"Arki on extreme-laji"

"Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä."

Maaret Kallio, Helsingin Sanomat 23.03.2015

Tänään olen monta kertaa ajatellut kuinka totta tuo otsikon lause on. Aamulla juna oli niin myöhässä, että pääsin töihin vasta klo.10.30 (yhdeksän sijaan). Illalla töistä lähtiessä juna joka minun oli tarkoitus ottaa Coventrystä Birminghamiin oli peruttu. Vaihdoin junaa Birminghamissa ja seuraava matkanpätkä ja junamatka myöhästytti matkaani 45 min. Periaatteessa olin siis koko päivän myöhässä junien vuoksi. Melkein teki mieli itkeä kun otti päähän niin paljon. Ja jottei se kuulostaisi liian dramaattiselta, niin lähinnä nämä junan turhautumiset myöhästyttää koska se on melkein jokapäiväinen tapahtuma. Täytyy myöntää että muutto ei voi saapua enää liian aikaisin. Koko junamatkan ajan hapuilin sellaista zen-mielentilaa. En usko että onnistuin siinä hirveän hyvin koska vieläkin ottaa päähän. Seuraavaksi pitäisi täytellä kompensaatio lomakkeita jotta saan edes jotain hyvitystä näistä myöhästymisistä. 

Maaret Kallion tämänpäiväinen blogikirjoitus Helsingin Sanomissa "Arki on vaikein extreme-laji" iski juuri oikeaan paikkaan. Kallio kuvasi mielestäni loistavasti arjen haasteita ja kuinka se oikeasti tuntuu välillä vaikeimmalta extreme-lajilta tässä maailmassa. Mutta sitten tuo lainaus jonka kirjoitinkin tämän tekstin alkuun kuvasi mielestäni omat ajatukset arjesta niin täydellisesti.

Kyllä. Tänään on ottanut päähän. Ottaa päähän kun junat on niin myöhässä että kotona olen vasta myöhään illalla ja tuntuu että elän vaan viikonlopusta viikonloppuun. Tuntuu että aamuisin väsyttää ja ikinä ei ole aikaa mihinkään. Ja meillä ei ole edes lapsia (joka kuulemma takaa vieläkin kiireisimmän arjen).

"Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.

Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

Toisaalta voin vaan ajatella kuinka kiva arki minulla loppuenlopuksi on. Viikonloppu koostui huippuhetkistä ja luksuksesta Lontoossa mutta silti oli kiva palata takaisin kotiin sunnuntai-illaksi. Maanantaina odotti kiva päivä töissä vaikka sinne pääsinkin normaalia myöhemmin junien myöhästymisen vuoksi. Illalla kotiin tullessa mies oli jättänyt minulle lämpimään uuniin illan aterian. Minä vaan lapoin ruuat lautasella ja hän oli jopa jättänyt majoneesin minulle esille koska tiesi kuinka paljon rakastan sitä bataattiranskisten kanssa. Se on minulle osoitus siitä arjen tosirakkaudesta. 

Vaikka yritänkin osaa arvostaa sitä normaalia perusarkea ja olen monesta Kallion kirjoittamasta pointista samaa mieltä, niin minä olen luvannut itselleni että yritän muuttaa arkeani aktiivisempaan suuntaan kun pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. En halua elää vain viikonlopusta viikonloppuun, haluan täyttää myös arkeni kivoilla jutuilla. Joten olen päättänyt että kun toivon mukaan reilun kuukauden kuluttua osoite muuttuu ja työmatkani lyhentyvät, etsin itselleni vaikka jonkun uuden harrastuksen. Tai jotain joka saa minut liikkumaan sohvalta myös arkisin. Joku liikunnallinen harrastus olisi kiva ja todella tarpeellinen. Työkavereiden kanssa jo käydään after workeilla, mikä on kivaa ohjelmaa, mutta sekin helpottuu kun työmatka lyhenee. Saa nähdä miten tässä päätöksessä käy kun vihdoin ollaan päästy muuttamaan, mutta ehdottomasti jotain kivaa pitää keksiä arki-illoiksi. Elämä on liian lyhyt sohvalla rötköttämiseen (vaikka välillä nekin hetket tulee enemmän kuin tarpeeseen). 

Näitä luksushetkiä osaa arvostaa niin paljon enemmän kun elämä on tasapainossa huippuhetkien ja hyvän perusarjen välillä