Kesälukemista

Olen jostain syystä onnistunut haalimaan jo itselleni tänne Brysseliin pienen kasan lukemattomia kirjoja. Siis kesälukemista. Joihin en ollut ehtinyt edes koskea ennen viime viikkoa. Vaikka kohta ollaan heinäkuussa. Noh, ei täällä kyllä edes kesäkelejä ole ollut. Saatika sitten sopivaa aikaa että olisin vaan ehtinyt "rentoutua" ja maata nurtsilla lukien kirjaa.

Ja niin,niitä viime vuoden tapaisia "Kuukauden luetut" postauksia ei ole näkynyt koska olen lukenut tasan kaksi kirjaa tämän alkuvuoden aikana. Hyvin menee. Milloin minusta tuli muka näin "kiireinen"? Vietän liikaa aikaa koneella...

Yritin ottaa kuvia kirjoista ja muistin että jostain syystä mun kameran akku on rikki. Tai se ei ole välttämättä rikki, mutta jostain löytyy vikaa koska se ei vaan yksinkertaisesti suostu latautumaan. Oikutteleva tyyppi. Turvauduin siis taas kännykkään.

Kuitenkin, toivon että pääsisin pian näihin kirjoihin käsiksi! Sekä Dan Brownin että Khaleid Hosseinin uusimmat houkuttelevat kovasti, ne lähtivät taannoiselta Lontoon reissulta mukaan. Siellä kun on nyt aina tarjouksia kirjoista (hyvä tekosyy ostaa). Tästä tytöstä tulee jotakin on taas pitkään odottanut lukuhetkeään ja sen raahasin jo itseasiassa Suomesta mukaan. Pomolle taas valitin että mulla ei ole tarpeeksi englanninkielistä lukemista joten hän lainasi minulle pari kivaa, mm. The other hand, jonka pitäisi kuulemma olla mielettömän hyvä.

Onko joku jo ehtinyt lukemaan Dan Brownin tai Khaleid Hosseinin uusinta? Mitä mieltä olitte?

Olen mä onneksi myös jotain sentään lukenutkin, enkä vaan unelmoinut näistä kirjoista. Nämä kaksi jotka olen ehtinyt lukemaan on juuri sellaista täydellistä kesälukemista mikäli helle on sulattaa aivot (täällä siitä ei ole huolta mutta olen kuullut että Suomessa on asiat toisin).

Anita Shevren Pilot's wife kertoo nimensä mukaisesti lentäjän vaimosta joka yksi yö saa kuulla että hänen miehensä on kuollut lento-onnettomuudessa. Pian kuitenkin huhumyllyt alkavat pyörimään että kyseessä ei ollut tekninen vika ja koneen mustan boksin löytyessä tapahtumat muuttuvat entistä kummallisiksi, joten Kathryn lähtee selvittämään mitä oikeasti tapahtui tuolla lennolla.

Tämä ei todellakaan ollut mikään mestariteos ja peräti vähän ennalta arvattavakin mutta luin sen melko nopeaan joka yleensä kielii siitä ettei kirja täysin floppi ollut. En sitä kyllä menisi ostamaan joten kiva että sain lainaksi!

Ali McNamaran From Notting Hill to New York....Actually, on itseasiassa jatkoa eräälle kirjalle (From Notting Hill with Love...Actually) ja se sijoittuu yhteen lempikaupungeistani eli New Yorkiin. Tämä on tyypillistä chick-littiä ja kommelluksia tapahtuu matkan varrella kun kirjan päähenkilö lähtee selvittämään erään perintörintakorun tarinaa yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Parasta kirjassa oli kyllä se kun säntäiltiin ympäri Manhattania milloin minkäkin perässä. Se sai minunkin ajatukseni taas tuohon ihanaan kaupunkiin. Täyttä hömppää ja sen takia taas oivaa lukemista kun ei jaksa miettiä liikaa ;)

Nyt pitäisikin päästä noiden muiden kirjojen kimppuun, missä vaiheessa niille sitten löytäisi aikaa?

P.S. Olen muuten vihdoinkin aktivoitunut Instagram- rintamalla (eihän mulla ole se tili ollut kuin vasta vuoden), joten jos siellä mielii seurata löytyy meikäläinen nimimerkillä: lurabella.

Havaintoja Brysselistä osa 1

Kaupunki. Monet sanovat Brysseliä rumaksi ja likaiseksi kaupungiksi. Mun mielestä täällä on kuitenkin kaunista. Ei ehkä sellaisella "klassisella" tavalla vaan enemmänkin Ruma Ankanpoika-tavalla. Pinnalta päin rosoista mutta sisältä söpöä ja kaunista. Onpas runollista. Mutta kuitenkin, Brysselissä on paljon kauniita kaupunginosia ja mielestäni talot pienine parvekkeineen ovat todella söpöjä. Eurooppalaisuus näkyy ja tuntuu. Tämä on myös sopiva pieni mutta tarpeeksi suuri kaupunki. Ja paljon löytyisi tapahtumia, varsinkin näin kesäaikaan.

Kieli. En osaa ranskaa saatika sitten flaamia. Kyllä täällä englannilla (suurinpiirtein)tulee toimeen, mutta välillä tulee kyllä avuton olo kun en osaa ranskaa, varsinkin kun Brysseli on alueena ranskankielinen. Ja kyllä, haluaisin oppia mutta aika on liian tiukalla millekään kielikurssille. Yleensä jos tarvitsen palvelua, kysyn aina että osaako kyseinen henkilö englantia jolloin saan vastauksesi aina että "vähän" ja ystävällistä palvelua. Elekielellä pääsee myös pitkälle. Ja pikkuhiljaa olen oppinut tiettyja frääseja ja kaupassakäynti sujuu jo ihan ok. Tosin ruokakaupoissa täytyy yrittää välillä pohtia että mitä sitä olikaan ostamassa. Kännykkäliittymän osto ja varsinkin puhelinajan lataaminen oli mielenkiintoista. Ohjeet puheajan lataamiseen on vaan ranskaksi ja flaamiksi ja siellä sitten kuuntelet kun nainen pölöttää ranskaa ja painelet summanmutikassa näppäimiä. Pitäisi ehkä ottaa tavoitteksi opetella jotain sanoja/fraaseja yksi per päivä.

 
Kauppojen aukioloajat. Varsinkin Lontoon jälkeen (jossa kaupat on tyyliin myöhään iltaan saakka auki), se että tietyt kaupat menee arkisin klo.18.30 kiinni tuntuu ihan käsittämättömältä. Tai että kaikki on kiinni sunnuntaisin. Tai että ruokakaupat menee jo klo.20.00 kiinni. Mutta toisaalta, saa ainakin ihanan tekosyyn olla tekemättä mitään sunnuntaisin! Tää on johtanut siihen että jos jotain tarvitsee täytyy sen hankkiminen suunnitella hyvissä ajoissa etukäteen koska harvoin pääsen töistä niin aikaisin että arkisin ehtisin kauppaan. Sunnuntaisin täällä on muutenkin aika kuollutta ja monet ravintolat eivät tarjoile esim.ruokaa ollenkaan!

Sosialisointi. En tiedä johtuuko se kesästä vai mistä mutta rakastan sitä että täällä mennään spontaanisti työpäivän jälkeen vielä esimerkiksi istuskelemaan terassille (kun keli sallii). Bryssel on tietenkin EU:n puolesta täynnä nuoria professionaaleja, joten nuorta porukkaa löytyy ja se näkyy. Uusiin ihmisiin on helppo tutustua. Suuri plussa. Ja noh, alan vuoksi on täältä löytynyt myös monta tuttua joihin olen vuosien varrella tutustunut ja nyt törmään taas uudestaan.

Taksikuskit. Mä en välillä ymmärrä miten jotkut tyypit on päätynyt taksikuskeiksi koska mä saan olla aina selittämässä osoitettani sillä englanti/ranska sekamelskalla. Kukaan ei ikinä tiedä missä se on. Muistan kun otin ensimmäisen taksini ja kuski vain katsoi hölmistyneenä kun annoin hänelle silloisen osoitteeni. Sillon en edes tuntenut kaupunkia kovin hyvin joten sanoin että jos hän ajaa lähimmälle "maamerkille" niin voin sitten siitä neuvoa hänet kotiini. Alkuun se ärsytti kun en itsekään tienyt kaupunkia, nykyään osaan jo selostaa oikeiden merkkien avulla että missä asun. Ja joo, en todellakaan asu edes missää hornan tuutissa :)

Kuten sanottua, nämä ovat havaintoja Brysselistä, ei valituksia! Ajattelin että näitä on hauska listailla, voi katsella sitten kun on muuttamassa pois että onko mieli muuttunut. Huomaan myös että olen vaihtanut vertailunkohdetta, en vertailekaan Brysseliä Suomeen ja Helsinkiin (kuten esim. tein Lontoon kanssa), vaan vertailen tätä paikkaa nimenomaan Britteihin ja Lontooseen. Hassua.

Kuvat viime sunnuntaiselta kävelykierrokselta ympäri kaupunkia

Juhannus Brysselissä

Viime juhannusta vietin Lontoossa gradua kirjoitellen, tämä juhannus meni onneksi hieman erilaisissa tunnelmissa! Saatiin Barcelonan vahvistus tänne täydentämään meidän Suomi-tiimiä ja kun kaverin kautta saatiin vielä kutsut juhannusjuhliin, oli tämä keskikesän juhla varsin onnistunut vaikkakin hieman erilainen.

Perjantainahan oli ihan normaali työpäivä mutta käytiin ScanShopissa lounastauolla. Kyseessä on siis nimensä mukaisesti Pohjoismaalaisia ruokia/designiä myyvä pieni kauppa ja oltiin tietenkin juhannus mielessä siellä pyörimässä. Mukaan lähtikin muutama juttu, mutta ei mennyt taas niinkuin Strömsössä. Turkinpippurit loppui jo perjantaina ja Somersbyt unohdin kokonaan laukkuun koko juhannuksen ajaksi. Hupsista. Ruisleipä olikin sitten tarkoitettu ihan vaan minulle itselle.

Lauantain aamuna (eli siis juhannuspäivänä?) heräsin viideltä aamulla koska oli niin valoisaa ja avoimen ikkunan vuoksi ulkoata kantautui ihanaa lintujen sirkutusta. Silloin oli kyllä hyvin sellainen olo että olisi voinut olla Suomessa.

Varauduimme juhannusjuhliin asiankuuluvin menoin eli iltapäivällä parkkerasimme itsemme kaverin keittiöön ja rupesimme leipomaan. Kaveri teki suussasulavaa porkkanakakkua ja minä väänsin banaani-nutella muffinseja (kaikki meidän leipomukset muuten katosi parempiin suihin juhlissa). Sen lisäksi tutustuimme kokkien etuoikeuksiin, eli nuolimme kulhot tyhjäksi taikinasta.

Neljän jälkeen lähdettiinkin raahaamaan kantamuksiamme (joita oli paljon!!) juhlapaikkaa kohti. Illan isäntäväki oli nähnyt paljon vaivaa ja tarjoilut ja tunnelma oli ihan loistava! Syötiin, juotiin, naurettiin, laulettiin hieman snapsilauluja (tai minä lähinnä mumisin jotain), harjoiteltiin sitä ruotsin puhumista, ihmeteltiin vauvoja ja koiraa. Ja täytyy sanoa että siinä pihalla katoksen alla istuessa oli melkoinen juhannusfiilis! Seura oli mitä loistavinta ja vaikka kelit ei ihan suosineet, pysyimme silti urhoollisesti ulkona vaikka jossain vaiheessa oli jo hieman kylmä...

Sanoinko jo kuinka hyvää ruoka oli?

Hyvin onnistunut juhannus siis! Toivon mukaan kuitenkin ensi kesänä pääsisin viettämään juhannuksen taas Suomessa - onhan siinä Suomen kesässä vaan se spesiaali fiilis!

Toivottavasti teidänkin juhannus sujui hyvin - missä ikinä sitä vietittekään!

Belgialaisia ruokaspesiaaleja (+ja olut)

Belgia on kyllä tunnettu herkuistaan - ainakin vohveleista ja suklaasta! Ja itseasiassa monesta muustakin jutusta! Kaveri linkkasi tämän artikkelin Facebook-seinälleni, josta se idea sitten lähti. Eli millaista ruokaa tästä pienestä ja tasaisesta maasta saa?

Belgialaiset frites eli tutummin ranskalaiset

Tutummat lukijat tietävät että nämä ansaitsevat itseoikeutetusti ensimmäisen paikan tällä listalla. Salaisuus piilee ilmeisesti paistotekniikassa ja Brysselissä onkin kolme kuuluisaa ranskalaispaikkaa josta tuo monesti hehkuttamani Place Jourdanin Maison Antoine on lempparini. Pienet ranskalaiset (jotka eivät ole siis pieniä nähneetkään) maksavat 2,20 e ja soosi päälle 50 centtiä. Sooseja voi valita perinteisemmästä ketsupista ja majoneesista tulisiin chilisotkuihin. Mun lemppareita on Andalouse ja Maison Tartare. Kummastakaan ei ole hajua mitä ne sisältää, mutta eiköhän ne majoneesipohjaisia ole. Linkaamassani artikkelissa jopa belgialainen lääkäri suositteli, että ranskalaisia kannattaa syödä! Ranskalaisia voi syödä mihin päivän aikaan tahansa - se on aina sosiaalisesti hyväksyttävää. Parhaimmilta ne kyllä taitaa maistua iltaulkoilun jälkeen. Ainut paikka mistä EN ottaisi ranskalaisia on ihan kaupungin keskusta eli turistialue.

Vohvelit

Vohvelit on melkein yhtä hyviä kun ranskalaiset mutta onneksi niitä on tullut syötyä harvemmin. Muuten paisuisin kyllä aika isoksi. On olemassa kahdenlaisia vohveleita, toinen on pienempi ja pyöreämpi ja toinen on suorakaiteen muotoinen. Itse tykkään pienemmästä ja pyöreämmästä. On niille kyllä omat nimensäkin mutta en valitettavasti muista. Vohvelit on hyviä. Piste. Klassisesti ne pitäisi kuulemma syödä vaan sokerin kanssa mutta jos on ahne (kuten minä) voi päälle myös pyytää kermavaahtoa, suklaakastiketta ja mansikoita (kaikki siis yhdessä). On muuten hyvää. Parhaimmilta ne maistuu kun ostaa pienistä kioskeista, suosittelen välttämään ostareiden vohvelikojuja (en tykännyt).

Belgialainen suklaa

Belgialainen suklaa on kuulemma maailman parasta johon kyllä tällä Fazerin rakastajalla saattaa olla eriävä mielipide. Mutta onhan se suklaa siis hyvää. Leonidas tuntuu olevan sellainen suklaakauppa joka löytyy joka nurkasta ja sieltä ostaessa suklaa on jotenkin inhimillisen hintaista. Pierre Marcolini on (kuulemma) suklaakauppojen aatelia. Loistava tuliaisidea jos pystyy välttämään sen sudenkuopan että syö kaiken itse ensin.

Muita suosittuja belgialaisia ruokia on mm. simpukat, joita en ole vielä kokeillut, koska olen vähän ennakkoluuloerkki mitä tulee tuommoisiin mereneläviin. Ne tarjoillaan aina ranskalaisten kanssa-luonnollisesti.

Toinen belgialainen erikoisuus on raaka jauhelihapihvi. Kuulostaapa superherkulliselta. Tätä maistoin vahingossa kun eräillä kokkareilla tyypilliseen tapaani keskityin syömiseen ja sen kummemmin katsomatta otin haukun mini-burgerista. Hetkeksi häämäännyin tästä raa'asta jauhelihasta, mutta oli se ihan syötävää. Ei kuitenkaan ehkä ensimmäinen herkku jota tilaisin.

Sen lisäksi täällä saa tietysti ihania croissanteja, pain au chocolateja, ja vaikka mitä muita ihania leivoksia. Jotka tietysti mielletään aika ranskalaiseksi, mutta who cares, ostan kyseisiä leivoksia ihan liian usein aamupalaksi, mutta nekin on vaan niin hyviä.

Belgialainen olut

Belgiassa olutta juodaan ja paljon. Ja se on hyvää. Ja melkoisen edullista. Se on jopa niin hyvää että "Laura-en-tykkää-oluesta" on joutunut kääntämään takkinsa. Aloitin kivoista hedelmäoluista (Kriek eli kirsikka ja sitten persikkaolut) ja nyt olen jo siirtynyt kaikenlaisiin "normaaleihin" olueisiin. Parhaalta olut maistuu kun sen nauttii terassilla ranskalaisten kanssa (huomaatteko jo kaavan?). Olutlajikkeita löytyy vaikka kuinka monta ja vaikka minkälaista lajia. Paras tapa tuntuu olevan se, että suoraan kysyy baarimikolta mikä belgialaista olutta hän suosittelisi.

Belgiassa on siis yleisesti hyvää ruokaa, nämä on nyt tietty tälläisiä vähemmän "hienostuneita" esimerkkejä mutta sellainenhan tyyppi minäkin olen ;) Täytyy katsoa onko ranskalaisten kulutukseni vähentynyt elokuun loppuun mennessä tai mielipide ruuasta muutenkin muuttunut....

Tai sitten voi käydä tietysti Suomalaisella Merimieskirkolla syömässä taivaallisen hyviä karjalanpiirakoita ja korvapuusteja lounaaksi kuten me teimme tänään. Ja luonnollisesti nauttia ne Iittalan astioista.

I amsterdam

Nyt on palattu viikonloppureissulta Damista ja ruudun tällä puolella on aika väsynyt tyttönen, bussi saapui nimittäin Brysseliin vasta juuri hieman ennen puoltayötä ja ennekuin olin saanut sompailtua itseni metrolla ja bussilla takaisin kotiin, näytti kello jo yhtä.

Köröteltiin todella Eurolinesin bussilla 4 h Amsterdamiin. Matka tuntui pitkältä (varmaan sen takia koska bussi lähti tunnin myöhässä) mutta maksettiin todella edestakaisista bussilipuista vain 19 euroa naama. Eli niitä ei kyllä ollut hinnalla pilattu.

Lähdettiin todella perjantaina suoraan töistä kohti Damia. Bussin piti lähteä viideltä mutta loppuenlopuksi se lähti vasta kuuden jälkeen mikä tarkoitti että oltiin siinä 22.30 Damissa. Heitettiin meidän kamat hostellille ja lähdettiin tutkimaan ravintola-ja baarivalikoimaa. Minnes sitä koira karvoistaan pääsisi, ensimmäinen ruokapaikka johon törmättiin myi hollantilaisia ranskalaisia joten eikös me jämähdetty siihen. Todella terveellistä.

Lauantaina herättiinkin siihen että vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Koska oltiin lomalla päätettiin ettemme stressaa ja nautimme aamiaisesta tunnin jos tovinkin. Jonka jälkeen siirryttiin pelaamaan korttia.  Ja kappas vaan, puoleltapäivin sadepilvet väistyivät ja aurinko tupsahti esiin. Kannatti odottaa!

Tämän jälkeen päästiinkin sitten kunnolla tutustumaan kaupunkiin. Kuvia ei tullut hirveästi otettua omalla kameralla koska vaikka olin varmistanut että akku on täysi, se rupesi jostain syystä vilkuttamaan heti punaista kun avasin sen Damissa. Kierreltiin keskustan alueella vailla sen suurempaa suuntaa ja hivuttauduttiin pikkuhiljaa kohti Van Gogh museota jonne oltiin ostettu liput etukäteen netistä. Ihmeteltiin lähinnä menoa taas sellaisessa kaupungissa jossa näkyy turisteja, onhan niitä Brysselissakin mutta ei mun mielestä niin paljon.

En todella ole mikään taidemuseoiden suuri fani, mutta enemmistön päätökselle valitsimme Van Goghin koska se oli kuulemma must see jos on Damissa vierailemassa. Oltiin kuultu siitä paljon hyvää joten päätettiin että se on meidän museokohde. Olihan se hieno ja hienoja maalauksia mutta ei se mielestäni ihan sen 15 e (!!!) arvoinen ollut. Pitäisi varmaan ymmärtää taiteesta enemmän.

Illemmalla käytiin vielä vetämässä pihvit argentiinalaisessa ravintolassa ja pelattiin korttia meidän ihanan hostellin baarissa kunnes lähdettiin tutkimaan Damin yöelämää lisää (meillä oli hauska ilta vaikkei yöelämän tarjonta muuten ihan vakuuttanut).

Sunnuntaina päätimmekin sitten mennä kanaaliristeilylle jossa allekirjoittanut saattoi nukahtaa hetkeksi. Sisään paistava aurinko ja moottorin hyrinä oli liikaa ja en yksinkertaisesti vaan pystynyt pitämään silmiä auki. Onneksi vierustoverille kävi sama juttu! Otettiin 5 min tehotorkut jonka jälkeen pystyttiinkin taas keskittymään kauniisiin maisemiin kanaalien varrella.

Iltapäivällä näimme vielä kaverin kaveria joka näytti sitten vähän paikallista puolta Damista joka oli oikein tervetullut juttu. Se puoli oli nimittäin paljon kivempi kun ne kaikki turistialueet! Myöhäistä lounasta söimme hänen suosittelemassa aivan loistavassa indonesialaisessa ravintolassa. Damissa kannattaa kuulemma kokeilla sekä indonesialaista että surinamilaista ruokaa - tarjontaa on paljon ja se on hyvää!

Yövyimme muuten ihan loistavassa laivahostellissa hyvin lähellä keskustaa. Paikan nimi oli MPS Waterland  ja kyseessä oli todella hostelli joka oli laivassa. Tosi ihana tunnelma, mukavan pieni, omistaja super kiva ja aamiainen oli ihan mieletön (siis hostelliaamiaiseksi). Eli jos joskus täytyy löytää majapaikka Damista, voin todella suositella kyseistä paikkaa.

Kaikenkaikkiaan meillä oli ihan loistava viikonloppu, mutta siinä seurassa mikään muu ei olisikaan ollut mahdollista. Naurettua tuli niin paljon että vatsalihaksiin sattuu, nukuttua tuli ehkä liian vähän mutta eiköhän se tässä korjaannu. Amsterdam ei kaupunkina hurmannut, en lähtisi sinne hirveän nopeasti uudestaan, joku siitä vaan puuttui ja en kyllä osaa sanoa mikä se "joku" on. Ihan kiva ja nätti paikka, mutta mielestäni Euroopasta löytyy paljon kivempiakin kaupunkeja. Ehkä Dami ei ollut vain mun juttu.

Muita Amsterdamiin matkanneita? Minkälaiset fiilikset teiltä jäi kaupungista?

Blogeista ja bloggailusta

Tulin ihan poikkeuksellisesti tänään kotiin suoraan töistä, aikomuksena siivota huone, mun osuus viikkosiivouksesta kämpästä ja pakata Amsterdamia varten jonne lähdemme suoraan töistä huomenna. Jeps, niin ei kuitenkaan ihan käynyt.

Löysin nimittäin jotain kiertotien kautta hauskan blogin nimeltä Pink Bubble, joka tituleeraa blogiaan seuraavalla tavalla: "muotibloggari, joka kirjoittaa....blogissaan kaikesta mistä muotiblogimaailmassa puhutaan ja yritetään olla puhumatta. Tarjoan myös kullanarvoisia vinkkejä muille bloggareille...." Itse luen vain muutamia "muotiblogeja", mutta blogi tarjoaa hauskoja kirjoituksia bloggaamisesta yleensä ja antaa myös hyviä vinkkejä!

Olen pitkään jo halunnut uudistaa blogini ulkoasua (lähinnä vaihtamalla banneria), mutta vaikka periaatteessa tiedän miten sen voin tehdä esim. Picasalla, on kokojen säätely äärimmäisen rasittavaa ja mun kärsivällisyystasohan on siihen ihan nolla. Kyseisen blogin avulla sain nyt väsättyä uuden bannerin. Tosin tuo joka tuossa nyt kököttää on enemmänkin kokeiluversio joten varmaan uusi tulee taas kohta ;)

Mun mielestä koko blogimaailma on aika hauska ja kiinnostava ilmiö. On erilaisia blogi-genrejä ja tietyt tyypit seuraavat tiettyjä blogeja. Ihan jo ulkosuomalaistenkin kesken on sellaisia klikkejä (siis ihan hyvässä mielessä), esim. suomalaiset bloggaajat Briteissä on aika iso ryhmittymä! Mä tunnen kyllä itseni nyt ihan ulkopuoliseksi näistä kaikista piireistä täällä Belgiassa kirjoitellessani ;)

Itseasiassa juuri eilen päädyin selailemaan vanhoja tekstejäni ja ihmettelemään kuinka pitkään tätä touhua olenkin tehnyt. Se alkoi siitä kun 20-vuotiaana lähdin Skotlantiin opiskelemaan ja ryhdyin (hyvin laiskasti) kertoilemaan blogin kautta kuulumisia kavereille ja perheelle Suomeen. Sen jälkeen blogi on seurannut mukana kun olen muuttanut 8 kuukaudeksi Kanadaan, takaisin Skotlantiin kahdeksi yliopistovuodeksi, sen jälkeen vuodeksi Lontooseen maisteriopiskeluiden perässä, hetkeksi takaisin Suomeen ja nyt uusimpana blogi on seurannut elämääni Brysselissä. Blogista löytyy siis kertomuksia siltä ajalta kun olin 20 vuotta, aina tähän päivään saakka kun olen täyttänyt 26 vuotta. Aika pitkä aika. Ja paljon on tapahtunut elämässäni näiden vuosien aikana. Joskus kun vielä ehdin, printtaan kyllä nämä kaikki tekstit ja nidon yksiin kansiin jotta voin lueskella niitä ryppyisänä mummona.

Olen todella iloinen että jossain vaiheessa höpötyksiäni alkoi lukemaan muutkin kuin tutut ja perhe ja vielä iloisempi olin kun joku alkoi kommentoimaan! Eihän blogini lukijakunta edelleenkään mikään suuri ole, mutta toisaalta en sen niin haluaisikaan olevan. Ja tuskin se koskaan kasvaa mihinkään järkyttäviin mittasuhteisiin. Nykyään en varmaan kyllä blogia jaksaisi kauan pitää jos kukaan ei ikinä kommentoisi mitään, vuorovaikutus on kyllä mun mielestä tämän homman suola!

Vaikka muuten blogini on ns. jämähtänyt näihin sekaviin kirjoitteluihin aina arkipäivän kuulumisista, Briteissä opiskeluun ja joihinkin vakaviin juttuihin, on minulla yksi asia jossa haluaisin kehittää blogia koko ajan. Ja se on valokuvat. Mielelläni laittaisin tänne vaan hienoja, oikealla kameralla otettuja suhteellisen hyviä itse ottamiani kuvia, mutta fakta on se, ettei sitä kameraa tule joka päivä kannettua mukana. Mutta onpahan ainakin jotain jota kehittää!

Tykkään kirjoittamisesta todella paljon jonka vuoksi blogikin on varmaan säilynyt näin pitkään hengissä. Mainitsemassani blogissa oli muuten hyviä vinkkejä mistä kirjoittaa jos iskee inspispula. Minulla ainakin joskus käy niin, että haluaisin hirveästi kirjoittaa blogiin jotain mutta en keksi mistä kirjoittaisin. Ja joskus taas niitä ideoita on niin hirmuisesti etten ehdi toteuttaa kaikkia! Eli aina saa kyllä kertoa kommenttiboksissa jos olisi joku toivepostausehdotus!

Taisin kadoittaa punaisen langan jo kauan aikaa sitten, mutta olin vaan niin iloinen kun sain vihdoin väsättyä bannerin helposti! Nyt tosin tekisi jo mieli väsäillä uutta (miten niin välttelen siivousta?)


Ei, postauksen kuvilla ei ole tietenkään asian kanssa mitään tekemistä mutta mun mielestä ne on hauskoja! Ja paikasta pinterest.com taas...

Iltamarkkinat @ Place Chatelain

Edellisessä postauksessa mainitsinkin tästä että täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti kesästä Brysselissä. Noh, vaikka tänään iltasella ei oikein helteestä saatika auringosta ollut tietoa, oltiin päätetty lähteä Place Chatelainin iltamarkkinoille. Brysselissä on monta hyvää puolta, mutta jotenkin tämä "sosialisointi" töiden jälkeen on yksi niistä parhaista puolista. Siitä varmaan myöhemmin lisää ihan erillisessä postauksessa.

Kyseiset karkelot on aina joka keskiviikko, markkinat alkaa päivällä mutta jatkuu sitten alkuiltaan saakka. Kojut näyttivät alkavan kokoamaan kimpsujaan kasaan siinä kahdeksan maissa. Me saavuttiin siinä kuuden paikkeilla ja ehdittiin hyvin kuolata ruokakojut läpi.

Itse aukio, eli Place Chatelain ei ole iso, mutta sen ympärillä on paljon viehättäviä kuppiloita ja parastahan on juuri istua/seisoa kesäaikaan ulkona. Paikka oli tänään aivan täynnä ihmisiä vaikka ei ollut edes mikään loistavin keli.

Markkinat on kuulemma tasoltaan vähän "hienommat", mutta silti siellä oli mun mielestä ihan kohtuuhintaista. Ja voi vitsit, olisin voinut ostaa vaikka mitä herkkuja kotiin jos en lähtisi viikonlopuksi pois.

Me kierreltiin markkinat pariin kertaan ympäri kunnes osattiin päättää ruokapaikka, mä päädyin tällä kertaa meksikolaiseen lättyyn jonka välissä oli juustoa ja hunajaa. Ah, niin hyvää! Ja hieman valkkaria siihen tietysti seuraksi ;)

Oli todella kiva keskiviikko-ilta ja tälläisistähän jutuista se kesäfiilis tulee!

Sunnuntaisin Gare du Midin lähellä on kuulemma Brysselin isoimmat markkinat mutta en ole vielä kertaakaan jaksanut herätä niille tarpeeksi aikaisin. Saa nähdä missä vaiheessa ehdin sinne...

Suomen kesä vs. muiden kesä

Kaikkihan me suomalaiset tiedämme että Suomen kesä on paras kesä. Suomen kesässä on sellaista taionomaista tunnelmaa jolloin mieli rentoutuu ja huolet kaikkoutuu.

Tälläinen ilme mulla on aina kesäisin ;)

Suomen kesään kuuluu valoisat yöt, grillailut, uudet perunat, keskiyön uimisreissut, pyöräilyt kotiin aamuyöstä, pikniköinti kavereiden kanssa, pisamat, Suomenlinna, Kauppatori aamiaiset, mökkeily, venereissut, kesäretket, aamupalahetket terassilla, saunominen....

Kesällä voi mennä myöhemmin nukkumaan ja silti herätä aikaisin kun on niin valoisaa. Silloin kaikki tulee ulos talviluolistaan istumaan terasseille kylmän siiderin kera. Suomen kesä on ihanaa aikaa.

Olen menossa parin viikon päästä Suomeen viikonlopuksi joten ilmeisesti pitäisi kaikki nuo aktiviteetit saada mahdutettua yhdelle viikonlopulle? Miten ois äiti?

Kaipaan Suomen kesää, silloin kesä tuntuu oikeasti kesältä. Älkää nyt käsittäkö väärin, viidyn ihan järjettömän hyvin Brysselissä ja nautin elämästä täällä täysillä, mutta ihan kesäfiilistä ei vielä ole. Varsinkin kun blogeista ja Facesta saa koko ajan lukea kavereiden Suomi-kesä hehkutuksia. Tämä on todella eka kesä kun vietän koko kesän ulkomailla, viime kesähän meni osittain Lontoossa (ja Aasiassa reissulla) mutta muuten Suomessa.

Ehkä kesäfiilis myös uupuu sen takia koska en ole jäämässä yliopistolta kesälomalle ja starttaamassa kesätöitä vaan olen ollut koko ajan töissä. Joten kesä tuli ikään kuin huomaamatta. Samaistuin täysin tähän Annikan kirjoitukseen. Että nyt tämä onkin tälläistä tasaista putkea. Tosin se ei ole täysin totta, koska asuinpaikka taas luultavasti vaihtuu kun syksy saapuu.

Tämä nyt vaatii vaan oikeanlaisen asennoitumisen. Uusi kesäperinteitä peliin. Siksi olenkin ottanut asenteeksi "sano kyllä kaikelle" (okei, ei ehkä ihan kaikelle). Eli toisinsanoen jos joku ehdottaa jotain kivaa tekemistä työpäivän jälkeen, sano kyllä, äläkä mieti että jaksatko. Kyllä sitä sitten ehtii vanhana koomailla kotona. Nyt on aika ottaa kaikki ilo irti Brysselin kesästä ja yrittää tehdä siitä mahtava kesä!

Onhan tässä jo vaikka mitä suunnitelmia ja hyvin on jo alkanutkin! Joka illalle löytyy hengailuja kavereiden kanssa ja pikniköintiä puistoissa. Tänään iltalenkkiä kaverin kanssa kera jäätelön ja perjantaina lähdetään kohti Amsterdamia.

Tiedossa siis varmasti erilainen kesä, mutta erilaisuushan on vaan hyvästä, eikö? Onko kellään muulla samoja fiiliksiä?