! Ja voi vitsit kun kirosin silloin aikanaan meidän kolmannen vuoden statistiikka-kurssia mutta kyllä nyt huomaa että siitä on ollut pelkkää hyötyä!
Tässä yliopistossa yhdistyi kaikki se mitä maisteri-ohjelmaltani etsin joten voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen. Vaikka kirjasto onkin liian meluisa paikka ;)
|
Yliopiston kirjasto |
Nyt kuitenkin pyydän teidänkin apua siellä ruudun toisella puolella! Tuntuu nimittäin että unohdin varmaan miljoona asiaa, joten jos joku muu maisteri-opiskelija haluaa jakaa tuntemuksiaa kommentiboksissa, niin f
eel free to do so! Kysymyksiä saa myös vapaasti esittää!