"Find joy in the ordinary"

Olin kotona tänään poikkeuksellisen aikaisin - nimittäin valoisan aikaan. Tulin päästämään yhden karvakasan ulos kun se pikkuinen oli ollut ihan yksin jo vaikka kuinka aikaisesta aamusta. Päätinpä sitten napata kamerankin mukaan kun lähdin vähän samoilemaan metsään tuon karvaturrin kanssa. Oli muuten kätevää kun meidän takametsän peurat on tallonut sinne kunnon polut valmiiksi.

"Tiiän et toi idiootti kuvaa taas mua, mutta jos yritän ihan vaan vähän vilkasta mitä tuolla tiellä tapahtuu...."

Tänään oli ihan mielettömän kaunis päivä. Sellainen jossa aurinko paistoi, oli ihanan hiljaista (täällä maalla) ja lumi kimmelsi. Koira tohelsi vieressä ja minä taapersin perässä. Ja totesin taas että pitäisi oppia elämään hetkessä. Juuri siinä hetkessä joka on silloin käsillä.

Olen (elämän)suunnittelija luonteeltaan. Mitä tapahtuu seuraavaksi kun tämä ja tämä loppuu. Mitä teen sitten? Haenko tuonne vai tuonne? Muutanko sinne vai tänne? Vaikka suunnitelmallisuus on välillä välttämätöntä, olisi välillä ihan hyvä oppia elämään hetkessä eikä aina keskittyä niin paljon siihen mitä tapahtuu 3 kk, 6 kk tai vuoden kuluttua. Muuten elämä menee ohi kun odottelee aina vaan jotain muuta vaihetta elämässään.

Olen viime aikoina juurikin pohtinut paljon mitä tapahtuu esim. kesän jälkeen. Tehnyt suunnitelmia ja miettinyt että mitäs sitte. Nyt täytyisi keskittyä kuitenkin tähän ihanaan vaiheeseen elämässä. Missä voi ihastella Suomen kaunista luontoa talvisaikaan ja iskea vaatteita niskaan kun on niin järkyttävän kylmä. Koska kyllä tämä on kivaa.