Salia, sushia ja sivistystä

Noista kolmesta ässästä on pitkälti mun viikko koostunut.

Siellä yli-ihmisten salilla on tullut käytyä ahkeraan, ja uusimpana havaintona tein se, että jos jo kerran tiedän ettei minua ole siunattu rytmitajulla, miksi ihmeessä mun täytyy änkeä itseni step-tunnille? Saman tein olisin voinut hakea Riverdancen-riveihin ja se olisi ollut yhtä mahdotonta...

Olen taas aloittanut sushin suurkulutuksen. Mun lemppari take-away sushipaikka, Wasabi, sijaitsee ihan kampuksen lähellä, joten sieltä tulee aina välillä haettua superherkulliset sushit lounaaksi. Se on vaan niin hyvää!!

Sen lisäksi olen salaa hykerrellyt Suomen pakkaslukemia ja kiitellyt ettei tarvitse siellä värjötellä. Toisaalta Lontooseenkin tuli yhtäkkiä kamalan kylmät kelit. Kamalalla tarkoitan lähellä nollalukemia...

Olen myös tuskaillut huoneeni tilanpuutteen kanssa. Vaatekaappi tässä huoneessa on järkätty niin hirveä epäkäytännöllisesti että korkkarit joutuivat kirjahyllyyn kun ei ne sinne vaatekaappiinkaan mahtunut. Vakuutan itselleni että ne on kaunis sisustuselementti eikä pakon sanelema ratkaisu.

Muuten viikko on kulunut opiskellessa. Meidän Genocide-kurssilla käsitellään tällä viikolla journalismia ja miten se käsittelee näitä kansanmurha keissejä. Mielenkiintoinen aihe, ja kiva nähdä minkälaista keskustelua saadaan aikaseks huomiseks. Yleensä jos mulla on muutakin asiaa yliopistolle, jään sinne sit opiskelemaan. Paikkoja on vaan supervaikea löytyy kirjastosta joka on yleensä todella täynnä. Kuvassa näkyy myös mun uusi rakkaus: miniläppäri!

Sen lisäksi olen käynyt keskustelemassa lopputyöstäni ohjaajan kanssa, joka tosin vähän teilasi oman aiheeni. Ei se kyllä ollut edes kunnon aihe, vaan enemmänkin semmoinen, "noh, tästä aiheesta voisin saada kokoon jotain". Odottelen että taivaasta tippuisi ratkaisu ja kokisin valaistumisen aiheen suhteen, ohjaajan neuvo oli vaan lukea enemmän alan artikkeleita. Ehkä kuitenkin odotan sitä valaistumista..

Käytiin keskiviikkona katsomassa todella mielenkiintoinen dokkari Amnestyn pääkonttorissa täällä Lontoossa. Kyseessä oli yksi osa viisi-osaisesta dokkarisarjasta Women, War & Peace. Kyseisen osan nimi oli Peace Unvailed jossa seurattiin Afghanistanin naisia ja heidän pyrkimyksiään osallistua rauhanprosessiin vuosina 2009 ja 2010. Amnestyllä on tällä hetkellä menossa kampanja jossa pyritään lisäämään naisten osuuksia rauhanneuvotteluissa. Dokkari oli ihan supermielenkiintoinen ja sai kyllä jossain määrin kyllä pyörittelemään silmäkin, niin uskomattomia juttuja siellä oli. Ja vilahtihan siellä Alexander Stubb jenkkihymynsä kanssa. Lähtemättömän vaikutuksen teki myös Horia Mosadiq, yksi näistä Afghaani naisista jotka on tehnyt niin paljon töitä naisten oikeuksien eteen. Harvoin olen tavannut yhtä hyvää puhujaa joka onnistuu vetoamaan kuuntelijoihinsa niin hyvin - en ollut ainoa jonka silmäkulmat kostuivat hänen puhuessaan. Jos kiinnostaa katsoa kyseinen dokkari, sarjan kaikki osat löytyvät täältä.

Hieman keveämpiin aiheiseen liittyy tämän illan laivajuhlat. Yliopiston Skandi-society ja kaikki lattari-societyt järjestää yhteiset bileet jokilaivalla, eli Thamesin rannalla. Pitäisi olla hauskat juhlat tiedossa, sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä painua salille..Olin varannut sen pahamaineisen step-tunnin, mutta jostain kumman syystä peruutin sen tiistain session jälkeen :)

Näissä maisemissa mennään sit illalla!