Olenko ehtinyt vieraantumaan kotimaastani?

"Minua kiinnostaisikin kuulla, miten usein käyt Suomessa ja oletko jo ehtinyt "vieraantua" kotimaastasi?"

Eräs lukija esitti ylläolevan kysymyksen blogin synttäri-arvontapostaukseen. Minusta kysymys oli jo silloin erittäin mielenkiintoinen mutta näköjään vastauksen pohtiminen on hetken kestänyt. Tänään juteltiinkin sitten kollegan kanssa ulkomailla asumisesta, ja esimerkiksi hänen mielestään olen täysin "integroitunut" tähän brittiyhteiskuntaan. Siitä sainkin inspiraation pohtia tätä asiaa hieman syvemmin postauksen muodossa, ja ehkä myös yrittää vastata tuohon yllä esitettyyn kysymykseen. 

Muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille (Skotlantiin) syksyllä 2007. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän asunut ulkomailla, pääasiallisesti Briteissä. Opiskelijana vietin Suomessa kesiä töitä tehden (sellaisia 3-4 kk ajanjaksoja) ja sen jälkeen kun opinnot päättyi, asuin Suomessa joku puolisen vuotta kunnes muutin takaisin ulkomaille. 

Opiskeluvuosina kävin Suomessa todella tiuhaan tahtiin - usein joululomat, kesälomat ja pääsiäislomat tuli vietettyä kotona. Se oli kyllä ihanaa kun oli niin pitkät lomat! En siis koskaan ehtinyt sen enemmän "vieraantumaan" Suomesta tai mitä kotona tapahtui. Olin aika perillä asioista ja näin vielä todella aktiivisesti niitä lukioaikaisiakin kavereita. Mielestäni olenkin eniten nyt "integroitunut" brittielämään sen jälkeen kun muutin tänne syksyllä 2013 töihin. 

Nykyään käyn Suomessa ainakin jouluna ja kesällä jolloin pyrin viettämään pidempiä aikoja kotona. Jos mahdollisuus on, saatan käydä Suomessa myös jos kohdalle osuu jokin pidempi viikonloppu. Se on varmaan suhteellista onko tämä muiden mielestä usein vai ei. Suoraansanottuna jos lentoyhteydet olisivat kätevämpiä, kävisin varmaan useamminkin kotona - siellä on kuitenkin aina niin kiva käydä, ja esim. Manchesteristä voi saada todella huokeaan hintaan meno-paluun Helsinkiin. 

Yritän pysyä tietyllä tasolla kärryllä Suomen yhteiskunnallisista asioista. Politiikka nyt luonnollisestikin kiinnostaa, joten sitä tulee myös Suomen uutisista seurattua. Hesarin verkkosivut luen päivittäin (vaikka olenkin sitä mieltä että Hesarin uutisten taso alkaa muistuttaa liikaa iltapäivälehtiä). Se mistä olenkin sitten ihan ulkona on kaikki Suomessa pyörivät tv-sarjat ja mitkä kappaleet on nyt radion soitetuimpien hittien listalla! Paitsi viime syksynä pyörinyt Vain elämää jota seurasin uskollisesti netin kautta. Oman lätkäjoukkueenkin edesottamuksista olen varmaan enemmän selvillä nyt Briteissä asuessa kun olin ikinä Suomessa ollessa. 

On todella vaikea sanoa olenko todella "vieraantunut" Suomesta koska kun käyn kotona lomalla, elän ns. sellaisessa lomakuplassa; kaikki on ihanaa ja arjen huolia ei mietitä. Sen takia tämä kysymys saikin toden teolla miettimään. Lomilla kun Suomi näyttää aina vaan parhaat puolensa. Toisaalta silloin huomaan aina niitä pieniä ja isompia eroja Suomen ja Brittien välillä - joskus ne ärsyttää, joskus ne on taas hyviä eroja. Suomalaiset nykyään omalla kohdallani tuntuu ehkä hieman "töykeiltä", Briteissä olen tottunut siihen että ovia pidetään auki toisille kun Suomessa ne lävähtää suoraan nenälle (näin hieman karrikoidusti). Kirjojen hinnot kauhistuttaa Akateemisessa. Ruokakauppojen valikoima ihastuttaa Suomessa ollessa. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, tässä vaan muutama.  

En tiedä siis miltä jokapäiväinen elämä tuntuisi jos nyt muuttaisin takaisin Suomeen. Varmasti sopeutuisin takaisin nopeasti, mutta tulisiko välillä sellainen tunne, että olen vieraantunut omasta kotimaastani? Alkaisinko kertomaan muille kuinka "Britanniassa asiat tehtiin näin ja näin"? En rehellisesti sanottuna tiedä. 

Vaikka Britannia on nykyinen kotimaani (ja oikeasti miellän tämän nyt ihan kunnolla kodiksi vaikka aina ei näin ole ollut), niin Suomi tulee aina olemaan rakas kotimaani jota puolustan ja ylpeydellä hehkutan kaikille jotka jaksaa kuunnella. Välillä tuntuukin että jokatoinen lause alkaa "We in Finland have this great thing called...". Mutta se onkin jo sitten ihan toisen postauksen aihe!

P.S. Kuulin että siellä tuli vähän lunta, joten sen takia kuvatkin on viime joulun reissulta kotiin, niitä kun ei tainnut täällä blogissa koskaan näkyä. 

Viikon viisi juttua

Maanantai aamu alkoi aivan älyttömällä koomailulla. Viikonlopun juhlimiset olivat ottaneet veronsa ja aamulla sängystä nousi lähinnä zombia muistuttava Laura. Kaikenlisäksi junat myöhästeli urakalla kuten jo aikaisemmin valitinkin. Iso muki kahvia tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi töissä oli vähän erilaista ohjelmaa kuin yleensä, muuten olisin varmaan nukahtanut pääteen ääreen.

Täällä ei olla kyllä kevätkeleillä kehuskeltu viime aikoina. Olen 100% että viime vuonna tähän aikaan käytin jo ahkeraan baltsuja ja kevättakkeja kun nyt on taasen todella kylmä. Sen takia tiistaina olinkin erityisen innoissani keltaisesta mollukasta joka paistatteli taivaalla. Sori selfiestä, mutta oli pakko napata kuva kun sai vihdoin laittaa aurinkolasit päähän!

Mies yllätti aika hyvin ja oli päättänyt väsätä meille sushia illalliseksi keskiviikkona. Yllätys tämä oli sen takia, koska yleensä tälläiset "spesiaalimmat" safkat jätetään suosiolla viikonloppuun. Mutta hei, tämähän oli loistava idea - miksi ei voisi viikollakin nauttia ekstrahyvää ruokaa?

Fiilistelin myös uutta kahvimukiani jonka ostin Lontoon-reissulta. Se on juuri täydellinen töihin ja vielä täydellisempi niihin hetkiin kun tuntuu että epätoivo iskee ja työt ei lopu ikinä. Tykkään!

Perjantaina vietetiinkin taas ns. treffi-iltaa ja käytiin testaamassa varmaan yksi Derbyn uusimmista ravintolatulokkaista. Kyseessä on sellainen lattarihenkinen paikka ja ruoka oli ihan mielettömän hyvää mutta jälkiruuat vielä parempia! 6 churron ja dulche de leche juustokakun jälkeen meikäläiseen iski sellainenkin ruokakooma ettei tosikaan. Miehen mielestä juustokakku oli maailman parasta ja minun kannattaisi kuulemma myös kokeilla valmistaa samanlaista. Olen kyllä ehkä samaa mieltä, se oli älyttömän hyvää.

Nyt pähkäilenkin täällä pääsiäisen aktiviteetti listaa - me ollaan lähdössä nimittäin Northumberlandiin lomaa viettämään ja sieltä tuntuu löytyvän vaikka minkälaista kivaa tekemistä!

Hassuimpia matkakuvia

Inka jakoi blogissaan hauskimpia  reissukuvia ja haastoi muut tekemään samoin. Minähän päätin heti tarttua haasteeseen koska meikäläisen mielestä tämä oli juuri hauska - itseään ei koskaan kannata ottaa turhan vakavasti. Tässä siis mielestäni muutamia hauskimpia (ja ehkä niitä noloimpiakin) kuvia reissuilta. Uskokaa pois, niitä olisi vielä vaikka kuinka paljon lisää, mutta nämä yksilöt löytyi nyt sellaisen nopean etsinnän tuloksena. 

Tansanian safarilla joulukuussa 2014. Safari oli ilmeisesti super kiinnostava kun meikäläinen vaan vetää nokosia. Isä oli ihmetellyt että miten ihmeessä pystyin nukkumaan kun tie oli täynnä kuoppia ja autossa jousitukset olivat vuodelta käpy ja kivi? Noh, ihan todellisuudessa sanottakoon kuitenkin etten minä ihan koko safarireissua nukkunut, tässä oltiin matkalla jo takaisin majoitukseen päin  ja oltiin nähty kaikki makeet eläimet. Minulla on myös paha tapa nukahtaa kulkuvälineissä vaikka olisi kuinka mielenkiintoiset ympäristöt.

Montrealissa joskus huhtikuussa vuonna 2013 - maistoin ensimmäistä kertaa tuollaista epäilyttävää vaahterasiirappitikkaria ja kai se ilme kertoo kaiken olennaisen? 

New York, 2013. Tälläisiä kuvia arkistojen kätköistä löytyy varmaan miljoona. Jostain syystä mielestäni on hauskaa vääntää naamaa kameralle. Usein kyse on kuitenkin siitä että olen kyllästynyt miehen kuvaamiseen ja yritän ilmeillä ilmaista mielipiteeni asiasta.

Philadelphia, huhtikuu 2013. Tähän kuvaan liittyy ihan oikea tarina. Ollaan nimittäin miehen kanssa suuria How I met your mother - faneja (varsinkin ekat tuottarit on parhaita) ja yksi jakso oli jäänyt erityisen hyvin mieleen. Siinä Ted & Barney matkustivat Phillyyn ja he halusivat "lick the Liberty Bell" koska se olisi legendaarinen tarina kerrottavaksi kavereille. Joten meidän piti luonnollisesti myös "nuolla" Liberty kelloa.

Brugge, kesällä 2013. Tukka oli kipee ja olo huono. Ei olisi enää yhtään jaksanut kävellä turistien lomassa ympäri kaupunkia.

Jossain päin Cornwallia, keväällä 2014. "Siis miten tää puhelin niinku toimii?"

Taas Cornwallissa. Muutenhan tämä on ihan suhteellisen normaali kuva, mutta minua naurattaa toi pipon oma elämä. Eikö smurffit käytä juuri tuollaisia hattuja?

"Missä mun ponnari on silloin kun sitä tarvitsee?"

Ja viimeisimpänä arkistojen kruunu. Pariisin hostellissa otettu kuva, 2011. Sattui nimittäin niin, että meillä oli luteita meidän hostellissa ja olen niille ilmeisesti hyvin herkkä. Mies ei saanut mitään reaktiota kun minulta taas löytyi aivan järkyttäviä paukamia koko kropasta jotka kutisi niin perkuleesti. Meillä oli enää yksi yö jäljellä joten päätin kestää sen (rehellisesti sanoen olin tuossa vaiheessa jo niin purtu etten olisi edes huomannut uusia paukamia enää), mutta googlailtiin vähän ohjeita. Luteet eivät pääset syömään sua vaatteiden läpi joten yritin peittää koko ihon, tosin luonnollisesti en tuon kommarin päässä sentään pystynyt nukkumaan, se päätyi vaan peittämään kaulaa. 

Hauskaa viikonloppua!

Syö, juo ja nauti Lontoosta

Viikonloppumme sujui Lontoossa pienimuotoisten jälleennäkemisten merkeissä. Nimittäin ihana ystäväni jonka häitä juhlittiin vuosi sitten Islamabadissa, tuli Lontooseen viettämään miehensä kanssa ensimmäistä hääpäivää. Siitä saatiinkin idea kokoontua meidän ydinporukan kanssa Lontooseen huippua viikonloppua viettämään - yksi lensi Norjasta, toinen Sveitsistä ja me otettiin juna Derbystä.

Hyvät ystävät tunnistaa siitä että vaikka ei olisi nähnyt edes vuoteen, niin silti voi jatkaa niistä samoista jutuista joihin viimeksi jäätiin. Niin on myös näiden mimmien kanssa. Meidän viikonloppu oli aivan huippu ja niin nauruntäyteinen että välillä kyyneleet valui silmistä kun siitä hysteerisestä menosta ei ollut tulla loppua. Pitkiä brunsseja, hyviä drinksuja, kuulumisten vaihtelua, tulevaisuuden suunnittelua, naurunhetkiä, ilonkyyneleitä - paljon on ehtinyt vuodessa tapahtumaan ja meillä oli hirveästi juhlimisen aihetta, lähtien aina meidän kihlauksesta kaverin ensimmäisen hääpäivän juhlintaan.

Me keskityttiin täysin vaan toistemme seurasta nauttimiseen ja Lontoo sai jäädä vain näyttämöksi meidän kohtaamiselle. Tosin ehdittiin me vähän miehen kanssa kävellä Thamesin rantaa pitkin ja tasapainoittaa edellisen illaan biletystä raikkaalla ilmalla. Puhelimen kätköistä löytyykin vain kahdenlaisia kuvia viikonlopulta - joko selfieitä meidän ryhmästä tai kuvia ruuasta. Nimittäin hyvää safkaa tuli nautittua enemmän kuin tarpeeksi viikonlopun aikana. Ajattelin nyt  jakaa nämä vinkit teidän kanssa, käytiin nimittäin mielettömän hyvissä mestoissa.

Madison

1 New Change

London, EC4M 9AD

Madison on baari josta löytyy ylikalliita drinkkejä mutta toisaalta heidän kattoteranssinsa näkymät ovat vailla vertaansa. Nimittäin järisyttävän kokoiselta terassilta on ihan mahtavat maisemat niin Lontooseen kuin ihan vieressä sijaitsevaan St Paul'sin katedraaliin. Tänne haluan tulla uudestaan kesällä!

Huippumesta jos haluaa nauttia kauniista näköaloista - drinkit on hieman kalliita ja paikkaan kannattaa muistaa pukeutua siististi (ei lenkkareita miehillä yms sääntöjä noudattaen) mutta suosittelen!

Bill's
Several locations around London

Bill's on ketjupaikka jolla on ravintoloita ympäri Lontoota, me käytiin tällä kertaa Holbornissa. Bill's tarjoaa loistavaa brunssi mättöä ja mielestäni heidän ravintolat on sisustettu todella kivalla rustiikkisella tavalla. Heiltä löytyy ihania mehuja, ja milkshakeja (kuten kuvassa näkyvä chocolate brownie milkshake) ja brunssiruokana mun suosikki on eggs royale. Me vietettiin paikalla varmaan kolme tuntia kuulumisia vaihdellen ja siihen tämä on juuri sopiva paikka. Mikäli mieli halajaa rentoa paikkaa aamiaisella, tämä on sinun mestasi!

The Happenstance
1 Ludgate Hill, 
London, EC4M 7AA

Melkeinpä nimensä mukaisesti, me vaan pölähdettiin paikalle tähän ravintolaan sunnuntai-aamuna. Ilta oli vähän pitkälle venähtänyt ja haluttiin vaan löytää mahdollisemman nopeasti hyvä brunssipaikka. Noh, tämä oli suoraan hotelliamme vastapäätä ja voi vitsit mikä helmi me löydettiinkään.

Ensinnäkin tykkäsin tämän ravintolan sisustuksesta - sellainen vähän industrial-henkinen paikka ja todella tyylikäs. Sieltä saa brunssia, lounasta, illallista ja jatkuu vielä ilmeisesti myöhään yöhön drinkkipaikkana.

Tuorepuristettuja mehuja löytyy vaikka mitä ja eggs royalet, jotka tilasin oli ihan superhyviä! Tälle paikalle antaisin siis melkeinpä 10+ arvosanaksi, niin hyvä brunssimenu sieltä löytyi!

Tälläiset viikonloput on kyllä ihan parhaita - niistä saa niin mielettömästi energiaa. Olisi tietysti ihana nähdä näitä tyttöjä useimminkin mutta ehkä seuraavalla kerralla nähdään taas vuoden päästä meidän häissä!

"Arki on extreme-laji"

"Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä."

Maaret Kallio, Helsingin Sanomat 23.03.2015

Tänään olen monta kertaa ajatellut kuinka totta tuo otsikon lause on. Aamulla juna oli niin myöhässä, että pääsin töihin vasta klo.10.30 (yhdeksän sijaan). Illalla töistä lähtiessä juna joka minun oli tarkoitus ottaa Coventrystä Birminghamiin oli peruttu. Vaihdoin junaa Birminghamissa ja seuraava matkanpätkä ja junamatka myöhästytti matkaani 45 min. Periaatteessa olin siis koko päivän myöhässä junien vuoksi. Melkein teki mieli itkeä kun otti päähän niin paljon. Ja jottei se kuulostaisi liian dramaattiselta, niin lähinnä nämä junan turhautumiset myöhästyttää koska se on melkein jokapäiväinen tapahtuma. Täytyy myöntää että muutto ei voi saapua enää liian aikaisin. Koko junamatkan ajan hapuilin sellaista zen-mielentilaa. En usko että onnistuin siinä hirveän hyvin koska vieläkin ottaa päähän. Seuraavaksi pitäisi täytellä kompensaatio lomakkeita jotta saan edes jotain hyvitystä näistä myöhästymisistä. 

Maaret Kallion tämänpäiväinen blogikirjoitus Helsingin Sanomissa "Arki on vaikein extreme-laji" iski juuri oikeaan paikkaan. Kallio kuvasi mielestäni loistavasti arjen haasteita ja kuinka se oikeasti tuntuu välillä vaikeimmalta extreme-lajilta tässä maailmassa. Mutta sitten tuo lainaus jonka kirjoitinkin tämän tekstin alkuun kuvasi mielestäni omat ajatukset arjesta niin täydellisesti.

Kyllä. Tänään on ottanut päähän. Ottaa päähän kun junat on niin myöhässä että kotona olen vasta myöhään illalla ja tuntuu että elän vaan viikonlopusta viikonloppuun. Tuntuu että aamuisin väsyttää ja ikinä ei ole aikaa mihinkään. Ja meillä ei ole edes lapsia (joka kuulemma takaa vieläkin kiireisimmän arjen).

"Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.

Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

Toisaalta voin vaan ajatella kuinka kiva arki minulla loppuenlopuksi on. Viikonloppu koostui huippuhetkistä ja luksuksesta Lontoossa mutta silti oli kiva palata takaisin kotiin sunnuntai-illaksi. Maanantaina odotti kiva päivä töissä vaikka sinne pääsinkin normaalia myöhemmin junien myöhästymisen vuoksi. Illalla kotiin tullessa mies oli jättänyt minulle lämpimään uuniin illan aterian. Minä vaan lapoin ruuat lautasella ja hän oli jopa jättänyt majoneesin minulle esille koska tiesi kuinka paljon rakastan sitä bataattiranskisten kanssa. Se on minulle osoitus siitä arjen tosirakkaudesta. 

Vaikka yritänkin osaa arvostaa sitä normaalia perusarkea ja olen monesta Kallion kirjoittamasta pointista samaa mieltä, niin minä olen luvannut itselleni että yritän muuttaa arkeani aktiivisempaan suuntaan kun pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. En halua elää vain viikonlopusta viikonloppuun, haluan täyttää myös arkeni kivoilla jutuilla. Joten olen päättänyt että kun toivon mukaan reilun kuukauden kuluttua osoite muuttuu ja työmatkani lyhentyvät, etsin itselleni vaikka jonkun uuden harrastuksen. Tai jotain joka saa minut liikkumaan sohvalta myös arkisin. Joku liikunnallinen harrastus olisi kiva ja todella tarpeellinen. Työkavereiden kanssa jo käydään after workeilla, mikä on kivaa ohjelmaa, mutta sekin helpottuu kun työmatka lyhenee. Saa nähdä miten tässä päätöksessä käy kun vihdoin ollaan päästy muuttamaan, mutta ehdottomasti jotain kivaa pitää keksiä arki-illoiksi. Elämä on liian lyhyt sohvalla rötköttämiseen (vaikka välillä nekin hetket tulee enemmän kuin tarpeeseen). 

Näitä luksushetkiä osaa arvostaa niin paljon enemmän kun elämä on tasapainossa huippuhetkien ja hyvän perusarjen välillä

Rentoa biitsielämää Sansibarilla

Viime aikoina ajatukset ovat pyörineet Intian valtameren saarissa. Ostin uusimman numeron Lonely Planetin lehdestä ja siinä oli iso (ja kerrankin mielenkiintoinen) juttu näistä paratiisisaarista jotka tällä alueella sijaitsee. Lehden kansiotsikko herätti mielenkiinnon, osa näistä paratiisisaarista nimittäin kiinnostaa häämatkakohteena. Tällä hetkellä eniten kutkuttaisi Madagascar sillä se vaikuttaa juuri täydelliseltä yhdistelmältä aktiviteettejä ja rentoa lomailua. Ja täytyy myöntää että kyseinen piiretty on yksi mun ihan lemppareista joten ei senkään takia olisi hassumpaa tuonne päin maailmaa lähteä (tosin mitään käytännön kustannusseikkoja en ole ehtinyt vielä selvittelemään). 

Noh, yksi asia johti toiseen ja päädyinkin katsomaan näitä kännykkäräpsyjä joulukuiselta Sansibarin lomalta. 

Sansibarilla meidän lomailua oli rentoa. Pitkiä kävelyitä rannalla, polskintaa meressä, auringonottoa, tuoreiden mangojen syömistä, hedelmäsmoothieita, lukuisten kirjojen ahmintaa, kalojen ja korallien ihmettelyä, snorklausta....Eli siis kaikenkaikkiaan täysin aivot tyhjentävää lomaa. Täydellistä. 

Valkoista hiekkarantaa silminkantamattomiin ja turkoosia vettä - jeps, siltä kohden ainakin vastaa mielikuvaa paratiisisaaresta (todellisuus on tietysti eri kun astuu näiden paratiisirantojen ulkopuolelle ja näkee sitä oikeaa elämänmenoa). Takaisin tulin kyllä niin älyttömän ruskeana ja terveen näköisenä (näin ainakin työkaverit totesi). Olisi tehnyt mieli jatkaa hedelmäsmoothien juomista vielä kotonakin mutta eihän  ne ihan samalta maistu siellä Derbyn harmaudessa kun tuolla kirkkaansinisen taivaan alla. Täytyy myöntää että vaikka edelleen tykkään lomailla aika "aktiivisesti" niin kyllä muuten tuli tarpeeseen tuollainen rentoilu rannalla tuossa vaiheessa vuotta. En pistäisi pahitteeksi jos voisin aikamatkailla takaisin Sansibarille juuri nyt! Tai jos joku tarjoaisi minulle joka aamu tuoreita mangoja jotka vievät kielen mennessään!

Mutta ei, nyt matkataan seuraavaksi Lontooseen - ihan huippu viikonloppu tiedossa!

Top 3 lemppari-ja inhokkikaupungit

Kaikilla meillä on tässä maailmassa niitä lempikaupunkeja jonne voisi vaan matkustaa uudestaan ja uudestaan. Vastaavasti on sitten tietysti niitä kaupunkeja jotka eivät ihan heti ihastuttaneet. Ajattelinkin jakaa teidän kanssanne minun top 3 lemppari-ja inhokkikaupunkia. Tosin inhokki on hieman voimakas sana, en nimittäin sanoisi että inhoan listaamiani kaupunkeja mutta en keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan sitä tunnetta, että "tänne ei nyt ihan heti tarvitse tulla uudestaan". Uskotteko jos sanon, että oli helpompi listata ne kaupungit jotka ei vakuttaanut kuin ne lempparit?

TOP 3 LEMPIKAUPUNKIA

1. Lontoo

Lontoo saa ansaitusti ykkössijan. Kaupunki jota ennen inhosin ja josta on sittemmin tullut yksi lempipaikoistani. Onneksi sinne voi halutessaan lähteä useasti ja monen monta kaveriakin siellä asuu. En ole ihan varma että haluaisinko enää siellä asua, mutta vierailu siellä on todella mukavaa. Lontoossa ihastuttaa se fiilis, ihanat kahvilat ja ravintolat, suurkaupunkitunnelma ja kaikki ne mahdollisuudet. Lontoo saa meikäläisen äänet!

2. New York, New York

Ei varmaan mikään yllätys ja ehkä kliseisin vaihtoehto ikinä mutta ei sille voi mitään - New York on aivan ihana. Viimeksi siellä olin vuonna 2013 ja pian sinne olisi pakko päästä uudestaan. En yhtään ihmettele että Nykki on niin monen lempparikaupunki, siinä on vaan jotain maagista taikaa joka vetää puoleensa. Nykissä on vähän sama juttu kuin Lontoossa - rakastan yksinkertaisesti sitä tunnelmaa joka kaupungissa vallitsee.

3. Rooma, Kapkaupunki, Glasgow, Pietari...

Tämä oli vaikea koska mikään kaupunki ei ponnistanut suoraan "jeps, tämä on pakko löytyä top 3-listalta". Eikä varsinkaan samalla tavalla kuin Lontoo tai Nykki. Tykkään kuitenkin todella paljon Roomasta sekä Pietarista. Glasgow on ihana ja herättää paljon lämpimiä muistoja. Kapkaupunkiin lähtisin heti uudestaan, se on aivan ihana kaupunki kanssa. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että mun pitää löytää vielä se top 3 kaupunki joka ansaitsee sijansa listalta?

TOP 3 "INHOKKIKAUPUNKIA"

1. Berliini

Mä en  vaan tajua Berliiniä. Aina sitä hehkutetaan kuinka kiva ja mahtava kaupunki se on, ja mietin mielessäni, että siis minkä takia? En selvästikään ole tajunnut Berliinin viehätysvoimaa ja varmaan en sitä ihan hetkeekään tule tajuamaan. Mä veikkaan että suurin syy miksi en Berliinistä pidä niin mielestäni se on ihan helkkarin ruma kaupunki. Olen siellä nyt kolme kertaa käynyt ja joka kerta viettänyt kaupungissa vaihtelevia aikoja, mutta ei. Se ei vaan ole mun paikka.

2. Amsterdam

Amsterdam on sama juttu - saa olla todella hyvä syy (tai halvat liput) että sinne uudestaan lähden. Miehen mielestä se on ihan mahtava paikka ja mä olen taas sitä mieltä että se on sellainen suuri biletysmesta polttariporukoille. Olen tietysti vetänyt vähän hätäisesti johtopäätökset, koska olen siellä vaan kerran käynyt, mutta jotenkin kaupunki ei vain yhtään vakuuttanut. Amsterdam oli likainen, ja siellä oli vaan sellainen hirveä biletysmeininki (ei hyvällä tavalla) koko ajan päällä. No thanks.

3. Pariisi

Pariisi on sellainen paikka että haluaisin tykätä siitä. Kaikkialla on ihania ja tunnelmallisia kuvia kaupungista - tiedättehän ne kuvat kahvilahetkistä joissa juodaan espressoa, maistellaan vaaleanpunaisia macaronseja ja näytetään tyylikkäiltä samalla kun Eiffelin ääriviivat loistaa taustalla? Ajatuksen tasolla Pariisi on mielestäni ihana mutta siihen se sitten jääkin. Mielestäni kaupunkiin on tosi hankala päästä "sisälle" ja joku siinä tökkii, vaikkein osaa ihan sanoa että mikä. Toisaalta vaikka Pariisi ei ole vakuuttanut niin varmasti tulen matkustamaan  sinne joku päivä vielä uudestaan, koska haluaisin että mieleni muuttuisi siitä.

Mitkä on teidän lempparikaupunkeja? Entäpä niitä "inhokkeja"?

5 x tämän viikon tapahtumat

Mä luovutan. Kirjoitin pari viikkoa sitten että yritän ottaa vähemmän ruokakuvia näihin viikkopostauksiin mutta mihinkäs kisso karvoistaan pääsisi - tämä postaus siis taas pursuaa ruokakuvia. Sorry.

Tällä viikolla hymyilytti mun ala-asteinen pikkukokin reseptivihko jonka äiti oli löytänyt kaappien kätköistä ja tuonut mukanaan tänne Britteihin. Kunnon historian havinaa. Sieltä löytyy pikku-Lauran huolella raapustamat reseptit. Tosin reseptit oli aika helppoja mutta muistan vieläkin kuinka usein söin hedelmärahkaa sen jälkeen kun olin sitä oppinut kotitaloustunnilla tekemään. Hyviä muistoja!

Perjantai-iltana olikin ns. treffi-ilta, käytiin nauttimassa pizzoista, jonka jälkeen mentiin leffaan. Ollaan todettu että viikonloppu jotenkin alkaa paremmin kun lähdetään ulos syömään ja vaikka juuri leffaan töiden jälkeen, muuten tuntuu että perjantai on ihan tavallinen arki-ilta ja ei oikein pääse siihen viikonlopun makuun samalla tavalla. Joten ollaankin päätetty että perjantaisin lähdetään aina ulos talosta iltaisin kun siellä vietetään niin paljon aikaa kuitenkin niinä arki-iltoina. Tällä hetkellä tuntuu että leffoissa pyörii paljon todella hyviä filmejä, nyt käytiin katsomassa Kingsman: Secret service, joka oli kyllä todella hauska mutta ihan päätön samalla (paino sanalla päätön). 

Lauantaina skottimieheni joka ei tunne kylmää päätti, että meidän kannattaisi lähteä golfaamaan koska kelikin oli mitä mainioin (pilvinen ja tuulinen sää, asteita +6). Minä tietenkin tyyppilliseen tapaani naputin tästä ideasta kovaan äänen ja opetin hänelle samalla, että suomeksi kutsuisimme tätä "hullujen hommaksi" (olen ennenkin hänelle opettanut vaikka mitä hyödyllisiä sanontoja suomeksi). Lähdettiin kuitenkin sitten matkaan, minäkin tiesin kuitenkin että loppuenlopuksi se on ihan loistava keino saada raitista ilmaa, hyvä mieli ja vähän liikuntaa. Tosin kyllä vielä parin ensimmäisen reiän kohdalla kitisin vähän lisää koska näpit oli jäätymässä mutta sitten aurinko onneksi pilkisti pilven takaa ja loppupeli meni hyvin! Oli muuten ensimmäinen kerta kun olen avannut golfkauden maaliskuussa!

Ja lisää ruokakuvia! Lauantai-illaksi oltiin hankittu sushitarvikkeet - ollaan nimittäin jo pieni ikuisuus puhuttu siitä, kuinka kiva olisi tehdä sushia ihan kotona mutta ei olla ikinä saatu aikaiseksi. No nyt sitten ostettiin bambumatto, merilevät ja riisit sun muut ja alettiin tuumasta toiseen. Todettiinkin sitten, ettei tajuta että tässäkin on kestänyt näin kauan. Sushin valmistaminen on hauskaa, eikä todellakaan mitään rakettitiedettä! Toivon mukaan aletaankin tehdä sitä hieman useammin kun kerran vuodessa!

Sunnuntai-aamut on ihan parhaita mun mielestä. Sillon syödään aamiaista pitkän kaavan mukaan, löhöillään sohvalla ja selaillaan Pinterestiä. Sunnuntai-aamuihin kuuluu myös oleellisena osana pannarit ja tällä kertaa valmistin jopa mango smoothieta. Minä käytän yleensä aina aamiaisen jälkeisen ajan bloggaamiseen, samalla kun mies pelaa pleikkaria vieressä. Sunnuntaisin ei ole ikinä kiire minnekään koska yleensä vasta puolenpäivän jälkeen aletaan tekemään jotain järkevää. Niin, ja siis nää rauhalliset aamuthan onnistuu vain siksi koska herätään nykyään myös viikonloppuaamuisin viimeistään kasilta. 

Ensi viikolla lähdetäänkin loppuviikosta taas Lontooseen, tällä kertaa treffaamaan kavereita - odotan sitä niin innoissani! Ihan mahtava viikko tiedossa!

Ihana Lontoon miniloma

Äiti ja ystävä tuli töiden merkeissä Lontooseen viime viikolla joten käytettiin tämä tilaisuus tietysti hyödyksi ja otettiin perjantaina kaikki yhteinen vapaapäivä. Odotin kyllä kuin kuuta nousevaa että pääsin näkemään äitiä ja ystävää - meillä on aina niin kivaa yhdessä!

Lähdin Lontooseen jo torstai-iltana treffaamaan näitä ihania naisia ja heti ensimmäisenä tietysti kilisteltiin niin ihanalle jälleennäkemisille kuin meidän hyville asuntouutisillekin!

Illallisella käytiin jo melkein meidän vakkariksi muodotuneessa Casa Malevossa joka on argentiinalainen pihviravintola. Voisin lämpimästi suositella tätä mestaa mikäli tekee mieli hyvää pihviä - paikka on sympaattisen pieni, palvelu hyvää ja pihvi taivaallisen mehukasta. Eivätkä heidän viinitkään ihan huonoja ole....Saatiin ehkä pieni ruokakooma aikaiseksi.

Perjantai-aamu aloitettiinkin sitten aamiaisella Lontoon kattojen yllä uudessa vastikään avatussa Skygardenissä, josta hehkutinkin jo edellisessä postauksessa.

Aamiaiselta hurautettiinkin sitten upeassa auringonpaisteessa kohti Oxford Streetiä, sillä tiedossa oli pientä shoppailua. Katsokaa nyt kuinka kirkas auringonpaiste ja keväinen keli Lontoossa olikin meneillään!

Niin, ja suoritettiin me todella hieman sitä keväshoppailuakin....Testailtiin äidin kanssa samoja takkeja (koska meillä on oikeasti ihan yksi yhteen käyvä maku niin monen asian suhteen). Saatettiin myös eksyä hääpukuosastolle ja meikäläinen testasi ensimmäiset hääpuvut ( ja yksi potentiaalinen ehdokaskin jo löytyi!)

Mutta loppuenlopuksi kanariankeltainen takki lähti vaan meikäläisen messiin!

Lounaspaikkaa mentiin etsimään St Christopher's Placelle joka on aivan ihana rauhallinen keidas verrattuna Oxford Streetin hälinään!

Kuten jo sanoinkin, Lontoossa oli tuolloin aivan upean keväinen keli, joten sen kunniaksi päätimme lounastaa ulkona! Mikään ei muuten voita sitä fiilistä kun voit syödä ensimmäistä kertaa lounasta ulkona pitkän talven jälkeen. Tykkään!

Kiitos siis äiti ja Miss M, oli aivan superihanaa 1,5 päivää teidän kanssanne (niinkuin teidän kanssa aina on)!