Aamuratsastus sumun keskellä

Kohde: Northumberland, Englanti

Aikaväli: 4-6.4.2015

Aamu valkenee sumuisena. Kuuluu vain hevosten hengitys ja kevyt kavioiden töminä pehmeällä rantahiekalla. Ilma on kostea sumusta ja meri kohisee vierestä. Kannustamme hepat laukkaan ja en voi olla hymyilemättä. Eteen ei oikein näe mutta se antaa ratsastukselle sumun läpi ihan oman fiiliksensä. Kohta kaveri laukkaa vierelle ja omat heppani pinnistää kovempaan laukkaan. Hidastetaan käyntiin ja vasemmalle puolelle kohoaa upea linna sumun keskeltä. Annetaan heppojen kävellä hetki kun me ihastellaan maisemia.  Tämän jälkeen menemme mereen polskimaan josta hepat nauttivat.

Sumu alkaa pikkuhiljaa hälvenemään ja on aika palata talleja kohti.

Tiedättekö kun jokaisella on se harrastus joka saa hymyn huulille joka kerta ja endorfiinit virtaamaan? Minulle tuo harrastus on ehdottomasti ratsastus. Nykyään pääsen hepan selkään harvemmin mutta joka kerta kun mahdollisuus tarjoutuu, muistan kuinka rakastankaan sitä. Heppojen pehmeä karva, ihana keinuva rytmi kun istut selässä, vauhdin hurma....Jos mielessä on mitään murheita tai stressinpoikasta niin ne hälvenevät nopeasti kun pääset ratsastamaan. Näköjään en aina sitä muista, mutta taas tein sen lupauksen itselleni, että kun päästään muuttamaan niin yritän etsiä jonkun tallin lähimaastosta, että voisin silloin tällöin mennä ratsastamaan.

Vietettiin todella pääsiäistä Northumberlandissa, ja siellä ollessa haluttiin mennä miehen siskon kanssa ratsastamaan rannalle. Pienen googlailun perusteella varattiin kahden tunnin ratsastus rannalla Slate Hall Riding Centren kautta. Ja voi vitsit meillä oli hauskaa. Melkeinpä koko kaksi tuntia vietettiin rannalla tai dyyneillä ravaten ja laukaten sumun keskellä. Reitti vei meidät ihan Bamburghin linnan viereen joka oli aivan upean näköinen sumun keskellä. Päästettiin myös hepat jaloittelemaan veteen josta ne tykkäsi ihan hirmuisesti, tosin oma heppani meni melkeinpä veden mukana luikerrelen vasemmalla tai oikealla (luulen että se yritti välttää polvien kastumista). Ihan huippu kokemus, sellainen taas jota ei rahassa mitata.

Maisemat olivat myös vertaansa vailla, vaikka sumu estikin näkymää merelle. Meitä se ei kuitenkaan haitannut. Kunhan varottiin ettei laukattu vaan ihmisten päälle...

Olen nähnyt monissa blogeissa kivoja videoita reissuilta, joten päätin itsekin kokeilla sellaisen luomista tällä reissulla. Tässä onkin siis hyvin lyhyt video ratsastusreissusta - olkaa armollisia, olen ihan noviisi tässä hommassa ja video ei ole mitenkään erityinen, mutta ehkä antaa kuitenkin hieman enemmän fiilistä ratsastusreissulta kuin vain pelkät kuvat (kannattaa muuttaa laatu HD:ksi). Älkää huoliko, videon perästä löytyy myös ihan niitä normaaleja kuvia.

Tämä allaoleva kuva on muuten ehdottomasti lempparini näistä - miehen äidin ottama kun me laukataan sumun keskeltä häntä kohti!

Nyt siis kroppa huutaa hoosiannaa mutta lihaskipu oli ehdottomasti sen arvoista - olihan tuo ihan mieletön kokemus!