Tammikuun luetut

Ajattelin tässä huvikseni katsoa josko onnistuin joka kuukausi listaamaan lukemani kirjat. Ajatus lähti lähinnä oman muistini surkeudesta. Oli kiva lukea vuoden lopussa sekä Annikan että Ioannan postaukset luetuista kirjoista. Minä en olisi ikinä kyennyt moista listaa tekemään koska en ikinä muista mitä kirjoja olen lukenut. Tai siis muistan kyllä, mutta en muista olenko lukenut ne viime vuonna, viime kuukautena vai viisi vuotta sitten. Joten nyt ajattelin aina ympätä ne yhteen postaukseen aina kuukauden lopuksi..Katsotaan miten käy!

Tammikuussa luin aika paljon mielestäni, mikä varmaan osittain johtui siitä että joululoma jatkui kuun puoliväliin ja Lontooseen palatessani ei koneeni toiminut joten luin paljon iltaisin. Tai no paljon, ja paljon, mutta jonkun verran kuitenkin. Tenttikauden alkaessa kun ei tule varmaan yhtään kirjaa luettua. Amazonilla tuli monta Kindle-kirjaa myös aleen Tapaninpäivän jälkeen, joten silloin tuli klikkailtua aika monta kirjaa 99 pencellä varastoon. Muuten, jos olen aikaisemmin ajatellut että Amazonin 1-click-order on ollut helppo, niin Kindlen myötä kirjojen tilaaminen on tullut entistä helpommaksi. Nyt ei edes tarvitse odottaa että posti kantaa kirjat kotiin, ne tulee suoraan langattoman netin kautta!

Pekka Haaviston Hatunnosto lähti mukaani Helsinki-Vantaalta koska ystäväni sitä oli sen verran kehunut. Ja oikein mainio ja inspiroiva kirja se olikin. Onnistuin lukemaan sen lentomatkan aikana (välillä Helsinki-Lontoo) joten kovin paksusta opuksesta ei ollut kyse. Haavisto kirjoittelee matkan varrelle sattuneista kokemuksista kivalla tavalla, joka sai minut ainakin ahmimaan kirjan. Lyhyitä tarinoita oli helppo lukea ja samalla sai matkustaa  Teiskolta Darfuriin. Nyt kiinnostaisi lukea myös muita Haaviston kirjoja. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Benjamin Meen Koti eläintarhassa oli myös toinen kirja joka sieltä lentokentältä lähti mukaan (selvästikään uudenvuoden lupaus ostaa vähemmän kirjoja e-kirjojen sijaan ei toiminut). Olen nähnyt kyseisen leffan trailerin ja kun kuulin että se pohjautuu tosi tapahtumiin perustuvasta kirjasta, oli pakko saada se heti käsiini. Tykkäsin kirjasta, mielestäni kaikki eläintarinat on ihania, ja kun kirjassa oli vielä vähän syvellisemmin selitetty esim. eläintarhojen tarkoitusta, oli se mielestäni mielenkiintoinen. Kirjassa siis seurataan Meen perheen elämää, sen jälkeen kun he ostavat rapistuneen eläintarhan ja kunnostavat uuteen uskoon ( ja koska kyseessä on tositarina, eläintarja sijaitsee Dartmoorissa, Englannissa). Hauskoja ja surullisia hetkiä kirjassa oli monia, ja sen takia se oli viihdyttävä lukuelämys. Ainut huono puoli, että mielestäni tässä taas tökki käännös. Kirja olisi luultavasti kannattanut lukea englanniksi.

Barbara Demickin Nothing to Envy on joukko tosi tarinoita Pohjois-Koreasta loikanneista ihmisistä. Kirjan kirjoittaja on/oli ulkomaankirjeenvaihtaja Soulissa, ja kirjaa varten hän haastatteli eri ikäsiä henkilöitä jotka olivat onnistuneet loikkaamaan Etelä-Korean puolelle. Kirja on tarinankerrontaa siitä minkäläistä elämä tuossa suljetussa yhteiskunnassa on, ja miten he ovat sen kokeneet. Raskas kirja, välillä pitää ottaa taukoja lukemisesta, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Siitä arkielämästä kun Pohjois-Koreassa tiedetään niin vähän, niin tämä on mielestäni arvokas kirja. Toisaalta välillä on ihan epäuskoinen tunne kun lukee näitä tarinoita, on vaikea uskoa että ne ovat totta. Että vielä tällä vuosikymmennellä voi olla ollemassa tuollainen yhteiskunta. Silmät avaava kirja. Vitsit kun olisi mielenkiintoista päästä käymään Pohjois-Koreassa.

Sen lisäksi pääsin puoleenväliin Kate Thompsonin The Gallagher girliin mutta luovutin kun tarina ei edennyt minnekkään, ja kyllästyin. Jätän äärimmäisen harvoin kirjoja kesken, yleensä luen ne loppuun vaikka kuinka ärsyttäisi, mutta nyt en jaksanut tuhlata aikaani tähän. Ehkä palaan ensi kuussa tähän.