Epämääräistä pulinaa

Heräsin tänään aamulla siihen että jalkapohjiin sattui vieläkin. Eilen illalla nimittäin tuli käveltyä jonkun verran mun "ei niin hyvillä korkkareilla". Sen lisäksi korvissa soi vielä aamustakin. Kova jumputus kuului päässä ja sillä ei ollut kyllä mitään tekemistä dagen efterin kanssa. Oltiin eilen viettämässä kaverin synttäreitä Brick Lanella joka on kai Lontoon tunnetuin hipster-alue. Ilta meni aika mönkään kaikin puolin. Paikka oli ihan kiva, ja varmasti kesälle kivempi kun siellä oli iso terassialue. Mutta..

Musiikki soi niin lujaa että tinnitys korvissa jatkui vaikka istuin ulkona puoli tuntia. Ja jatkui vielä seuraavana aamuna. Muutkin valittivat tästä joten en ole oikeesti mummo.
Hyvän ystäväni iphone varastettiin heti alkuillasta. Ei huvittanut enää paljon juhlia.
Minä lähdin kotiin kun totesin että ei tästä illasta enää mitään tule. Mun suuntavaistothan on ihan olemattomat joten kesti hetki ennenkuin löysin oikealle bussipysäkille. Mutta tämä tapahtui ilman mitään iphonen reittioppaita, vaan ihan summanmutikalla heitetyillä aavistuksilla. Olen aika ylpeä itsestäni. Tosin bussi pysähtyi n.15 min kävelymatkan päähän kotoa ja niillä korkkareilla vaapuin sitten kuin pingiivini takaisin kotiin. Ja pysähdyin juttelemaan ketulle jonka näin. Tosin luulin sitä taas isokokoiseksi kissaksi eka.

Muutenkin tuntu että viime viikko oli täynnä kommelluksia. Onnistuin mm. tökkäämään itseäni silmään sen jälkeen kun olin pilkkonut kokonaisen chilin silpuksi. Niin, ilman siis että pesin käsiäni heti sen jälkeen. Älkää tehkö tätä kotona. Seuraavat puoli tuntia olin varma että sokeudun. Tämä tapahtui siis ystävänpäivänä. Oli tosi hehkee fiilis.

Mutta, mun piti kertoa mun melkoisen rennosta lauantai-päivästä kuvien avustuksella..

Aamu alkoi sopivasti tunnin spinning-tunnilla (todellisuudessa kävin 15 min. väittelyn itseni kanssa miksi minun tulisi nousta sängystä ja lähteä salille la aamuna klo.10.30), ja makoisalla aamupalalla. Hedelmät saa hyvälle mielelle!

Ja päivä jatkui Oxford St. väentungoksessa, vesisateessa talsiessa mietin kyllä hetken miksi lähdin ylipäätänsä keskustaan. Noh, sitä lahjakorttia tuhlaamaan tietysti. Ja aika hyvin onnistuinkin siinä.

Piilouduin sivukadun Starbucksiin kun pahin vesikuuro yllätti. Se olikin kiva nauttia Vanilla Spice Latesta Sherlock Holmesia lukiessa kun ulkona tuli akkoja taivaalta.

Kupissa odottaa nyt vihreä tee (kyllä äiti, luit ihan oikein) ja aion uppoutua uuden kirjan pariin jonka lainasin kirjastosta. Ja ehkä kattoa pari episodia HIMYM:ä. Koska lauantaina saa rentoutua.


Opiskelen sitten huomenna...Ihan aikuisten oikeesti.