Helmikuun luettu

Nyt on sitten iskä menossa kotia kohti ja minä jatkan esseen kirjoitusta. On se kyllä kiva kun käy vieraita, tulee vähän erilainlainen meininki siihen tavalliseen arkeen! Vaikka helmikuu vielä päivän jatkuukin, niin ajattelin tähän väliin pistää mun helmikuun surkea kirjasaldon. Eli sain peräti luettua yhden kirjan. Noh, olin kuitenkin iloinen tuosta yhdestäkin lukukokemuksesta!

Asetin itselleni pienen haasteen tuon Kindlen myötä. Nimittäin että lukisin ainakin muutaman kirjaklassikon. Koska niitä saa ladattua ilmaiseksi ja jonkin verran niitä löytyykin jo omasta Kindlestä. On jäänyt varmaan joku kauhu lukio-ajoista kun meidät "pakotettiin" lukemaan 10 klassikkoa ja silloin ei kyllä napannut ollenkaan. Tunnustan myös tässä vaiheessa että kaikkia niitä klassikoita en edes lukenut kokonaan vaan alun, keskikohdan ja lopun, ja näinollen pystyin keskustelemaan niistä tunneilla. Tästä syystä en ole lukenut kovinkaan monta suomalaista klassikkoa ja vielä vähemmän ulkomaalaisia. Jostain syystä Ilmari Kiannon Punaisen Viivan muistan vieläkin (ehkä koska luin sen kokonaan) ja siitä itseasiassa tykkäsin. Mielestäni se kuuluu kuitenkin yleissivistykseen että on lukenut tiettyjä klassikoita.

Kesällä reilireissun aikaan luin Jane Austenin Pride & Prejudicen ja itseasiassa tykästyin siihen. Ei ollenkaan niin vaikealukuinen kun olin ajatellut. Nimittäin klassikoihin liitän aina sen mielleyhtymän että kieli on vanhanaikaista ja vaikealukuista. Onnittelin itseäni saavutuksesta.

Nyt helmikuussa sitten tartuin toiseen klassikokirjaan joka löytyi Kindlen syövereistä. Nimittäin The Adventures of Sherlock Holmes jonka on kirjoittanut Sir Arthur Conan Doyle. Ajattelin että tämä olisi taas yksi niistä klassikirjoista sieltä "helpommasta päästä". Ja hyvinhän se luku onnistui! Lyhyitä ja mukaansatempaavia tarinoita oli helppo lukea ja kielikään ei ollut tuhottoman vanhanaikaista. Ja niitä oli kiva lukea bussimatkan aikana :)

En nyt lähtisi laulamaan oodia kyseiselle opukselle, se ei ollut mikään järkyttävän hyvä ja mieleenpainuva mutta Sherlock Holmesin tarinoita oli mukava lukea. Toisaalta eipä ne nykypäivän jännäritkään ikinä mieliin pitkiksi ajoiksi jää.

Kuva

Olen kuitenkin tyytyväinen että sain taas yhden klassikon luettua - hiljaa hyvä tulee. Kindlestä löytyisi myös Little Women ja Wurthering Heights, ehkä yritän ne lukea seuraavaksi. Sitten pitäisi varmaan lukea joku suomalainenkin klassikko.

Ehkäpä otan tavoitteekseni lukea viisi kirjaklassikkoa tämän vuoden aikana - otan siis mielelläni vastaan hyviä ehdotuksia mitä kannattaisi lukea!

Museointia

Iskähän tuli vierailulle tänne sunnuntaina joten on tullut käytyä nyt parissakin eri "museossa" josta pitää tarinoida. Ensin pitää kuitenkin antaa pieni oodi sunnuntain aamiaiselle.

Nimittäin päivä alkoi ihan loistavalla pannukakku-aamiaisella läheisessä amerikkalaistyyppisessä dinerissä. Tuli ihan Kanada-ajat mieleen! Paikka oli ihan täynnä, menu herkullinen ja ilmapiiri lämmin. Viikonloppu brunssina tämä paikka on erinomainen, sieltä kun sai vähän kaikkea!

Iskä saapuikin tänne vierakseni sunnuntai-aamulla joten päätettiin lähteä katsastamaan Tower of London, se kun on jo jonkun aikaa pitänyt tehdä. Keli oli mitä kaunein joten ihasteltiin maisemia siinä samalla!

Tower of Londonin varmaan tunnetuin "juttu" on se, että siellä säilytetään kruunun jalokiviä joka on varmaan yksi iso syy miksi ihmiset sinne menevät. Täytyy myöntää että olin ehkä yksi heistä, halusin nimittäin nimenomaan nähdä ne jalokivet. Mutta sisälle päästyäni unohdin ne kuitenkin nopeasti (tai ainakin hetkeksi) koska siellä oli vaikka mitä muuta nähtävää. Ja muurien sisällä avautui ihan oma maailmansa ja tuntui hassulta että ulkopuolella sijaitsee miljoonakaupunki. Rakastan ylipäätänsä tuollaisia vanhoja linnoituksia/linnoja/palatseja joten oli todella kiva päästä käymään Towerissa.

Pääsymaksu Toweriin on melko suolainen, 17 puntaa opiskelijalta. Toisaalta mielummin maksan tästä kuin saman hinnan siitä että pääsen katsomaan vahanukkeja. Mutta ihmiset tykkää tietty eri asioista. Täällä saa helposti vietettyä koko päivän, voi osallistua kierrokselle joka kuuluu lipun hintaan ja ihmetellä kidutuslaitteita tai vaikkapa kävellä linnan muurien päällä. Ehdottomasti siis näkemisen arvoinen.

Tässä demonstroidaan kuinka olen pienenä nassikkana onnistunut iskemään pääni näiden kaltereiden väliin. Sen takia ei ole ehkä kaikki muumit laaksossa vielä tänäkään päivänä.

Tänään lähdettiinkin sitten kävelemään kohti Imperial War Museumia joka on vain kävelymatkan päässä mun luota - kätevää! Kuten moneen muuhun Lontoon museoon, on tänne myös ilmainen sisäänpääsy, mikäs sen mukavampaa.

Olen varmaan aikaisemminkin täällä maininnut että minua ei kaikkiin museoihin saa raahattua, esim. nykytaiteen museot on ehdoton nou-nou. En vaan ymmärrä sen "taiteen" päälle. Sotamuseot on kuitenkin mielestäni ihan super mielenkiintoisia ja Imperial War museo ei kyllä pettänyt odotuksia! Siellä oli vaikka mitä ja vietettiinkin museossa kevyet 5 h ja sekin meni niin ettei ihan jokaista kylttiä luettu. Siellä oli myös meneillään mielenkiintoinen valokuvanäyttely Afghanistanista johon täytyy varmaan palata myöhemmin. Nyt jätettiin se väliin kun maksoi ekstraa ja oltiin jo aika väsyneitä.

Suosittelen lämpimästi tätä museota jos sotajutut yhtään kiinnostaa!

Lopuksi vielä aiheeseen täysin liittymätön kuva.
Kuinka koira voi olla näin söpö? Olisin voinut kaapata sen mukaan kun se oli niin suloinen!

Lauran turistikierros jatkuu taas huomenna :)

Aurinkoa, aurinkoa,aurinkoa

Lontoolaisia on hemmoteltu ihan megaihanalla säällä tänä viikonloppuna. Kyllä nämä upeat kelit varmaan kohta loppuu mutta pitää tietysti nauttia ja ottaa kaikki ilo irti niin kauan kun ne kestää.

Suomalaisella mentaliteetilla siis (eli ulkona pitää olla kun on kaunis keli) aloitettiin lauantai pitkällä kävelylenkillä Hyde Parkissa.

Nauratti suuresti kun nämä lokit istuivat kuin "kanat orrella". Yksi joka tolpan päällä :)

Näistä kauniista narsisseista oli myös pakko ottaa kuva ihan vartavasten äidille, ei se muuten uskoisi ;)

Käytiin syömässä perinteikäs pubi-lounas ennen kuin jatkettiin matkaamme kohti Notting Hillin lauantai-markkinoita..

Markkinoilla olikin niin kova hulina että yhtään kuvaa ei tullut otettua. Mutta löytöjä tuli tehtyä mikä oli ihan kiva :)

Frozen jugurtti on kuitenkin parasta mitä tiedän - tällä kertaa mustikoilla, brownie-palasilla ja suklaakastikkeella. Terveellistä.

Auringonlaskua ihmeteltiin taas Hyde Parkissa ja kiedoin nahkatakkia tiukemmin ylle kun huomattiin että ilta alkoi viilenemään.

Iltaa jatkettiin leffateatteriin katsomaan hauskaa "The best exotic Marigold Hotel" joka oli täynnä huumoria mutta silti tarinan takana piili vissi pointti. Paras oli kuitenkin seuraava ajatelma:

"Everything will be alright in the end, if it's not alright it's not the end yet"

Kattojen päällä

Tällä viikolla olen..

Himoinnut ihan hirmuisesti laskiaispullaa! En muista koska olisin edes viimeksi syönyt kyseistä kermavaahtohilloällötysmössöä, mutta kun kaikilta löytyy kuvia niistä blogeissaan, niin minäkin haluan!
Sen lisäksi oli pancake day enkä saanut yhtään lettuja ees! Ei sillä että olisin itse jaksanut niitä ruveta väsäilemään.

Yrittänyt opiskella. Paino sanalla yrittänyt. Ensi viikon perjantaiksi olisi yksi esseen palautus ja sitä olen yrittänyt väsäillä. Motivaatio sen suhteen on kuitenkin hukassa koska tiedän että vaikka omasta mielestäni kyseinen tuotos olisi mestariteos, niin opettajan mielestä se on kamala. True story. Kyseinen proffa on nimittäin hirmuisen tiukka arvosteluissaan. Noh, täytyy yrittää tehdä parhaansa. Sen lisäksi olen kuumeisesti yrittänyt keksiä lopputyön aihetta ja päässyt jo siihen lopputulokseen että mistä aihepiiristä haluan tehdä sen, nyt pitäisi vaan keksiä joku rajaus sille. Sen lisäksi pitäisi aloittaa kahta muuta esseetä jotka ovat itseasiassa 100 % parin kurssin arvosanasta. Niiden deadline on vasta joskus kesäkuussa, mutta pääsiäisloman haluan viettää osittain dissen parissa ja osittain Singaporessa rentoutuen. Sen lisäksi olen yrittänyt täytellä sellasia yhdeksän sivua pitkiä työhakemuksia. Parhaan opiskelupaikan olen löytänyt kirjaston sijaan yhden toisen yliopistorakennuksen 8. kerroksesta mistä näkee kivasti Lontoon ylle.

Olen käynyt salilla ahkeraan ja keskiviikkona huomasin että vihdoinkin se tuottaa tulosta. Se jokaviikkoinen Body Attack-tunti nimittäin tuntui ihan kivalta ja mukavalta, eikä samanlaiselta rääkiltä kun ekan kerran jälkeen. Ou jee! Saatoin ehkä hieman näyttää niiltä mun inhoamilta yli-ihmisiltä kun naamalla oli sellainen typerä virne koko tunnin ajan...

Tänne tuli kevät päiväksi. Torstaina nimittäin nautittiin +15 C helteistä. Huppari vaan päälle ja arskat naamalle. Aika ihanaa sanoisin.

Viikon viihdeosio vietetiin myös Lontoon kattojen yllä. Hyvä ystävä juhlisti syntymäpäiviään ja oli kutsunut meidät kaikki todella kivaan ravintola/baari konseptin omistamaan paikkaan joka sijaitsi 23.krs ja näkymät oli huikeat! Voin siis suositella Minako at the Met nimistä paikkaa jos haluaa nauttia yhden yli-kalliin drinkin hienoissa puitteissa.

Onneksi on perjantai ja tälle viikonlopulle on suunnitteilla erityis kivaa ohjelmaa! Tänään saan heti vakkarivierailijan tänne Lontooseen ja sunnuntaina tuleekin isä tänne!
Ja ääk,iik, apua, kääk, ensi viikollakin on hirmuisesti kivaa ohjelmaa ja silloin ollaan jo viikolla 8 lukukaudessa. Minne tää aika menee? Kohta alkaa jo pääsiäisloma, ja se tietää paniikkia dissen miettimisen suhteen!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ajatuksia postgraduate-tutkinnosta

Sain kommentiboksiin tiedustelun mukavalta kanssabloggarilta Evelyniltä että haluaisinko jakaa hieman ajatuksia yleisesti tästä postgraduate-tutkinnosta ja mietteitäni omasta yliopistostani (LSE) ja sen maisterin tekemisestä täällä. Tämähän sattui sopivasti, koska olin muutenkin tässä jossain vaiheessa ajatellut tälläisen postauksen tehdä! Ainut ongelma tämän kirjoittamisessa oli, että en oikein tiennyt miten tätä lähtisin käsittelemään. Joten pahoittelut jo etukäteen jos teksti tuntuu hieman sekavalta :) Ja niinkuin aina, yhtäkkiä en muistanut mitään niitä hyviä ja huonoja puolia joita on tullut tässä opiskelujen aikana mietittyä.

Itse hakuprosessista ja miksi halusin tehdä postgraduate-tutkinnon olen kirjoitellut täällä. Arkisempia tunnelmia ja juttuja tämän vuoden opiskeluista löytyy muutenkin tuolta postgraduate-tunnisteen alta jos haluaa lisää juttuja lukea.

Päällimäisenä tunteena nyt tässä vaiheessa kun opiskeltuja on käyty nyt sellainen 1/3 on tyytyväisyys. Yleisesti ottaen olen ollut hirmuisen tyytyväinen niin päätöksestä maisterin tekoon, omaan tutkinto-ohjelmaani sekä erityisesti yliopistooni. Ainoat negatiiviset asiat jotka tulevat mieleen, koskevat pikemminkin yleisesti brittiläistä yliopistojärjestelmää ja kuinka se on organisoitu.

Yritin ottaa kuvaa mun yliopistopaidasta joka on aina mun päällä. Vähän epäonnistu.

Mitä on sitten ne hyvät puolet tässä maisterissa, tässä yliopistossa (tosin saattaa tulla hieman yleisempääkin juttua osittain):

-No jos aloitetaan luonnollisesti ihan siitä itsestään, eli opiskelusta. Kurssivalinta on laaja, jokaiselle löytyy jotakin, kursseja voi ottaa myös muilta laitoksilta (sen eteen täytyy tosin itse nähdä hieman vaivaa) ja proffat ovat loistavia. Tottakai se opetuksen taso on se tärkein asia kun maisteripaikkaa miettii, ja itse olen ollut erittäin tyytyväinen. Proffat vetävät mielenkiintoisia luentoja ja seminaareja ja tällä tavalla saa uusia näkökulmia asioihin. Useimmat proffat ovat todella ansioutuneita alallaan (joka ei tietysti aina kerro kaikkea, voi olla ansioitunut mutta huono opettamaan), ja kehittävät omia tutkimuksenalojaan jatkuvasti. He ovat myös helposti lähestyttävissä jos on jotain kysyttävää tai pulmia. Kaikenkaikkiaan opetuksen taso on siis ollut hyvin korkea ja samalla vaativa.

-Yliopistolla tapahtuu koko ajan niin paljon. On vierasluentoja, urafoorumeita, uramessuja, kampanjoita etc. Maineensa ansiosta yliopisto onnistuu järkkäämään koko ajan mielenkiintoisia luennoitsijoita vierailemaan (viime syksynä mm. Madeleine Albright), ja näistä vierasluennoista kannattaa yleensä ottaa kaikki irti.

Erkki Tuomioja pitämässä luentoa

-Omaan urakehitykseen täällä kiinnitetään paljon huomiota, ja sen takia on olemassa yliopiston oma Careers service (joka tosin löytyy joka brittiyliopistosta) josta saa apua erinäisiin pulmiin. Sen lisäksi viikottain on erilaisia uramessuja tai foorumeita (enemmän tosin talous-puolelle suuntautuneita), sekä yliopiston oma työnhaku-listaus on hirmu kätevä. Nämähän eivät tietenkään sitä työpaikkaa takaa, mutta on hyvä olla olemassa kaikki apukeinot mitä voi saada. Kilpailu työpaikoista on kova.

- Kanssaopiskelijat. Okei, en tiennyt mihin sijoittaa tämän kohdan, mutta tämä oli pakko mainita. Eli yhtenä rikkautena ehdottomasti tässä ohjelmassa on mun kamalan viisaat kanssaopiskelijat :) Meillä vallitsee ainakin omassa ohjelmassa hirveän hyvä yhteishenki! Sen lisäksi ihmisiä on valittu tähän ohjelmaan monesta eri taustasta, maasta ja opiskelupaikoista, joten seminaarit saavat ihan uusia ulottuvuuksia kun näkemyksiäkin on niin erilaisia. Monella on takana niin vankka opiskelu- kuin työkokemuskin. En tiedä miten hakuvaiheessa eri juttuja painotetaan mutta ainakin omassa ohjelmassani tuntuu siltä että oman alan työkokemusta on arvostettu, jokaiselta tuntuu löytyvän jos jonkinmoista internshippiä ja työkokemusta. Seminaarien keskustelut ovatkin yleensä todella hyviä, mielenkiintoisia ja fiksuja.

Hyvä vai huono puoli?

- Maisteriohjelman kesto on 12 kk. Tämä asia on mielestäni ihan henk.koht, eli pitääkö vuoden maisteriohjelmasta vai ei. Monethan kauhistelee yleensä sitä, että maisterin voi tehdä "vaan" vuodessa, varsinkin suomalaiset kaverini. Noh, en sen kummemin lähde ottaa kantaa näistä asioista, eri maissa tehdään asiat eri tavalla.
Kuitenkin, itse hain sekä vuoden että kahden vuoden kestäviin ohjelmiin, mutta vuoden ohjelma oli kyllä ykkösvaihtoehto, koska a) kandini kesti neljä vuotta b) kahden vuoden ohjelman takia siirto työelämään olisi taas pitkittynyt.  Ja tietysti asiaan vaikutti niin yliopisto kuin se koulutusohjelma.
Olenko tyytyväinen valintaani? Kyllä. Minusta tuntuu että vuoden maisteriohjelmalla onnistun juurikin erikoistumaan hieman enemmän yhteen alaan ennen työelämään siirtymistä (toivottavasti). Vuoden ohjelma vaatii paljon työtä (todella paljon), mutta minulle se sopi enemmän kuin paremmin.

Syyt miksi olen välillä kaivannut kahden vuoden ohjelmaan eivät sinänsä liity opiskeluihin vaan lähinnä sosiaaliseen puoleen. Nimittäin olisi ollut kiva että elo Lontoossa olisi ainakin taattu kahteen vuoteen. Nyt en tiedä mitä syyskuun jälkeen tapahtuu. Kuten sanottu, vuosi on lyhyt aika ja mielestäni se pitää itse miettiä mikä tuntuu sopivimmalta ratkaisulta juuri sinulle. Meitä ihmisiä kun on erilaisia ja toiselle sopii toinen, toiselle toinen. Sekä yhden että kahden vuoden maistereissa on omat etunsa!

Miinukset koskee pääasiallisesti sitä miten brittiläinen yliopistosysteemi on järjestetty, eivätkä ole mahdollisesti ns. yliopistokohtaisia.

- Kielten opiskeluun ei kannusteta. Ellet teet jotain kieltä osana tutkintoa, on se (ainakin minun kokemuksella) ollut hankala ottaa ns. ekstrana. Samoin nyt maisteriohjelmassa. Kieliä ei saanut ottaa ylimääräisenä kurssina vaan olisi voinut ottaa yliopiston oman kielikeskuksen kurssin joka olisi maksanut 200 puntaa ekstraa. Kielten opiskeluun pitäisi kannustaa ja olisin hyvin voinut ottaa yhden kielen ylimääräisenä kurssina ilman että siitä olisi täytynyt maksaa vielä ekstraa. En tiedä miten muissa yliopistoissa tämä on järkätty?

- Hyvin jäykkä määrä kursseja. Tämäkin tuli jo esille kun suoritin undergraduatea. Eli vuodessa on tietty määrä kursseja joka sun pitää ottaa, ja enempää et saa ottaa. Esim. olisin hyvin voinut ottaa tälle keväälle yhden kurssin vielä (sit olis yhteensä 3 kurssia), mutta ei saa. Sen sijaan ekstra kursseja voi auditoida, eli käytännössä käydä luennoilla ja semmoissa mutta siitä ei saa merkintää minnekkään. Toisaalta, sillä saa ainakin sen tiedon päähänsä.

Minulle oli tärkeää maisteri-yliopistoa valitessa se itse kurssiohjelma, paikka ja yliopiston taso. Tiesin sisimmissäni, vaikka muualle Eurooppaan hainkin, että Britteihin tulen luultavasti jäämään. Tiesinhän jo valmiiksi mitä yliopisto-opiskelu täällä on. Ja pidin esim. juuri siitä että opiskelu on jaettu luentoihin ja seminaareihin. Seminaarit opettaa todella paljon ja tuntuisi oudolta enää palata sellaiseen systeemiin ettei niitä olisi. Keskustelu ja argumentitaidot on kaiken a ja o.

Toiseksi halusin tasokkaaseen yliopistoon ja täytyy kyllä myöntää että pääsy LSE:n oli unelmien täyttymys. Tiedän että yliopiston rankingeistä ollaan montaa mieltä, ja itse en henk.koht ole niitä kauheasti katsellut koska en halua valita yliopistoani vaan sen perusteella miten se on sijoittunut rankingeissä. Pitää valita sellainen yliopisto joka tuntuu juuri itselleen ja tavoitteilleen sopivimmalle! Esim. Aberdeenin yliopisto on aika lailla siellä keskivaiheilla tietääkseni (britti-rankingissa), ja nyt huomaan maisteria tehdessäni, että kyllä siellä Aberdeenissäkin oli todella hyvä opetus! Ja voi vitsit kun kirosin silloin aikanaan meidän kolmannen vuoden statistiikka-kurssia mutta kyllä nyt huomaa että siitä on ollut pelkkää hyötyä!

Tässä yliopistossa yhdistyi kaikki se mitä maisteri-ohjelmaltani etsin joten voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen. Vaikka kirjasto onkin liian meluisa paikka ;)

Yliopiston kirjasto

Nyt kuitenkin pyydän teidänkin apua siellä ruudun toisella puolella! Tuntuu nimittäin että unohdin varmaan miljoona asiaa, joten jos joku muu maisteri-opiskelija haluaa jakaa tuntemuksiaa kommentiboksissa, niin feel free to do so! Kysymyksiä saa myös vapaasti esittää!

Matkahaaveilua

Haaveilu on aina ihanaa, varsinkin matkahaaveilu. Tässä olisi listattuna 5 paikkaa (tai jossain tapauksissa mannerta) jonne haluaisin lähitulevaisuudessa matkustaa ja kohteita jotka todella kiinnostaa! Onneksi huhtikuulle on jo varattu matka..

Haaveilen reissusta:

1. Istanbuliin

Kävelisin päämääräämättömästi ympäri Istanbulia, tutkiskelisin kaupunkia eri näkökulmista ja katsastelisin Sinisen moskeijan ja ihanat basaarit. Nauttisin hyvää turkkilaista ruokaa ja söisin loputtoman määrän turkkilaisia herkkuja (Turkish delights, mmm) jälkkäriksi ja joisin turkkilaista teetä. Nautiskelisin auringonpaisteesta ja mieluiten kiertelisin kaupunkia paikallisen oppaan kanssa, joka näyttäisi minulle paikkoja myös turistikeskuksen ulkopuolelta.
Mukaan reissuun houkuttelisin parhaan matkustusporukan eli hyvät ystäväni jotka huitelevat ympäri maailmaa...Tiedätte kyllä että tarkoitan juuri teitä tytöt ;)

2. Balkaneille


Olisi ihanaa lähteä kiertelemään Balkaneita. Erityisesti haluaisin käydä Bosniassa Sarajevossa ja Mostarissa joista olen kuullut paljon hyvää kavereilta. Balkanit käsittää tietysti monta maata, mutta minä haluaisin ylettää reppureissuni Bosniaan, Albaniaan,Serbiaan, Croatiaan ja Kosovoon. Olisi ihana tutustua näihin maihin ja vierailla maissa joilla on varmasti paljon tarjottavaa. Historia jo itsessään on todella mielenkiintoinen ja tietääkseni alueelta löytyy monia helmiä jotka eivät ole vielä ihan turistien kansoittamia.
Tänne reissulle lähtisin poikaystävän kanssa.

3. Etelä-Afrikkaan


Etelä-Afrikassa kävisin Cape Townissa, pöytävuorella, yöpyisin jossain savannin keskellä ja heräisin aamulla kukonlaulun aikaan jossain ihanassa luonnonpuistossa, ja lähtisin katselemaan norsuvauvoja, tiikereita, leijonia ja kirahveja. Kävisin Robben Islandilla, missä Nelson Mandelaa pidettiin vankina. Varsinkin sen jälkeen kun näin vanhempien lomakuvat Etelä-Afrikasta olen vannonut itselleni että sinne pitää päästä!

4. Intia


Lähtisin reppureissulle kiertämään Intiaa. Ei olisi mitään tarkempia suunnitelmia mutta tietysti haluaisin ehdottomasti katsastaa niin Delhin, Mumbain ja Amritsarin. Intiasta minulta ei löydy edes kovin paljon tietoa mutta silti haluaisin sinne lähteä.
Mukaan reissuun ottaisin ihanan kaverini johon olen Lontoossa ollessani tutustunut ja joka tuntee Intian hyvin (siellä kun hän on itse asunut).

5. Latinalainen Amerikka


Hups, tuli koko manner mukaan. Noh, tännekkin lähtisin reppureissulle ja yrittäisin kierrellä parhaan mukaan eri maita. Ottaen huomioon välimatkat, se voisi tietysti olla haastavaa mutta haluaisin ehdottomasti käydä ainakin Argentiinassa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Brasiliassa ja Perussa. Ja ehkä myös Ecuadorissa ja Chilessä. Haluan mennä kokemaan sen minkä niin monet ystäväni ovat kokeneet: nimittäin sen hohdon joka saa sinut täysin rakastumaan Lattareihin. 
Mukaan ottaisin luonnollisesti kokeneen Lattari "konkarin" Annikan. Tosin hyvin todennäköistä olisi ettei häntä edes tarvitsi ottaa mukaan, vaan menisin tekemään vierailun hänen luo ;)

Miltä näyttää teidän top 5 tällä hetkellä?


P.S. Todellisuudessa istun työpöytäni ääressä ja yritin etsiä yhtä hiton kansanmurha-artikkelia joka on kadonnut yhtäkkiä kuin piru saharaan..

Aurinkoinen Lontoo

Ootteko jo ihan kyllästynyt tähän mun Lontoo-keskeisyyteen? Joo, niin minäkin. Mutta tässä tulisi lisää kuitenkin kuvia.

Kaipaan ehkä tälläisinä kauniina päivinä hieman Aberdeeniä. 10 min juosten ja olin rannalla. Jossa tuuli puhalsi, meri pauhasi ja koirat juoksivat hiekalla. Se oli ihanaa. Tänään olisin niin halunnut mennä ulos juoksemaan koska keli oli todella kaunis. Mutta inhoan juosta kaduilla. Joten laitoin sit vaan normaalit kamppeet päälle ja lähdin kävelylle kameran kanssa. Eksyin sitten sinne Thamesin varteen, koska onhan se kaunista aluetta.

Koska olihan toi keli aika makee.

Tarkenin nimittäin nahkatakilla. Yeah, that's right, nahkatakilla. Pipoakaan en olisi tarvinnut mutta jostain kumman syystä se on kasvanut kiinni päähän.

Tää punainen jäätelöauto on niin söpö. Se on aina siinä kun olen kävellyt ohi. Melkein teki mieli ostaa jäätelöä mutta ei täällä nyt sentään niin lämmin ole.

Tower Bridge on aika makee ja mahtipontinen.

Ja Butler's Wharfilta löytyy kaikkea pientä, söpöä ja kivaa..

Ehkä odotan jo kuitenkin ihan vähän sitä kesää. Tai siis Brittein kesää joka on aina toukokuussa (tenttikauden aikaan luonnollisesti). Kesämekot, jätskit ja puistot. Tai hiostava kirjasto, tenttikirjat ja ahdistus. Huah.

Epämääräistä pulinaa

Heräsin tänään aamulla siihen että jalkapohjiin sattui vieläkin. Eilen illalla nimittäin tuli käveltyä jonkun verran mun "ei niin hyvillä korkkareilla". Sen lisäksi korvissa soi vielä aamustakin. Kova jumputus kuului päässä ja sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä dagen efterin kanssa. Oltiin eilen viettämässä kaverin synttäreitä Brick Lanella joka on kai Lontoon tunnetuin hipster-alue. Ilta meni aika mönkään kaikin puolin. Paikka oli ihan kiva, ja varmasti kesälle kivempi kun siellä oli iso terassialue. Mutta..

Musiikki soi niin lujaa että tinnitys korvissa jatkui vaikka istuin ulkona puoli tuntia. Ja jatkui vielä seuraavana aamuna. Muutkin valittivat tästä joten en ole oikeesti mummo.
Hyvän ystäväni iphone varastettiin heti alkuillasta. Ei huvittanut enää paljon juhlia.
Minä lähdin kotiin kun totesin että ei tästä illasta enää mitään tule. Mun suuntavaistothan on ihan olemattomat joten kesti hetki ennenkuin löysin oikealle bussipysäkille. Mutta tämä tapahtui ilman mitään iphonen reittioppaita, vaan ihan summanmutikalla heitetyillä aavistuksilla. Olen aika ylpeä itsestäni. Tosin bussi pysähtyi n.15 min kävelymatkan päähän kotoa ja niillä korkkareilla vaapuin sitten kuin pingiivini takaisin kotiin. Ja pysähdyin juttelemaan ketulle jonka näin. Tosin luulin sitä taas isokokoiseksi kissaksi eka.

Muutenkin tuntu että viime viikko oli täynnä kommelluksia. Onnistuin mm. tökkäämään itseäni silmään sen jälkeen kun olin pilkkonut kokonaisen chilin silpuksi. Niin, ilman siis että pesin käsiäni heti sen jälkeen. Älkää tehkö tätä kotona. Seuraavat puoli tuntia olin varma että sokeudun. Tämä tapahtui siis ystävänpäivänä. Oli tosi hehkee fiilis.

Mutta, mun piti kertoa mun melkoisen rennosta lauantai-päivästä kuvien avustuksella..

Aamu alkoi sopivasti tunnin spinning-tunnilla (todellisuudessa kävin 15 min. väittelyn itseni kanssa miksi minun tulisi nousta sängystä ja lähteä salille la aamuna klo.10.30), ja makoisalla aamupalalla. Hedelmät saa hyvälle mielelle!

Ja päivä jatkui Oxford St. väentungoksessa, vesisateessa talsiessa mietin kyllä hetken miksi lähdin ylipäätänsä keskustaan. Noh, sitä lahjakorttia tuhlaamaan tietysti. Ja aika hyvin onnistuinkin siinä.

Piilouduin sivukadun Starbucksiin kun pahin vesikuuro yllätti. Se olikin kiva nauttia Vanilla Spice Latesta Sherlock Holmesia lukiessa kun ulkona tuli akkoja taivaalta.

Kupissa odottaa nyt vihreä tee (kyllä äiti, luit ihan oikein) ja aion uppoutua uuden kirjan pariin jonka lainasin kirjastosta. Ja ehkä kattoa pari episodia HIMYM:ä. Koska lauantaina saa rentoutua.


Opiskelen sitten huomenna...Ihan aikuisten oikeesti.

Lontoo sijalla 2

Helsingin Sanomien verkkolehdessä (15.2.2012) oli lyhyt juttu tutkimuksesta jossa selvitettiin maailman parhaita opiskelukaupunkeja. Helsinki sijoittui sijalle 33, Tukholma sijalle 27. Nauratti muuten kuinka oikein vertailemalla vertailtiin Hesarissa Suomen menestystä Ruotsiin..

Kärkikolmikkoon ylsivät Pariisi, Lontoo ja Boston. Täältä voi tsekata tän tutkimuksen viralliset nettisivut. Indikaattorina siinä oli käytetty mm. yliopistojen määrää ja niiden tasoa, elämisen tasoa sekä väkilukua.

Sinänsä ei tietenkään kamalan yllättävää että Lontoo pääsi sijalle kaksi. Löytyyhän tästä kaupungista jo vaikka kuinka monta yliopistoa jotka ovat vielä kaiken lisäksi hyvillä sijoilla niillä ranking-listoilla (12 yliopistosta 6 löytyy ranking-listoilta). Työllisyys mahdollisuudet nuorille vastavalmistuneille ovat "hyvät", tai ainakin tarjontaa on paljon monella alalla, vaikka kilpailu on sitäkin kovempaa. Lontoo on tietysti myös todella kansainvälinen kaupunki, 33 % opiskelijoista ovat kansainvälisiä. Tutkimus tietenkin huomioi sen aika ison miinuksen Lontoon kohdalla: opiskelu ja asuminen on kallista. Siitä ei pääse mihinkään. Kuitenkin, all in all:
"Yet for many, the concentration of world-class universities and facilities, the professional and social opportunities, and a mind-boggling cultural confluence that mixes the corporate and the alternative, the historical and the cutting-edge, still makes studying in London worth every penny."

Täytyy kyllä myöntää että olen ihan ihastunut Lontooseen niin opiskelukaupunkina kuin muutenkin. Alkuvaiheessa mietin tosin monta kertaa, että hitsit kun en hakenut tänne kandiani tekemään mutta samalla tiedostan että se oli juuri oikea ratkaisu tehdä se Aberdeenissä. En ole ihan varma miten 20-vuotias Laura olisi kestänyt kaikki Lontoon houkutukset ja oikeasti keskittynyt opiskeluun. Ja itseasiassa edes se ei ole pääsyy, vaan tietysti se iänkaikkinen puheenaihe, eli raha. Kyllä finanssit voi paremmin kun ei tarvinnut maksaa lukukausimaksuja Skotlantiin ja olihan se elely siellä muutenkin kukkarolle suotuisampaa. Eikös se mene niin, että kaikella on tarkoituksensa?


Tällä lukukaudella olen kyllä erityisesti miettinyt että viime syksynä se olisi varmaan kyllä ollut aika sama, että missä kaupungissa olisin opiskellut kun tuntuu etten viettänyt aikaa missään muualla kuin kirjastolla tai kotona. Onneksi oli viikonloput jolloin kyllä tuli tehtyä vaikka mitä. Se pakotti tekemään kaikki kouluhommat viikon aikana, joka oli kyllä todella tehokasta.


Kaikenkaikkiaan miinuksine ja hyvine puolineen, olen rakastunut Lontooseen hyvin lyhyessä ajassa ja mielestäni opiskelu täällä on "worth every penny". Mahdollisuuksia löytyy, tapahtumia on, kansainvälinen ilmapiiri on ihana ja kaupunki on eläväinen. Eli kyllä ymmärrän hyvin miksi Lontoo sijoittui sijalle kaksi tässä tutkimuksessa! Ja tiedättekö, minä olen aina se ihminen joka ensimmäisenä haikailee kesän perään ja kaikkien niiden kivojen kesäsuunnitelmien takia. Rehellisesti, olen nyt niin tyytyväinen näihin kevään suunnitelmiin että mulla ei ole mikään kiire saada kesää tänne! Tai no, okei, voisin ottaa vähän lämpimämmät kelit!

Vaikka eipä tuo Pariisi tai Boston kuulosta huonoilta vaihtoehdoilta nekään ;) Voisin kuvitella kyllä opiskelevani kummassakin!

Ihanaa päivää!

Täytyy myöntää että aloitin tämän ystävänpäivän-aamun melko herkullisissa merkeissä. Joku oli nimittäin jättänyt minulle suklaarasian sängynreunalle ja herätessä kaikkosi kaikki ajatukset terveellisestä aamupalasta ja aloitinkin aamuni konvehteja syöden. Hups. Rentoilen siis tällä hetkellä vielä "maalla" ja takaisin Lontooseen olisi tarkoitus palata huomenna. Tämä päivä tosin pitäisi viettää perjantaista presentaatiota tehden..

Sen lisäksi aamu alkoi iloisissa merkeissä..nimittäin lentolippujen ostolla! Eikä tällä kertaa niillä rutiininomaisilla Lontoo-Helsinki lipuilla (vaikka nekin pitäisi kohta ostaa), vaan tällä kertaa matka käy ihan jonnekkin muualle. Nimittäin Singaporeen! Joten vaikka tämän blogin sisältö on viime aikoina painottunut Lontooseen ja opiskelujuttuihin, on vihdoin tiedossa jotain muutakin.

Postauksen päätarkoituksena on kuitenkin toivottaa ihanaa ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni niin Suomessa kuin maailmallakin sekä tietysti blogini lukijoille! Koska vaikka jokainen päivä on ystävänpäivä, voi sitä tänään juhlistaa vähän spessummin ja sanoa niille rakkaille ystäville kuinka ihania ne onkaan!

Mulla on aika erikoinen ystävänpäivä-ilta tiedossa sillä ollaan menossa leffaan, jonka MINÄ ITSE sain kokonaan valita. Minun leffamakuni huomioon ottaen tätä ei tapahdu kovinkaan usein. Koska mennään tietty katsomaan jotain cheesyä romanttista komediaa. Oh poor boy..


Kuva: googlen kuvahaku

Birmingham

Käytiin tuossa lauantaina sitten päiväretkellä Birminghamissa. Se on muuten Britannian toiseksi suurin kaupunki Lontoon jälkeen. Mulla meni ainakin 10 min ennenkuin uskoin tämän. Jotenkin olin aatellut jotain ihan muuta kaupunkia. Mutta Glasgow on kuulemma kolmanneksi suurin sitten. Birmingham on kuulemma myös todella hyvä shoppailukaupunki. Ainakin kauppoja oli vieri vierekkäin mutta eipä tarvinnut keskittyä niihin tällä kertaa.

Eksytiin myös ihanalle markettialueella joka oli ihan kaupungin keskustassa. Myynnissä oli vaikka mitä mutta me keskityttiin enemmän siihen hedelmäpuoleen ja ostettiin ihania tuoreita mustikoita törkeän halvalla.

Tästä jatkettiin katsomaan Birminghamin yhtä kuuluisinta nähtävyyttä: Selfridgesin tavarataloa! Joo, no okei, ei se tavaratalo sisältöineen ole se itse nähtävyys (se olis aika ankeata) vaan se ulkokuori! Se nimittäin muistuttaa vähintääkin ufo-norsua. Vai mitä mieltä olette?

Jatkettiin epämääräistä haahuilua katuja pitkin ja päädyin toteamaan että onhan tämä Birmingham ihan söpöltä vaikuttava kaupunki. Ei mitenkään ehkä mieltä sykähdyttävä, tai todella upea, mutta ihan kiva ja söpö!

Se minkä olen nyt todennut hieman näitä englantilaisia kaupunkeja koluessa, että vaikka kaupunki itse olisikin aika vaatimaton, on kaupungintalot aina hienoja! Olin lukenut netistä että Birminghamin taidegalleriassa on tällä hetkellä näytillä 10 Leonardo Da Vincin piirrosta, jotka taidegalleria oli saanut lainaan Royal Collectionilta joten kun kerran kaupungissa oltiin, pitihän sielläkin käydä. Ja herranjestas se taidegalleria oli iso!

Mun mielestä on kiva tehdä tälläisiä päiväretkiä ja nähdä vähän muitakin kaupunkeja kuin Lontoota. Mua on vieläkin jäänyt harmittaa etten Skotlannissa asuessa matkustellut ympäri Skotlantia tarpeeksi koska sieltähän löytyy vaikka mitä upeuksia. Mutta kyllä tässä vielä ehtii..

Tässä keväälle olisi vielä kotimaan matkailun merkeissä suunnitteilla pieni päiväreissua Stonehengeen, sekä viikonloppu Walesin pääkaupungissa Cardiffiin. Tämä kaikki tosin pitäsi toteuttaa ennen pääsiäisloman alkua joten saa nähdä mitä käy suunnitelmille.