Hääihmettelyä

Me ollaan miettimässä todella että meidän häät (kenes muunkaan) järjestettäisiin joskus elokuussa 2016 Suomessa. Älkää huoliko, en ajatellut muuttaa tätä blogia pelkästään hääblogiksi, mutta kun tämä blogi on tässä elämän mukana kulkenut viimeiset 7 vuotta niin melko luonnollista on, että jotain juttua häistäkin tulen kirjoittelemaan.

Täytyy kuitenkin samalla myöntää, että en ole kyllä viime aikoina suonut ajatusta meidän häille lainkaan. Kun viikonloppuna nähtiin ensimmäistä kertaa sitten kihlauksen miehen vanhemmat, tuli meidän hääsuunnitelmat (tai niiden puute) tietysti puheeksi. Ymmärrän niin hyvin kuinka häiden suunnittelu saattaa stressata ihmisiä niin paljon, että hääpari päättää lopulta mennä naimisiin Vegasissa. Tällä hetkellä häät tuntuu niin isolta ja järkyttävän työläältä juhlalta, että tekisi mieli vaan sanoa että lähdetään matkalle ja mennään naimisiin jossain Timbuktussa (älä huoli äiti, näin ei ole käymässä). Ja minä sentään rakastan juhlien järkkäystä - mielestäni se on aivan ihanaa puuhaa. Mutta silti, ajatus mistään konkreettisesta juttujen järkkäämisestä kuulostaa ihan uuvuttavalta. Ja kamalan työläältä. Ja kalliilta.

Erehdyin myös lukemaan jotain keskustelupalstoja ja siitä kuinka kaikki pitäisi olla varattu ainakin pari vuotta etukäteen. Mutta me ei voida edes varata kirkkoa kun vuosi etukäteen joten miten minä voin mitään muitakaan juttuja varata ennen sitä? Me ei olla siis tehty yhtään mitään vielä häiden eteen. Paitsi ehkä haaveiltu. Ja okei, yritettiin löytää ceilidh-bändi. Ja pohdittu niitä suuria linjoja ja joitain yleistä teemaa (en ole varma ollaanko tässä päästy puusta pitkälle). Jotenkin huomaan että meikäläisen asenne tällä hetkellä häiden järjestelyyn on hyvin samalanlainen kuin, miten organisoin matkani: jätän kaiken viime tippaan ja sitten pidän peukut pystyssä että kaikki menee enemmän tai vähemmän onnistuneesti. 

Hääblogit ja Pinterestin ihmeellinen maailma on saanut minut kuitenkin valtaansa, ja näinpähän jo ensimmäisen hääpainajaisenkin - unessa vain 10 % vieraista oli saapunut paikalle kirkkoon, sulhanen oli hunningolla ja valokuvaajasta ei näkynyt pihaustakaan koko päivän aikana. Mies taas väitti että hän oli nähnyt unta jossa näki minut ekaa kertaa hääpuvussani ja olin kuulemma tyrmäävän kaunis (mitä lie ekstrapisteitä yritti juuri sinä päivänä kerjätä). 

Ahkera hääblogien seuraaminen on saanut kuitenkin meikäläisen nousemaan ja laskemaan (ja ihmettelemään) monesta asiasta:

• Kaikissa blogeissa puhutaan jostain avustajista (kaasojen ja bestmanien lisäksi) jotka pitää pyytää hommiin. Mitä tai ketä nämä avustajat on? Ihan kummallinen nimitys mun mielestä ja päätin että mitään avustajiahan ei meidän häihin tule. Tai ainakaan heitä ei kutsuta niillä nimillä. Keitä he sitten ikinä ovatkaan.
• Sama juttu - sulhaselle kuuluu joku viehe? Sehän kuulostaa ihan joltain kalaanpyynti jutulta. Ei mitään hajua mikä tämäkään on. 
• Vihkiseremoniaa pitää kuulemma harjoitella jonkun listauksen mukaan? Eikös sinne alttarille vaan kävellä, sit kuunnellaan pappia, rukoillaan, sanotaan tahdon ja that's it? Vai pelkääkö ne että kaikki unohtaa siinä jännityksessä miten pitää toimia?
• Siis vieraille pitäisi antaa jotkut vieraslahjat? Eikö se ole tarpeeksi että ne on kutsuttu läsnä meidän aivan mahtaviin bileisiin? Jos kaverit lukee tätä postausta, niin ilmoitan nyt sitten jo etukäteen ettette ole saamassa mitään lahjoja. Sorry. 
• Ahdistaa jo etukäteen kun blogeissa kerrotaan ihanasti, että kun he kävelivät yhdessä kirkosta ulos niin heidän "oma" kappale säesti matkaa. Ihanaa, mutta ei meillä ole mitään omaa kappaletta!!! Ainut joka tuli mieleen oli Lady Gagan Pokerface joka soi tauotta Kanadassa kun tavattiin, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne ettei se oli ihan sopiva kipale?
• Asia joka mietityttää tällä hetkellä eniten? Hääkakku. Rakastan leivoksia ja jälkkäreitä mutta olen ehkä maailman nirsoin mitä kakkuihin tulee. Lähtökohtaisesti en ikinä tykkää mistään perus hääkakuista joten en nyt tiedä että mikä olisi paras ratkaisu meille tässä asiassa. Rakastan kuppikakkuja mutta ei ne toimi pelkästään (ja monen mielestä ne taitaa olla taas liian makeita)

Kaikki suunnittelu lähtee Pinterestistä

Mutta siis ennenkaikkea....mistä mä saan tarpeeksi rauhottavaa itse hääpäivälle etten itke koko päivän putkeen? Saatika sitten rauhoittavaa äidille joka on vielä pahempi kun minä? Kääk! Mä en edes kehtaa myöntää kuinka usein nykyään herkistyn jonkun telkkariohjelman vuoksi, joten en tiedä miten näitä hermoja treenataan ennen itse päivää....

Parastahan häissä on, että juhlista voi ja pitääkin tehdä juuri oman näköiset. Ja siihen me pyritään. Monessa blogissakin tuli vastaan kinauksia kuinka tietyt jutut pitäisi tehdä tietyllä tavalla ja ei saa tehdä sitä sun tätä. Tähän sanoisin evvk. Meidän häistä tulee varmasti hyvin perinteiset, sekoittaen suomalaisia ja skotlantilaisia tapoja juhlaan mukaan. Mutta ennenkaikkea haluan että niistä tulee meidän näköiset juhlat. Muusta viis. Tosin olisi tietysti kiva, että ei kävisi kun mun unessa ja vieraita oikeasti tulisikin paikalle.

Että sellaista. Hyvät neuvot ja sympatiat otetaan vastaan. Kauhutarinoita en halua kuulla please siitä kuinka meidän olisi pitänyt varata kaikki jutut jo samana päivänä kun mentiin kihloihin :)